Lue keskustelun säännöt.
Jos nuori ei halua yo-juhlia, onko asia hänen vai vanhemman päätös?
17.05.2022 |
Lähipiirissäni on meneillään pienoinen kriisi. Ylioppilaaksi pääsevä nuori ei haluaisi järjestää juhlia, vaan korkeintaan juhlia illallisen merkeissä oman perheen kesken. Hän on sitä mieltä, että haluaa juhlia sitten kun saa opiskelupaikan tai kun valmistuu yliopistosta. Nuoren äiti veti tästä herneen nenäänsä. Hän on sitä mieltä, että hänen on saatava järjestää juhlat, koska hän on ne ystävilleen ja sukulaisille velkaa. Nuorella on useampia häntä vanhempia serkkuja, ja vanhempien ystävien lapsista suurin osa on tuoretta ylioppilasta vanhempia. Äidin mielestä hänen täytyy nyt voida järjestää juhlat jo siitäkin syystä, että vuosien varrella perhe on vieraillut niin monissa yo-juhlissa.
Nuori on tästä kiukkuinen ja pahoillaan. Hän kokee, että äiti kävelee hänen ylitseen. Nuori on sellainen ettei perusta trendeistä tai traditioista, vaan haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Hän ei haluaisi myöskään ostaa juhliin uusia vaatteita vaan käyttää toiseen tilaisuuteen hankittua vanhempaa mekkoa, eikä hän haluaisi käydä valokuvaamossa yo-kuvassa, vaan pyytää valokuvausta harrastavaa ystävää ottamaan kuvan ulkona. Äidille ei käy tämäkään, vaan hän vaatii että nuorelle ostetaan uudet vaatteet ja että perinteinen valokuvaus varataan.
Nuori on äidilleen erittäin vihainen.
Mitä mieltä te olette, pitäisikö yo-juhlien järjestämisessä, kuvauksessa yms. kuunnella ylioppilaan omaa mielipidettä, vai päättävätkö vanhemmat? Tuli kyllä tosi paha mieli tämän ylioppilaaksi pääsevän sukulaiseni puolesta, mutta symppaan myös vähän hänen äitiään.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää nyt vasta eskaloitui? Me ollaan mietitty juhlia tai juhlattomuutta koko lukion ajan. Etenkin nyt on ollut nää koronarajoitukset, ehtiikö ne poistua ennen jne.
Tuo suomalainen jäädään kyläilystä velkaa on outo tapa. Virtasilla oli juhlat viime vuonna, niin nyt meidän on ihan pakko - on meidän vuoro! Noloa pyrkyryyttä ja muiden miellyttämistä. Ulkoapäin tuputettua sosiaalisia normeja.
Mun mielestä nuorella aivan ihana ajatus, että vain ne lähimmät ja syömään.
Jännä ettei äiti lastansa tuon enempää tunne. Että haiskahtaa pahasti provolta.
Suomalainen? En ole koskaan ennen kuullut, että juhlissa käyminen jättäisi jonkun velan. En vaikka olen 100% suomalainen. Kuuluuko tuohon velka-ajatteluun sekin, että pakko mennä naimisiin, jos ollut joskus häissä?
Et tietenkään ole kuullut, koska se on toimintatapa. Kyläilykulttuurin serkku. Aina jäädään odottamaan vastakutsua.
Palstallakin jatkuvasti ketjuja siitä, että kyläilyssä odotellaan vastavuoroisuutta. Sama asia juhlien kanssa, vaikkei se ole niin räikeästi esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää nyt vasta eskaloitui? Me ollaan mietitty juhlia tai juhlattomuutta koko lukion ajan. Etenkin nyt on ollut nää koronarajoitukset, ehtiikö ne poistua ennen jne.
Tuo suomalainen jäädään kyläilystä velkaa on outo tapa. Virtasilla oli juhlat viime vuonna, niin nyt meidän on ihan pakko - on meidän vuoro! Noloa pyrkyryyttä ja muiden miellyttämistä. Ulkoapäin tuputettua sosiaalisia normeja.
Mun mielestä nuorella aivan ihana ajatus, että vain ne lähimmät ja syömään.
Jännä ettei äiti lastansa tuon enempää tunne. Että haiskahtaa pahasti provolta.
Suomalainen? En ole koskaan ennen kuullut, että juhlissa käyminen jättäisi jonkun velan. En vaikka olen 100% suomalainen. Kuuluuko tuohon velka-ajatteluun sekin, että pakko mennä naimisiin, jos ollut joskus häissä?
On sellainen ajatus olemassa joillain. Pitää kutsua se ja se, kun hekin on aikaisemmin kutsuneet. Aivan järjetöntä. Juhliin kutsutaan ketä halutaan eikä makseta velkoja.
Tuohan on ihan eri juttu. Nyt ei puhuttu kutsumisesta, vaan ylipäätään juhlien järjestämisestä siksi, että itse on ollut juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää nyt vasta eskaloitui? Me ollaan mietitty juhlia tai juhlattomuutta koko lukion ajan. Etenkin nyt on ollut nää koronarajoitukset, ehtiikö ne poistua ennen jne.
Tuo suomalainen jäädään kyläilystä velkaa on outo tapa. Virtasilla oli juhlat viime vuonna, niin nyt meidän on ihan pakko - on meidän vuoro! Noloa pyrkyryyttä ja muiden miellyttämistä. Ulkoapäin tuputettua sosiaalisia normeja.
Mun mielestä nuorella aivan ihana ajatus, että vain ne lähimmät ja syömään.
Jännä ettei äiti lastansa tuon enempää tunne. Että haiskahtaa pahasti provolta.
Suomalainen? En ole koskaan ennen kuullut, että juhlissa käyminen jättäisi jonkun velan. En vaikka olen 100% suomalainen. Kuuluuko tuohon velka-ajatteluun sekin, että pakko mennä naimisiin, jos ollut joskus häissä?
Et tietenkään ole kuullut, koska se on toimintatapa. Kyläilykulttuurin serkku. Aina jäädään odottamaan vastakutsua.
Palstallakin jatkuvasti ketjuja siitä, että kyläilyssä odotellaan vastavuoroisuutta. Sama asia juhlien kanssa, vaikkei se ole niin räikeästi esillä.
Missähän piireissä tuollainen toimintatapa on käytössä? Kyläilyn vastavuoroisuus on eri asia kuin se, että järjestää juhlat vain siksi, että itse on ollut juhlissa. Vai tiedätkö montakin ihmistä, jotka ovat menneet naimisiin siitä syystä, että heidät on kutsuttu joskus häihin?
Meillä ei mitään juhlia tiedossa, ei osta edes lakkia, kielsi tulosten julkaisun, ei aio mennä koululle edes juhlaan.
Täysi-ikäisen nuoren aikuisen oma valinta ja meidän täytyy häntä kunnioittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tää nyt vasta eskaloitui? Me ollaan mietitty juhlia tai juhlattomuutta koko lukion ajan. Etenkin nyt on ollut nää koronarajoitukset, ehtiikö ne poistua ennen jne.
Tuo suomalainen jäädään kyläilystä velkaa on outo tapa. Virtasilla oli juhlat viime vuonna, niin nyt meidän on ihan pakko - on meidän vuoro! Noloa pyrkyryyttä ja muiden miellyttämistä. Ulkoapäin tuputettua sosiaalisia normeja.
Mun mielestä nuorella aivan ihana ajatus, että vain ne lähimmät ja syömään.
Jännä ettei äiti lastansa tuon enempää tunne. Että haiskahtaa pahasti provolta.
Suomalainen? En ole koskaan ennen kuullut, että juhlissa käyminen jättäisi jonkun velan. En vaikka olen 100% suomalainen. Kuuluuko tuohon velka-ajatteluun sekin, että pakko mennä naimisiin, jos ollut joskus häissä?
Osa ihmisistä pystyy siis tulevaisuudessa kuittaamaan ainakin yhden tekemänsä velan - kaikki joskus hautajaisissa olleet kuolevat itsekin ennemmin tai myöhemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä rahankin kannalta. Itse sain yo-lahjaksi reilun 3000€. Se oli ihan kiva hinta siitä, että pari tuntia nätisti hymyilin sukulaisten keskellä.
Tekopyhille alapeukuttajille tiedoksi: Lahjat ovat yksi merkittävimmistä syistä miksi nuoret menevät rippikouluun ja suostuvat yo-juhliin. Ei se tätien ja mummojen kanssa pönöttäminen niin kivaa ole, että sitä haluaisi ilman potentiaalista vaurastumista tehdä
Oman perheen kesken vaan, juotte kahvikupposen. Aivan turhaa alkaa käskemään
koko sukua. Mitä enemmän väkee paikalla, juhlinta on pelkkää terve, moro, hei,
meillä onkin kiire seuraavaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut melkein 30 vuotta lukion opettajana enkä ole ikinä elämässäni kuullut ylioppilaasta, joka ei haluaisi juhlia ylioppilaaksi pääsemistään. Onko hänellä masennus tai onko tapahtunut jotain traumaattista?
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi juhlimaan painostettu. Tein lukioajan töitä opintojen ohella jotta sain maksettua kurssikirjani ja olin jo muuttanut pois vanhempieni luota valmistuessani. Silti äitini vaati ja uhriutui juhlien suhteen ja nuorena ja tyhmänä niihin suostuin. Kyllä sen nyt sieti pari tuntia katsella etäisiä sukulaisia mutta enemmän otti päähän se että en saanut itse sanavaltaa omien juhlieni suhteen. Täysi-ikäisen ensimmäisiä juhlia ja itse pitäisi saada todellakin päättää kuinka ne haluaa juhlia vai haluaako lainkaan.
Tottakai nuori saa itse päättää! En ymmärrä mitä tuon äidin päässä liikkuu. Toivottavasti en itse 12 vuoden päästä ole yhtä toope, nyt tuntuu että pomppisin riemusta jos ei tarvitsisi alkaa jotain pönötysjuhlia pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut melkein 30 vuotta lukion opettajana enkä ole ikinä elämässäni kuullut ylioppilaasta, joka ei haluaisi juhlia ylioppilaaksi pääsemistään. Onko hänellä masennus tai onko tapahtunut jotain traumaattista?
En minä ainakaan opettajalle raportoinut onko meillä juhlia vai ei. Tuskin kukaan muukaan samaan aikaan valmistunut raportoi. Hassu ajatus, että pitäisi olla mt-ongelmainen, jotta olisi perustelua, ettei tahdo kahvitella koko suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Nämä on aika yksilöllisiä juttuja. Omista juhlistani "rikastuin" noin 100 euroa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliselle tiedoksi, kannattaa lukea aloitus tarkoin..kyllä tuleva yo haluaa juhlia saavutustaan, muttei äidin haluamalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat kustantaneet lukio-opiskelun, joten kyllä heillä on ehdottomasti oltava sananvaltaa myös näissä juhla-asioissa.
Onhan heillä. Sen kun pitävät juhlat jos haluavat. Keskenään siis, jos nuori ei halua osallistua.
P.S. Lukiossa opiskelu on maksutonta
Mun mielestä kaikki nuoren suunnitelmat kuulostaa tosi hyviltä!
Harva on 10 vuotta myöhemmin iloinen siitä, että ei halunnut mitään yo-juhlia. Kakkua ja kahvia pikaisille vierailijoille - oikeastiko se on kamalaa? Kun kavereitten kanssa kuitenkin lähdetään jo ennen klo 17 porukalla viettämään iltaa, niin onko ne pari tuntia kotona kuoharilasi kädessä mahdoton ajatus? Vai hävettääkö oma suoritus niin paljon, ettei yksinkertaisesti kehtaa moista?
En voi ymmärtää miksei tästä voi kommunikoida nuoren ja äidin välillä ja löytää joku ratkaisu. Selvästi nuori ei ymmärrä, että tämä on hänen äidilleen tärkeä perinne. Tämä voi olla äidille tärkeä tapa olla ylpeä perheestään ja haluaa siksi juhlia. Toisaalta taas ymmärrän nuorta, jonka mielestä tällaiset juhlat ovat tarpeettomia. Kompromissina ehdotan nyt ainakin sitä kuvaa ja uutta vaatetta, se nyt on varsin pieni jousto. En kyllä myöskään ymmärrä mikä vaiva se on ilmestyä äitinsä järjestämiin juhliin kakkua syömään ja lahjoja vastaanottamaan, ei minusta huono diili muutaman tunnin istuskelusta.
No eipä sitä kannata juhlia ainakaan jos on juuri nipinapin päässyt läpi. Olen ollut sellaisissakin kemuissa joissa todistukset oli piilotettua, ettei kukaan vaan nää miten rimaa hipoen on menty. Kai se lakitus ja muille ylpeily on monelle suvulle tärkeintä. Itse oppilas vaivautuneena nurkassa odottamassa että joko saisi lähteä kavereiden kanssa illanviettoon..
Ei yo-juhlat ole mikään pakollinen juttu. Jos nuori ei halua bileitä niin hänen toivettaan kannattaa kunnioittaa.