Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja

Täällä ilmeisesti jotkut entiset koulukiusaajat yrittävät liudentaa sitä kiusaajan rajaa. "Kaikki kiusaa joskus", "ihmiset muuttuu", jne.

Totta, kiusaaminen on ryhmäilmiö ja kaikki osallistuvat kiusaamiseen. Ja ehkä joku harva kiusaaja oikeastikin muuttuu.

Tosiasia on kuitenkin se, että kiusaaminen lähtee kahdesta ryhmästä sadistisia ihmisiä: 1) aktiiviset kiusaajat, usein poikia, ja 2) manipuloitsijat ja usuttajat, yleensä suosittuja tyttöjä, jotka päättävät teini-ikäisten keskuudessa noin suunnilleen kaiken isommassa mittaakaavassa katsoen.

Jos on kuulunut näihin ryhmiin, niin kyllä tietää sen. Ja jos on kuulunut näihin ryhmiin teini-ikäisenä, on luultavasti paha ihminen jollain tavalla edelleen aikuisenakin. Ilmeisesti jonkinlaisia omantunnon kolkutuksia nämäkin ihmiset tuntevat, koska niin kiivaasti yrittävät esim tässä keskustelussa liudentaa sitä, että on olemassa oikeat koulukiusaajat, ja sitten on muut.

t. entinen koulukiusattu, nykyinen nelikymppinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Olen ikävä kyllä samaa mieltä tästä. Toisille ihmisille kiusaaminen tuntuu olevan hyvin luontaista käyttäytymistä jo lapsesta saakka ja he saavat siitä jonkinlaista nautintoa. Toisille taas on ihan itsestään selvää, ettei kiusaaminen ole hyväksyttävää eivätkä he missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

En sano etteikö kiusaaja voisi oppia ja muuttaa käyttäytymistään, mutta uskon, että siellä pohjalla on kuitenkin edelleen se sama ihminen, jolle kiusaaminen on luontaista.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kiusasin ala-asteella. Onneksi siitä voi kasvaa ja muuttua.

Millä tavalla siitä kasvetaan ja muututaan?  Mikä sinussa on erilaista kuin ennen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Olen ikävä kyllä samaa mieltä tästä. Toisille ihmisille kiusaaminen tuntuu olevan hyvin luontaista käyttäytymistä jo lapsesta saakka ja he saavat siitä jonkinlaista nautintoa. Toisille taas on ihan itsestään selvää, ettei kiusaaminen ole hyväksyttävää eivätkä he missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

En sano etteikö kiusaaja voisi oppia ja muuttaa käyttäytymistään, mutta uskon, että siellä pohjalla on kuitenkin edelleen se sama ihminen, jolle kiusaaminen on luontaista.

Toisille ihmisille kiusaaminen on opittu tapa ja ainut toimintamalli miten toimii. Toisille se on sosiaalisen hyväksynnän piittaamattomuutta. Toisille ihmisille kiusaaminen on luotaantyöntävä käytösmalli, jota itse kuitenkin välillä käyttävät. Kiusaamisen syitä tai niiden summia on varmaan yhtä monta kuin on kiusaajaakin, joten tapauskohtainen suhtautuminen voi olla kannattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmeisesti jotkut entiset koulukiusaajat yrittävät liudentaa sitä kiusaajan rajaa. "Kaikki kiusaa joskus", "ihmiset muuttuu", jne.

Totta, kiusaaminen on ryhmäilmiö ja kaikki osallistuvat kiusaamiseen. Ja ehkä joku harva kiusaaja oikeastikin muuttuu.

Tosiasia on kuitenkin se, että kiusaaminen lähtee kahdesta ryhmästä sadistisia ihmisiä: 1) aktiiviset kiusaajat, usein poikia, ja 2) manipuloitsijat ja usuttajat, yleensä suosittuja tyttöjä, jotka päättävät teini-ikäisten keskuudessa noin suunnilleen kaiken isommassa mittaakaavassa katsoen.

Jos on kuulunut näihin ryhmiin, niin kyllä tietää sen. Ja jos on kuulunut näihin ryhmiin teini-ikäisenä, on luultavasti paha ihminen jollain tavalla edelleen aikuisenakin. Ilmeisesti jonkinlaisia omantunnon kolkutuksia nämäkin ihmiset tuntevat, koska niin kiivaasti yrittävät esim tässä keskustelussa liudentaa sitä, että on olemassa oikeat koulukiusaajat, ja sitten on muut.

t. entinen koulukiusattu, nykyinen nelikymppinen

Sun kommentti kumpuaa selvästi kokemuksestasi, joka on ollut vaikea ja vaikuttaa siihen miten näet kiusaajat ja kiusaamisen ilmiönä. Se ei kuitenkaan ole todenmukainen kuva kaikista jotka kiusaa tai joita kiusataan. Tietenkään ne ei kaikki ole sadisteja, siis oikeasti. Tuo on niin suuri yleistys ilman totuuspohjaa, että siitä välittyy joku katkeruus tai kipu.

Jokaisen kannattaa kasvaa ja itse suosittelen terapiaa aika lailla kaikille... tai jotain vahvaa itsetutkiskelua nyt kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmeisesti jotkut entiset koulukiusaajat yrittävät liudentaa sitä kiusaajan rajaa. "Kaikki kiusaa joskus", "ihmiset muuttuu", jne.

Totta, kiusaaminen on ryhmäilmiö ja kaikki osallistuvat kiusaamiseen. Ja ehkä joku harva kiusaaja oikeastikin muuttuu.

Tosiasia on kuitenkin se, että kiusaaminen lähtee kahdesta ryhmästä sadistisia ihmisiä: 1) aktiiviset kiusaajat, usein poikia, ja 2) manipuloitsijat ja usuttajat, yleensä suosittuja tyttöjä, jotka päättävät teini-ikäisten keskuudessa noin suunnilleen kaiken isommassa mittaakaavassa katsoen.

Jos on kuulunut näihin ryhmiin, niin kyllä tietää sen. Ja jos on kuulunut näihin ryhmiin teini-ikäisenä, on luultavasti paha ihminen jollain tavalla edelleen aikuisenakin. Ilmeisesti jonkinlaisia omantunnon kolkutuksia nämäkin ihmiset tuntevat, koska niin kiivaasti yrittävät esim tässä keskustelussa liudentaa sitä, että on olemassa oikeat koulukiusaajat, ja sitten on muut.

t. entinen koulukiusattu, nykyinen nelikymppinen

Sun kommentti kumpuaa selvästi kokemuksestasi, joka on ollut vaikea ja vaikuttaa siihen miten näet kiusaajat ja kiusaamisen ilmiönä. Se ei kuitenkaan ole todenmukainen kuva kaikista jotka kiusaa tai joita kiusataan. Tietenkään ne ei kaikki ole sadisteja, siis oikeasti. Tuo on niin suuri yleistys ilman totuuspohjaa, että siitä välittyy joku katkeruus tai kipu.

Jokaisen kannattaa kasvaa ja itse suosittelen terapiaa aika lailla kaikille... tai jotain vahvaa itsetutkiskelua nyt kuitenkin.

Kyllä. Jos koette, että kiusaaminen on jättänyt noin vahvan jäljen, niin terapiaa suosittelen minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kiusasin ala-asteella. Onneksi siitä voi kasvaa ja muuttua.

Millä tavalla siitä kasvetaan ja muututaan?  Mikä sinussa on erilaista kuin ennen?

Oon eri kuin lainaamasi, mutta ainakin suhtautumistapa ulkoiseen maailmaan, ajattelutavat ja tutut reagointimekanismit voi vaihdella eri vaiheissa elämää. Nuo vaikuttaa kiusaamiseen, joten esimerkiksi se joka on ennen reagoinut paineeseen lyttäämällä muita, voi vastaanottavaisuudella oppia uuden reagointitavan vanhan, muita vahingoittavan, käytösmallin tilalle

Entisen koulukiusaajan nykyinen paksu lompakko pitää suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Entisen koulukiusaajan nykyinen paksu lompakko pitää suhteessa.

Saako tuollaisesta edes puhua? Hyi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmeisesti jotkut entiset koulukiusaajat yrittävät liudentaa sitä kiusaajan rajaa. "Kaikki kiusaa joskus", "ihmiset muuttuu", jne.

Totta, kiusaaminen on ryhmäilmiö ja kaikki osallistuvat kiusaamiseen. Ja ehkä joku harva kiusaaja oikeastikin muuttuu.

Tosiasia on kuitenkin se, että kiusaaminen lähtee kahdesta ryhmästä sadistisia ihmisiä: 1) aktiiviset kiusaajat, usein poikia, ja 2) manipuloitsijat ja usuttajat, yleensä suosittuja tyttöjä, jotka päättävät teini-ikäisten keskuudessa noin suunnilleen kaiken isommassa mittaakaavassa katsoen.

Jos on kuulunut näihin ryhmiin, niin kyllä tietää sen. Ja jos on kuulunut näihin ryhmiin teini-ikäisenä, on luultavasti paha ihminen jollain tavalla edelleen aikuisenakin. Ilmeisesti jonkinlaisia omantunnon kolkutuksia nämäkin ihmiset tuntevat, koska niin kiivaasti yrittävät esim tässä keskustelussa liudentaa sitä, että on olemassa oikeat koulukiusaajat, ja sitten on muut.

t. entinen koulukiusattu, nykyinen nelikymppinen

Sun kommentti kumpuaa selvästi kokemuksestasi, joka on ollut vaikea ja vaikuttaa siihen miten näet kiusaajat ja kiusaamisen ilmiönä. Se ei kuitenkaan ole todenmukainen kuva kaikista jotka kiusaa tai joita kiusataan. Tietenkään ne ei kaikki ole sadisteja, siis oikeasti. Tuo on niin suuri yleistys ilman totuuspohjaa, että siitä välittyy joku katkeruus tai kipu.

Jokaisen kannattaa kasvaa ja itse suosittelen terapiaa aika lailla kaikille... tai jotain vahvaa itsetutkiskelua nyt kuitenkin.

Ja sun kommentti kumpuaa selvästi menneistä teoistasi. Kumpi mahtaa olla parempaa kumpuamista, tiedä häntä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kiusasin ala-asteella. Onneksi siitä voi kasvaa ja muuttua.

Millä tavalla siitä kasvetaan ja muututaan?  Mikä sinussa on erilaista kuin ennen?

No vaikka kuinka moni asia. Olen rohkeampi, ennen pelkäsin ja olin siksi vihainen. Ympäristöstä tuli turvallisempi myös, en minä itse olisi osannut maailmassa luovia... mutta oli turvallisia aikuisia ja myöhemmin pääsin terapiaan käsittelemään ongelmiani.

En ole koskaan ollut väkivaltainen tai aktiivisesti ketään kiusannut, mutta lapsena ylireagoin jos koin provosontia, itse koin puolustavani itseäni, ja olin siksi jonkinlaisen koviksen lokerossa. Siitä roolista pääsi pois sekä niin ettei itse enää nähyt itseään sellaisena ja kun muut ei enää kohdelleet minua niin.

Oikeastaan vähän vaikea yksinkertaistaa tai sanallistaa sitä kaikkea.

Ja jollain oudolla tavalla minusta piti myös tulla paljon kovempi, jotten enää olisi "kovis". Tätä en osaa ehkä selittää. Jotain omien rajojen asettamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmeisesti jotkut entiset koulukiusaajat yrittävät liudentaa sitä kiusaajan rajaa. "Kaikki kiusaa joskus", "ihmiset muuttuu", jne.

Totta, kiusaaminen on ryhmäilmiö ja kaikki osallistuvat kiusaamiseen. Ja ehkä joku harva kiusaaja oikeastikin muuttuu.

Tosiasia on kuitenkin se, että kiusaaminen lähtee kahdesta ryhmästä sadistisia ihmisiä: 1) aktiiviset kiusaajat, usein poikia, ja 2) manipuloitsijat ja usuttajat, yleensä suosittuja tyttöjä, jotka päättävät teini-ikäisten keskuudessa noin suunnilleen kaiken isommassa mittaakaavassa katsoen.

Jos on kuulunut näihin ryhmiin, niin kyllä tietää sen. Ja jos on kuulunut näihin ryhmiin teini-ikäisenä, on luultavasti paha ihminen jollain tavalla edelleen aikuisenakin. Ilmeisesti jonkinlaisia omantunnon kolkutuksia nämäkin ihmiset tuntevat, koska niin kiivaasti yrittävät esim tässä keskustelussa liudentaa sitä, että on olemassa oikeat koulukiusaajat, ja sitten on muut.

t. entinen koulukiusattu, nykyinen nelikymppinen

Sun kommentti kumpuaa selvästi kokemuksestasi, joka on ollut vaikea ja vaikuttaa siihen miten näet kiusaajat ja kiusaamisen ilmiönä. Se ei kuitenkaan ole todenmukainen kuva kaikista jotka kiusaa tai joita kiusataan. Tietenkään ne ei kaikki ole sadisteja, siis oikeasti. Tuo on niin suuri yleistys ilman totuuspohjaa, että siitä välittyy joku katkeruus tai kipu.

Jokaisen kannattaa kasvaa ja itse suosittelen terapiaa aika lailla kaikille... tai jotain vahvaa itsetutkiskelua nyt kuitenkin.

Ja sun kommentti kumpuaa selvästi menneistä teoistasi. Kumpi mahtaa olla parempaa kumpuamista, tiedä häntä...

Niin kumpuaa, totta kai. Kaikki aiemmat kokemukset vaikuttaa. Olen ollut kummallakin puolella ilmiötä. Mikään paha lapsi en silti ollut, sadisti en todellakaan enkä halunnut kenellekään pahaa oloa. Myöhemmin pyysin anteeksi, minulta ei kyllä koskaan pyydetty mutta arvostaisin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Olen ikävä kyllä samaa mieltä tästä. Toisille ihmisille kiusaaminen tuntuu olevan hyvin luontaista käyttäytymistä jo lapsesta saakka ja he saavat siitä jonkinlaista nautintoa. Toisille taas on ihan itsestään selvää, ettei kiusaaminen ole hyväksyttävää eivätkä he missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

En sano etteikö kiusaaja voisi oppia ja muuttaa käyttäytymistään, mutta uskon, että siellä pohjalla on kuitenkin edelleen se sama ihminen, jolle kiusaaminen on luontaista.

Toisille ihmisille kiusaaminen on opittu tapa ja ainut toimintamalli miten toimii. Toisille se on sosiaalisen hyväksynnän piittaamattomuutta. Toisille ihmisille kiusaaminen on luotaantyöntävä käytösmalli, jota itse kuitenkin välillä käyttävät. Kiusaamisen syitä tai niiden summia on varmaan yhtä monta kuin on kiusaajaakin, joten tapauskohtainen suhtautuminen voi olla kannattavaa.

Mulle on ihan sama mitkä ne syyt siellä pohjalla ovat. Monella muullakin olisi varmasti ollut vähintään yhtä "hyviä" syitä alkaa kiusaamaan, mutta eivät kuitenkaan koskaan sitä tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Voisin ymmärtää sitä taustaa, jos hän on nykyään herkkä ja ymmärtää toimineensa väärin. Eli jos se kuori/ego on mennyt rikki. Rikkinäinen ihminen vpi korjaantua. Mutta jos kaikki on mennyt elämässä aina kivasti ja mitään kasvattavaa kriisiä ei ole tullut vastaan niin onko hän vieläkin mäntti?

Koulukiusaajia on tosi erilaisia. Jos on ollut oikeasti paha, sellainen kunnon kiusaaja niin voikohan sellainen muuttuakaan. Mut jos on ollut lievemmin idiootti niin todellakin voi aikuisena olla aivan erilainen. Mietin kun itse olin koulukiusattu niin suurin osa niistä oli ihan "normityyppejä" jotka ei tajunneet tekojensa seurauksia, siis sellasia mukananaurajia. Heille en ole katkera.

Minua myös kiusattiin yläkoulussa, mistä on tosin jo vuosikymmeniä aikaa. Enkä ole kys paikkakunnalla asunut pitkään aikaan. Viimevuonna yllätyin valtavasti kun kuulin että koulun sadistisin kiusaaja on nykyään poliisi. Minun on vaikea kuvitella että luonnehäiriö olisi iän karttuessa poistunut.

Vierailija kirjoitti:

Et hyväksy kiusaamista, mutta kyllä siellä teidän luokalla oli se epäsuosittu tyyppi, jonka kanssa et esim. halunnut tehdä ryhmätöitä, ja ilmaisit sen hyvin selvästi, jos hänen kanssaan samaan ryhmään jouduit.

Tää on kyllä totta, että lähes jokainen meistä on joskus osallistunut kiusaamiseen vähintään jättämällä jonkun ulkopuolelle.

Mua kiinnostaisi millaista kiusaaminen on ollut, ketä on kiusannut ja kuinka kauan, mitä se kiusaaminen pitänyt sisällään. Ja minkä ikäisenä, suhtaudun vähän eri tavalla 9-10-vuotiaan tekoihin kuin vaikka 14-16v harjoittamaan kiusaamiseen.

Varsinkin jos kävisi ilmi että kiusaaminen on ollut väkivaltaista, on rikottu tavaroita tai uhkailtu sillä, tai vaikka nöyryytetty julmasti julkisesti, niin olisin varuillani. Ja erityinen on jos vähättelee tai ei kadu lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Olen ikävä kyllä samaa mieltä tästä. Toisille ihmisille kiusaaminen tuntuu olevan hyvin luontaista käyttäytymistä jo lapsesta saakka ja he saavat siitä jonkinlaista nautintoa. Toisille taas on ihan itsestään selvää, ettei kiusaaminen ole hyväksyttävää eivätkä he missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

En sano etteikö kiusaaja voisi oppia ja muuttaa käyttäytymistään, mutta uskon, että siellä pohjalla on kuitenkin edelleen se sama ihminen, jolle kiusaaminen on luontaista.

Toisille ihmisille kiusaaminen on opittu tapa ja ainut toimintamalli miten toimii. Toisille se on sosiaalisen hyväksynnän piittaamattomuutta. Toisille ihmisille kiusaaminen on luotaantyöntävä käytösmalli, jota itse kuitenkin välillä käyttävät. Kiusaamisen syitä tai niiden summia on varmaan yhtä monta kuin on kiusaajaakin, joten tapauskohtainen suhtautuminen voi olla kannattavaa.

Mulle on ihan sama mitkä ne syyt siellä pohjalla ovat. Monella muullakin olisi varmasti ollut vähintään yhtä "hyviä" syitä alkaa kiusaamaan, mutta eivät kuitenkaan koskaan sitä tehneet.

Selvä. Päätin kuitenkin luetella niitä edellisen viestin jatkeeksi hieman lisää, koska siinä oli vain kaksi "ihmistyyppiä" tavallaan aseteltuna vastakkain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ymmärtää sitä taustaa, jos hän on nykyään herkkä ja ymmärtää toimineensa väärin. Eli jos se kuori/ego on mennyt rikki. Rikkinäinen ihminen vpi korjaantua. Mutta jos kaikki on mennyt elämässä aina kivasti ja mitään kasvattavaa kriisiä ei ole tullut vastaan niin onko hän vieläkin mäntti?

Koulukiusaajia on tosi erilaisia. Jos on ollut oikeasti paha, sellainen kunnon kiusaaja niin voikohan sellainen muuttuakaan. Mut jos on ollut lievemmin idiootti niin todellakin voi aikuisena olla aivan erilainen. Mietin kun itse olin koulukiusattu niin suurin osa niistä oli ihan "normityyppejä" jotka ei tajunneet tekojensa seurauksia, siis sellasia mukananaurajia. Heille en ole katkera.

Minua myös kiusattiin yläkoulussa, mistä on tosin jo vuosikymmeniä aikaa. Enkä ole kys paikkakunnalla asunut pitkään aikaan. Viimevuonna yllätyin valtavasti kun kuulin että koulun sadistisin kiusaaja on nykyään poliisi. Minun on vaikea kuvitella että luonnehäiriö olisi iän karttuessa poistunut.

Monilla ihmisillä on luonnehäiriötä. Osan työssä se voi olla ihan ok juttu olla pikkasen epäempaattisempi. Se taas miten sä käyttäydyt määrittelee. Jos se on poliisina hyvä ja tekee työnsä, niin se että joku on ala-asteen käytöksen perusteella määritellyt hänelle luonnehäiriön ei liity hänen työn tekemiseen millään tavalla.

Te kaikki ex-kiusaajat, miten suhtaudutte jos omasta lapsestanne tulee koulukiusaaja? Puolusteletteko hänenkin tekojaan ja oletteko niitä "riitaan tarvitaan aina kaksi" -tyyppejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Ei kiusaaja ole aina kiusaaja. Osa voi olla, totta kai, käyttäytyvät huonosti koko elämänsä. Mutta eihän se ole mitenkään ihmeellistä tai harvinaista, että lapsena kiusannut lopettaa sen toiminnan lapsuuden jälkeen. Siis kasvaa, yleensä häpeää tekoaan. Aivan normaalia.

Täällä on jo monia kommentteja, joissa sanotaan että ois mahdoton muuttua. Ehkä me sitten puhutaan eri asiasta kun puhutaan kiusaamisesta, sehän on hyvin laaja käsite.. et mitä kukakin sit tarkoittaa. Yli puolet lapsista kiusaa edes vähän jossain vaiheessa elämää.

Komppaan tätä, kyllä kiusaaja voi kasvaa ihan normaaliksi ihmiseksi. Etenkin sellaiset joille se kiusaaminen on keino purkaa omaa pahaa oloa tai jos eivät käsitä sen vahingollisuutta. Omalla luokallani oli yksi joka kiusasi yläkouluiässä, sittemmin aikuistui ja on pyytänyt ja käsittääkseni myös saanut anteeksi.

Oma lukunsa on kyllä sellaiset kiusaajat jotka saavat suorastaan sadistista tyydytystä kiusaamisesta ja toisen kärsimyksestä, sellaiset usein kyllä kasvaakin häiriintyneiksi aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki ex-kiusaajat, miten suhtaudutte jos omasta lapsestanne tulee koulukiusaaja? Puolusteletteko hänenkin tekojaan ja oletteko niitä "riitaan tarvitaan aina kaksi" -tyyppejä?

Ei missään nimessä. Ja koulukiusaaminen ei ole mikään riita.