Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin yhtä tyttöä läskiksi ala asteella. Oonko tosiaan nyt sinkku loppuelämän? Omg.

Eri ihmisillä oletettavasti on erilaisia kriteereitä ja toiveita kumppanilleen. Jollekin tuo voisi olla ongelma, jollekin toiselle taas ei. Kyllähän osa jopa murhaa ja silti löytyy puoliso useimmille tällainen toki olisi ehdoton ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen jatko riippuisi siitä, minkä tyyppinen kiusaaja mies on ollut. Passiivinen kiusaaminen ehkä vielä menisi, mutta aktiivisen kiusaajan kanssa en missään tapauksessa jatkaisi suhdetta. Haluan ympärilleni pelkästään hyviä ihmisiä.

Tarkoitat siis täydellisiä ketkä ei ole ikinä tehneet mitää väärää kellekkää. Onnea etsintään.

En sanonut niin. Kaikki tekevät joskus jotain väärää, mutta vääryyksien välillä on huomattavia aste-eroja. Tietynlaiset vääryydet ovat minulle ylitsepääsemättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin yhtä tyttöä läskiksi ala asteella. Oonko tosiaan nyt sinkku loppuelämän? Omg.

Eri ihmisillä oletettavasti on erilaisia kriteereitä ja toiveita kumppanilleen. Jollekin tuo voisi olla ongelma, jollekin toiselle taas ei. Kyllähän osa jopa murhaa ja silti löytyy puoliso useimmille tällainen toki olisi ehdoton ei.

Äh, en muista, että täällä ei enää toimi ajatusviivaa, eli laitetaampa uusiksi:

Eri ihmisillä oletettavasti on erilaisia kriteereitä ja toiveita kumppanilleen. Jollekin tuo voisi olla ongelma, jollekin toiselle taas ei. Kyllähän osa jopa murhaa ja silti löytyy puoliso. Useimmille tällainen toki olisi ehdoton ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Olen ikävä kyllä samaa mieltä tästä. Toisille ihmisille kiusaaminen tuntuu olevan hyvin luontaista käyttäytymistä jo lapsesta saakka ja he saavat siitä jonkinlaista nautintoa. Toisille taas on ihan itsestään selvää, ettei kiusaaminen ole hyväksyttävää eivätkä he missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

En sano etteikö kiusaaja voisi oppia ja muuttaa käyttäytymistään, mutta uskon, että siellä pohjalla on kuitenkin edelleen se sama ihminen, jolle kiusaaminen on luontaista.

Toisille ihmisille kiusaaminen on opittu tapa ja ainut toimintamalli miten toimii. Toisille se on sosiaalisen hyväksynnän piittaamattomuutta. Toisille ihmisille kiusaaminen on luotaantyöntävä käytösmalli, jota itse kuitenkin välillä käyttävät. Kiusaamisen syitä tai niiden summia on varmaan yhtä monta kuin on kiusaajaakin, joten tapauskohtainen suhtautuminen voi olla kannattavaa.

Mulle on ihan sama mitkä ne syyt siellä pohjalla ovat. Monella muullakin olisi varmasti ollut vähintään yhtä "hyviä" syitä alkaa kiusaamaan, mutta eivät kuitenkaan koskaan sitä tehneet.

Selvä. Päätin kuitenkin luetella niitä edellisen viestin jatkeeksi hieman lisää, koska siinä oli vain kaksi "ihmistyyppiä" tavallaan aseteltuna vastakkain.

Jaotellaan sitten näin, ehkä avautuu paremmin: 1) ihmiset joille kiusaaminen on yksi mahdollinen käyttäytymismuoto (oli taustalla mitä tahansa) 2) ihmiset jotka eivät missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

Näiden ihmisten välillä on perustavanlaatuinen ero.

Olen samaa mieltä tuosta jaosta potentiaalisesti kiusaaviin ja heihin, jotka eivät kiusaisi missään tilanteessa. Tunnen useita jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia pitkältäkin ajalta. Eron luonteessa kyllä huomaa.

Osa ensimmäiseen ryhmään lukeutuvista ei toki kiusaa koskaan tai kiusaaminen on hyvin vähäistä. Heitä en laskisi koulukiusaajiksi ollenkaan. Mielestäni, kuten täällä monikin on jo sanonut, koulukiusaaja on henkilö, joka kiusaa pitkäjänteisesti ja kohtalaisen systemaattisesti.

Tästähän myös ne kiusattujen traumat tulevat; siis siitä, että tilanne ja siihen liittyvä pelko sekä kärsimys vain jatkuu ja jatkuu. En usko, että kukaan kokee itseään koulukiusatuksi jos joku on kerran sanonut jotain typerää, mutta sen jälkeen ollut jälleen asiallinen ja mukava.

Jos joku on kiusannut niin pahasti, että lukeutuu koulukiusaajaksi, ei kyseinen henkilö lähes missään tapauksessa kuuluisi henkilöihin, joihin haluaisin pitää yhteyttä. Puolisokseni halusin vain jälkimmäiseen ryhmään kuuluvan. Hän on aidosti hyvä ihminen pohjiaan myöden ja sellaisen kanssa haluan elämäni jakaa.

Itse luen itseni entiseksi koulukiusaajaksi, vaikkei kiusaamiseni nyt pahimmasta päästä ehkä ollutkaan. Se oli kuitenkin vuoden kestävää systeemaattista syrjimistä, tahallista ärsyttämistä, juoruilua ym. henkistä väkivaltaa, jonka tarkoituksena oli sulkea yksi ryhmän ulkopuolelle ja sen avulla pönkittää omaa asemaa yhteisössä. Tämähän on hyvin tavallinen kuvio varhaisteinien käytöksessä. Ryhmässä saa vahvan roolin sillä, että lyttää muita. Jotkut yksilöt eivät tähän valtapelleilyyn koskaan lähde mukaan, vaan ovat myötätuntoisia eivätkä halua muille mitään negatiivista, vaikka se hyödyttäisi heitä itseään. He ovat ehkä noita toisen ryhmän "aidosti hyviä" ihmisiä.

En itse ole sadistinen, enkä saa muiden kärsimyksestä mitään nautintoa. Mutta lapsena sain aidosti tyydytystä siitä, että koin olevani jonkun "niskan päällä" henkisesti, valta-asemassa. Nykyään en tunnista itsessäni tätä, mutta ehkä se on luonteenpiirre joka minussa sisäsyntyisesti silti on, nyt vain piilossa? Jonkinlainen hallinnan tunne muista ihmisistä varmasti tuo hyvää oloa joillekin, toisille ei.

Lisäksi nykyäänkin jos en pidä jostain ihmisestä, niin en myöskään tunne empatiaa tällaista henkilöä kohtaan, vaan suhtaudun hänen kurjuuteensa välinpitämättömästi. Kuvailemasi "aidosti hyvä ihminen" varmaan tuntisi myötätuntoa niitäkin ihmisiä kohtaan, joista ei niin välitä.

Siinä mielessä minäkin ymmärrän siis tuon jaottelun kyllä. Jotain perustavanlaatuista eroa on näissä ihmistyypeissä. Joidenkin kohdalla se näkyy selkeämmin ulospäin kuin toisten. Ja raja voi olla liukuva siinä mielessä, että varmaan suurimman osan saa esim. aivopestyä tai muuten ajettua tekemään asioita, joita ei normaalissa terveessä ympäristössä tekisi. Pieni osa sitten vaikka mieluummin itse kärsii ja kuolee kuin tekee toisille pahaa.

Joka tapauksessa pidän ihan ymmärrettävänä, että haluaa ympärilleen niitä ns. aidosti hyviä ihmisiä. (itse en kylläkään kuulu niihin, enkä seuraani tyrkytäkään sellaisille, jotka eivät sitä halua)

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen jatko riippuisi siitä, minkä tyyppinen kiusaaja mies on ollut. Passiivinen kiusaaminen ehkä vielä menisi, mutta aktiivisen kiusaajan kanssa en missään tapauksessa jatkaisi suhdetta. Haluan ympärilleni pelkästään hyviä ihmisiä.

Tarkoitat siis täydellisiä ketkä ei ole ikinä tehneet mitää väärää kellekkää. Onnea etsintään.

En sanonut niin. Kaikki tekevät joskus jotain väärää, mutta vääryyksien välillä on huomattavia aste-eroja. Tietynlaiset vääryydet ovat minulle ylitsepääsemättömiä.

Ihminen ei ole = kun hänen tekonsa.

Olet itsekin lapsellinen koska tuomitset ihmisiä menneisyyden perusteella.

Mä pyysin 13-vuotiaana sen aikaista kaveriani viiltämään itseään. Hänen vika, hän päätti niin tehdä, mä en sitä veistä hänen ihoon lairtanut

Jokaisella vastuu itsestään.

Heh, nainen jälleen jotenkin vain päätynyt yhteen koulukiusaajamiehen (jännän) kanssa. Yllättyneet:

-

-

-

Ette te ole tilivelvollisia kertomaan virheistänne puolisollenne :D

Mitä sitä nyt enää tuollaisia kauan aikaa sitten tapahtuneita murehtimaan? Pojat on poikia

Vierailija kirjoitti:

Osa naisista on naimisissa koulukiusaajan kanssa, mutta he eivät tiedä sitä.

Suuri osa*

korjasin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Olen ikävä kyllä samaa mieltä tästä. Toisille ihmisille kiusaaminen tuntuu olevan hyvin luontaista käyttäytymistä jo lapsesta saakka ja he saavat siitä jonkinlaista nautintoa. Toisille taas on ihan itsestään selvää, ettei kiusaaminen ole hyväksyttävää eivätkä he missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

En sano etteikö kiusaaja voisi oppia ja muuttaa käyttäytymistään, mutta uskon, että siellä pohjalla on kuitenkin edelleen se sama ihminen, jolle kiusaaminen on luontaista.

Toisille ihmisille kiusaaminen on opittu tapa ja ainut toimintamalli miten toimii. Toisille se on sosiaalisen hyväksynnän piittaamattomuutta. Toisille ihmisille kiusaaminen on luotaantyöntävä käytösmalli, jota itse kuitenkin välillä käyttävät. Kiusaamisen syitä tai niiden summia on varmaan yhtä monta kuin on kiusaajaakin, joten tapauskohtainen suhtautuminen voi olla kannattavaa.

Mulle on ihan sama mitkä ne syyt siellä pohjalla ovat. Monella muullakin olisi varmasti ollut vähintään yhtä "hyviä" syitä alkaa kiusaamaan, mutta eivät kuitenkaan koskaan sitä tehneet.

Selvä. Päätin kuitenkin luetella niitä edellisen viestin jatkeeksi hieman lisää, koska siinä oli vain kaksi "ihmistyyppiä" tavallaan aseteltuna vastakkain.

Jaotellaan sitten näin, ehkä avautuu paremmin: 1) ihmiset joille kiusaaminen on yksi mahdollinen käyttäytymismuoto (oli taustalla mitä tahansa) 2) ihmiset jotka eivät missään tilanteessa voisi päätyä kiusaamaan.

Näiden ihmisten välillä on perustavanlaatuinen ero.

Olen samaa mieltä tuosta jaosta potentiaalisesti kiusaaviin ja heihin, jotka eivät kiusaisi missään tilanteessa. Tunnen useita jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia pitkältäkin ajalta. Eron luonteessa kyllä huomaa.

Osa ensimmäiseen ryhmään lukeutuvista ei toki kiusaa koskaan tai kiusaaminen on hyvin vähäistä. Heitä en laskisi koulukiusaajiksi ollenkaan. Mielestäni, kuten täällä monikin on jo sanonut, koulukiusaaja on henkilö, joka kiusaa pitkäjänteisesti ja kohtalaisen systemaattisesti.

Tästähän myös ne kiusattujen traumat tulevat; siis siitä, että tilanne ja siihen liittyvä pelko sekä kärsimys vain jatkuu ja jatkuu. En usko, että kukaan kokee itseään koulukiusatuksi jos joku on kerran sanonut jotain typerää, mutta sen jälkeen ollut jälleen asiallinen ja mukava.

Jos joku on kiusannut niin pahasti, että lukeutuu koulukiusaajaksi, ei kyseinen henkilö lähes missään tapauksessa kuuluisi henkilöihin, joihin haluaisin pitää yhteyttä. Puolisokseni halusin vain jälkimmäiseen ryhmään kuuluvan. Hän on aidosti hyvä ihminen pohjiaan myöden ja sellaisen kanssa haluan elämäni jakaa.

Itse luen itseni entiseksi koulukiusaajaksi, vaikkei kiusaamiseni nyt pahimmasta päästä ehkä ollutkaan. Se oli kuitenkin vuoden kestävää systeemaattista syrjimistä, tahallista ärsyttämistä, juoruilua ym. henkistä väkivaltaa, jonka tarkoituksena oli sulkea yksi ryhmän ulkopuolelle ja sen avulla pönkittää omaa asemaa yhteisössä. Tämähän on hyvin tavallinen kuvio varhaisteinien käytöksessä. Ryhmässä saa vahvan roolin sillä, että lyttää muita. Jotkut yksilöt eivät tähän valtapelleilyyn koskaan lähde mukaan, vaan ovat myötätuntoisia eivätkä halua muille mitään negatiivista, vaikka se hyödyttäisi heitä itseään. He ovat ehkä noita toisen ryhmän "aidosti hyviä" ihmisiä.

En itse ole sadistinen, enkä saa muiden kärsimyksestä mitään nautintoa. Mutta lapsena sain aidosti tyydytystä siitä, että koin olevani jonkun "niskan päällä" henkisesti, valta-asemassa. Nykyään en tunnista itsessäni tätä, mutta ehkä se on luonteenpiirre joka minussa sisäsyntyisesti silti on, nyt vain piilossa? Jonkinlainen hallinnan tunne muista ihmisistä varmasti tuo hyvää oloa joillekin, toisille ei.

Lisäksi nykyäänkin jos en pidä jostain ihmisestä, niin en myöskään tunne empatiaa tällaista henkilöä kohtaan, vaan suhtaudun hänen kurjuuteensa välinpitämättömästi. Kuvailemasi "aidosti hyvä ihminen" varmaan tuntisi myötätuntoa niitäkin ihmisiä kohtaan, joista ei niin välitä.

Siinä mielessä minäkin ymmärrän siis tuon jaottelun kyllä. Jotain perustavanlaatuista eroa on näissä ihmistyypeissä. Joidenkin kohdalla se näkyy selkeämmin ulospäin kuin toisten. Ja raja voi olla liukuva siinä mielessä, että varmaan suurimman osan saa esim. aivopestyä tai muuten ajettua tekemään asioita, joita ei normaalissa terveessä ympäristössä tekisi. Pieni osa sitten vaikka mieluummin itse kärsii ja kuolee kuin tekee toisille pahaa.

Joka tapauksessa pidän ihan ymmärrettävänä, että haluaa ympärilleen niitä ns. aidosti hyviä ihmisiä. (itse en kylläkään kuulu niihin, enkä seuraani tyrkytäkään sellaisille, jotka eivät sitä halua)

Eri

Sivuraiteella, mutta ehkä jaon pitäisi olla enemmän kolmeen tyyppiin? Ns. aidosti hyvät (näitä on, mutta ei valtaisaa määrä), ihmiset joiden toimintaan olosuhteet vaikuttavat merkittävästi (luultavasti suurin osa porukasta) sekä ns. aidosti pahat (jotka itse haluavat pahaa muille). Nämä jaot lienevät sen verran perustavanlaatuisia ihmisen luonteessa, että näiden ryhmien sisällä ei tapahtune muutoksia ellei joku esim. saa vakavaa aivovammaa ja muutu täysin eri henkilöksi.

Ihan koko ketjua en jaksanut lukea, mutta mieleeni tuli seuraavia ajatuksia: Miten ap sait tietää, että miehesi on ollut koulukiusaaja? Kertoiko itse, vai kertoiko joku muu?

Entä onko hän ollut tai onko nykyisin työpaikkakiusaaja? Kertoisiko, jos olisi? Tosin kukaan tuskin myöntää olevansa työpaikkakiusaaja.

Joihinkin ihmisiin pätee sanonta, kerran kiusaaja, aina kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Et hyväksy kiusaamista, mutta kyllä siellä teidän luokalla oli se epäsuosittu tyyppi, jonka kanssa et esim. halunnut tehdä ryhmätöitä, ja ilmaisit sen hyvin selvästi, jos hänen kanssaan samaan ryhmään jouduit.

Miksi se pitäisi ilmaista.

Käsittämättömiä käytös- ja ajattelutapoja, näköjään vielä aikuisillakin!

Jos kerran määrätään tekemmään joku työ niin se tehdään vaikka sittten hammasta purren. Ja miksi se oli epäsuosittu? Olitko kuullut juttuja ja mennyt lammasryhmän mukana, tietämättä ihmissta mitään.

Ja lisäksi, kuolukiusaaminen on hieman eria asia kuin epäsuositun kanssa kertatyön tekeminen.

Et erota edes näitä asioita toisistaan. Erotatko edes hyvän ja ei.hyvän ihmisen? Epäilen!

Huoh

Eli ihmisillä ilmeisesti on eriäviä käsityksiä mikä edes on kiusaaja. Nään ite asian niin, että kiusaaja-termin alle mahtuu eri tyyppisiä henkilöitä, joista osa on niitä jotka saa kiusaamisesta mielihyvää ja pitää sitä oikeutettuna. Mutta sitten on myös ihan ok normaaleja ihmisiä, jotka sillä hetkellä jostain erinäisistä syistä toimii väärin ja pitää kiusaamista esim selviytymiskeinona. Joku kiusaaja voi vaikka sulkea joitain ulkopuolelle ja syrjiä, ehkä jopa kannustaa muitakin siihen. Eli kiusaaja määritelmänä aika laaja. Vähän niinkuin huume, siihen kategoriaan menee kaikki tappavien myrkkyjen ja lääkinnällisesti potentiaalisten kasvien väliltä

Ihan paskaa on puhua kiusaamisesta kun ajattelette asioita mustavalkoisesti. Ekalta sivulta poistettiin ihan asiallinen viestini.

Tiedättekös että tekin olette tosi kiusaajia täällä?

Avomieheni hyvä ystävä on entinen koulukiusaaja ja puhuu tästä avoimesti. Hän katuu tekemisiään ja on pyytänyt uhreiltaan anteeksi, on reflektoinut asiaa ja löytänyt syitä toiminnalleen. Eli halua muutokseen löytyy ja sitä on varmasti paljon tapahtunutkin. Kuitenkin perusluonteestaan huomaa sen taipumuksen kiusaajuuteen edelleen, tietyn aggressiivisuuden ja halun olla aina niskan päällä. Aina välillä jos hänelle tulee erimielisyyksiä ei-niin-mieluisan ihmisen kanssa, niin kommentit saattavat mennä hyvinkin alhaiselle tasolle ja niillä on tarkoitus satuttaa. Itse hän sanoo kokevansa puolustavansa itseään ja omiaan, mutta minusta tuo käytös on kamalaa ja todella kiusaajamaista. En viihdy hänen seurassaan, sillä koen oloni turvattomaksi. Tässä näkyy oma taustani koulukiusattuna - ne traumat ovat syvällä ja vaikuttavat edelleen. Ymmärrän, että hän voi olla hyvä ystävä ja kumppani, eikä ole läpeensä huono ihminen, sillä tietoisesti pyrkii hyvään, mutta itselleni hän on yksi suuri punainen lippu.

Tldr: Tuntemani itse itsensä koulukiusaajaksi määrittelevä henkilö on toisaalta muuttunut, mutta toisaalta kiusaamiseen taipuva perusluonne on pysynyt samana.

Erittäin usein ns kiusattu on täysin syypää siihen miten häntä kohdellaan.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin usein ns kiusattu on täysin syypää siihen miten häntä kohdellaan.

Niin, näkemyksiä tilanteista voi olla monia, että esim kumpi kiusaa kumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Avomieheni hyvä ystävä on entinen koulukiusaaja ja puhuu tästä avoimesti. Hän katuu tekemisiään ja on pyytänyt uhreiltaan anteeksi, on reflektoinut asiaa ja löytänyt syitä toiminnalleen. Eli halua muutokseen löytyy ja sitä on varmasti paljon tapahtunutkin. Kuitenkin perusluonteestaan huomaa sen taipumuksen kiusaajuuteen edelleen, tietyn aggressiivisuuden ja halun olla aina niskan päällä. Aina välillä jos hänelle tulee erimielisyyksiä ei-niin-mieluisan ihmisen kanssa, niin kommentit saattavat mennä hyvinkin alhaiselle tasolle ja niillä on tarkoitus satuttaa. Itse hän sanoo kokevansa puolustavansa itseään ja omiaan, mutta minusta tuo käytös on kamalaa ja todella kiusaajamaista. En viihdy hänen seurassaan, sillä koen oloni turvattomaksi. Tässä näkyy oma taustani koulukiusattuna - ne traumat ovat syvällä ja vaikuttavat edelleen. Ymmärrän, että hän voi olla hyvä ystävä ja kumppani, eikä ole läpeensä huono ihminen, sillä tietoisesti pyrkii hyvään, mutta itselleni hän on yksi suuri punainen lippu.

Tldr: Tuntemani itse itsensä koulukiusaajaksi määrittelevä henkilö on toisaalta muuttunut, mutta toisaalta kiusaamiseen taipuva perusluonne on pysynyt samana.

Jos hän sanoo puolustavansa itseään niin eikö se pidä sitten paikkaansa? Kyllä minäkin puolustan itseäni ja jos minua loukataan ja esim. vaikka arvostellaan ulkonäköäni niin ihan varmasti annan takaisin ellen hämenny niin , etten saa sanaa suustani, joka on todennäköisin reaktoni.

Jos tämän entisen koulukiusaajan keskustelu kaveri on -ei niin mieluisa ihminen- niin on se ihan normaalia joutua konfliktitilanteisiin sellaisen kanssa. En tiedä miten sinä toimisit samanlaisessa tilanteessa?

Kiusaaja on sairas ihminen toivottavasti hän on parantunut. Tiedän naisia jotka eivät voisi seurustella kiusatun kanssa mielummin kiusaajan.