Saako uskovainen ihminen olla ns. kaappiuskovainen

Usko on jokaisen henkilökohtainen asia. Tosi uskova ei huuda uskostaan. 

Ei saa. Vaan täytyy olla. Uskominen on henkilökohtainen asia ja siitä tulisi pitää turpa kiinni julkisilla paikoilla. Uskonvapaus tulee olöa, mutta julkisilla paikoilla uskonnon esiin tuominen pitäisi olla rangaistava teko.

Olen itsekin itsekseni jonkinlainen uskova. Uskon, ettei tämä fyysinen todellisuus ole kaikki mitä on. Mutta en juttele tästä kenenkään kanssa oikeastaan ollenkaan. 

Ne jotka vaatii tekoja ei yleensä ymmärrä armosta hölkäsen pöläystä. Eli vaikka joku puhuisi että armo riittää mutta samassa henkäyksessä vaatii myös uskovalta tekoja, se armosta puhuminen on vaan sanahelinää. Herra kyllä herättää seuraajassaan tekemisen tarpeen, jos niin on ollakseen. Jos se ei herää, niin usko riittää.

Teoista paasaaminen on muiden manipulointia. Ei muuta.

Uskovan pitää suullaan tunnustaa Jeesus vapahtajakseen. Teoilla viitatataan paitsi synnin karttamiseen, myös kristillisten arvojen noudattamiseen.

Raamattu sanoo, että sanaa tulee julistaa. Jos et julista sanaa, olet samanlainen syntinen kuin haureuden tekijät, ja sinut tulisi kivittää.

Voi kiitos sinulle 4/4 kommentoija.

Saa tietysti, ja nykyään kun monet pitää uskontoa hömppänä, niin todella moni monissa kuvioissa onkin. En itsekään työpaikalla esimerkiksi ikinä sanoisi, että olen uskovainen. Työni kun liittyy luonnontieteisiin, ja monilla on näkemys että uskovaiset on kaikki nuoren maan kreationisteja ja muuten epätieteellisesti asioita perustelevia henkilöitä. 

Mutta tiedän kyllä, että joissain vapaissa suunnissa on evankeliointipakkoa, ja kaltaisilleni lainataan Raamatusta kohtaa, jossa Jeesus sanoo häpeävänsä Isänsä edessä niitä, jotka on hävenneet hänen nimeään ihmisten edessä. Luterilaisuudessa on rennompaa ja armollisempaa.

Uskovaiset osaavat kyllä syyllistää ja toisaalta osaavat myös syyllistyä ja pohtia uskonsa heikkoutta. Ne jotka puhuvat eniten, ovat yleensä niitä syyllistäjiä ja ne hiljaisemmat murehtivat ja syyllistyvät.

Riittääkö tekemiseksi se, että pitää läheisestään huolta jos ihminen ei itse pysty hoitamaan asioitaan, tekee sen hänen puolestaan. Jos ei nyt jaksa käydä jatkuvasti vankiloissa katsomassa vangittuja ja sairaaloissa potilaita ja julistamassa heille evankeliumia?

Usko synnyttää niitä tekoja, kenelle mitäkin. Ja ne teot ei todellakaan "tarvi" olla mitään suurta ja mahtavaa, riittää kun aidosti haluat auttaa jotain ihmistä, kuuntelet toisen murheita, sanot jotain kannustavaa ja hyvää. Ilman että siitä tekee numeroa. Eikä julistaminen tarkoita suureen ääneen pelastuksen toitottamista eikä kadotuksen pelottelua, vaan jos joku haluaa uskon asioista jutella niin juttelet ilman raamatulla päähän lyömistä. Jumala synnyttää ne teot meissä ja halun tehdä hyvää. No, ikävä kyllä kukaan meistä ei täydelliseen hyvään kykene, ettei tässä nyt sentään mitään pyhimyksiä olla.

Eli armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta.

Ei se uskostaan toitottaminen tee kenestäkään enemmän tai paremmin uskovaa. Mielestään juuri itse oikeat uskovaiset ovat kaikkein herkimpiä tuomitsemaan muita ja pitämään muita vähempi uskovaisina. Pienenä kannattaa pysyä noissa asioissa eikä nostaa itseään muiden yläpuolelle. 

On paljon erilaisia syntejä. Toisten uskovaisten mielestä tupakan poltto on ehdottomasti se, joka johtaa kadotukseen, mutta mässäilyn synti taas ei ole sitä. Jos joskus ottaa vaikka yhden oluen, sekin on tuomittavaa, mutta jos uskovainen kittaa kahvia monta kupillista jossa on kofeiinia, sehän ei tietenkään ole syntiä.

Vierailija kirjoitti:

On paljon erilaisia syntejä. Toisten uskovaisten mielestä tupakan poltto on ehdottomasti se, joka johtaa kadotukseen, mutta mässäilyn synti taas ei ole sitä. Jos joskus ottaa vaikka yhden oluen, sekin on tuomittavaa, mutta jos uskovainen kittaa kahvia monta kupillista jossa on kofeiinia, sehän ei tietenkään ole syntiä.

Syntiä on se, joka tulee elävän jumaluuteen tielle.

Kädenlämpöiset ei Jumalaa miellytä. 

* jumalyhteyden tielle. 

Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. 

Matt.10:32-33

Olen juuri eläkkeelle jäänyt 64 v nainen, uskovainen ujo ja introvertti luonteeltani. Nyt tuntuu, että aikaa olisi vaikka mihin mutta en kuitenkaan uskalla tehdä oikeastaan yhtään mitään. Kyllä minua syyllistetään siitä, kun nyt sinä kerran olet eläkkeelläkin ja sinulla on aikaa niin mene sinne ja tänne ja tee sitä ja tätä, eli koko ajan pitäisi olla suorittamassa jotakin. Eikö sitä nyt saisi ihan olla vaan hiljaa ja levätä edes hetken aikaa eläkkeellä. Jos joskus siltä tuntuu, niin lähden kyllä jonnekkin tekemään jotain, mutta nyt juuri ei tunnu siltä.