Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja

Jos nyt aikuisena katuu tekojaan, ymmärtää miten kiusaaminen on voinut vaikuttaa kiusatun loppuelämään ja on pyytänyt kiusatulta anteeksi niin kiusaajasta on saattanut kasvaa ihan kelpo ihminen ja voi olla vaikka kuinka hyvä kumppani. Jos ei itse näe kiusaaja taustassaan mitään ongelmaa niin tuskin on mihinkään muuttunut ja silloin kyllä jättäisin miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Sää voit nähdä asian noin ja ihmiset muuttumattomina, mutta lähinnä se vaikuttaa sun maailmankatsomukseen latistavasti. Varmaan itsekään et oo pystynyt muuttamaan itseäsi isommin, kun et siihen muidenkaan usko pystyvän. Jotku on halunnu ja pystyny muuttamaan itseään isosti, joten silloin ymmärtää että se on mahdollista muillekkin. Alkoholistivertauksesi ontuu, koska se on sairaus.

Jos nuori itkettää luokkakaveriaan joka päivä, potkii, hakkaa jne, niin vaikea uskoa, että niin kylmä ihminen muuttuisi aikuisena kovinkaan mukavaksi ja lämpimäksi.

Pikkulapset riitelevät ja kinaavat. Se on normaalia, mutta jos ihminen on sadisti ja persoonaltaan häiriintynyt, niin tuskin muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Sää voit nähdä asian noin ja ihmiset muuttumattomina, mutta lähinnä se vaikuttaa sun maailmankatsomukseen latistavasti. Varmaan itsekään et oo pystynyt muuttamaan itseäsi isommin, kun et siihen muidenkaan usko pystyvän. Jotku on halunnu ja pystyny muuttamaan itseään isosti, joten silloin ymmärtää että se on mahdollista muillekkin. Alkoholistivertauksesi ontuu, koska se on sairaus.

Jos nuori itkettää luokkakaveriaan joka päivä, potkii, hakkaa jne, niin vaikea uskoa, että niin kylmä ihminen muuttuisi aikuisena kovinkaan mukavaksi ja lämpimäksi.

Pikkulapset riitelevät ja kinaavat. Se on normaalia, mutta jos ihminen on sadisti ja persoonaltaan häiriintynyt, niin tuskin muuttuu.

En tiennyt AP:n miehen tehneen näin. Koulukiusaamisen alle mahtuu paljon muutakin.

Mulle ollaan opetettu pienestä asti, että älä tuomitse toisia mitä he ovat joskus tehneet, vaan määrittele ihmisiä sen perusteella mitä he ovat nyt.

Tietysti tässäkin on se raja, kuinka vakavia asioita on tehnyt, nykyään hyvää tyyppiä ei voi pitää hyvänä, jos joskus on esim. murhannut jonkun.

Vierailija kirjoitti:

Osa naisista on naimisissa koulukiusaajan kanssa, mutta he eivät tiedä sitä.

Koulukiusaajathan oli halutuimpia silloin siellä koulussa, aina joku kaunis tyttö kainalossa ja nää vaihtui kuin sukat. Tätä aina ihmettelin, että oliko niiden tyttöjen mielestä jotenkin miehekästä, kun se oma kundi tökki jotain puolustuskyvyttömiä nörttejä, yhtä hyvin olisi voinut potkia vaikka puudelinpentuja. Mut ei, kun sehän oli kova ja ihana jätkä. Joten onko tämä jotenkin kummallista, että koulukiusaajatkin pääsevät naimisiin jopa ihan naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Sää voit nähdä asian noin ja ihmiset muuttumattomina, mutta lähinnä se vaikuttaa sun maailmankatsomukseen latistavasti. Varmaan itsekään et oo pystynyt muuttamaan itseäsi isommin, kun et siihen muidenkaan usko pystyvän. Jotku on halunnu ja pystyny muuttamaan itseään isosti, joten silloin ymmärtää että se on mahdollista muillekkin. Alkoholistivertauksesi ontuu, koska se on sairaus.

Jos nuori itkettää luokkakaveriaan joka päivä, potkii, hakkaa jne, niin vaikea uskoa, että niin kylmä ihminen muuttuisi aikuisena kovinkaan mukavaksi ja lämpimäksi.

Pikkulapset riitelevät ja kinaavat. Se on normaalia, mutta jos ihminen on sadisti ja persoonaltaan häiriintynyt, niin tuskin muuttuu.

Niin, kiusaamista on laidasta laitaan. Voi olla ajoittaista lällättelyä, tai jatkuvaa väkivaltaa. Kun puhutaan kiusaajasta niin mulle tulee ekana mieleen normaali lapsi, joka ajoittain toimii urposti. Tosille tulee mieleen väkivaltainen sadisti. Molempia löytyy, ja kaikkea siitä välistä. Osa ei muutu, osa muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Minua kohtaan on erittäin hellä. On pyytänyt aikuisena anteeksi kiusatulta.

Ap

Minkälaista kiusaaminen oli? Pitkäkestoista vai joku yksittäinen ilkeä sana? Oliko hän pääkiusaaja vai hiljainen hyväksyjä? Oliko väkivaltainen? Joskus henkinen väkivalta voi toki olla jopa pahempaa kiusaamista kuin fyysinen.

Mutta siis minä väitän, että ihmisen perusluonne ei muutu. Mutta hyvä tietysti, jos on ymmärtänyt toimineensa väärin ja pyytänyt anteeksi.

Kertoi oma-alotteisesti. Kertoi olleensa "paha" kiusaaja. Mitä se tarkoittaakaan. Henkistä, pitkäaikaista kiusaamista hiljaisempaa ja viisasta poikaa kohtaan. Pistää vihaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Sää voit nähdä asian noin ja ihmiset muuttumattomina, mutta lähinnä se vaikuttaa sun maailmankatsomukseen latistavasti. Varmaan itsekään et oo pystynyt muuttamaan itseäsi isommin, kun et siihen muidenkaan usko pystyvän. Jotku on halunnu ja pystyny muuttamaan itseään isosti, joten silloin ymmärtää että se on mahdollista muillekkin. Alkoholistivertauksesi ontuu, koska se on sairaus.

Jos nuori itkettää luokkakaveriaan joka päivä, potkii, hakkaa jne, niin vaikea uskoa, että niin kylmä ihminen muuttuisi aikuisena kovinkaan mukavaksi ja lämpimäksi.

Pikkulapset riitelevät ja kinaavat. Se on normaalia, mutta jos ihminen on sadisti ja persoonaltaan häiriintynyt, niin tuskin muuttuu.

En tiennyt AP:n miehen tehneen näin. Koulukiusaamisen alle mahtuu paljon muutakin.

Ap ei ole kertonut, millaista kiusaaminen on ollut.

Älä jätä miestäsi.

Ihmiset tekee virheitä. Jos katuu on hyvä tyyppi. Menneisyyttä ei voi muuttaa.

Jos päätät erota onnea täydellisen ihmisen löytämiseen.

Jos määritellään koulukiusaajaksi niin mielestäni pitää ylittyä tietty laajuus tai taso ko toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa naisista on naimisissa koulukiusaajan kanssa, mutta he eivät tiedä sitä.

Koulukiusaajathan oli halutuimpia silloin siellä koulussa, aina joku kaunis tyttö kainalossa ja nää vaihtui kuin sukat. Tätä aina ihmettelin, että oliko niiden tyttöjen mielestä jotenkin miehekästä, kun se oma kundi tökki jotain puolustuskyvyttömiä nörttejä, yhtä hyvin olisi voinut potkia vaikka puudelinpentuja. Mut ei, kun sehän oli kova ja ihana jätkä. Joten onko tämä jotenkin kummallista, että koulukiusaajatkin pääsevät naimisiin jopa ihan naisten kanssa.

Menee yleensä toisin päin. Se kundi on jo valmiiksi komea, hauska, urheilullinen, suosittu tms ja SIKSI sen on helppo kiusata, kun tuntee olevansa maailman huipulla ja koskematon. Siis samalla tavalla kun on ällöttäviä superrikkaitta, jotka syntyy rikkaina ja sorsii köyhiä ja huutaa tarjoilijalle. Ei ne ole rikkaita koska ne huutaa tarjoilijalle, vaan ne huutaa tarjoilijalle koska ovat rikkaita.

Omalla yläasteella oli sellasia "nättejä poikia" jotka kiusasi sanallisesti muita ja oli kukkulan kuninkaana. Ja oli nättejä tyttöjä ympärillä. Mutta oli myös sellasia "luolamies" koulukiusaajia ja ei niille tyttöjä löytynyt. Ne kiusas enemmän nyrkeillä ja aggressiolla, eikä "hauskoilla jutuilla" kuten nätit pojat.

Mutta mitään hirveän pahaa kiusaajaa en muista omassa koulussa. Noi aiemmin kuvaamani tyypitkin vaikuttaa suurin osa nykyään ihan normaaleilta, vaikuttavat kasvaneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Minua kohtaan on erittäin hellä. On pyytänyt aikuisena anteeksi kiusatulta.

Ap

Minkälaista kiusaaminen oli? Pitkäkestoista vai joku yksittäinen ilkeä sana? Oliko hän pääkiusaaja vai hiljainen hyväksyjä? Oliko väkivaltainen? Joskus henkinen väkivalta voi toki olla jopa pahempaa kiusaamista kuin fyysinen.

Mutta siis minä väitän, että ihmisen perusluonne ei muutu. Mutta hyvä tietysti, jos on ymmärtänyt toimineensa väärin ja pyytänyt anteeksi.

Kertoi oma-alotteisesti. Kertoi olleensa "paha" kiusaaja. Mitä se tarkoittaakaan. Henkistä, pitkäaikaista kiusaamista hiljaisempaa ja viisasta poikaa kohtaan. Pistää vihaksi.

Ihmisestä voi tykätä vaikkei hyväksyisi/tykkäisi joistain hänen teoistaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Sää voit nähdä asian noin ja ihmiset muuttumattomina, mutta lähinnä se vaikuttaa sun maailmankatsomukseen latistavasti. Varmaan itsekään et oo pystynyt muuttamaan itseäsi isommin, kun et siihen muidenkaan usko pystyvän. Jotku on halunnu ja pystyny muuttamaan itseään isosti, joten silloin ymmärtää että se on mahdollista muillekkin. Alkoholistivertauksesi ontuu, koska se on sairaus.

Jos nuori itkettää luokkakaveriaan joka päivä, potkii, hakkaa jne, niin vaikea uskoa, että niin kylmä ihminen muuttuisi aikuisena kovinkaan mukavaksi ja lämpimäksi.

Pikkulapset riitelevät ja kinaavat. Se on normaalia, mutta jos ihminen on sadisti ja persoonaltaan häiriintynyt, niin tuskin muuttuu.

Mun pikkusisko hakkasi mua lapsena. Enää ei ole väkivaltainen.

Itsekin olin joskus lapsena kiusannut, mutta lopetin kiusaamisen, kun itse koin rankkaa kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et hyväksy kiusaamista, mutta kyllä siellä teidän luokalla oli se epäsuosittu tyyppi, jonka kanssa et esim. halunnut tehdä ryhmätöitä, ja ilmaisit sen hyvin selvästi, jos hänen kanssaan samaan ryhmään jouduit.

Ei piä paikkaansa. Olin ns kaikkien kaveri, meidän luokalla ei tietääkseni kiusattu ketään. Pojat lähentelivät aggressiivisesti minua, en tiedä onko se kiusaamista mutta välillä on jopa mustelmilla.

Ap

Kuulostat uhriutujalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos määritellään koulukiusaajaksi niin mielestäni pitää ylittyä tietty laajuus tai taso ko toiminnassa.

Samaa mieltä. Ei mikään alakoululaisten kinastelu tai yksittäinen kiusaaminen tee ihmisestä koulukiusaajaa. Tällaista kiusaamista kokee ja tekee lähes jokainen. Jos ihminen määrittelee itsensä koulukiusaajaksi on tietty taso ylitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos määritellään koulukiusaajaksi niin mielestäni pitää ylittyä tietty laajuus tai taso ko toiminnassa.

Samaa mieltä. Ei mikään alakoululaisten kinastelu tai yksittäinen kiusaaminen tee ihmisestä koulukiusaajaa. Tällaista kiusaamista kokee ja tekee lähes jokainen. Jos ihminen määrittelee itsensä koulukiusaajaksi on tietty taso ylitetty.

Minä määrittelen itseni koulukiusaajaksi. Tekoni: yksi kerta porukassa, jossa haukuttiin rinnakkaisluokan oppilasta, yksi ääneen lausuttu negatiivinen asia. Siinä se. Koulukiusaamista sekin oli, joten olen koulukiusaaja.

Suhteen jatko riippuisi siitä, minkä tyyppinen kiusaaja mies on ollut. Passiivinen kiusaaminen ehkä vielä menisi, mutta aktiivisen kiusaajan kanssa en missään tapauksessa jatkaisi suhdetta. Haluan ympärilleni pelkästään hyviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos määritellään koulukiusaajaksi niin mielestäni pitää ylittyä tietty laajuus tai taso ko toiminnassa.

Samaa mieltä. Ei mikään alakoululaisten kinastelu tai yksittäinen kiusaaminen tee ihmisestä koulukiusaajaa. Tällaista kiusaamista kokee ja tekee lähes jokainen. Jos ihminen määrittelee itsensä koulukiusaajaksi on tietty taso ylitetty.

Minä määrittelen itseni koulukiusaajaksi. Tekoni: yksi kerta porukassa, jossa haukuttiin rinnakkaisluokan oppilasta, yksi ääneen lausuttu negatiivinen asia. Siinä se. Koulukiusaamista sekin oli, joten olen koulukiusaaja.

Alapeukuttajat sitä mieltä, ettei tämä ollut kiusaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos määritellään koulukiusaajaksi niin mielestäni pitää ylittyä tietty laajuus tai taso ko toiminnassa.

Samaa mieltä. Ei mikään alakoululaisten kinastelu tai yksittäinen kiusaaminen tee ihmisestä koulukiusaajaa. Tällaista kiusaamista kokee ja tekee lähes jokainen. Jos ihminen määrittelee itsensä koulukiusaajaksi on tietty taso ylitetty.

Mä määrittelen itseni kiusaajaksi myös, koska yksi poika sanoi minulle että olen häntä kiusannut ja siksi hän pelkää tulla kouluun. Ennen sitä hetkeä en todellakaan olisi sanonut tai ajatellut että olin kiusannut häntä. Mutta jälkikäteen kyllä ymmärsin että se piti paikkansa ja pyysin myöhemmin anteeksi. Nykyään jos aiheesta keskustellaan niin yleensä sanon että olen ollut kiusattu ja olen kiusannut.

.