Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Onko Ap:n mies edes  tietoinen asiasta, että on kiusannut? Katuuko asiaa? Onko lähettänyt anteeksipyyntökirjeitä kiusatuille aikuisiällä? Jos olisin Ap, vaatisin vastauksia noihin kysymyksiin ja heti. Kyllä menis tuollainen mies nopeasti vaihtoon ellen saisi vastauksia. Koulukiusaaminen on ala-ikäiseen kohdistunutta henkistä väkivaltaa, mieti Ap sitä.

Kun ap:n mies oli koulukiusaaja niin hän myös oli alaikäinen. Lasten välisistä ongelmistahan tässä puhutaan. Tuommoisilla teksteillä kuin miten laitoit niin nämä ketjut menevät ihan sivuraiteille.

Kyllä itse ainakin kadun sitä, että joskus on lapsena ollut niin tyhmä ja tullut esim. nimiteltyä joitakin ihmisiä yms ja tehtyä kaikkea tyhmää. Mutta silloin oli myös tilanne että porukassa tyhmyys tiivistyi. Kasvoin siitä, aloin häpeämään noita tyhmyyksiäni ja olen muuttunut ihmisenä täysin, tietenkin. Ei sitä ehkä sillon tajunnut kuinka joku pienikin kiusaaminen voi vaikuttaa toisen ihmisen elämään paljon. En tuomitsisi ihmistä vaan tuolleen, koska kyllä ihmiset muuttuvat varsinkin, mitä enemmän itselle tulee elämänkokemusta. Ja myös itseäni on kiusattu yläkoulussa, ja tiedän että voi olla vaikeaa ajatella, että antaisi anteeksi kiusaajilleen. Toki on ihmisiä, jotka eivät edes kadu, mutta varmaan ovat vaan jotain persoonallisuushäiriöisiä

Minun mieheni taasen on ollut se kiusattu.

En voisi ikinä olla edes kaveri koulukiusaajan kanssa. Olen nähnyt läheltä, miten syvät arvet päivittäinen väkivalta, syrjintä ja nimittely jättivät jälkeensä.

Vierailija kirjoitti:

Meistä suurin osa on kiusannut edes lievästi. Emme sitä vain tunnista kiusaamiseksi, vaan se tuntuu luonnolliselta ja viattomalta toiminnalta. Joku jätetään huomiotta, toiselle kikatetaan kun sillä on hölmöt vaatteet. Ja ties mitä. Lapset ei muista niitä mitä itse tekevät, se kyllä muistaa johon ne teot kohdistuu.

Sit on kovemman tason kiusaamista, siihen ei yhtä moni lähde. Yllättävän moni kyllä katsoo vierestä tai nauraa mukana, jopa se kiusatun kaverit usein. Ilmiö on paljon paljon yleisempi kuin luullaan. Ja ihmiset kuvittelee jonkun hirviölapsen, joka on selvästi paha ja kieroutunut. Mut ne on kyllä 90% niitä ongelmattomia normilapsia. 10% niitä pahempia.

Et yhtään kerro että minkätasoisesta kiusaamisesta on kyse, missä iässä, kauanko jatkui yms. Vaikea sitten sanoa siitä mitään. Yleistä se joka tapauksessa on. Kunnon kiusaajan kanssa en viettäisi aikaani. Mutta jos se on nyt mukava ihminen niin... mitä sitten että se lapsena kiusasi, nyt on anteeksi pyytänyt?

Tämäpä. Ei meistä kukaan ole mikään puhtoinen enkeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kyllä ihmiset todellakin muuttuvat, kypsyvät ja kasvavat. Jos tuntuu ettet ole muuttunut mihinkään siitä kun olit teini, niin sinulla lienee aika paljon työtä itsesi kanssa.

Nimenomaan teini-ikäisiltä luulisi jo löytyvän kykyä samaistua toisen asemaan ja ymmärtävän syy-seuraussuhteita. Sen sijaan ala-asteella tapahtuva kiusaaminen voi vielä mennä lapsuuden typeryyden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Toki kiusaaminen on väärin silloinkin, sitä en kiistä.

Voi se olla toisinkin päin, pikkulapset olla vaistomaisesti empaattisia, mutta teini-iässä kaikki hormoni- ja aivomyrskyt saattaa laittaa perseilemään muullakin tapaa kuin kiusaamalla.

Olen ymmärtänyt, että keskimäärin alakoulussa kiusataan enemmän, mutta yläkoulussa tapahtuva kiusaaminen on rajumpaa.

Alakoulussa kiusaamiseen on varmaan myös helpompi puuttua, kun sama luokanopettaja opettaa kaikkia tai lähes kaikkia oppiaineita. Aineenopettajat eivät näe opettamiaan oppilaita yhtä paljon ja ole heidän kanssaan yhtä tiiviissä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kyllä ihmiset todellakin muuttuvat, kypsyvät ja kasvavat. Jos tuntuu ettet ole muuttunut mihinkään siitä kun olit teini, niin sinulla lienee aika paljon työtä itsesi kanssa.

Nimenomaan teini-ikäisiltä luulisi jo löytyvän kykyä samaistua toisen asemaan ja ymmärtävän syy-seuraussuhteita. Sen sijaan ala-asteella tapahtuva kiusaaminen voi vielä mennä lapsuuden typeryyden ja ajattelemattomuuden piikkiin. Toki kiusaaminen on väärin silloinkin, sitä en kiistä.

Voi se olla toisinkin päin, pikkulapset olla vaistomaisesti empaattisia, mutta teini-iässä kaikki hormoni- ja aivomyrskyt saattaa laittaa perseilemään muullakin tapaa kuin kiusaamalla.

Olen ymmärtänyt, että keskimäärin alakoulussa kiusataan enemmän, mutta yläkoulussa tapahtuva kiusaaminen on rajumpaa.

Alakoulussa kiusaamiseen on varmaan myös helpompi puuttua, kun sama luokanopettaja opettaa kaikkia tai lähes kaikkia oppiaineita. Aineenopettajat eivät näe opettamiaan oppilaita yhtä paljon ja ole heidän kanssaan yhtä tiiviissä suhteessa.

Niinpä. Ja alakoulussa on myös enemmän välituntivalvontaa, ja opettajat kasvatustieteiden maistereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä suurin osa on kiusannut edes lievästi. Emme sitä vain tunnista kiusaamiseksi, vaan se tuntuu luonnolliselta ja viattomalta toiminnalta. Joku jätetään huomiotta, toiselle kikatetaan kun sillä on hölmöt vaatteet. Ja ties mitä. Lapset ei muista niitä mitä itse tekevät, se kyllä muistaa johon ne teot kohdistuu.

Sit on kovemman tason kiusaamista, siihen ei yhtä moni lähde. Yllättävän moni kyllä katsoo vierestä tai nauraa mukana, jopa se kiusatun kaverit usein. Ilmiö on paljon paljon yleisempi kuin luullaan. Ja ihmiset kuvittelee jonkun hirviölapsen, joka on selvästi paha ja kieroutunut. Mut ne on kyllä 90% niitä ongelmattomia normilapsia. 10% niitä pahempia.

Et yhtään kerro että minkätasoisesta kiusaamisesta on kyse, missä iässä, kauanko jatkui yms. Vaikea sitten sanoa siitä mitään. Yleistä se joka tapauksessa on. Kunnon kiusaajan kanssa en viettäisi aikaani. Mutta jos se on nyt mukava ihminen niin... mitä sitten että se lapsena kiusasi, nyt on anteeksi pyytänyt?

Tämäpä. Ei meistä kukaan ole mikään puhtoinen enkeli

Olen syyllistynyt sellaiseen, että kun joku lapsi näyttäisi pyöräilevän mua ja kaveria kohti, lähdemme kiireesti toiseen suuntaan. Tämä johtui siitä, että todella halusimme leikkiä kahdestaan, meillä oli monimutkainen, viikkoja kestänyt leikkikuvio, johon oli tosi vaikea ottaa muita mukaan, emmekä sitä halunneetkaan. Tämä painoi itseäni silti pitkään ja pyysin tätä pyöräilijää myös erikseen mun luo leikkimään, mulla oli tietty juttu, jonka vuoksi kaikki tytöt tahtoi olla mun kaveria. 

Aikuisena olen ajatellut, että a) niin, mun kaveria oltiin tuon jutun takia, oltiinko siis minun takia? b) kai meillä kahdellakin oli oikeus leikkiä omaa, ihanaa leikkiä kahdestaan, kun muut eivät siihen tietysti "osanneet" osallistua. Kyse siis tosi laajasta mielikuvitusmaailmasta, jota oli rakennettu pitkiä aikoja.

Tämä pyöräilijä kuitenkin kantei äidilleen, joka kanteli opettajalle ja me saatiin koulussa rangaistus. Että menee se joskus näinkin.

Kouluaikoina huomasin että koulukiusaajat olivat naistenmiehiä, koulukiusatuilla ei ollut koskaan ketään.

Hallelujaa! Suomen ensimmäinen koulukiusaaja löydetty. Tähän saakka on ollut vain kiusattuja. Nyt risti seinään.