Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Minua kohtaan on erittäin hellä. On pyytänyt aikuisena anteeksi kiusatulta.

Ap

Minkälaista kiusaaminen oli? Pitkäkestoista vai joku yksittäinen ilkeä sana? Oliko hän pääkiusaaja vai hiljainen hyväksyjä? Oliko väkivaltainen? Joskus henkinen väkivalta voi toki olla jopa pahempaa kiusaamista kuin fyysinen.

Mutta siis minä väitän, että ihmisen perusluonne ei muutu. Mutta hyvä tietysti, jos on ymmärtänyt toimineensa väärin ja pyytänyt anteeksi.

Ku täällä sanottiin että se on ihmisen perusluonteessa tuo piirre että jos alkaa kiusaajaksi (mitä en usko) niin eikös se olis aika julmaa rankaista ja paheksua ihmistä sen takia mitä hän on ja jolle ei mitään voi?

Vierailija kirjoitti:

Peruskoululaiset ovat ihan lapsia vielä.

Silloin ei pyritä ajattelemaan asioita laajalla perspektiivistä. Mitä vanhemmaksikin tullaan niin sitä avartuu mielikin ja näin omat käyttäytymiset voivat muuttua. Olinhan minäkin angsti teininä ja nyt olen optimisti.

Mä olin ite koulukiusaaja. En tekisi sitä enää enkä tee, en kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Meistä suurin osa on kiusannut edes lievästi. Emme sitä vain tunnista kiusaamiseksi, vaan se tuntuu luonnolliselta ja viattomalta toiminnalta. Joku jätetään huomiotta, toiselle kikatetaan kun sillä on hölmöt vaatteet. Ja ties mitä. Lapset ei muista niitä mitä itse tekevät, se kyllä muistaa johon ne teot kohdistuu.

Sit on kovemman tason kiusaamista, siihen ei yhtä moni lähde. Yllättävän moni kyllä katsoo vierestä tai nauraa mukana, jopa se kiusatun kaverit usein. Ilmiö on paljon paljon yleisempi kuin luullaan. Ja ihmiset kuvittelee jonkun hirviölapsen, joka on selvästi paha ja kieroutunut. Mut ne on kyllä 90% niitä ongelmattomia normilapsia. 10% niitä pahempia.

Et yhtään kerro että minkätasoisesta kiusaamisesta on kyse, missä iässä, kauanko jatkui yms. Vaikea sitten sanoa siitä mitään. Yleistä se joka tapauksessa on. Kunnon kiusaajan kanssa en viettäisi aikaani. Mutta jos se on nyt mukava ihminen niin... mitä sitten että se lapsena kiusasi, nyt on anteeksi pyytänyt?

Vierailija kirjoitti:

Ku täällä sanottiin että se on ihmisen perusluonteessa tuo piirre että jos alkaa kiusaajaksi (mitä en usko) niin eikös se olis aika julmaa rankaista ja paheksua ihmistä sen takia mitä hän on ja jolle ei mitään voi?

Rankaistaanhan pedoja ja muitakin vinogeenisiä jotka ei voi itselleen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Minua kohtaan on erittäin hellä. On pyytänyt aikuisena anteeksi kiusatulta.

Ap

No, tämä on se tärkein. Eli on kasvanut ihmisenä ja katuu tekojaan. Hyvä merkki.922

Osa naisista on naimisissa koulukiusaajan kanssa, mutta he eivät tiedä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Varmaan siksi kun täytyy olla jokseenkin kehityskelvoton paskakasa että kiusaajaksi päätyy. Ei siitä mihinkään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Varmaan siksi kun täytyy olla jokseenkin kehityskelvoton paskakasa että kiusaajaksi päätyy. Ei siitä mihinkään muutu.

Moni muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et hyväksy kiusaamista, mutta kyllä siellä teidän luokalla oli se epäsuosittu tyyppi, jonka kanssa et esim. halunnut tehdä ryhmätöitä, ja ilmaisit sen hyvin selvästi, jos hänen kanssaan samaan ryhmään jouduit.

Ei piä paikkaansa. Olin ns kaikkien kaveri, meidän luokalla ei tietääkseni kiusattu ketään. Pojat lähentelivät aggressiivisesti minua, en tiedä onko se kiusaamista mutta välillä on jopa mustelmilla.

Ap

Totta kai teidänkin luokalla oli jotain kiusaamista. Lapset ihan oikeasti ei pärjää yhdessä ilman ohjaamista ja kasvattamista, ne ihan luonnostaan sorsii toisiaan. Voi olla ettet itse ole huomannut, tai et ole jotain asiaa kiusaamisena pitänyt, koska se ei ole sinuun liittynyt. Mutta olisi älyttömän epätodennäköistä että luokallasi oli vain sosiaalisesti erittäin älykkäitä ja empaattisia lapsia, joiden temperamentit ja luonteet osui jatkuvasti yksiin.

näin täällä kirjoitti:

Teini-ikäsenä hormoonit jyllää puolin toisin. Muutaman vuoden kuluttua asiat on taas ihan toisin. Mullakin jylläsi teininä mutta sitten palauduin sellaiseksi millainen olin ala-asteella. Ihan normiksi ja olen sitä edelleen. Tietysti potuttaa se väliaikainen tyhmyyteni.

Sama. Ala-asten loppu oli ihan hirveetä ja silloin ite sorruin kiusaamaan muiden mukana ja paineesta. Olis pitänyt olla vahvempi,fiksu olin koska tiesin että on väärin mut vahva en koska en uskaltanu sanoa vastaan. Jos vaan sais tekemättömäks mut kun ei niin ei. Jos joku tuomitsee mut nyt sen 25vuotta myöhemmin siitä mitä tein sillon niin... huhuh.

Mun olisi vaikea päästä tuon yli. Riippuu ehkä vähän millaisesta kiusaamisesta oli kyse. Jos oli yhtään rankempaa tai vittumaisempaa toimintaa... enpä tiedä. En oikein usko siihen, että ihminen perusluonteeltaan sisimmässään muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Varmaan siksi kun täytyy olla jokseenkin kehityskelvoton paskakasa että kiusaajaksi päätyy. Ei siitä mihinkään muutu.

Työskentelen lasten kanssa ja on pakko olla eri mieltä. Ihan normaalit ja kivat muksut välillä syrjii toisiaan. Ei tarvitse olla paha tai kehityskelvoton, lähinnä normaali typerys.

Eri asia jos on väkivaltainen ja sadistinen tai tulee niin huonoista oloista, ettei ole sosiaalistettu toimimaan muiden kanssa normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Et hyväksy kiusaamista, mutta kyllä siellä teidän luokalla oli se epäsuosittu tyyppi, jonka kanssa et esim. halunnut tehdä ryhmätöitä, ja ilmaisit sen hyvin selvästi, jos hänen kanssaan samaan ryhmään jouduit.

Niinpä. Opettajana kerron, että jos luokalla on kiusattu, niin usein 90% oppilaista siihen tavalla tai toisella osallistuu. Vähintään hyväksymällä sen, ja välttelemällä kiusattua. Yksikin oikeasti reipas kiva oppilas voi muuttaa tilanteen. (Iso sydän oppilaalle L nykyisellä valvontaluokallani!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Minua kohtaan on erittäin hellä. On pyytänyt aikuisena anteeksi kiusatulta.

Ap

Kuulostaa hyvältä. Kertoiko hän myös itse sinulle oma-aloitteisesti olleensa kiusaaja? Tuo viittaisi siihen, että on oikeasti muuttunut.

Itse kiusasin ala-asteella. Yläasteella karma iski takaisin, onneksi. Nöyrryin ja minusta tuli parempi ihminen. Oma kiusaaminen hävettää, kaduttaa ja itkettää, vaikka siitä on jo 20 vuotta ja olen pyytänyt anteeksi. En siis väitä olevani mikään uhri, mutta syyllisyys tulee aina painamaan. Sekin on ihan oikein. Onneksi oma mieheni uskoo tämän, eikä pidä minua parantumattomana kiusaajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Ei kiusaaja ole aina kiusaaja. Osa voi olla, totta kai, käyttäytyvät huonosti koko elämänsä. Mutta eihän se ole mitenkään ihmeellistä tai harvinaista, että lapsena kiusannut lopettaa sen toiminnan lapsuuden jälkeen. Siis kasvaa, yleensä häpeää tekoaan. Aivan normaalia.

Täällä on jo monia kommentteja, joissa sanotaan että ois mahdoton muuttua. Ehkä me sitten puhutaan eri asiasta kun puhutaan kiusaamisesta, sehän on hyvin laaja käsite.. et mitä kukakin sit tarkoittaa. Yli puolet lapsista kiusaa edes vähän jossain vaiheessa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.

Kaikki ihmiset eivät elä/kasva saman kaavan mukaisesti. On toikin kiusaamista, kun ei anneta toisille mahdollista olla parempi tyyppi kuin mitä joskus oli. Toisen leimaaminen ikuiseksi kiusaajaksi on myös kiusaamista.

Tappaja on tappaja, raiskaaja on raiskaaja ja kiusaaja on kiusaaja. Alkoholisti on alkoholisti jne. Näin se menee. Kai sitä voi yrittää parantaa tapansa. Ymmärsin, että ap:n tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikkuilveilystä, tai alakoululaisten sanailusta, kun anteeksi on aikuisena pyydetty. Olisi tietysti mukava tietää minkä ikäisenä kiusaaminen on tapahtunut ja millaista se on ollut. 15-vuotiaalta kun voi odottaa kypsempää käytöstä kuin 5-vuotiaalta.

Sää voit nähdä asian noin ja ihmiset muuttumattomina, mutta lähinnä se vaikuttaa sun maailmankatsomukseen latistavasti. Varmaan itsekään et oo pystynyt muuttamaan itseäsi isommin, kun et siihen muidenkaan usko pystyvän. Jotku on halunnu ja pystyny muuttamaan itseään isosti, joten silloin ymmärtää että se on mahdollista muillekkin. Alkoholistivertauksesi ontuu, koska se on sairaus.

Oma suhtautumiseni riippuisi täysin teoista. Onko luokkaa "kutsuin idiootiksi", "otin lippalakin päästä ja heitin sen muurahaispesään" vai "löin silmän mustaksi" vai jotain muuta.