Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ikinä uskaltaisi laittaa lastani hoitoon, etenkään päiväkotiin!
11.10.2006 |
Olen jo monesti nähnyt leikkikentällä, jossa tytön kanssa käymme, aivan järkyttävää menoa päiväkotitätien toimesta. Tämän aamun esimerkki: kolme tätiä seisokelee ringissä ja juoruavat. Lapset ovat täysin ilman valvontaa, ja tädit reagoivat vasta kun joku itkee todella kovasti. Lapset tulivat innoissaan selittämään tädeille leikeistään ja näyttämään mitä ovat löytäneet (vaahteranlehtiä yms.), yksikään tädeistä ei kiinnittänyt minkäälaista huomiota lasten asioihin. Tuntui todella pahalta lasten puolesta!
Oikeesti, tiedättekö te yhtään miten lastenne päiväkodeissa toimitaan sen jälkeen kun vanhemmat ovat häipyneet näköpiiristä??
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onko täällä puhuttu ollenkaan tästä alkuperäisestä ilmiöstä eli lipputankoon nojailusta kun muksut puuhailee omiaan ?
Näinhän se todellakin on monissa paikoissa, ja ihmettelen, miksei se vanhempia häiritse. Kyse on muustakin kun siitä uskaltaako laittaa lapsen pk:iin. Eikö teitä korpea se, jos lapsi ei saa parasta mahdollista hoitoa jota resursseilla saa ?
Miten pakotat kaikki ryhmän lapset samaan leikkiin? Eikö ole parempi, että tädit katsovat päältä lasten touhuja? Jos täti keskittyy leikkimään esim. 2-3 lapsen kanssa, niin entä ne loput 12? On eri asia äidin leikkiä kahden oman kanssa, kuin tarhassa, jossa yhtä hoitajaa kohden on monta lasta. Kyllä minä annan tädeille tilan hengittää, jutella keskenään asioista, myös omistaan, kunhan pitävät lapsia silmillä. Olisi kyllä huvittavaa nähdä tädit juoksemassa ympäri pihaa ;) Tulis lapset varmasti hyvin pidettyä silmällä?
En ole ylpeä siitä, että olen vienyt lapseni 1v4kk tarhaan, mutta elämä on. Minulla on se onni, että olen todella tyytyväinen lapseni hoitopaikkaan, on avoimet välit tätien kanssa, ja nyt jo 3,5 vuotias osaa kertoilla päivän tapahtumista. Olen myös tehnyt yllätyshyökkäyksiä tarhaan, ja aina siellä on asiat ollu oikein.
Mutta jotta maailma olisi näin rikas, kuin se on, onneksi meitä on erillaisia. Ja toinen tykkää toisesta, toinen toisesta. Miten ihmeessä näitäkin asioita käsitellään näin mustavalkoisten lasien läpi? Elämä on täynnä värejä, joten annetaan kaikille tilaa hengittää.
Ja sinulle ap, ei se auta täällä huudella, miten huono tarha sinun naapurissasi on, ota yhteyttä kaupunkiin/kuntaan ja ilmaise huolesi siellä, missä siitä on apua. Ei meitä työssäkäyviä äitejä auta täällä syyllistäminen.
Voisi olla vähän ikävää istua loppuelämänsä kotona...
Sivariinkin voi tietty mennä, mutta siinäkin olllan pois äidin huomasta...
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
En ole ap, mutta kerronpa tähän väliin, että minun äitini oli 12 vuotta kotiäitinä eikä tarvinnut turvautua mihinkään noista rahan saamiseksi. Silloin 70-80-luvulla oli hiukan erilaiset nämä tuetkin - kuten tiedätte. Jotenkin sitä vain pärjättiin. Säästeliäisyydellä ja tekemällä itse vaatteita, ruokia jne. luulisin.
Itse olen tehnyt aivan toisin ja olen paheksuttu uraäiti, joka laittoi lapsensa hoitoon 11 kk iässä. Tuhlaankin sitten rahaa kaikenlaiseen. ESimerkiksi ulkona syömiseen, vaatteisiin, lasten leluihin, matkusteluun, sisustamiseen.