Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö "kuntoutus" on? Hoitotaho painostaa luopumaan työpaikasta
17.05.2022 |
Olen valmistunut ohjelmistokehittäjäksi viime vuonna ja tällä hetkellä teen töitä enimmäkseen kotoa käsin (40h viikossa). Etätyö sopii minulle ja pidän työstäni, palkkakin on ihan hyvä.
Minulla on kuitenkin diagnosoitu skitsofrenia pari vuotta sitten, ja lyhyen osastohoidon jälkeen päädyin ns. pakolliseen avohoitoon. Eli periaatteessa hoito on vapaaehtoista, mutta jos en sitoudu siihen ja sairaus pahenee niin voin joutua takaisin osastolle.
Poliklinikan aukioloajat ovat sellaiset, että työssäkäyvän on lähes mahdotonta saada sellaista aikaa joka sopisi. Suurin osa potilaista taitaa olla työkyvyttömiä tai jossain tukipajalla josta saa käyntien takia olla pois, joten hoitajien on vaikea ymmärtää miksi minä en pääse käymään siellä.
Minulle varaillaan aikoja mitään kysymättä ja kun joudun kerta toisensa jälkeen perumaan ne töiden takia niin minuun ollaan yhteydessä puhelimitse, tekstiviestitse, kirjeitse ja kotiini on tultu tekemään käynti kahdesti.
Eilisellä kotikäynnillä omahoitaja esitti huolensa työnteostani (vetosi kuormittavuuteen ja siihen että se haittaa hoitoani) ja kyseli kiinnostaisiko nuorille aikuisille tarkoitettu pajatoiminta. Mainosti että sitä olisi vain 4h päivässä kolmena päivänä viikossa, ei olisi kuormittavaa ja pystyisin käymään poliklinikalla.
Ei, minua ei kiinnosta luopua palkastani ja kokoaikaisesta työstäni jota varten opiskelin tutkinnon. Ja varsinkaan ei kiinnosta mennä purkittamaan muttereita tai tekemään hamahelmiaskarteluja palkatta. Hän ei tuntunut asiaa kuitenkaan ymmärtävän, vaan näytti siltä kuin olisi omasta mielestään esittänyt hyvänkin tarjouksen.
Mielestäni työni on minulle parasta kuntoutusta ja auttaa pysymään yhteiskunnassa mukana. Palkka mahdollistaa monia asioita ja työnteko antaa rytmiä ja mielekkyyttä arkeen.
En tietenkään aio luopua työstäni eikä omahoitaja siihen voi pakottaa, mutta harmittaa ja ihmetyttää silti että itsenäisesti pärjäävä, itsensä elättävä potilas yritetään saada luopumaan työstä ja menemään mt-potilaiden puuhastelupajalle askartelemaan. Tätäkö se kuntouttava ja tavoitteellinen hoito muka on?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele työnantajan kanssq, varmasti saatte järjestettyä että pääse käymään terveyskeskuksessa.
Tai siirrätte hoidon työterveyshuoltoon.
Onko kotikäynneillä kämppäsi tms ollut kaaoksessa, joka herättänyt huolen jaksamisesta? Vai oletko lopettanut lääkityksen?
40 tuntia viikossa on PALJON. voit huoletta vähentää vaikka 10 tuntia, normaalikin työaika on 37,5h, ja useimmissa ohjelmointitöissä on käytössä liukuma, varsinkin etätöissä.
Kuulostaa osittain siltä, että välttelet käyntejä.
Hoitaja sanoi minulle että kotini näyttää siistiltä (kuten se onkin) joten se ei ole varmasti herättänyt huolta.
En halua alkaa selitellä näitä mt-asioita työnantajalleni, enkä myöskään halua alkaa riitelemään Abilifyn käyttämisestä hoitotahoni kanssa (jos menisin käynnille, hoitaja varmaan laittaisi etukäteen ruiskun valmiiksi ja saisin sitten selitellä että miksi kieltäydyn). Sain siitä aiemmin niin kauheat oireet että en pystynyt opiskelemaan, joten pelkään että jos lääke aloitettaisiin taas niin en enää suoriutuisi työstäni.
40h viikossa ei ole paljon, se on täysin normaali työaika jota hoitajat varmaan itsekin tekevät. Enkä todellakaan voi lyhentää kymmenellä tunnilla, koska minulla on vuokra, opintolaina ja elämiseen liittyvät kustannukset maksettavana.
-apEnsinnäkään sun ei ole mikään pakko kertoa sun työnantajalle miksi käyt lääkärissä/hoidossa. Sanot vaan että sulla on krooninen sairaus jonka takia pitää käydä lääkärissä/hoidossa.
Toinen asia on se että sun pitää kertoa sun hoitavalle lääkärille että Abilify ei sovi sulle, että saat siitä haittavaikutuksia. Ei se kaikille sovi, ja psykoosilääkkeitä on olemassa muitakin.
Käsittääkseni kuntouttavan hoidon tärkein periaate olis just saada potilas siihen kuntoon että normaali elämä ja työssäkäynti onnistuisi
Lääkityksestä valitettavasti ei ole mahdollista neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Olen aiemmin jo yrittänyt kertoa niistä haitoista joita Abilify aiheutti, mutta ne kuitattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi.
Kannassa sanotaan tuosta käynnistä sanatarkasti näin: "Pt tyytymätön Abilify. Uskoo että toimintakyky mennyt tosi huono eikä voi opiskella. Lääkekielteinen ja sairaudentunnoton. Annettu oikea tieto lääkkeestä mutta pt mieli ei muutu"
Eli jos valittaa lääkkeen aiheuttamista haitoista, saa toisen lääkkeen sijaan "oikeaa tietoa" (mitähän se auttaa? viekö se haitat pois?). Ja toisaalta mitään sellaista psykoosilääkettä ei ole olemassakaan joka ei aiheuttaisi pahoja haittoja, että eipä se lääkkeen vaihtaminen mikään pelastava vaihtoehto olisi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos se poliklinikka on auki vain 8-16 tai 9-15 niin vaikea niiden on antaa aikoja muulloin. Typerää sinänsä. Pyydä jotain kompromissia. Esim lyhyitä puhelinvastaanottoja kesken työpäivän.
Ketä varten tällaiset poliklinikat on perustettu? Luulisi olevan auki asiakkaiden tarpeiden mukaan. Niille asiakkaille, jotka eivät käy töissä, luulisi olevan ihan sama, onko aika illemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Tälleen mun kaverillekin oli. Eli ei niellyt tabletteja osastolla saati sieltä päästyään.
Siksi aloitettiin osastolla pakkopiikitys. Sitä jatkettiin jonkin aikaa kaverini ollessa kotona.
Koska avohoidossa ei voi olla pakkolääkitystä kaverini lopetti ihan joka kerta lääkkeiden oton ja sekosi joka kerta aina sitten uudelleen.
Syynä hän juurikin sanoi lääkkeiden sivuvaikutukset. Ei pysy pystyssä jne.
Ihan kuin ap.
Käytä niitä lääkkeitäsi ap, tai sulle käy kuten kaverilleni. Saat olla kotona psykoosissa ihan rauhassa, mutta joudut sairaseläkkeelle. Ne töissä huomaa, että olet sekaisin.
Jokaisen pakkohoidon jälkeen palaat kotiin entistä huonompana.
Neuvo: ota kaikki lääkkeet, mitä sulle annetaan. Saat paremman elämän.
Eikö lääkityksen tarkoitus pitäisi olla potilaan terveyden parantaminen, eikä potilaan alistaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se poliklinikka on auki vain 8-16 tai 9-15 niin vaikea niiden on antaa aikoja muulloin. Typerää sinänsä. Pyydä jotain kompromissia. Esim lyhyitä puhelinvastaanottoja kesken työpäivän.
Ketä varten tällaiset poliklinikat on perustettu? Luulisi olevan auki asiakkaiden tarpeiden mukaan. Niille asiakkaille, jotka eivät käy töissä, luulisi olevan ihan sama, onko aika illemmalla.
Eli kaikki virastot, poliklinikat ja terveysasemat pitäisi auki samalla perusteella illalla? Maksatko siitä hyvästä mielelläsi lisää veroja kun pitää maksaa iltatyöstä? Ja työntekijöiden lasten päikytkin täytyy sitten pitää iltaan saakka auki.
No et helvetissä jätä työtäsi. Sulla on varmasti hoitava lääkäri jonka kanssa voit ongelmasta puhua, ja tuoda esiin että työssäkäyvänä aikoja ei voi varailla ilman että ne sovitaan kanssasi yhdessä. Jos sulla on työterveys niin voit ehsottaa myös työterveyden kanssa yhteispalaveria.
Sairaan vastuutonta ehdottaa että ihminen jättää hyvän työpaikan ja toimeentulon, olisin raivoissani jos mulle ehdotettaisiin että jätä 7000 e/kk vakityösi ja siirry yhteiskunnan elätettäväksi jonnekin askartelupajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele työnantajan kanssq, varmasti saatte järjestettyä että pääse käymään terveyskeskuksessa.
Tai siirrätte hoidon työterveyshuoltoon.
Onko kotikäynneillä kämppäsi tms ollut kaaoksessa, joka herättänyt huolen jaksamisesta? Vai oletko lopettanut lääkityksen?
40 tuntia viikossa on PALJON. voit huoletta vähentää vaikka 10 tuntia, normaalikin työaika on 37,5h, ja useimmissa ohjelmointitöissä on käytössä liukuma, varsinkin etätöissä.
Kuulostaa osittain siltä, että välttelet käyntejä.
Hoitaja sanoi minulle että kotini näyttää siistiltä (kuten se onkin) joten se ei ole varmasti herättänyt huolta.
En halua alkaa selitellä näitä mt-asioita työnantajalleni, enkä myöskään halua alkaa riitelemään Abilifyn käyttämisestä hoitotahoni kanssa (jos menisin käynnille, hoitaja varmaan laittaisi etukäteen ruiskun valmiiksi ja saisin sitten selitellä että miksi kieltäydyn). Sain siitä aiemmin niin kauheat oireet että en pystynyt opiskelemaan, joten pelkään että jos lääke aloitettaisiin taas niin en enää suoriutuisi työstäni.
40h viikossa ei ole paljon, se on täysin normaali työaika jota hoitajat varmaan itsekin tekevät. Enkä todellakaan voi lyhentää kymmenellä tunnilla, koska minulla on vuokra, opintolaina ja elämiseen liittyvät kustannukset maksettavana.
-apEnsinnäkään sun ei ole mikään pakko kertoa sun työnantajalle miksi käyt lääkärissä/hoidossa. Sanot vaan että sulla on krooninen sairaus jonka takia pitää käydä lääkärissä/hoidossa.
Toinen asia on se että sun pitää kertoa sun hoitavalle lääkärille että Abilify ei sovi sulle, että saat siitä haittavaikutuksia. Ei se kaikille sovi, ja psykoosilääkkeitä on olemassa muitakin.
Käsittääkseni kuntouttavan hoidon tärkein periaate olis just saada potilas siihen kuntoon että normaali elämä ja työssäkäynti onnistuisi
Lääkityksestä valitettavasti ei ole mahdollista neuvotella hoitavan lääkärin kanssa. Olen aiemmin jo yrittänyt kertoa niistä haitoista joita Abilify aiheutti, mutta ne kuitattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi.
Kannassa sanotaan tuosta käynnistä sanatarkasti näin: "Pt tyytymätön Abilify. Uskoo että toimintakyky mennyt tosi huono eikä voi opiskella. Lääkekielteinen ja sairaudentunnoton. Annettu oikea tieto lääkkeestä mutta pt mieli ei muutu"
Eli jos valittaa lääkkeen aiheuttamista haitoista, saa toisen lääkkeen sijaan "oikeaa tietoa" (mitähän se auttaa? viekö se haitat pois?). Ja toisaalta mitään sellaista psykoosilääkettä ei ole olemassakaan joka ei aiheuttaisi pahoja haittoja, että eipä se lääkkeen vaihtaminen mikään pelastava vaihtoehto olisi.
-ap
Kalasataman psykiatrian poliklinikka?? Täällä vauvapalstalla oli pitkä ketju siitä, mainittiin joku suomea ymmärtämätön tympeä lääkäri monta kertaa. Ihme jos joku on hänen potilaanaan saanut oikeasti apua.
Vierailija kirjoitti:
Joo, no, mulle on hoitotahojen puolesta ehdotettu mm seuraavia:
- autosta luopuminen vähentäisi työn aiheuttamaa kuormitusta, kun ei tarvitse olla ruuhkassa
- kannattaa luopua joogasta
- kannattaa luopua harrastuksista
- kannattaa ottaa koira, jotta on aamulla syy nousta ylös sängystä (tilanteessa, jossa hain apua pienen lapsen vanhempana ja tämä ei todellakaan ollut se minun ongelmani)
- kannattaa antaa laskujen mennä ulosottoon
- kannattaa korvata lapsen isätapaamiset tukiperheellä
- kannattaa toivoa tulevaisuudelta vähemmänJa ilman muuta ennen kaikkea kannattaa hakea apua joltain muulta luukulta, kuin just tästä meidän luukulta, kun meidän työnkuvaan ei kuulu.
Mä nyt en usko näitä teidän juttuja noin vaan. Itsekin olen tässä pitkän aikaa ollut hoidossa vakavan masennuksen takia, psykoottinen en silti ole koskaan ollut. Miten teillä psykoosipotilailla tuntuu olevan aina ihan uskomattomia nämä tarinat? Olen hoidossa tutustunut moniin psykoosipotilaisiin ja jotenkin heillä kaikilla on hoitotahon kanssa sukset ristissä aina. Ja jutut jotain ihan käsittämätöntä. Kaikki muka sua vastaan psykiatreista lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kuullut avoimen dialogisesta hoitomallista skitsofreniaan? Se on Suomessa kehitetty, (yleensä) lääkkeetön hoitomuoto, josta on todettu, että hoitovaste on huomattavasti parempi kuin pelkillä lääkkeillä. Tavoitteena on tukea potilaan toimijuutta ja normaalia elämää, terapia on oleellisessa roolissa.
Sinulla vaikuttaa menevän nyt hyvin, mutta jos tämä ei ole sinulle tuttua, niin suosittelen ainakin tutustumaan, siltä varalta että psykoosi uusii ja pitäisi miettiä uusia vaihtoehtoja. Toinen juttu on, miten hyvin tällaista hoitoa on oikeasti saatavilla, varmaan aika kiven alla, mutta halusin nyt heittää tämän ilmoille, kun on mielestäni erittäin mielenkiintoista, että psykoosiin on näinkin potentiaalisia lääkkeettömiä hoitomuotoja.
Kiitos kun kerroit. Ajattelin että kun opintolaina on maksettu pois alta niin voisin aloittaa psykoterapian (luultavasti täysin omakustanteisesti) mutta tuo avoimen dialogin hoitomalli kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta. Saako sitä yksityiseltä?
-apEn ikävä kyllä osaa vastata, törmäsin vain joskus pitkään artikkeliin jossa käytiin hoitomallia läpi. Sain sen käsityksen, ettei se potentiaalistaan huolimatta ole vielä mikään yleinen hoitomuoto, joten voi olla vaikeaa löytää tähän perehtynyttä terapeuttia/lääkäriä. Toivottavasti vointisi pysyy hyvänä ja löydät itsellesi sopivan hoitomuodon!
Ns. Keroputaan malli. Saisi tulla laajemminkin käyttöön. Suomi vaan on tämmöinen maa että mitään hienoa täällä kehitettyä ei haluta laajentaa, ulkomaille voi kyllä viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos se poliklinikka on auki vain 8-16 tai 9-15 niin vaikea niiden on antaa aikoja muulloin. Typerää sinänsä. Pyydä jotain kompromissia. Esim lyhyitä puhelinvastaanottoja kesken työpäivän.
Ketä varten tällaiset poliklinikat on perustettu? Luulisi olevan auki asiakkaiden tarpeiden mukaan. Niille asiakkaille, jotka eivät käy töissä, luulisi olevan ihan sama, onko aika illemmalla.
Eli kaikki virastot, poliklinikat ja terveysasemat pitäisi auki samalla perusteella illalla? Maksatko siitä hyvästä mielelläsi lisää veroja kun pitää maksaa iltatyöstä? Ja työntekijöiden lasten päikytkin täytyy sitten pitää iltaan saakka auki.
Vai vielä lisää veroja. Itse kohdentaisin verojavarojen käyttöä tosin. No, ei ole ensimmäinen kerta tässä maassa, kun palvelu ja tarve eivät kohdistu oikein. Tässähän yritetään saada yhtä veronmaksajaa pois työelämästä, vaikka hän pitää parempana käydä töissä .
Onhan niitä päiväkoteja perustettu juuri sen takia, että aikuiset pääsevät töihin, niin miksi klinikkaa ei perusteta sitä varten, että työssäkäyvät aikuiset saisivat sitä apua, mitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli et suostu syömään lääkkeitä ja olet sairaudentunnoton ja ja siksi nuo injektiot on määrätty?
Miten se muka voisi olla työelämäässä, jos muka niin sairas, että ei tiedä olevansa sairas.
Sairaudentunnotton on oikeasti sairas eikä työkuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan aloittaja olla töistä pois hoitonsa takia.
Moni muukin joutuu käymään hoidoissa, jotka ovat työaikaan
Onko tekosyy
On tekosyy. Ap ei halua sitoutua avohoitoon ja siksi sinne ei mitenkään voi kesken työpäivää irrottautua. Valitettavasti se on aika olennainen osa psykoosin sairastaneen ihmisen kuntoutusta. Kohta alkaa tulla tekosyitä myös sille miksi lääkkeitä ei tarvitsisi syödä ja sitten sitä mennäänkin taas osastolle. Kierre jatkuu ja muutaman vuoden ja psykoosin jälkeen ap ei ole enää työkuntoinen. Pidä nyt itsestäsi huoli, mene niille käynneille ja hoida itsesi niin hyvin kuntoon, kuin mahdollista!
Noin se on. Ap keksii tekosyitä. Kohta menee huonompaan kuntoon ja lopulta se työpaikka menee kuitenkin alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin oltiin tunkemassa kaiken maailman mielenterveyshoitoihin, kun oli fyysisiä oireita joihin ei löytynyt syytä helposti. Kärsin kuulemma ahdistuksesta ja kuvittelin kaikki oireeni, mitään mitä itse sanoin ei kuunneltu. Oli kyllä tosi ahdistava kokemus.
Nyt olen jo parantunut kun sain selville mikä minua vaivasi eli paha refluksitauti ja löysin siihen toimivan hoidon. Jos olisin jäänyt tuonne mt-hoitoihin olisin nyt ties missä. Varovaksi tekee tällaiset kokemukset. Pitää mennä aika huonosti ennen kuin seuraavan kerran lähden hakemaan apua.
Kiinnostaisi tietää, missä on noin hyvät resurssit, että ihan kotikäyntejä tehdään pyytämättä? Pk-seudulla ei ainakaan ole. Joku tässä kertomuksessa nyt mättää. Avohoito on vapaaehtoista, meillä päin ihan "työnnetään" työssäkäyviä pois psykoosipolilta (esim. työterveyteen), koska resursseja on niin vähän ja potilasmäärät vain lisääntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hölmöjä olette, kun alanuolitatte viestiäni, jossa kehotan ottamaan kaikki määrätyt lääkkeet.
Ilman lääkitystä ap:n tilanne vain pahenee. Olen seurannut kauhuissani sitä kaverini lääkevastaista venkoilua. 20 vuotta kulunut ja hän on yhä enemmän sekaisin.
Ongelma on se että ap ei ole kaverisi. On paljon potilaita joilla psykoosit uusivat ja kuvailemasi kaltainen kierre on kaikille raskas, päättyy myös usein ennenaikaiseen kuolemaan.
Ja sitten on potilaita joiden tilanne on toisenlainen ja ennuste parempi, myös lääkkeetön elämä saattaa onnistua.
Voi helvetin helvetti näitä kommentteja...
Ap, täällä ihminen, joka sairastanut psykoosin, käynyt läpi avohoidon vuoden ajan ja tiedän myös millaisia nuo lääkkeet ovat. Lopetin itse kaksi viikkoa niitä syötyäni eikä mitään pahaa ole sen jälkeen tapahtunut. Tästä on jo kolme vuotta. Teen myös asiantuntijatyötä.
Psykoosin uusiutumisesta sen verran, että tutkimusten mukaan pitkään lääkkeitä syöneet kokevat uusia psykooseja TODENNÄKÖISEMMIN kuin ne, joilla lääkkeitä on vähennetty mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Psykoosisairuksien hoito on aivan retuperällä. Ihmisoikeuksia poljetaan. Pitäisi tehdä jotain asialle, mutta itse tunnen jo lähtökohtaisesti tämän taistelun mahdottomaksi, koska useimmat haluavat nähdä psykoosin kokeneen aina hulluna. Se ei vaan käy päinsä ajatella, että kyseessä voisi olla kriisi, pikemminkin kuin pysyvä geneettinen sairaus. Ja se mitä sairaalahoidossa tapahtuu ja kuinka se traumatisoi ihmistä, on ihan oma lukunsa.. mutta joo, mitäpä niitä hulluja kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin outoa, että toisia "uhkaillaan" pakkohoidolla, vaikkei mitään välitöntä tarvetta sellaiseen edes ole ja toiset taas ei pääse osastolle, vaikka satuttavat itseään ja muita ja suunnilleen rukoilevat osastopaikkaa.
Jälkimmäiset hyviä näyteikkunoita " tollaisia ne on " ja edelliset pitää saada samanmoisiksi lääkkeillä. Ap:n kantsii harkita ulkomaille muuttoa, muutoin voi joutua näyteikkunaksi. Mitä kauemmas, sitä parempi.
Olen huomannut saman. Jos nuorelle tulee psykoottisia oireita, niin heti hänestä aletaan leipoa syrjäytynyttä luuseria.
Mitään psykoterapiaa tai muuta hyvää hoitoa ei anneta, vaan pelkkiä lääkkeitä joista tulee kamalat haitat (muunlaisia psykoosilääkkeitä ei ole).
Sitten kun nuori on lääkkeiden myötä muuttunut tunteettomaksi, nykiväksi, tuskastuttavan hitaasti puhuvaksi, vapisevaksi tai muistiongelmaiseksi niin se kärrätään työpajalle kaltaistensa joukkoon askartelemaan huisin hienoja puuhelmiä ja palikkakorviksia.
Jotkut onnekkaat pääsevät kaupan päälle näytille pop-up myyjäisiin joissa näitä upeita askarteluja myydään.
Ohjaaja hymyilee vieressä ja neuvoo kahden laudaturin ylioppilasta miten annetaan 10 setelistä 7 takaisin.
Ja sitten lääkäri katsoo papereista että potilas on käynyt määräysten mukaan injektioilla, osallistunut työpajatoimintaan ja päässyt ihan myyjäisiinkin mukaan. Ohjaaja kirjoittanut lisähuomiona "ottanut ohjatusti oikean määrän vaihtorahaa kassasta ja ojentanut ne asiakkaalle, tosi hienoa edistystä! :)" joten lääkäri toteaa että hoito toimii ja potilaan toimintakyky on hyvä.
Ketään ei kiinnosta, että sama potilas on muutama kuukausi sitten kirjoittanut ne kaksi laudaturiaan ja päässyt todistuksella valtiotieteelliseen. Kunhan pystyy noudattamaan ohjaajan "ota siitä yksi tuollainen kolikko ja sitten tuosta vielä toisenlainen" -tyyppisiä ohjeita niin papereihin kirjataan että lääke toimii ja sitä jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli et suostu syömään lääkkeitä ja olet sairaudentunnoton ja ja siksi nuo injektiot on määrätty?
Miten se muka voisi olla työelämäässä, jos muka niin sairas, että ei tiedä olevansa sairas.
Sairaudentunnotton on oikeasti sairas eikä työkuntoinen.
Syön välillä ketipinoria unettomuuteen viimeisenä keinona. On aivan kauhea lääke ja en sairasta itse mitään psykoosisairautta johon sitä söisin. Voin vain kuvitella mitä tekisi jos ottaisin niitä nappeja joka päivä. Jos ap pystyy ilman mitään lääkkeitä tekemään töitä niin on oikeasti työkykyisempi kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, missä on noin hyvät resurssit, että ihan kotikäyntejä tehdään pyytämättä? Pk-seudulla ei ainakaan ole. Joku tässä kertomuksessa nyt mättää. Avohoito on vapaaehtoista, meillä päin ihan "työnnetään" työssäkäyviä pois psykoosipolilta (esim. työterveyteen), koska resursseja on niin vähän ja potilasmäärät vain lisääntyvät.
Porvoossa on tälläistä.
Se on juurikin tuota. Ei saa olla liian hyvin pärjäävä.
Psykoosilääkkeet aiheuttavat valtavasti vakavia haittoja. Muistihäiriöitä, anhedoniaa, apatiaa, itsetuhoisuutta, neurologisia vaurioita, näköhäiriöitä, vaikeuksia puhua ja ymmärtää puhetta jne. Lisäksi lihominen, nykiminen, pakkoliikkeet ja lisääntynyt syljeneritys ovat hyvin tyypillisiä haittoja ja ne haittaavat sosiaalista elämää ja työllistymistä. Kukapa nyt haluaisi palkata ihmistä jonka silmät nykivät ja suusta valuu kuolaa?
Ne haitat ovat se syy miksi lääkkeet jäävät ottamatta. Ei sairaudentunnottomuus.