Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö "kuntoutus" on? Hoitotaho painostaa luopumaan työpaikasta
17.05.2022 |
Olen valmistunut ohjelmistokehittäjäksi viime vuonna ja tällä hetkellä teen töitä enimmäkseen kotoa käsin (40h viikossa). Etätyö sopii minulle ja pidän työstäni, palkkakin on ihan hyvä.
Minulla on kuitenkin diagnosoitu skitsofrenia pari vuotta sitten, ja lyhyen osastohoidon jälkeen päädyin ns. pakolliseen avohoitoon. Eli periaatteessa hoito on vapaaehtoista, mutta jos en sitoudu siihen ja sairaus pahenee niin voin joutua takaisin osastolle.
Poliklinikan aukioloajat ovat sellaiset, että työssäkäyvän on lähes mahdotonta saada sellaista aikaa joka sopisi. Suurin osa potilaista taitaa olla työkyvyttömiä tai jossain tukipajalla josta saa käyntien takia olla pois, joten hoitajien on vaikea ymmärtää miksi minä en pääse käymään siellä.
Minulle varaillaan aikoja mitään kysymättä ja kun joudun kerta toisensa jälkeen perumaan ne töiden takia niin minuun ollaan yhteydessä puhelimitse, tekstiviestitse, kirjeitse ja kotiini on tultu tekemään käynti kahdesti.
Eilisellä kotikäynnillä omahoitaja esitti huolensa työnteostani (vetosi kuormittavuuteen ja siihen että se haittaa hoitoani) ja kyseli kiinnostaisiko nuorille aikuisille tarkoitettu pajatoiminta. Mainosti että sitä olisi vain 4h päivässä kolmena päivänä viikossa, ei olisi kuormittavaa ja pystyisin käymään poliklinikalla.
Ei, minua ei kiinnosta luopua palkastani ja kokoaikaisesta työstäni jota varten opiskelin tutkinnon. Ja varsinkaan ei kiinnosta mennä purkittamaan muttereita tai tekemään hamahelmiaskarteluja palkatta. Hän ei tuntunut asiaa kuitenkaan ymmärtävän, vaan näytti siltä kuin olisi omasta mielestään esittänyt hyvänkin tarjouksen.
Mielestäni työni on minulle parasta kuntoutusta ja auttaa pysymään yhteiskunnassa mukana. Palkka mahdollistaa monia asioita ja työnteko antaa rytmiä ja mielekkyyttä arkeen.
En tietenkään aio luopua työstäni eikä omahoitaja siihen voi pakottaa, mutta harmittaa ja ihmetyttää silti että itsenäisesti pärjäävä, itsensä elättävä potilas yritetään saada luopumaan työstä ja menemään mt-potilaiden puuhastelupajalle askartelemaan. Tätäkö se kuntouttava ja tavoitteellinen hoito muka on?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset nyt kunnollista hoitoa, joka ei valitettavasti toimi julkisella puolella. Psykoosit kertovat jostakin asiasta, mikä on jäänyt itselläsi käsittelemättä. Suosittelen oikeaa psykoterapiaa kokeneen psykotereutin kanssa. Lääkkeitä eivät kaikki psykoosidiagnoosin saaneet syö eikä tarvitsekaan syödä. Psykoosi ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin.
Valitettavasti juuri tuo on sitä "kuntoutusta" mitä monesti tarjotaan. On jo ennalta se käsitys, että henkilö jolla on mt-ongelmia niin pitää tyytyä huonoon kehnoon elämään.
On todella vastuutonta alkaa jakaa näitä Nordinistisia käsityksiä skitsofreenikolle. Häpeätkö edes?
Meinaat, että Keroputaan sairaalassa Oulussa ollaan oltu nordinistia ennen kuin kukaan oli Nordinista kuullutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tää pakollinen avohoito oikein on? Oletko ap tappanut jonkun psykoosissa, vai mistä tässä on oikein kysymys?
Luulin että marsuni välittivät minulle jotain viranomaisten välisiä salaviestejä ja aloin toimia niiden mukaan (esim. varoittelin kavereita Venäjän tulevasta hyökkäyksestä).
En siis todellakaan tappanut ketään tai tehnyt muutakaan pahaa. Marsutkin elävät edelleen ja voivat hyvin.
Pakollinen avohoito tarkoittaa käytännössä sitä, että jos siitä kieltäytyy niin pakkohoidon kriteerit saattavat todennäköisesti täyttyä. Vastoin yleistä harhaluuloa ihmisen ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille joutuakseen pakkohoitoon, riittää että on mielisairas, sairaus pahenisi ilman pakkohoitoa eikä avohoito sovellu käyttöön (esim. kieltäytymisen takia).
-ap
Ja anteeksi, jos tuo kysymys loukkasi. Selvästi olen pihalla näistä hoitosysteemeistä ja jouduin googlettamaan mikä ihme on tuo pakollinen avohoito ja siinä mainittiin rikosseuraamuksista. Ehdin jo miettiä, että ap on se Seinäjoen puukottajatyttö :-D
Mutta ihan käsittämätöntä, että tuollainen vaaraton höpöttely on syynä pakkohoidolle! Mites nää 5G/korona-hysteerikot? Ei niiden jutuissa ole paljon enempää järkeä kuin venäläisten hyökkäyksessä ja tuolla ne on kaikki vapaalla jalalla levittämässä salaliittoteorioitaan.
Ennen kaikkea ihmettelen pakkohoitoa, kun niin moni hoitoa kipeästi tarvitseva jää ilman kunnollista hoitoa! Tällä lähipiirin nuorella oli tuuria, kun pääsi suoraan päivystyksestä ambulanssilla suljetulle osastolle (toki joutui ensin odottamaan lääkäriä ja sitten ambulanssia) ja tutkivat siellä pari kolme viikkoa, jonka aikana varmistui tuo kaksisuuntainen. Alkuun epäilivät vakavaa masennusta. Todellinen onnenpotku, että eka kerta kun tarvitsi oikeasti apua, sai sitä, ja vielä diagnoosi kaupan päälle. Tavallisempi tarina on väärä diagnoosi ja sitten hoidetaan väärillä lääkkeillä vuosikausia, ennen kuin päästään oikeille jäljille.
Mihin lakiin tuo marsuhöpötyksestä määrätty pakkohoito oikein perustuu? Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että meillä olisi lainsäädännössä tuollaista. Järjenvastaiselta tuntuu, että lääkehoitoa pakotetaan, vaikka potilas selvästi pärjää paremmin ilman lääkitystä (ainakin toistaiseksi).
Yritä hyvä ihminen saada apua työterveydestä! Heillä on intressi pitää sinut työn syrjässä kiinni, luulisi että heillä olisi valmiutta auttaa.
Onhan sinulla olemassa joku edunvalvontavaltuutus sellaisen tilanteen varalle, että vointisi huononee ja raha-asiat jäävät hoitamatta (tai menevät päin prinkkalaa)?
Mun kaveri ( johon en ole juuri enää yhteydessä) sairastaa skitsofreniaa.
Ne lääkkeet varmaan on tehneet hänestä erittäin keskittymiskyvyttömän.
Esim hääni. Hän lähti heti ruokailun jälkeen eli aivan alkuvaiheessa. Ei häävalssia , ei ohjelmanumeroita, ei hääkakkua. Hänellä oli vielä järjestetty samaan pöytään yhteisiä ystäviämme.
Onneksi muut oli loppuun asti.
Googlettelin nyt lisää ja löytyi melko tuore käypähoitosuositus:
https://www.kaypahoito.fi/hoi35050
Pitkäaikaishoidossa tärkeitä ovat:
- potilaiden aktiivinen tukeminen hoitoon sitoutumiseen
- uusien sairausjaksojen ehkäisy
- mielekäs päiväohjelma ja sosiaaliset suhteet
- potilaiden integroiminen yhteiskuntaan
- joustavat palvelut kriisitilanteissa.
Ap:n kohdalla ei nyt nämä kursivoidut asiat ainakaan toteudu, kun häntä yritetään hoidolla kampittaa töistä pois :-(
Kyllä potilaalla pitäisi olla sellainen tunne, että hoitava taho on hänen puolellaan, eikä häntä vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tää pakollinen avohoito oikein on? Oletko ap tappanut jonkun psykoosissa, vai mistä tässä on oikein kysymys?
Luulin että marsuni välittivät minulle jotain viranomaisten välisiä salaviestejä ja aloin toimia niiden mukaan (esim. varoittelin kavereita Venäjän tulevasta hyökkäyksestä).
En siis todellakaan tappanut ketään tai tehnyt muutakaan pahaa. Marsutkin elävät edelleen ja voivat hyvin.
Pakollinen avohoito tarkoittaa käytännössä sitä, että jos siitä kieltäytyy niin pakkohoidon kriteerit saattavat todennäköisesti täyttyä. Vastoin yleistä harhaluuloa ihmisen ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille joutuakseen pakkohoitoon, riittää että on mielisairas, sairaus pahenisi ilman pakkohoitoa eikä avohoito sovellu käyttöön (esim. kieltäytymisen takia).
-apJa anteeksi, jos tuo kysymys loukkasi. Selvästi olen pihalla näistä hoitosysteemeistä ja jouduin googlettamaan mikä ihme on tuo pakollinen avohoito ja siinä mainittiin rikosseuraamuksista. Ehdin jo miettiä, että ap on se Seinäjoen puukottajatyttö :-D
Mutta ihan käsittämätöntä, että tuollainen vaaraton höpöttely on syynä pakkohoidolle! Mites nää 5G/korona-hysteerikot? Ei niiden jutuissa ole paljon enempää järkeä kuin venäläisten hyökkäyksessä ja tuolla ne on kaikki vapaalla jalalla levittämässä salaliittoteorioitaan.
Ennen kaikkea ihmettelen pakkohoitoa, kun niin moni hoitoa kipeästi tarvitseva jää ilman kunnollista hoitoa! Tällä lähipiirin nuorella oli tuuria, kun pääsi suoraan päivystyksestä ambulanssilla suljetulle osastolle (toki joutui ensin odottamaan lääkäriä ja sitten ambulanssia) ja tutkivat siellä pari kolme viikkoa, jonka aikana varmistui tuo kaksisuuntainen. Alkuun epäilivät vakavaa masennusta. Todellinen onnenpotku, että eka kerta kun tarvitsi oikeasti apua, sai sitä, ja vielä diagnoosi kaupan päälle. Tavallisempi tarina on väärä diagnoosi ja sitten hoidetaan väärillä lääkkeillä vuosikausia, ennen kuin päästään oikeille jäljille.
Mihin lakiin tuo marsuhöpötyksestä määrätty pakkohoito oikein perustuu? Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa, että meillä olisi lainsäädännössä tuollaista. Järjenvastaiselta tuntuu, että lääkehoitoa pakotetaan, vaikka potilas selvästi pärjää paremmin ilman lääkitystä (ainakin toistaiseksi).
Yritä hyvä ihminen saada apua työterveydestä! Heillä on intressi pitää sinut työn syrjässä kiinni, luulisi että heillä olisi valmiutta auttaa.
Onhan sinulla olemassa joku edunvalvontavaltuutus sellaisen tilanteen varalle, että vointisi huononee ja raha-asiat jäävät hoitamatta (tai menevät päin prinkkalaa)?
Tänne kirjoittaa asioista tietämättömät.
Ei mistään marsuhöpötyksistä joudu pakkohoitoon. Sinne on aivan turhan vaikeaa joutua. Ja ensin on aina tarkkailujakso ennen kuin se tahdonvastainen hoito määrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla tutkittu fyysiset sairaudet ja mahdolliset aspergerit ja adhdt?
Myös erityisherkkyystestit kantsii tehdä.
Minusta vastapuolen päänsisältö on täysin sekaisin, jos yrittää millään tavalla kertoa mikä minua oikeasti vaivaa, ja tyrkyttää jotain myrkkyjään "ainoana oikeana hoitokeinona".
Ihminen on helppo tuhota toisten toimesta, jollei kyseenalaista ja opi elämään itselle sopivalla tavalla.
Kyylille voi sanoa että ajattelee asiaa hartaasti ja palaa tarvittaessa.
Älä ole altavastaaja😁
Onhan näitä innokkaita ylihoitavia tahoja vaikka kuinka.
Näissä paikoissa hoitajat ja lääkärit eivät näe metsää puilta, eikä kansalaisia yksilöinä.
Ihmiset ovat diagnooseja joita kaikkia hoidetaan saman kaavan mukaan.
Itselläni 15 vuotta sitten rankkojen kokemusten jälkeen diagnosoitiin psykoottinen masennus, jonka yli-innokas lääkäri käänsi bibo II ja siihen massiivinen manianestolääkitys (ei edes bibo I syö sellaista lääkitystä mitä minulle ensikertalaisena määrättiin)
Hoito oli mitä oudointa.. olin 4vkoa kirjoilla osastolla jonka aikana pysyttiin tuo DG tekemään, vaikka minulla ei ole ollut ikinä uo-velkaa, ei irtosuhteita, en ole seksiä harrastanut elämäni aikana kuin muutamia kertoja, ei mitään keskenjääneitä asioita, ei mitään ajatusrientoja tms
No joka tapauksessa osastohoidon jälkeen ohjattiin avohuoltoon joka käytännössä oli 1x kk käynti hoitajalla 45min joka esitti aina ne samat kysymykset: mikä on tämän hetkinen lääkityksesi sekä olethan syönyt lääkkeesi.
Minut opistotason koulutuksen saaneen 20 vuotta työelämässä olleen ihmisen suositeltiin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, koska olen niin sairas.
Suositeltiin päivätoimintaa heidän tiloissaan (päivätoiminta oli istumista avonaisessa salissa kuolaavien kroonikkojen parissa)
Vaikka tulevan lääkityksen vuoksi pääni oli kuin hattarakeko, ymmärsin etten ole minkään oikein hoidon parissa ja minun ongelmani eivät ole mitään mielisairaus peräistä.
Hiljalleen ajoin itse lääkityksen alas, kävin säännöllisesti 6kk ajan toimistolla höpisemässä eläkkeelle jäämisestä, siitä miten kiitollinen olen hyvästä hoidosta.
Etsin 6kk sairausloman jälkeen töitä toisesta kunnasta (normaalia oikeaa työtä, koulutustani vastaavaa työtä)
Muutin töiden perässä tänne 14,5 vuotta sitten ja samassa työssä olen edelleen. Sairaslomapäiviä 5 päivää näinä vuosina ja nämäkin Koronan vuoksi.
Työni on kiireistä, itsenäistä asiantuntija työtä.
Olen pidetty ja arvostettu työntekijä, olen saanut reilun ja rauhallisen työntekijän maineen.
Kauhulla mietin toisinaan millaista elämäni olisi, jos olisin lähtenyt mukaan päivätoimintaan lääkittynä kuolaamaan parhaassa työiässä.
Kyllähän minua varoiteltiin psyk sh toimesta, kun ilmoitin että lähden töihin.. sanottiin etten tule pärjäämään ja pian olisin osastohoidossa.
Paikkani olisi kuulema eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?
Omasta ja läheisten mielestä olen voinut ilman lääkettä hyvin. Sain opinnot tehtyä loppuun ja pystyn työskentelemään, elän muutenkin normaalia elämää.
Lääkityksestä ei ole mahdollista keskustella lääkärin kanssa. Kun aiemmin kerroin miten huonoon kuntoon Abilify minut vei, kaikki haitat leimattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi. Ratkaisuksi tarjottiin toisen lääkkeen sijaan "oikean tiedon antamista" (tuo ilmaisu luki omakannassa).
Eivätkä ne muutkaan lääkkeet ole hyviä, vaan itseasiassa Abilifyta käytetään paljon juuri siksi koska se aiheuttaa vähemmän haittoja.
Voisin toki mennä yksityiselle psykiatrille pyytämään toista lääkettä, mutta todennäköisesti päätyisin vain ojasta allikkoon. Eikä psykoosin hoitoon edes ole olemassa tällä hetkellä yhtäkään sellaista lääkettä joka ei aiheuttaisi mitään normaalia elämää hankaloittavia haittoja.
Lääkkettömyys on toiminut minun kohdallani ja pelastanut toimintakykyni.
-apEikö sinulla ole ollut yhtään lääkärikontaktia kuluneen vuoden aikana? Miten on mahdollista, että saisit lääkettä, jonka tarvetta lääkäri ei ole kuluneen vuoden aikana todennut tarpeelliseksi?
Tuolla minun hoitopaikassani lääkärit tekevät hoitopäätöksiä potilasta tapaamatta. Olen tavannut lääkärin viimeksi elokuussa 2020 mutta silti kannassa lukee että viimeksi tämän vuoden helmikuussa lääkäri on määrännyt Abilify-injektioiden jatkuvan.
-ap
No ihan persiistähän tuo on! Niitä vastaanottoja voi järjestää etänäkin, videoyhteyden kautta. Millä lihaksilla ne tekee mitään päätöksiä, kun lukevat siellä vain toisten kirjoittamia, puolueellisia lausuntoja, eikä potilas saa ääntään kuuluviin?
Mulla ei ole näistä asioista mitään kokemust ja luen tätä ihan epäuskoisena. Aina sanotaan, että vakavankin mt-ongelman kanssa voi elää täysin normaalia elämää, kun pitää itsestään huolta. Ap on tehnyt kaiken ihan oikein ja hänellä on hyvä, omaan sairauteen nähden sopiva työ ja lopputulos on tämä. Mitä ihmettä?
En osaa auttaa, mutta valtavasti tsemppiä ja myötätuntoa aloittajalle tältä suunnalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset nyt kunnollista hoitoa, joka ei valitettavasti toimi julkisella puolella. Psykoosit kertovat jostakin asiasta, mikä on jäänyt itselläsi käsittelemättä. Suosittelen oikeaa psykoterapiaa kokeneen psykotereutin kanssa. Lääkkeitä eivät kaikki psykoosidiagnoosin saaneet syö eikä tarvitsekaan syödä. Psykoosi ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin.
Valitettavasti juuri tuo on sitä "kuntoutusta" mitä monesti tarjotaan. On jo ennalta se käsitys, että henkilö jolla on mt-ongelmia niin pitää tyytyä huonoon kehnoon elämään.
On todella vastuutonta alkaa jakaa näitä Nordinistisia käsityksiä skitsofreenikolle. Häpeätkö edes?
Meinaat, että Keroputaan sairaalassa Oulussa ollaan oltu nordinistia ennen kuin kukaan oli Nordinista kuullutkaan?
Keroputaan sairaala on Tormiossa, Lapin sairaanhoitopiirissä. Ei Pohjois-Pohjanmaan (Oulu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin outoa, että toisia "uhkaillaan" pakkohoidolla, vaikkei mitään välitöntä tarvetta sellaiseen edes ole ja toiset taas ei pääse osastolle, vaikka satuttavat itseään ja muita ja suunnilleen rukoilevat osastopaikkaa.
Jälkimmäiset hyviä näyteikkunoita " tollaisia ne on " ja edelliset pitää saada samanmoisiksi lääkkeillä. Ap:n kantsii harkita ulkomaille muuttoa, muutoin voi joutua näyteikkunaksi. Mitä kauemmas, sitä parempi.
Olen huomannut saman. Jos nuorelle tulee psykoottisia oireita, niin heti hänestä aletaan leipoa syrjäytynyttä luuseria.
Mitään psykoterapiaa tai muuta hyvää hoitoa ei anneta, vaan pelkkiä lääkkeitä joista tulee kamalat haitat (muunlaisia psykoosilääkkeitä ei ole).
Sitten kun nuori on lääkkeiden myötä muuttunut tunteettomaksi, nykiväksi, tuskastuttavan hitaasti puhuvaksi, vapisevaksi tai muistiongelmaiseksi niin se kärrätään työpajalle kaltaistensa joukkoon askartelemaan huisin hienoja puuhelmiä ja palikkakorviksia.
Jotkut onnekkaat pääsevät kaupan päälle näytille pop-up myyjäisiin joissa näitä upeita askarteluja myydään.
Ohjaaja hymyilee vieressä ja neuvoo kahden laudaturin ylioppilasta miten annetaan 10 setelistä 7 takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö etänä voi tavata? Tottakai pysyt työssäsi muta sinulla on myös oikeus hoitaa terveyttäsi ennakoivasti, ettet mene huonoon kuntoon. Ei psykoosia ja harhoja voi estää kuin lääkkeillä.
Minulle on määrätty Abilify-lääkitys injektiomuotoisena joten etäkäynnit eivät hoitotaholle sovi. Haluaisivat että menisin paikanpäälle niin injektio voitaisiin antaa samalla.
Olin silloin pari vuotta sitten osastohoidon jälkeen 4kk juuri Abilifyilla, mutta haittavaikutukset olivat niin hirveät että päätin lopettaa kun opiskelusta ei tullut mitään. En pystynyt olemaan hetkeäkään aloillani, keskittymiskyky katosi (en pystynyt esim. lukemaan edes yhtä sivua kerralla) ja muutuin tosi hitaaksi.
En esim. voinut keskustella kenenkään kanssa normaalisti, koska minulla kesti kiusallisen kauan ymmärtää mitä keskustelukumppani juuri sanoi ja järkevien lauseiden tuottaminen oli vaikeaa.
Kun Abilify jäi pois niin opiskelu alkoi taas sujua ja muutuin taas suurin piirtein normaaliksi. Läheisetkin iloitsivat, kun olin oma itseni ja kanssani pystyi juttelemaan kuten ennenkin.
Siinä olet oikeassa että minulla on oikeus hoitaa terveyttäni ennakoivasti etteivät harhat palaa. Olen tehnyt niin lääkkeettömillä keinoilla. Olen huolehtinut riittävästä yöunesta (klo 23-07), säännöllisestä päivärytmistä, terveellisestä ruokailusta ja liikunnasta. En käytä alkoholia enkä huumeita, olen karsinut stressiä pois ja tapaan ystäviä viikottain.
Vointini on nyt paljon parempi kuin lääkityksen aikana.
-apOnko muita lääkkeitä kokeiltu? Kai niitä on erilaisia tuohon sinunkin sairauteesi olemassa?
Tuo lääkkeiden aiheuttama keskittymiskyvyttömyys on ihan hirveää. Minulla tuli mukana myös muistiongelmat. Eli en oppinut uusia asioita. Opiskele siinä sitten, kun et muista, mitä juuri luit.
Tää on ihan normaalia ADHD:n elämää :-D Mut lääkkeet auttaa, itsellänikin joku amfetamiininsukuinen lääke. Auttaisikohan, jos sen psykoosilääkkeen rinnalla käyttäisi Elvansea, vai menisikö siitä entistä enemmän sekaisin? :-D Lääkkeillähän ne kaikki asiat lääkäreiden mielestä korjaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli et suostu syömään lääkkeitä ja olet sairaudentunnoton ja ja siksi nuo injektiot on määrätty?
En ole ap, vaan eri mutta sanonpa pari sanaa tuosta sairaudentunnottomuudesta. Hienolta kuulostava sana, jota jotkut hoitajat käyttävät ihan väärin.
"Sairaudentunnoton" on sana, jota minun psykiatrinen sairaanhoitajani käytti minusta aina kun en tehnyt niin kuin hän halusi tai jos olin eri mieltä jostakin. Tulee ihan kylmät väreet tuon sanan käytöstä. Psykiatrinen sairaanhoitaja viljeli sitä joka tapaamisessa (psykiatri käynnit, palvelun tarpeen arvioinnit, asuin tukiasunnossa), kun ilmaisin, että mielestäni minulla menee hyvin ja en ole enää masentunut.
Hoitajan mielestä olin masentunut, koska asuntoni oli hänen mielestään liian sotkuinen ja siksi hoitoa pitää jatkaa. Mm. imuroin kerran kuussa kämppäni, se oli hoitajan mielestä ihan liian vähän, joka viikko pitäisi imuroida, olen sairas kun en imuroi useammin! Ja sekin oli kauhea ongelma, kun ruuanlaitosta en ollut kiinnostunut, söin mieluummin valmisruokia. Kyllähän ne saarioisen laatikot ihan ok ravintoa on, kun syö myös tuoretta tomaattia ja kurkkua sen kanssa, mutta hoitajan mielestä ei ei, vain sairas ihminen syö eineksiä :D
Ja siis ihan asuttavassa kunnossa se minun asunto oli, ei ollut mikään sellainen syrjäytyneen asunto, joita se tiktok Auri käy siivoilemassa. Hoitajani teki kärpäsestä härkäsen ja oli itse siivoushullu, eikä pystynyt ymmärtämään, jos jolle kulle toiselle asiat ei ole niin justiinsa.
Oli kauhea homma saada itseni irti hoitosuhteesta, eihän se pakko hoitoa ole ja sen voi lopettaa milloin vain, mutta kun olin nuori, epävarma ja helposti alistuva ja miellyttämisenhaluinen niin en osannut pitää puoliani tätä hoitajaa vastaan, kun hän tapaamisissa antoi minusta psykiatrille tai palveluntarpeen arvioijalle ihan elämänhallintaongelmaisen kuvan.
Nykyisin asun normaalisti ihan normaalissa vuokrakämpässä, opiskelen ja lapsiakin on tullut tehtyä. Mutta jos olisin kuunnellut hoitajaani, asuisin edelleen siellä tukiasunnossa laitostumassa.
Minulla on kaveri, joka ei ole psykoottinen, eikä masentunut, mutta hän ei imuroi edes joka vuosi.
Hänen kämppänsä on tosi pölyinen, vaikka muutem onkin tiptop-järjestyksessä.
Tunnen myös täysin sikamaisessa kunnossa asuntoaan pitäviä, jotka eivät ole tippaakaan masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hölmöjä olette, kun alanuolitatte viestiäni, jossa kehotan ottamaan kaikki määrätyt lääkkeet.
Ilman lääkitystä ap:n tilanne vain pahenee. Olen seurannut kauhuissani sitä kaverini lääkevastaista venkoilua. 20 vuotta kulunut ja hän on yhä enemmän sekaisin.
Ja sinulla on jäänyt joku logiikan ja todistamisen kurssi suorittamatta, kun et näe, että se mikä pätee kaveriisi, ei välttämättä päde koko ihmiskuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö etänä voi tavata? Tottakai pysyt työssäsi muta sinulla on myös oikeus hoitaa terveyttäsi ennakoivasti, ettet mene huonoon kuntoon. Ei psykoosia ja harhoja voi estää kuin lääkkeillä.
Minulle on määrätty Abilify-lääkitys injektiomuotoisena joten etäkäynnit eivät hoitotaholle sovi. Haluaisivat että menisin paikanpäälle niin injektio voitaisiin antaa samalla.
Olin silloin pari vuotta sitten osastohoidon jälkeen 4kk juuri Abilifyilla, mutta haittavaikutukset olivat niin hirveät että päätin lopettaa kun opiskelusta ei tullut mitään. En pystynyt olemaan hetkeäkään aloillani, keskittymiskyky katosi (en pystynyt esim. lukemaan edes yhtä sivua kerralla) ja muutuin tosi hitaaksi.
En esim. voinut keskustella kenenkään kanssa normaalisti, koska minulla kesti kiusallisen kauan ymmärtää mitä keskustelukumppani juuri sanoi ja järkevien lauseiden tuottaminen oli vaikeaa.
Kun Abilify jäi pois niin opiskelu alkoi taas sujua ja muutuin taas suurin piirtein normaaliksi. Läheisetkin iloitsivat, kun olin oma itseni ja kanssani pystyi juttelemaan kuten ennenkin.
Siinä olet oikeassa että minulla on oikeus hoitaa terveyttäni ennakoivasti etteivät harhat palaa. Olen tehnyt niin lääkkeettömillä keinoilla. Olen huolehtinut riittävästä yöunesta (klo 23-07), säännöllisestä päivärytmistä, terveellisestä ruokailusta ja liikunnasta. En käytä alkoholia enkä huumeita, olen karsinut stressiä pois ja tapaan ystäviä viikottain.
Vointini on nyt paljon parempi kuin lääkityksen aikana.
-apOnko muita lääkkeitä kokeiltu? Kai niitä on erilaisia tuohon sinunkin sairauteesi olemassa?
Tuo lääkkeiden aiheuttama keskittymiskyvyttömyys on ihan hirveää. Minulla tuli mukana myös muistiongelmat. Eli en oppinut uusia asioita. Opiskele siinä sitten, kun et muista, mitä juuri luit.
Tää on ihan normaalia ADHD:n elämää :-D Mut lääkkeet auttaa, itsellänikin joku amfetamiininsukuinen lääke. Auttaisikohan, jos sen psykoosilääkkeen rinnalla käyttäisi Elvansea, vai menisikö siitä entistä enemmän sekaisin? :-D Lääkkeillähän ne kaikki asiat lääkäreiden mielestä korjaantuu.
Abilify ei taida olla amfetamiinijohdannainen...
Käytetään psykoosilääkkeenä ja mm. kehitysvammaisten aggressiivisuuden hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?
Omasta ja läheisten mielestä olen voinut ilman lääkettä hyvin. Sain opinnot tehtyä loppuun ja pystyn työskentelemään, elän muutenkin normaalia elämää.
Lääkityksestä ei ole mahdollista keskustella lääkärin kanssa. Kun aiemmin kerroin miten huonoon kuntoon Abilify minut vei, kaikki haitat leimattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi. Ratkaisuksi tarjottiin toisen lääkkeen sijaan "oikean tiedon antamista" (tuo ilmaisu luki omakannassa).
Eivätkä ne muutkaan lääkkeet ole hyviä, vaan itseasiassa Abilifyta käytetään paljon juuri siksi koska se aiheuttaa vähemmän haittoja.
Voisin toki mennä yksityiselle psykiatrille pyytämään toista lääkettä, mutta todennäköisesti päätyisin vain ojasta allikkoon. Eikä psykoosin hoitoon edes ole olemassa tällä hetkellä yhtäkään sellaista lääkettä joka ei aiheuttaisi mitään normaalia elämää hankaloittavia haittoja.
Lääkkettömyys on toiminut minun kohdallani ja pelastanut toimintakykyni.
-apEikö sinulla ole ollut yhtään lääkärikontaktia kuluneen vuoden aikana? Miten on mahdollista, että saisit lääkettä, jonka tarvetta lääkäri ei ole kuluneen vuoden aikana todennut tarpeelliseksi?
Tuolla minun hoitopaikassani lääkärit tekevät hoitopäätöksiä potilasta tapaamatta. Olen tavannut lääkärin viimeksi elokuussa 2020 mutta silti kannassa lukee että viimeksi tämän vuoden helmikuussa lääkäri on määrännyt Abilify-injektioiden jatkuvan.
-ap
Ensimmäinen askel lienee sitten tavata lääkäri. Mitä jos hankkisit uuden lääkärin työterveyden kautta? Jos vaan koeaika on jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset nyt kunnollista hoitoa, joka ei valitettavasti toimi julkisella puolella. Psykoosit kertovat jostakin asiasta, mikä on jäänyt itselläsi käsittelemättä. Suosittelen oikeaa psykoterapiaa kokeneen psykotereutin kanssa. Lääkkeitä eivät kaikki psykoosidiagnoosin saaneet syö eikä tarvitsekaan syödä. Psykoosi ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin.
Valitettavasti juuri tuo on sitä "kuntoutusta" mitä monesti tarjotaan. On jo ennalta se käsitys, että henkilö jolla on mt-ongelmia niin pitää tyytyä huonoon kehnoon elämään.
On todella vastuutonta alkaa jakaa näitä Nordinistisia käsityksiä skitsofreenikolle. Häpeätkö edes?
Meinaat, että Keroputaan sairaalassa Oulussa ollaan oltu nordinistia ennen kuin kukaan oli Nordinista kuullutkaan?
WHO:kaan ei taida lisätä Nordinistia näkemyksiä kovin hevillä hoito-ohjeistuksiinsa. Keroputaan malli on nimittäin aivan vast'ikään lisätty WHO:n mielenterveyden ohjeistuksiin. Maailmalla on tälläkin hetkellä useita tutkimuksia meneillään, ja Suomessa kyseistä hoitoa on tutkittu usean vuosikymmenen ajan. "Perus"psykoterapia ei tietenkään vielä ole sama asia kuin Keroputaan malli, mutta terapeuttisen hoidon voimaa psykoosisairauksien hoidossa ei missään ni messä tulisi ylenkatsoa.
Lähde: https://www.mediuutiset.fi/uutiset/kiitelty-keroputaan-malli-paasi-whon…
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole näistä asioista mitään kokemust ja luen tätä ihan epäuskoisena. Aina sanotaan, että vakavankin mt-ongelman kanssa voi elää täysin normaalia elämää, kun pitää itsestään huolta. Ap on tehnyt kaiken ihan oikein ja hänellä on hyvä, omaan sairauteen nähden sopiva työ ja lopputulos on tämä. Mitä ihmettä?
En osaa auttaa, mutta valtavasti tsemppiä ja myötätuntoa aloittajalle tältä suunnalta!
Vakavasti sairaiden mt-potilaiden normaali elämä tarkoittaa tukiasuntoa ja "työtä" askartelupajalla. Psykoosilääkkeet ovat nimittäin sellaisia että pidemmässä käytössä ne aiheuttavat neurologisia haittoja ja vahingoittavat kognitiivisia kykyjä.
Osalla vähemmän, mutta useimmilla enemmän.
Ja vaikka psykoosi olisi jo loppunut, lääkkeitä yleensä jatketaan uuden psykoosin estämiseksi ja valitettavasti potilas taantuu sellaiselle tasolle ettei mikään normaali työ tai opiskelu enää onnistu.
Nykyiset psykoosilääkkeet pitäisi kieltää vaarallisina, niin lääkeyhtiöiden olisi pakko kehittää turvallisia kunnon lääkkeitä jos haluaisivat pitää rahanlähteensä.
Vierailija kirjoitti:
Hölmöjä olette, kun alanuolitatte viestiäni, jossa kehotan ottamaan kaikki määrätyt lääkkeet.
Ilman lääkitystä ap:n tilanne vain pahenee. Olen seurannut kauhuissani sitä kaverini lääkevastaista venkoilua. 20 vuotta kulunut ja hän on yhä enemmän sekaisin.
Kaverisi tilanne kuulostaa tosi ikävältä, mutta ei liity minuun mitenkään. Minulle kävi niin että lääke vei minut ihan pohjamutiin ja sen lopettaminen sai minut taas takaisin elämänsyrjään kiinni.
-ap
Hölmöjä olette, kun alanuolitatte viestiäni, jossa kehotan ottamaan kaikki määrätyt lääkkeet.
Ilman lääkitystä ap:n tilanne vain pahenee. Olen seurannut kauhuissani sitä kaverini lääkevastaista venkoilua. 20 vuotta kulunut ja hän on yhä enemmän sekaisin.