Tätäkö "kuntoutus" on? Hoitotaho painostaa luopumaan työpaikasta

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?

Omasta ja läheisten mielestä olen voinut ilman lääkettä hyvin. Sain opinnot tehtyä loppuun ja pystyn työskentelemään, elän muutenkin normaalia elämää.

Lääkityksestä ei ole mahdollista keskustella lääkärin kanssa. Kun aiemmin kerroin miten huonoon kuntoon Abilify minut vei, kaikki haitat leimattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi. Ratkaisuksi tarjottiin toisen lääkkeen sijaan "oikean tiedon antamista" (tuo ilmaisu luki omakannassa).

Eivätkä ne muutkaan lääkkeet ole hyviä, vaan itseasiassa Abilifyta käytetään paljon juuri siksi koska se aiheuttaa vähemmän haittoja.

Voisin toki mennä yksityiselle psykiatrille pyytämään toista lääkettä, mutta todennäköisesti päätyisin vain ojasta allikkoon. Eikä psykoosin hoitoon edes ole olemassa tällä hetkellä yhtäkään sellaista lääkettä joka ei aiheuttaisi mitään normaalia elämää hankaloittavia haittoja.

Lääkkettömyys on toiminut minun kohdallani ja pelastanut toimintakykyni.

-ap

Mitä ihmettä toi huonon lääkkeen pakottaminen oikein on? Ei vaikuta asialliselta hoitotaholta. 

Itselläni on ollut lääkkeiden kanssa säätöä, kun sain ADHD-diagnoosin ja siihen sopivaa lääkettä ja annostusta on jouduttu vähän hakemaan. Koko ajan on linja ollut, että jos tulee ikäviä sivuvaikutuksia, niin lääke vaihtoon. En sitten tiedä onko ap:n tapauksessa vaihtoehtoisia lääkkeitä olemassakaan, mutta tuo kuulostaa siltä, että lääke on pahempi kuin itse tauti! Siis tuossa kohtaa, kun ilman lääkettä pärjää hyvin. 

Oma tyttäreni työskentelee myös koodaushommissa ja hänellä on välillä ongelmia masennuksen kanssa. Oman jaksamisen vuoksi (ja siinä toiveessa, että jos saa itsensä vähän parempaan kuosiin, voisi yrittää jatkaa opintojakin työn ohella, että saisi edes kandin tehtyä) hän on sopinut 80% työajasta. Missään kohtaa hän ei ole 100% työaikaa tehnyt. Paitsi lukion jälkeen, mutta joutui silloin tiputtamaan sen 60% työaikaan, kun 100% oli liikaa ja työnantaja oli ymmärtäväinen & yhteistyöhaluinen. 

Kannattaa sen oman työterveyden kanssa ottaa tämä asia puheeksi. Työterveys ei kerro esimiehelle päin mitään terveystietoja, mutta tietenkin jossain tilanteissa voidaan sopivaa ratkaisua yrittää hakea kolmikantaisesti. Siis että työntekijä, esimies ja työterveyden edustaja keskustelevat yhdessä. Tällaiseen kuvioon päätyi toinen tuntemani nuori ihminen, jolle 100% työaika ei sopinut kaksisuuntaisen kanssa, vaan parin kuukauden saikkuja tuli aina välillä. 

Siihen opintolainaankin saa 20 vuoden maksuajan, jos oikein muistan. Ei sitä tarvitse kertarykäyksellä maksaa. Koodaushommista valmistunut saa 3000€/kk vähintään ja vuoden tai parin päästä se palkka on jo 4000€. 80% työaika 3000€ palkalla on kuitenkin 2400€, kyllä sellaisella palkalla tulee monikin toimeen, vaikka olisi normaalit elämisen kulut maksettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?

Omasta ja läheisten mielestä olen voinut ilman lääkettä hyvin. Sain opinnot tehtyä loppuun ja pystyn työskentelemään, elän muutenkin normaalia elämää.

Lääkityksestä ei ole mahdollista keskustella lääkärin kanssa. Kun aiemmin kerroin miten huonoon kuntoon Abilify minut vei, kaikki haitat leimattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi. Ratkaisuksi tarjottiin toisen lääkkeen sijaan "oikean tiedon antamista" (tuo ilmaisu luki omakannassa).

Eivätkä ne muutkaan lääkkeet ole hyviä, vaan itseasiassa Abilifyta käytetään paljon juuri siksi koska se aiheuttaa vähemmän haittoja.

Voisin toki mennä yksityiselle psykiatrille pyytämään toista lääkettä, mutta todennäköisesti päätyisin vain ojasta allikkoon. Eikä psykoosin hoitoon edes ole olemassa tällä hetkellä yhtäkään sellaista lääkettä joka ei aiheuttaisi mitään normaalia elämää hankaloittavia haittoja.

Lääkkettömyys on toiminut minun kohdallani ja pelastanut toimintakykyni.

-ap

Mutta onko tämä lääkkeetön hoito niitä pajoja sitten vai mitä? 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä nykypsykiatrian lääkepakotusta ja potilasta lamaavaa hoitomallia. Pitkäaikaisesti psykoosisairaan on mahdollista elää totaalisessa remissiossa myös _ilman lääkkeitä_, mutta harva lääkäri uskaltaa ajaa lääkityksiä alas psykoosin pelossa. Jostain syystä elinikäistä elämänlaadun laskua, toimintakyvyttömyyttä, kognition alenemaa ja liikalihavuutta pidetään pienempänä pahana kuin psykoosiriskin kohoamista, mikä ei tosiaan tarkoita vielä uutta sairausjaksoa. Potilas saa toden totta itse usein puolustaa omaa parastaan.

Niin saa. Sääliksi käy niitä potilaita joilla ei ole ketään läheistä pitämässä puolia ja todistamassa haittavaikutuksista lääkäreille. Potilaan omaa sanaa ei uskota, vaan jos valittaa haitoista tai kieltäytyy lääkkeistä niin se laitetaan harhaisuuden ja sairaudentunnottomuuden piikkiin.

Tuntuu että lääkärit eivät edes halua myöntää että psykoosilääkkeillä on todella hirveitä haittavaikutuksia ja että mitään hyvin siedettyä psykoosilääkettä ole markkinoilla lainkaan (osittain varmaan juuri siksi, että sellaisia ei ole kannattavaa kehittää kun nykyisetkin menevät kaupaksi).

Siis mikä tää pakollinen avohoito oikein on? Oletko ap tappanut jonkun psykoosissa, vai mistä tässä on oikein kysymys?

Meidän psykiatrian poliklinikan jotkut asiakkaat käy ottamassa injektiomuotoisen psykoosilääkityksensä ihan terveysasemalla, eli siihen ei tarvitse erikseen psykiatrian poliklinikkaa. Ja jos vointi on hyvä eikä ns. hoitoa koe tarvitsevansa, voidaan siirtää asiakasryhmään jossa tapaamiset/puhelut toteutetaan puolen vuoden välein tai myös uloskirjata. Ylipäätään tapaamisten väli on yksilöllinen, joillakin kuukausia ja tapaaminen voidaan toteuttaa vaikka vartin puheluna 2kk välein. Jos vointi jostain syystä huononee, perusterveydenhuollosta tehdään uusi lähete erikoissairaanhoitoon. Pakolla osastohoitoon joutuu vain siinä tapauksessa, että olet suuressa vaarassa vahingoittaa itseäsi tai muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?

Omasta ja läheisten mielestä olen voinut ilman lääkettä hyvin. Sain opinnot tehtyä loppuun ja pystyn työskentelemään, elän muutenkin normaalia elämää.

Lääkityksestä ei ole mahdollista keskustella lääkärin kanssa. Kun aiemmin kerroin miten huonoon kuntoon Abilify minut vei, kaikki haitat leimattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi. Ratkaisuksi tarjottiin toisen lääkkeen sijaan "oikean tiedon antamista" (tuo ilmaisu luki omakannassa).

Eivätkä ne muutkaan lääkkeet ole hyviä, vaan itseasiassa Abilifyta käytetään paljon juuri siksi koska se aiheuttaa vähemmän haittoja.

Voisin toki mennä yksityiselle psykiatrille pyytämään toista lääkettä, mutta todennäköisesti päätyisin vain ojasta allikkoon. Eikä psykoosin hoitoon edes ole olemassa tällä hetkellä yhtäkään sellaista lääkettä joka ei aiheuttaisi mitään normaalia elämää hankaloittavia haittoja.

Lääkkettömyys on toiminut minun kohdallani ja pelastanut toimintakykyni.

-ap

Eikö sinulla ole ollut yhtään lääkärikontaktia kuluneen vuoden aikana? Miten on mahdollista, että saisit lääkettä, jonka tarvetta lääkäri ei ole kuluneen vuoden aikana todennut tarpeelliseksi? 

Jos työsi on itsenäistä koodaamista kotona, niin kuinka ihmeessä et muka pysty virka-aikaan käymään poliklinikalla?

Pystytkö työskentelemään etänä ulkomailta, eikö olisi ihana palmujen katveessa tehdä koodia? Suomessa on sen verran kova kilpa vähenevistä duuneista, että ulkomailla voisi olla turvallisemmin mielin sen suhteen.

Ympäri suomen maata hoitokäytännöt vahtelevat suuresti, itse olen työttömyyden vaivaamalta seudulta, jossa esiintyy tilastojen mukaan skitsofreniaa eniten koko maailmassa.

Oman sairastumiseni aikoihin, ei valitettavasti etänä pystynyt opiskelemaan, mutta muissa aktivoinneissa ja keskusteluissa kävin viikottain n. 20 vuoden ajan. Sitten eteeni laitettiin paperilappunen jossa kysyttiin mikä on roolisi yhteiskunnassa? Kirjoitin vastaukseksi, että: mielenterveyskuntoutuja. Tämä toistettiin vielä toisenkin kerran, ja olin kuntoutuksista vapaa.

Kuntouskursseja ja osastohoitojaksoja kumpiakin kolmisen kappaletta takana. Eli tälläinen on mielenterveyskuntoutujan ura. Lääkitys on tällä hetkellä injektiona kerran kuussa, ja etäaikoja n. 5 kertaa vuodessa. Lääkityksen avulla kohtuu normaalia eloa mahdollista viettää, läälitys yms. tuhoaa aivot ennen pitkää, jotenka kovinkaan kauan vapaudesta ei ehdi nautiskella.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on niin outoa, että toisia "uhkaillaan" pakkohoidolla, vaikkei mitään välitöntä tarvetta sellaiseen edes ole ja toiset taas ei pääse osastolle, vaikka satuttavat itseään ja muita ja suunnilleen rukoilevat osastopaikkaa.

Jälkimmäiset hyviä näyteikkunoita " tollaisia ne on " ja edelliset pitää saada samanmoisiksi lääkkeillä. Ap:n kantsii harkita ulkomaille muuttoa, muutoin voi joutua näyteikkunaksi. Mitä kauemmas, sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?

Omasta ja läheisten mielestä olen voinut ilman lääkettä hyvin. Sain opinnot tehtyä loppuun ja pystyn työskentelemään, elän muutenkin normaalia elämää.

Lääkityksestä ei ole mahdollista keskustella lääkärin kanssa. Kun aiemmin kerroin miten huonoon kuntoon Abilify minut vei, kaikki haitat leimattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi. Ratkaisuksi tarjottiin toisen lääkkeen sijaan "oikean tiedon antamista" (tuo ilmaisu luki omakannassa).

Eivätkä ne muutkaan lääkkeet ole hyviä, vaan itseasiassa Abilifyta käytetään paljon juuri siksi koska se aiheuttaa vähemmän haittoja.

Voisin toki mennä yksityiselle psykiatrille pyytämään toista lääkettä, mutta todennäköisesti päätyisin vain ojasta allikkoon. Eikä psykoosin hoitoon edes ole olemassa tällä hetkellä yhtäkään sellaista lääkettä joka ei aiheuttaisi mitään normaalia elämää hankaloittavia haittoja.

Lääkkettömyys on toiminut minun kohdallani ja pelastanut toimintakykyni.

-ap

Eikö sinulla ole ollut yhtään lääkärikontaktia kuluneen vuoden aikana? Miten on mahdollista, että saisit lääkettä, jonka tarvetta lääkäri ei ole kuluneen vuoden aikana todennut tarpeelliseksi? 

Lääkkeen tarkoitus on poistaa yhteiskunnan epäkelvoiksi katsomat. Yhteiskunta tässä ihan kuka vain joka on hulluksi hullun päättäyt julistaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tää pakollinen avohoito oikein on? Oletko ap tappanut jonkun psykoosissa, vai mistä tässä on oikein kysymys?

Luulin että marsuni välittivät minulle jotain viranomaisten välisiä salaviestejä ja aloin toimia niiden mukaan (esim. varoittelin kavereita Venäjän tulevasta hyökkäyksestä).

En siis todellakaan tappanut ketään tai tehnyt muutakaan pahaa. Marsutkin elävät edelleen ja voivat hyvin.

Pakollinen avohoito tarkoittaa käytännössä sitä, että jos siitä kieltäytyy niin pakkohoidon kriteerit saattavat todennäköisesti täyttyä. Vastoin yleistä harhaluuloa ihmisen ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille joutuakseen pakkohoitoon, riittää että on mielisairas, sairaus pahenisi ilman pakkohoitoa eikä avohoito sovellu käyttöön (esim. kieltäytymisen takia).

-ap

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllä on todettava, että täysin ammattitaidoton omahoitaja on ap:lla.

Ei mitään käsitystä, ei niin vähäisintäkään omasta asiakkaastaan.

Että tuollaisia hoitajia meillä on siis myös fyysisten sairauksien puolella, onko?

Ap, minkä ikäinen oma hoitajasi on, onko mies vai nainen.

Onko hänen koulutuksensa siis vain pelkkä lähihoitaja, joka  "erikoistunut" psykiatriselle puolelle?

Jos noin on,  sitten sen jotenkin käsittää,  niillä kun ei ole minkäänlaista kokonaisnäkemystä mihinkään.

Psykiatrinen sairaanhoitaja on paljon osaavampi ammattilainen.

Ja nimenomaan on niin,   että ihmisiä kannustetaan pysymään työelämässä, eikä jättäytymään siitä pois.   Työ on parasta terapiaa, kuka vain työtä kykenee tekemään.

Etkö voisi sopia työnantajan kanssa siitä, että sinulla tietty hoitokäynti silloin tällöin.

Jotta se hoitosuhde pysyy yllä ja psy.sairaanhoitaja näkee, että jaksat ja ole työkykyinen.

Ja tottahan sulla on lääkitys sairauttasi varten.

Ei kai siellä juttelemassa nyt joka ikinen viikko tarvitse käydä?

Psykiatriset sairaanhoitajat osaavat ehkä hoitaa yhteiskunnasta pois pudonneita. Mutta ei heillä ole mitään osaamista silloin, kun potilas on oikeasti fiksu ja kyvykäs ihminen, joka sattuu myös olemaan mt-ongelmainen. En nyt puhu itsestäni, mutta yhdessä ryhmäterapiassa kanssani oli mies, joka meni kuntoutustuella töihin. Oli sitä lajia cv, että häntä kirjaimellisesti haettiin kotoa töihin. Hoitsuparat eivät millään meinanneet ensin ymmärtää, että kuntoutustuella saa kyllä tienata (muistaakseni puolet tuen määrästä) ilman että se katkeaa, ja että kyllä, maailmassa on ihmisiä joiden palkka on ollut niin iso, että kuntoutustukikin on niin hyvä että voi mennä täyspäiväisiin töihin eikä rajat pauku. Vaativat että saavat tarkistaa tämän asian, vaikka ko. mies oli erittäin skarppi, koulutettu ja kompetentti. Hänellä oli remissiossa psykoottistasoinen masennus, mutta hoitajat näkivät vain sanan "psykoosi", eivätkä sitä remissiota -saati potilasta ihmisenä. Olivat kovasti sitä mieltä, että jos et kumminkaan ottaisi työtä vastaan.

Jotenkin niillä on sellainen kummallinen vimma, että haluavat aktivoida ihmisiä lähinnä näkemään muita ihmisiä ja "tekemään mukavia asioita", mutta mitään järjellistä ei saa tehdä tai asettaa itselleen tavoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Eli et suostu syömään lääkkeitä ja olet sairaudentunnoton ja ja siksi nuo injektiot on määrätty?

En ole ap, vaan eri mutta sanonpa pari sanaa tuosta sairaudentunnottomuudesta. Hienolta kuulostava sana, jota jotkut hoitajat käyttävät ihan väärin.

"Sairaudentunnoton" on sana, jota minun psykiatrinen sairaanhoitajani käytti minusta aina kun en tehnyt niin kuin hän halusi tai jos olin eri mieltä jostakin. Tulee ihan kylmät väreet tuon sanan käytöstä. Psykiatrinen sairaanhoitaja viljeli sitä joka tapaamisessa (psykiatri käynnit, palvelun tarpeen arvioinnit, asuin tukiasunnossa), kun ilmaisin, että mielestäni minulla menee hyvin ja en ole enää masentunut.

Hoitajan mielestä olin masentunut, koska asuntoni oli hänen mielestään liian sotkuinen ja siksi hoitoa pitää jatkaa. Mm. imuroin kerran kuussa kämppäni, se oli hoitajan mielestä ihan liian vähän, joka viikko pitäisi imuroida, olen sairas kun en imuroi useammin! Ja sekin oli kauhea ongelma, kun ruuanlaitosta en ollut kiinnostunut, söin mieluummin valmisruokia. Kyllähän ne saarioisen laatikot ihan ok ravintoa on, kun syö myös tuoretta tomaattia ja kurkkua sen kanssa, mutta hoitajan mielestä ei ei, vain sairas ihminen syö eineksiä :D

Ja siis ihan asuttavassa kunnossa se minun asunto oli, ei ollut mikään sellainen syrjäytyneen asunto, joita se tiktok Auri käy siivoilemassa. Hoitajani teki kärpäsestä härkäsen ja oli itse siivoushullu, eikä pystynyt ymmärtämään, jos jolle kulle toiselle asiat ei ole niin justiinsa.

Oli kauhea homma saada itseni irti hoitosuhteesta, eihän se pakko hoitoa ole ja sen voi lopettaa milloin vain, mutta kun olin nuori, epävarma ja helposti alistuva ja miellyttämisenhaluinen niin en osannut pitää puoliani tätä hoitajaa vastaan, kun hän tapaamisissa antoi minusta psykiatrille tai palveluntarpeen arvioijalle ihan elämänhallintaongelmaisen kuvan.

Nykyisin asun normaalisti ihan normaalissa vuokrakämpässä, opiskelen ja lapsiakin on tullut tehtyä. Mutta jos olisin kuunnellut hoitajaani, asuisin edelleen siellä tukiasunnossa laitostumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?

Omasta ja läheisten mielestä olen voinut ilman lääkettä hyvin. Sain opinnot tehtyä loppuun ja pystyn työskentelemään, elän muutenkin normaalia elämää.

Lääkityksestä ei ole mahdollista keskustella lääkärin kanssa. Kun aiemmin kerroin miten huonoon kuntoon Abilify minut vei, kaikki haitat leimattiin vain lääkekielteisyydeksi ja sairaudentunnottomuudeksi. Ratkaisuksi tarjottiin toisen lääkkeen sijaan "oikean tiedon antamista" (tuo ilmaisu luki omakannassa).

Eivätkä ne muutkaan lääkkeet ole hyviä, vaan itseasiassa Abilifyta käytetään paljon juuri siksi koska se aiheuttaa vähemmän haittoja.

Voisin toki mennä yksityiselle psykiatrille pyytämään toista lääkettä, mutta todennäköisesti päätyisin vain ojasta allikkoon. Eikä psykoosin hoitoon edes ole olemassa tällä hetkellä yhtäkään sellaista lääkettä joka ei aiheuttaisi mitään normaalia elämää hankaloittavia haittoja.

Lääkkettömyys on toiminut minun kohdallani ja pelastanut toimintakykyni.

-ap

Eikö sinulla ole ollut yhtään lääkärikontaktia kuluneen vuoden aikana? Miten on mahdollista, että saisit lääkettä, jonka tarvetta lääkäri ei ole kuluneen vuoden aikana todennut tarpeelliseksi? 

Tuolla minun hoitopaikassani lääkärit tekevät hoitopäätöksiä potilasta tapaamatta. Olen tavannut lääkärin viimeksi elokuussa 2020 mutta silti kannassa lukee että viimeksi tämän vuoden helmikuussa lääkäri on määrännyt Abilify-injektioiden jatkuvan.

-ap

Tälleen mun kaverillekin oli. Eli ei niellyt tabletteja osastolla saati sieltä päästyään.

Siksi aloitettiin osastolla pakkopiikitys. Sitä jatkettiin jonkin aikaa kaverini ollessa kotona.

Koska avohoidossa ei voi olla pakkolääkitystä kaverini lopetti ihan joka kerta lääkkeiden oton ja sekosi joka kerta aina sitten uudelleen.

Syynä hän juurikin sanoi lääkkeiden sivuvaikutukset. Ei pysy pystyssä jne.

Ihan kuin ap.

Käytä niitä lääkkeitäsi ap, tai sulle käy kuten kaverilleni. Saat olla kotona psykoosissa ihan rauhassa, mutta joudut sairaseläkkeelle. Ne töissä huomaa, että olet sekaisin.

Jokaisen pakkohoidon jälkeen palaat kotiin entistä huonompana.

Neuvo: ota kaikki lääkkeet, mitä sulle annetaan. Saat paremman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kuullut avoimen dialogisesta hoitomallista skitsofreniaan? Se on Suomessa kehitetty, (yleensä) lääkkeetön hoitomuoto, josta on todettu, että hoitovaste on huomattavasti parempi kuin pelkillä lääkkeillä. Tavoitteena on tukea potilaan toimijuutta ja normaalia elämää, terapia on oleellisessa roolissa.

Sinulla vaikuttaa menevän nyt hyvin, mutta jos tämä ei ole sinulle tuttua, niin suosittelen ainakin tutustumaan, siltä varalta että psykoosi uusii ja pitäisi miettiä uusia vaihtoehtoja. Toinen juttu on, miten hyvin tällaista hoitoa on oikeasti saatavilla, varmaan aika kiven alla, mutta halusin nyt heittää tämän ilmoille, kun on mielestäni erittäin mielenkiintoista, että psykoosiin on näinkin potentiaalisia lääkkeettömiä hoitomuotoja.

Kiitos kun kerroit. Ajattelin että kun opintolaina on maksettu pois alta niin voisin aloittaa psykoterapian (luultavasti täysin omakustanteisesti) mutta tuo avoimen dialogin hoitomalli kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta. Saako sitä yksityiseltä?

-ap

En ikävä kyllä osaa vastata, törmäsin vain joskus pitkään artikkeliin jossa käytiin hoitomallia läpi. Sain sen käsityksen, ettei se potentiaalistaan huolimatta ole vielä mikään yleinen hoitomuoto, joten voi olla vaikeaa löytää tähän perehtynyttä terapeuttia/lääkäriä. Toivottavasti vointisi pysyy hyvänä ja löydät itsellesi sopivan hoitomuodon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö etänä voi tavata? Tottakai pysyt työssäsi muta sinulla on myös oikeus hoitaa terveyttäsi ennakoivasti, ettet mene huonoon kuntoon. Ei psykoosia ja harhoja voi estää kuin lääkkeillä.

Minulle on määrätty Abilify-lääkitys injektiomuotoisena joten etäkäynnit eivät hoitotaholle sovi. Haluaisivat että menisin paikanpäälle niin injektio voitaisiin antaa samalla.

Olin silloin pari vuotta sitten osastohoidon jälkeen 4kk juuri Abilifyilla, mutta haittavaikutukset olivat niin hirveät että päätin lopettaa kun opiskelusta ei tullut mitään. En pystynyt olemaan hetkeäkään aloillani, keskittymiskyky katosi (en pystynyt esim. lukemaan edes yhtä sivua kerralla) ja muutuin tosi hitaaksi.

En esim. voinut keskustella kenenkään kanssa normaalisti, koska minulla kesti kiusallisen kauan ymmärtää mitä keskustelukumppani juuri sanoi ja järkevien lauseiden tuottaminen oli vaikeaa.

Kun Abilify jäi pois niin opiskelu alkoi taas sujua ja muutuin taas suurin piirtein normaaliksi. Läheisetkin iloitsivat, kun olin oma itseni ja kanssani pystyi juttelemaan kuten ennenkin.

Siinä olet oikeassa että minulla on oikeus hoitaa terveyttäni ennakoivasti etteivät harhat palaa. Olen tehnyt niin lääkkeettömillä keinoilla. Olen huolehtinut riittävästä yöunesta (klo 23-07), säännöllisestä päivärytmistä, terveellisestä ruokailusta ja liikunnasta. En käytä alkoholia enkä huumeita, olen karsinut stressiä pois ja tapaan ystäviä viikottain.

Vointini on nyt paljon parempi kuin lääkityksen aikana.

-ap

Onko muita lääkkeitä kokeiltu? Kai niitä on erilaisia tuohon sinunkin sairauteesi olemassa?

Tuo lääkkeiden aiheuttama keskittymiskyvyttömyys on ihan hirveää. Minulla tuli mukana myös muistiongelmat. Eli en oppinut uusia asioita. Opiskele siinä sitten, kun et muista, mitä juuri luit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kuullut avoimen dialogisesta hoitomallista skitsofreniaan? Se on Suomessa kehitetty, (yleensä) lääkkeetön hoitomuoto, josta on todettu, että hoitovaste on huomattavasti parempi kuin pelkillä lääkkeillä. Tavoitteena on tukea potilaan toimijuutta ja normaalia elämää, terapia on oleellisessa roolissa.

Sinulla vaikuttaa menevän nyt hyvin, mutta jos tämä ei ole sinulle tuttua, niin suosittelen ainakin tutustumaan, siltä varalta että psykoosi uusii ja pitäisi miettiä uusia vaihtoehtoja. Toinen juttu on, miten hyvin tällaista hoitoa on oikeasti saatavilla, varmaan aika kiven alla, mutta halusin nyt heittää tämän ilmoille, kun on mielestäni erittäin mielenkiintoista, että psykoosiin on näinkin potentiaalisia lääkkeettömiä hoitomuotoja.

Kiitos kun kerroit. Ajattelin että kun opintolaina on maksettu pois alta niin voisin aloittaa psykoterapian (luultavasti täysin omakustanteisesti) mutta tuo avoimen dialogin hoitomalli kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta. Saako sitä yksityiseltä?

-ap

Sitä taitaa saada lähinnä Oulun seudulla, tunnetaan myös Keroputaan mallina.

Minusta sinun kannattaisi priorisoida terapia opintolainan edelle. Tämä siksi, että voit siten osoittaa olevasi hoitomyönteinen, jos se asia eteen tulee. Terapeuteilla on tällä hetkellä muutenkin jonoa, joten ei kannata yhtään viivytellä sitä, että alat etsiä sopivaa.

Olet hyvällä tiellä itsesi kanssa, mutta sen jälkeen kun on saanut mt-diagnoosin, täytyy ymmärtää miten tätä peliä pelataan. Joten järjestä niin, että menet niille vastaanotoille (töiden puolesta tämä kyllä onnistuu, sanot vaan että sinulla on lääkäri ja teet tunnit sisään. Ketään ei kiinnosta, mikä lääkäri). Tai itse asiassa parasta on, että sanot haluavasi puhua psykiatrin, et hoitajan kanssa, koska haluat keskustella lääkityksestäsi. Se, että lääkitys aiheuttaa sietämättömiä sivuvaikutuksia on aivan validi syy olla käyttämättä sitä. Se, että jättää lääkkeen ottamatta keskustelematta lääkärin kanssa on typerää, koska se tulkitaan hoidonvastaisuudeksi.

Niin ikävää ja alentavaa kuin se onkin, on opittava käyttäytymään hoitomyönteisesti ja samaan aikaan luovimaan niin, että saa mitä haluaa.

Psykiatrien kanssa näissä lääkevaihdoissa toimii hyvin se, että olet selvittänyt etukäteen vaihtoehtoisen lääkkeen, ja perustelet miksi haluaisit kokeilla sitä. Ja kun tilanteesi on nyt näin hyvä, voit selittää että tällä hetkellä et koe tarvitsevasi lääkitystä, mutta että psykiatri voisi kirjoittaa toiselle lääkkeelle reseptin valmiiksi, jos alkaa tuntua siltä, että sitä kuitenkin tarvitaan (jolloin hoitaja voi kannustaa sinua aloittamaan lääkityksen, tai voit itsekin huomata vaaran merkit ajoissa. Tämä on ihan mahdollista, olet fiksu ja osaat tarkkailla itseäsi.)

Se, että hommaisit terapeutin nyt heti, auttaisi myös psykiatrin taivuttelussa lääkkeettömyyden kannalle, koska terapeutti näkisi sinua usein ja huomaisi kyllä, jos sinulla alkaa lipsua.

Kaikkein tärkeintä on, ettet koskaan menetä malttiasi hoitohenkilökunnan kanssa, vaan viestit koko ajan hoitomyönteisyyttä. Näin vältät pakkohoidon ja pakkolääkityksen.

Tiedät varmaan senkin, että sairaudessasi on mahdollista saavuttaa sekin piste, että vaikka sinulla olisi harhoja, tietäisit samalla, että ne eivät ole totta, ja pystyisit toimimaan normaalisti?

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä toi huonon lääkkeen pakottaminen oikein on? Ei vaikuta asialliselta hoitotaholta. 

Itselläni on ollut lääkkeiden kanssa säätöä, kun sain ADHD-diagnoosin ja siihen sopivaa lääkettä ja annostusta on jouduttu vähän hakemaan. Koko ajan on linja ollut, että jos tulee ikäviä sivuvaikutuksia, niin lääke vaihtoon. En sitten tiedä onko ap:n tapauksessa vaihtoehtoisia lääkkeitä olemassakaan, mutta tuo kuulostaa siltä, että lääke on pahempi kuin itse tauti! Siis tuossa kohtaa, kun ilman lääkettä pärjää hyvin. 

Oma tyttäreni työskentelee myös koodaushommissa ja hänellä on välillä ongelmia masennuksen kanssa. Oman jaksamisen vuoksi (ja siinä toiveessa, että jos saa itsensä vähän parempaan kuosiin, voisi yrittää jatkaa opintojakin työn ohella, että saisi edes kandin tehtyä) hän on sopinut 80% työajasta. Missään kohtaa hän ei ole 100% työaikaa tehnyt. Paitsi lukion jälkeen, mutta joutui silloin tiputtamaan sen 60% työaikaan, kun 100% oli liikaa ja työnantaja oli ymmärtäväinen & yhteistyöhaluinen. 

Kannattaa sen oman työterveyden kanssa ottaa tämä asia puheeksi. Työterveys ei kerro esimiehelle päin mitään terveystietoja, mutta tietenkin jossain tilanteissa voidaan sopivaa ratkaisua yrittää hakea kolmikantaisesti. Siis että työntekijä, esimies ja työterveyden edustaja keskustelevat yhdessä. Tällaiseen kuvioon päätyi toinen tuntemani nuori ihminen, jolle 100% työaika ei sopinut kaksisuuntaisen kanssa, vaan parin kuukauden saikkuja tuli aina välillä. 

Siihen opintolainaankin saa 20 vuoden maksuajan, jos oikein muistan. Ei sitä tarvitse kertarykäyksellä maksaa. Koodaushommista valmistunut saa 3000€/kk vähintään ja vuoden tai parin päästä se palkka on jo 4000€. 80% työaika 3000€ palkalla on kuitenkin 2400€, kyllä sellaisella palkalla tulee monikin toimeen, vaikka olisi normaalit elämisen kulut maksettavana.

Ongelmana lääkkeen suhteen on varmaan se, ettei ne muut psykoosilääkkeet ole välttämättä hirveästi tuota parempia. Sen takia moni potilas jossain vaiheessa lakkaa ottamasta lääkettä, kun ne sivuvaikutukset vain ovat niin hankalia, mitä useimpiin psykoosilääkkeisiin tulee. Tunne-elämän latistuminen ja lihominen ovat vain eräitä yleisimmistä sivuoireista. Skitsofrenia varsinkin on totuttu näkemään parantumattomana sairautena, joten suuria panostuksia uusien lääkkeiden kehittämiseen ei juuri ole ollut.