Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö "kuntoutus" on? Hoitotaho painostaa luopumaan työpaikasta
17.05.2022 |
Olen valmistunut ohjelmistokehittäjäksi viime vuonna ja tällä hetkellä teen töitä enimmäkseen kotoa käsin (40h viikossa). Etätyö sopii minulle ja pidän työstäni, palkkakin on ihan hyvä.
Minulla on kuitenkin diagnosoitu skitsofrenia pari vuotta sitten, ja lyhyen osastohoidon jälkeen päädyin ns. pakolliseen avohoitoon. Eli periaatteessa hoito on vapaaehtoista, mutta jos en sitoudu siihen ja sairaus pahenee niin voin joutua takaisin osastolle.
Poliklinikan aukioloajat ovat sellaiset, että työssäkäyvän on lähes mahdotonta saada sellaista aikaa joka sopisi. Suurin osa potilaista taitaa olla työkyvyttömiä tai jossain tukipajalla josta saa käyntien takia olla pois, joten hoitajien on vaikea ymmärtää miksi minä en pääse käymään siellä.
Minulle varaillaan aikoja mitään kysymättä ja kun joudun kerta toisensa jälkeen perumaan ne töiden takia niin minuun ollaan yhteydessä puhelimitse, tekstiviestitse, kirjeitse ja kotiini on tultu tekemään käynti kahdesti.
Eilisellä kotikäynnillä omahoitaja esitti huolensa työnteostani (vetosi kuormittavuuteen ja siihen että se haittaa hoitoani) ja kyseli kiinnostaisiko nuorille aikuisille tarkoitettu pajatoiminta. Mainosti että sitä olisi vain 4h päivässä kolmena päivänä viikossa, ei olisi kuormittavaa ja pystyisin käymään poliklinikalla.
Ei, minua ei kiinnosta luopua palkastani ja kokoaikaisesta työstäni jota varten opiskelin tutkinnon. Ja varsinkaan ei kiinnosta mennä purkittamaan muttereita tai tekemään hamahelmiaskarteluja palkatta. Hän ei tuntunut asiaa kuitenkaan ymmärtävän, vaan näytti siltä kuin olisi omasta mielestään esittänyt hyvänkin tarjouksen.
Mielestäni työni on minulle parasta kuntoutusta ja auttaa pysymään yhteiskunnassa mukana. Palkka mahdollistaa monia asioita ja työnteko antaa rytmiä ja mielekkyyttä arkeen.
En tietenkään aio luopua työstäni eikä omahoitaja siihen voi pakottaa, mutta harmittaa ja ihmetyttää silti että itsenäisesti pärjäävä, itsensä elättävä potilas yritetään saada luopumaan työstä ja menemään mt-potilaiden puuhastelupajalle askartelemaan. Tätäkö se kuntouttava ja tavoitteellinen hoito muka on?
Kommentit (130)
Hassua, miten eri tavalla avohoitoon suhtaudutaan. Minulle sanottiin suoraa, että minun ei ole pakko tulla eikä hän saa tulla luokseni ilman suostumustani. Ilmoitin, että haluan jatkaa normaalia elämää eli opintojani.
Ei ole mikään uusiintunut. Ei kiinnostanut vatvoa asioita ja psykososiaalisen kuntoutuksen tarpeessa en ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin joskus mt ihmisille tarkoitetussa toiminnassa ja masennukseni vain paheni. Mt ongelmaiselle toiset mt ongelmaiset on myrkkyä joten siitä on hyvä kieltäytyä. Sairautesi ei tykkää hyvää jos luovut elämäsi terveistä asioista. Vielä pahempaa olisi täyttää sairailla ihmisillä. Sinua ei siis tällä hetkellä vaivaa yhtään mikään paitsi se, että sinua yritetään ylihoitaa ja purkittaa siihen samaan muottiin kuin muutkin? Ja hoitavan tahon käytös kuulostaa niin stressaavalle että on täysi ihme jos et ala pelkästään siitä oireilla jossain vaiheessa.
Näin on, juuri näin. Sama koskee myös kuntouttavaa työtoimintaa, ainakin omalla kohdallani. Oma mielenterveys ei kestäisi tämänlaista "kuntoutumista".
Sinulla on krooninen sairaus mistä ei toivu täysin kuin noin 5% ihmisistä. Tällä hetkellä kun sairautesi on remissiossa, lääkitys toimii eikä mitään ongelmia ole niin hoitavalla taholla ei ole mitään syytä ylimitoitettuun hoitoon. Sanoisinpa tässä nyt että se sinun työpaikka estää hoitotahosi mielivaltaiset toimet, joten kannattaa pistää selkeät rajat tarpeelliselle ja tarpeettomalle hoidolle. Tervettä ei pidä hoitaa. Jos sairastut niin päädyt kyllä hoitoon ja sitten voivat hoitaa. Skitsofrenia kun ei kysy koska aktivoituu joten tauoton kyttäämisesi remissiossa on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Juttele työnantajan kanssq, varmasti saatte järjestettyä että pääse käymään terveyskeskuksessa.
Tai siirrätte hoidon työterveyshuoltoon.
Onko kotikäynneillä kämppäsi tms ollut kaaoksessa, joka herättänyt huolen jaksamisesta? Vai oletko lopettanut lääkityksen?
40 tuntia viikossa on PALJON. voit huoletta vähentää vaikka 10 tuntia, normaalikin työaika on 37,5h, ja useimmissa ohjelmointitöissä on käytössä liukuma, varsinkin etätöissä.
Kuulostaa osittain siltä, että välttelet käyntejä.
Hoitaja sanoi minulle että kotini näyttää siistiltä (kuten se onkin) joten se ei ole varmasti herättänyt huolta.
En halua alkaa selitellä näitä mt-asioita työnantajalleni, enkä myöskään halua alkaa riitelemään Abilifyn käyttämisestä hoitotahoni kanssa (jos menisin käynnille, hoitaja varmaan laittaisi etukäteen ruiskun valmiiksi ja saisin sitten selitellä että miksi kieltäydyn). Sain siitä aiemmin niin kauheat oireet että en pystynyt opiskelemaan, joten pelkään että jos lääke aloitettaisiin taas niin en enää suoriutuisi työstäni.
40h viikossa ei ole paljon, se on täysin normaali työaika jota hoitajat varmaan itsekin tekevät. Enkä todellakaan voi lyhentää kymmenellä tunnilla, koska minulla on vuokra, opintolaina ja elämiseen liittyvät kustannukset maksettavana.
-ap
Siis kyllä on todettava, että täysin ammattitaidoton omahoitaja on ap:lla.
Ei mitään käsitystä, ei niin vähäisintäkään omasta asiakkaastaan.
Että tuollaisia hoitajia meillä on siis myös fyysisten sairauksien puolella, onko?
Ap, minkä ikäinen oma hoitajasi on, onko mies vai nainen.
Onko hänen koulutuksensa siis vain pelkkä lähihoitaja, joka "erikoistunut" psykiatriselle puolelle?
Jos noin on, sitten sen jotenkin käsittää, niillä kun ei ole minkäänlaista kokonaisnäkemystä mihinkään.
Psykiatrinen sairaanhoitaja on paljon osaavampi ammattilainen.
Ja nimenomaan on niin, että ihmisiä kannustetaan pysymään työelämässä, eikä jättäytymään siitä pois. Työ on parasta terapiaa, kuka vain työtä kykenee tekemään.
Etkö voisi sopia työnantajan kanssa siitä, että sinulla tietty hoitokäynti silloin tällöin.
Jotta se hoitosuhde pysyy yllä ja psy.sairaanhoitaja näkee, että jaksat ja ole työkykyinen.
Ja tottahan sulla on lääkitys sairauttasi varten.
Ei kai siellä juttelemassa nyt joka ikinen viikko tarvitse käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko kuullut avoimen dialogisesta hoitomallista skitsofreniaan? Se on Suomessa kehitetty, (yleensä) lääkkeetön hoitomuoto, josta on todettu, että hoitovaste on huomattavasti parempi kuin pelkillä lääkkeillä. Tavoitteena on tukea potilaan toimijuutta ja normaalia elämää, terapia on oleellisessa roolissa.
Sinulla vaikuttaa menevän nyt hyvin, mutta jos tämä ei ole sinulle tuttua, niin suosittelen ainakin tutustumaan, siltä varalta että psykoosi uusii ja pitäisi miettiä uusia vaihtoehtoja. Toinen juttu on, miten hyvin tällaista hoitoa on oikeasti saatavilla, varmaan aika kiven alla, mutta halusin nyt heittää tämän ilmoille, kun on mielestäni erittäin mielenkiintoista, että psykoosiin on näinkin potentiaalisia lääkkeettömiä hoitomuotoja.
Vierailija kirjoitti:
Joo, no, mulle on hoitotahojen puolesta ehdotettu mm seuraavia:
- autosta luopuminen vähentäisi työn aiheuttamaa kuormitusta, kun ei tarvitse olla ruuhkassa
- kannattaa luopua joogasta
- kannattaa luopua harrastuksista
- kannattaa ottaa koira, jotta on aamulla syy nousta ylös sängystä (tilanteessa, jossa hain apua pienen lapsen vanhempana ja tämä ei todellakaan ollut se minun ongelmani)
- kannattaa antaa laskujen mennä ulosottoon
- kannattaa korvata lapsen isätapaamiset tukiperheellä
- kannattaa toivoa tulevaisuudelta vähemmänJa ilman muuta ennen kaikkea kannattaa hakea apua joltain muulta luukulta, kuin just tästä meidän luukulta, kun meidän työnkuvaan ei kuulu.
Minulle ehdotettiin että yliopiston pääsykokeisiin lukemisen sijaan menisin Kipinä-pajalle muiden työttömien nuorten kanssa :D
Onnistuin saamaan haluamani opiskelupaikan, onneksi skippasin pajatoiminnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkat ehdottomasti töitä. Etsi sellainen hoitotaho, josta 27 mainitsee. Työajalla saat käydä lääkärissä, voit tarvittaessa tehdä tunnit sisään ennen tai jälkeen. Eikä sinun tarvitse kertoa työnantajalle missä lääkärissä ja miksi. Tsemppiä!
En ymmärrä nykypsykiatrian lääkepakotusta ja potilasta lamaavaa hoitomallia. Pitkäaikaisesti psykoosisairaan on mahdollista elää totaalisessa remissiossa myös _ilman lääkkeitä_, mutta harva lääkäri uskaltaa ajaa lääkityksiä alas psykoosin pelossa. Jostain syystä elinikäistä elämänlaadun laskua, toimintakyvyttömyyttä, kognition alenemaa ja liikalihavuutta pidetään pienempänä pahana kuin psykoosiriskin kohoamista, mikä ei tosiaan tarkoita vielä uutta sairausjaksoa. Potilas saa toden totta itse usein puolustaa omaa parastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ongelmana on lääkitys, joka sinulle määrätty, ei avohoito työaikana. Lääkityksestä voit keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kuinka kauan olet nyt ollut ilman lääkitystä? Miten olet voinut omasta ja läheisten mielestä?
Et tietenkään suostu. Siirrät hoitosi vaikka yksityiselle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin outoa, että toisia "uhkaillaan" pakkohoidolla, vaikkei mitään välitöntä tarvetta sellaiseen edes ole ja toiset taas ei pääse osastolle, vaikka satuttavat itseään ja muita ja suunnilleen rukoilevat osastopaikkaa.
Psykoosi ei ole mikään finni joka tulee leukaan satunnaisesti. Psykoosiin tarvitaan aina hoitoa ja hoitosuunnitelma. Ja ap'ta ei ole kukaan pakottanut mihinkään, ainakaan hänen kirjoittamansa mukaan.
Ja mistä sinä tiedät miten ap on käyttäytynyt psykoosissa? On ihan oikein että edes joku on hänen voinnista ja jaksamisesta huolissaan tai edes kyselee perään. Ja kun kukaan ei kysele eikä välitä, itkette sitäkin.
Ei ne muutkaan työelämässä niin kauhean tervettä porukkaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset nyt kunnollista hoitoa, joka ei valitettavasti toimi julkisella puolella. Psykoosit kertovat jostakin asiasta, mikä on jäänyt itselläsi käsittelemättä. Suosittelen oikeaa psykoterapiaa kokeneen psykotereutin kanssa. Lääkkeitä eivät kaikki psykoosidiagnoosin saaneet syö eikä tarvitsekaan syödä. Psykoosi ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin.
Valitettavasti juuri tuo on sitä "kuntoutusta" mitä monesti tarjotaan. On jo ennalta se käsitys, että henkilö jolla on mt-ongelmia niin pitää tyytyä huonoon kehnoon elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko kuullut avoimen dialogisesta hoitomallista skitsofreniaan? Se on Suomessa kehitetty, (yleensä) lääkkeetön hoitomuoto, josta on todettu, että hoitovaste on huomattavasti parempi kuin pelkillä lääkkeillä. Tavoitteena on tukea potilaan toimijuutta ja normaalia elämää, terapia on oleellisessa roolissa.
Sinulla vaikuttaa menevän nyt hyvin, mutta jos tämä ei ole sinulle tuttua, niin suosittelen ainakin tutustumaan, siltä varalta että psykoosi uusii ja pitäisi miettiä uusia vaihtoehtoja. Toinen juttu on, miten hyvin tällaista hoitoa on oikeasti saatavilla, varmaan aika kiven alla, mutta halusin nyt heittää tämän ilmoille, kun on mielestäni erittäin mielenkiintoista, että psykoosiin on näinkin potentiaalisia lääkkeettömiä hoitomuotoja.
Kiitos kun kerroit. Ajattelin että kun opintolaina on maksettu pois alta niin voisin aloittaa psykoterapian (luultavasti täysin omakustanteisesti) mutta tuo avoimen dialogin hoitomalli kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta. Saako sitä yksityiseltä?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö etänä voi tavata? Tottakai pysyt työssäsi muta sinulla on myös oikeus hoitaa terveyttäsi ennakoivasti, ettet mene huonoon kuntoon. Ei psykoosia ja harhoja voi estää kuin lääkkeillä.
Minulle on määrätty Abilify-lääkitys injektiomuotoisena joten etäkäynnit eivät hoitotaholle sovi. Haluaisivat että menisin paikanpäälle niin injektio voitaisiin antaa samalla.
Olin silloin pari vuotta sitten osastohoidon jälkeen 4kk juuri Abilifyilla, mutta haittavaikutukset olivat niin hirveät että päätin lopettaa kun opiskelusta ei tullut mitään. En pystynyt olemaan hetkeäkään aloillani, keskittymiskyky katosi (en pystynyt esim. lukemaan edes yhtä sivua kerralla) ja muutuin tosi hitaaksi.
En esim. voinut keskustella kenenkään kanssa normaalisti, koska minulla kesti kiusallisen kauan ymmärtää mitä keskustelukumppani juuri sanoi ja järkevien lauseiden tuottaminen oli vaikeaa.
Kun Abilify jäi pois niin opiskelu alkoi taas sujua ja muutuin taas suurin piirtein normaaliksi. Läheisetkin iloitsivat, kun olin oma itseni ja kanssani pystyi juttelemaan kuten ennenkin.
Siinä olet oikeassa että minulla on oikeus hoitaa terveyttäni ennakoivasti etteivät harhat palaa. Olen tehnyt niin lääkkeettömillä keinoilla. Olen huolehtinut riittävästä yöunesta (klo 23-07), säännöllisestä päivärytmistä, terveellisestä ruokailusta ja liikunnasta. En käytä alkoholia enkä huumeita, olen karsinut stressiä pois ja tapaan ystäviä viikottain.
Vointini on nyt paljon parempi kuin lääkityksen aikana.
-ap
Nyt alkaa hahmottua.
Sinulla on skitsofrenia, mutta et halua lääkehoitoa.
Anopillani on myös skitsofrenia.
Ilman lääkitystä hänkin tuntee olonsa paremmaksi:
"Mikä tämä on kun minun miesvainaja on koko päivän puhunut telkkarissa luulettekote että minä en ymmärrähahhahaahoo voihyväjumala eiii kyllä minä eikai hohhohhoo..."
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nykypsykiatrian lääkepakotusta ja potilasta lamaavaa hoitomallia. Pitkäaikaisesti psykoosisairaan on mahdollista elää totaalisessa remissiossa myös _ilman lääkkeitä_, mutta harva lääkäri uskaltaa ajaa lääkityksiä alas psykoosin pelossa. Jostain syystä elinikäistä elämänlaadun laskua, toimintakyvyttömyyttä, kognition alenemaa ja liikalihavuutta pidetään pienempänä pahana kuin psykoosiriskin kohoamista, mikä ei tosiaan tarkoita vielä uutta sairausjaksoa. Potilas saa toden totta itse usein puolustaa omaa parastaan.
Skitsofreniasta puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset nyt kunnollista hoitoa, joka ei valitettavasti toimi julkisella puolella. Psykoosit kertovat jostakin asiasta, mikä on jäänyt itselläsi käsittelemättä. Suosittelen oikeaa psykoterapiaa kokeneen psykotereutin kanssa. Lääkkeitä eivät kaikki psykoosidiagnoosin saaneet syö eikä tarvitsekaan syödä. Psykoosi ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin.
Valitettavasti juuri tuo on sitä "kuntoutusta" mitä monesti tarjotaan. On jo ennalta se käsitys, että henkilö jolla on mt-ongelmia niin pitää tyytyä huonoon kehnoon elämään.
On todella vastuutonta alkaa jakaa näitä Nordinistisia käsityksiä skitsofreenikolle. Häpeätkö edes?
Lääkkeitä on tablettimuodossakin ja muitakin kuin Abifly.
Sama kokemus. Multa meni koko elämä psykoosien,sairaala jaksojen ja mt hoidon takia. Minut irtisanottiin. En ole kuntoutunut, en ole saanut terapiaa. Olisin akuuttina aikana tarvinnut terapiaa enkä keskustelua mt toimistossa. Nyt haetaan eläkettä 44v
Yksi perhe tuhottiin!