Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
"Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti."
Aika raju muutos. Kuka edes haluaisi naimisiin ihmisen kanssa, joka ottaa suhteen vakavasti vasta avioliiton myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Aloittaja on puoli vuotta etsinyt parempaa miestä kumppaninsa tietämättä. Nykyinen on varalla. Miehen ajatukset ja tunteet eivät ole olleet tärkeitä. Tätä peliä ap kutsuu filosofiaksi.
Lainaatko kohdan jossa ap kertoo etsineensä puoli vuotta parempaa, kun minä en puusilmänä sitä kohtaa löydä? On sitten helpompi keskustella.
Vika näyttää olevan sinun lukemisen ymmärryksessä.
Jos et pysty lainaamaan kohtaa jossa näin kirjoitetaan, on vika sinun ymmärryksessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Miksei voi olla vakavassa suhteessa ilman avioliittoa ja sormuksia?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kiitän luojaa siitä, että sain tehtyä itsestäni miehen ajan kanssa, joka ei oikeasti kaipaa enää sitä naista ollakseen onnellinen. Aina kun oli jotain naisjuttuja, niin hirvee stressi vaan muodostui ap kaltaisista EPÄVARMOISTA naisista, joiden mielestä seurustelusuhteessakin halutaan vielä ottaa mahdollisimman rennosti rusinat pullasta ottaen, kun meiläläisellä oli jo enemmän tunteita. En vaan itse jaksa tällaistä epämääräistä säätämistä. Onneksi työt sentään tuo paljon sisältöä elämään ja mökkeily yksikseen + kaverit harrastuksineen.
Mieshän siinä on epävarma muualle vilkuilija jos ei halua mennää rakastamansa naisen kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kiitän luojaa siitä, että sain tehtyä itsestäni miehen ajan kanssa, joka ei oikeasti kaipaa enää sitä naista ollakseen onnellinen. Aina kun oli jotain naisjuttuja, niin hirvee stressi vaan muodostui ap kaltaisista EPÄVARMOISTA naisista, joiden mielestä seurustelusuhteessakin halutaan vielä ottaa mahdollisimman rennosti rusinat pullasta ottaen, kun meiläläisellä oli jo enemmän tunteita. En vaan itse jaksa tällaistä epämääräistä säätämistä. Onneksi työt sentään tuo paljon sisältöä elämään ja mökkeily yksikseen + kaverit harrastuksineen.
Mieshän siinä on epävarma muualle vilkuilija jos ei halua mennää rakastamansa naisen kanssa naimisiin.
Puolen vuoden tuntemisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Eli sen sijaan, että olisit kertonut miehelle kaipaavasi suhteeseenne romantiikkaa, sinä ilmaisit hänelle pitäväsi jatkuvasti silmät auki parempien varalta. Sillä tavallahan sitä romantiikkaa suhteeseen saa...
Ei, kyllä tuossa keskustelussa tuli hyvin selvästi ilmi myös odotukseni romantiikasta. Sitä romantiikkaa on yksinkertaisesti oltava ja sen on oltava pysyvä elementti. Siksi mieluiten 2-3 vuoden seurustelu ennen edes sitä yhteenmuuttoa. Jokainen pystyy feikkaamaan romantiikkaa lyhyen aikaa mutta jos se ei tule luontevasti tai loppuu kuin seinään alkuhuuman jälkeen, niin silloin se oli alusta asti näyteltyä ja siten ihan tyhjän arvoista. Kerron kyllä toiveeni ja odotukseni, mutta en ala ruinaamaan niitä. Jos romantiikka on toiselle vaikea pala nieltäväksi niin seurustelu päättyy. Yksinkertaista ja selkeää mielestäni.
Kyllä minä tavoittelen sitä loppuelämän parisuhdetta, mutta se ei tarkoita siihen että tyytyisin. En myöskään halua enää joutua kokemaan että investoin itse täysillä suhteeseen jossa toinen ei ota minun tarpeitani huomioon ellei ole "ihan pakko".
Tuota, se että romantiikka hiipuu, ei tarkoita, että se oli näyteltyä. Taidat olla itse hyvin kyyninen ihminen.
mä en oikein tiedä mitä romantiikka pitää sisällään, voisiko joku antaa esimerkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että kukaan vakavaa parisuhdetta tavoitteleva ei ala suhteeseen tuollaisen toisia "koeajalla" pitävän kanssa. Kevyen suhteen kannattajat ja testailijat olkoon keskenään.
Näin! Ap tekee siis ihan oikein kun ei suostu miehen ehdottamaan yhteenmuuttoon ilman sopimusta naimisiinmenosta.
Ja mies tekisi oikein itseään kohtaan, jos häipyisi kuviosta. Ap se osaa vaatia ja vaatia kaikenlaista, mutta eipä häntä kiinnosta miehen toiveet (saati vaatimukset!) pätkääkään. Se tulee esiin jo kirjoituksen sävystä. Jokainen normaali ihminen, terveellä empatiakyvyllä ymmärtäisi, miksi mies loukkaantui. Ap ei. Ap toki on itsekin loukkaantunut aiemmassa suhteessa ja haluaa nyt kaikin kontollin keinoin varmistaa oman selustansa. Se ei vaan toimi niin, että toinen kontrolloi kaikkea ja määrittelee mitä milloinkin suhteessa pitää tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti."
Aika raju muutos. Kuka edes haluaisi naimisiin ihmisen kanssa, joka ottaa suhteen vakavasti vasta avioliiton myötä?
No mun mies kihlasi minut kun siirryttiin tapailuvaiheesta seurusteluvaiheeseen, joten kyllä, ajattelin hänen ottavan suhteemme vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Miksei voi olla vakavassa suhteessa ilman avioliittoa ja sormuksia?
Tottakai voi. Miksi ei voi mennä naimisiin jos on vakavassa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pari saa määritellä parisuhteensa laadun ist.
Mun mielestä aloittaja ja muuta ovat tavallaan sama mieltä, että parisuhde on sitoutumista. Itse olen sitä mieltä, että minulla on täysi oikeus lähteä uuden miehen mukaan ihan koska tahansa jos siltä tuntuu. Pointti onkin se, että saan tehdä valinnan itse. Vielä olen valinnut nykyisen mieheni aina uudestaan.
Tuo kuulostaa kirjoitettuna tosi kamalalta. Ihan niinkuin jatkuvasti etsisin parempaa, mitä en tee. Mutta parisuhde ei ole mikään vankila, vaikka se onkin sitoumus.
Ja saman sallin miehelle. Jos hänelle iskee joku kriisi ja on päästävä Nepaliin kehitysaputyöhön, on hänellä oikeus lähteä.
Kamalinta tämmöisessä on se täydellinen luottamus ja vapaus. Että vapaudestaan huolimatta tuo pysyy kanssani ja kohtelemme toisiamme kunnioituksella.
Kymmenen vuotta yhdessä ja yhä vaan joka aamu haluan valita tämän elämän.
Aivan samoin mietin itsekin. Joka päivä valitsen olla tässä, en ole mitenkään kahlittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kiitän luojaa siitä, että sain tehtyä itsestäni miehen ajan kanssa, joka ei oikeasti kaipaa enää sitä naista ollakseen onnellinen. Aina kun oli jotain naisjuttuja, niin hirvee stressi vaan muodostui ap kaltaisista EPÄVARMOISTA naisista, joiden mielestä seurustelusuhteessakin halutaan vielä ottaa mahdollisimman rennosti rusinat pullasta ottaen, kun meiläläisellä oli jo enemmän tunteita. En vaan itse jaksa tällaistä epämääräistä säätämistä. Onneksi työt sentään tuo paljon sisältöä elämään ja mökkeily yksikseen + kaverit harrastuksineen.
Mieshän siinä on epävarma muualle vilkuilija jos ei halua mennää rakastamansa naisen kanssa naimisiin.
Puolen vuoden tuntemisella?
Eli nainen on miehellä vasta koeajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että kukaan vakavaa parisuhdetta tavoitteleva ei ala suhteeseen tuollaisen toisia "koeajalla" pitävän kanssa. Kevyen suhteen kannattajat ja testailijat olkoon keskenään.
Näin! Ap tekee siis ihan oikein kun ei suostu miehen ehdottamaan yhteenmuuttoon ilman sopimusta naimisiinmenosta.
Ja mies tekisi oikein itseään kohtaan, jos häipyisi kuviosta. Ap se osaa vaatia ja vaatia kaikenlaista, mutta eipä häntä kiinnosta miehen toiveet (saati vaatimukset!) pätkääkään. Se tulee esiin jo kirjoituksen sävystä. Jokainen normaali ihminen, terveellä empatiakyvyllä ymmärtäisi, miksi mies loukkaantui. Ap ei. Ap toki on itsekin loukkaantunut aiemmassa suhteessa ja haluaa nyt kaikin kontollin keinoin varmistaa oman selustansa. Se ei vaan toimi niin, että toinen kontrolloi kaikkea ja määrittelee mitä milloinkin suhteessa pitää tapahtua.
Miten tämä eroaa siitä että mies kontrolloi kaikkea? Ei mitenkään.
Ei olisi tarvinnut noin pitkää "filosofiaa" laatia. Tässä näyttää olevan kyse siitä että ap haluaa naimisiin. Ihan sama kenen kanssa, mutta naimisiin on päästävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä ihmeen tarkastelujakso kun on suhteessa?
eikö se deittailu ole se tarkastelujakso jossa katsotaan onko kyseinen henkilö valmis vakavampaan suhteeseen?
Olen kyllä enemmän tuon miehen kannalla tossa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Miksei voi olla vakavassa suhteessa ilman avioliittoa ja sormuksia?
Tottakai voi. Miksi ei voi mennä naimisiin jos on vakavassa suhteessa?
Jos ei halua mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen pari saa määritellä parisuhteensa laadun ist.
Mun mielestä aloittaja ja muuta ovat tavallaan sama mieltä, että parisuhde on sitoutumista. Itse olen sitä mieltä, että minulla on täysi oikeus lähteä uuden miehen mukaan ihan koska tahansa jos siltä tuntuu. Pointti onkin se, että saan tehdä valinnan itse. Vielä olen valinnut nykyisen mieheni aina uudestaan.
Tuo kuulostaa kirjoitettuna tosi kamalalta. Ihan niinkuin jatkuvasti etsisin parempaa, mitä en tee. Mutta parisuhde ei ole mikään vankila, vaikka se onkin sitoumus.
Ja saman sallin miehelle. Jos hänelle iskee joku kriisi ja on päästävä Nepaliin kehitysaputyöhön, on hänellä oikeus lähteä.
Kamalinta tämmöisessä on se täydellinen luottamus ja vapaus. Että vapaudestaan huolimatta tuo pysyy kanssani ja kohtelemme toisiamme kunnioituksella.
Kymmenen vuotta yhdessä ja yhä vaan joka aamu haluan valita tämän elämän.
Musta tuo ei kyllä ole mitään sitoutumista. Vai mikä tekee tuosta sitoutumista mielestäsi?
Onko miehesi täysin samoilla linjoilla kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Täällä pitäis olla nyt kaikki miehet oppimassa, kun Red Pill Uncle analysoi teille osiin tämän naisen. Hän on ihan tyypillinen tapaus, kaikki nämä naiset ovat samanlaisia. Tämä ei ole siis mitään vihaviestintää, toivotan tälle ihanalle naiselle pelkkää hyvää.
Mut kiinnittäkää äijjät huomiota seuraaviin asioihin. Ensinnäkin, koskaan, ikinä, milloinkaan ei mies ala selittään naiselle jotain sitoutumisesta. Naisen kanssa sitoudutaan kaikessa hiljaisuudessa, jos hän on sen arvoinen, eikä siitä sanota mitään. Sitoutuminen naiseen tapahtuu vasta naisen hyveellisyyden kautta. Kaikki miehet tulee tällä lailla parisuhteeseen, minäkin olin tällainen. Tämä mies on umpirakastunut tähän kottaraiseen ja kaikki merkit ilmassa, että taas nollataan yksi hyväuskoinen mies. EI NÄIN, veljet.
Miehet, teidän on pakko alkaa käsittämään, että me ollaan näille naisille HYÖDYKKEITÄ. Me ollaan näille naisille tuotteen verrattavissa olevia kappaleita. Ne on tuotteistaneet meidät objekteiksi, jotka tekee rahaa. Hypergaaminen "on ihan ookoo, jos löytää uuden" ajattelu on tyystin toista sillä poloisella miehellä, joka painaa duunia ja tuottaa resursseja hänelle, haaveilee avioliitosta. Miehellä on sisäänrakennettuna tämä Disney-elokuvien "hän on se oikea" ajattelu ja ne vetää tuolla kadulla, että "onko hän se oikea, entä hän". Sitten ne ottaa isoimman pankkilainan, minkä pankista saa, rakentaa naiselle talon ja ottaa maailman isoimman ÄLLÄN. Aloittaja kertoo jo alusta lähtien, että "suhde vois kestää kaks vuotta niinku" ja on jo valmiiksi ottamassa sen miehen, joka ottaa sen sängyssä niin, että se kyynelehtii lätäkön keskellä.
Miehet, miettikää nyt kaikki ihan uusiksi, haluatteko olla se mies, joka runoilee naiselle hänen sinisilmistään, been there done that, ottaa koko elämän isoimman ällän, vai oletko se mies, joka ymmärtää nämä asiat ajoissa. Se uudestisyntyminen on ihan v_**un rankka prosessi käydä läpi se ällä Red Pill kanavien kautta.
Ainoa ratkaisu on käyttää naisia kuin hyödykkeitä, ja panna kuin eläin. Tukasta kiinni, alistaa ja harrastaa padelia sängyssä. Samalla rakennat itsellesi sitä miehistä asemaa, jolla tämä nainen pysyy jos pysyy, ja eikä sillä ole mitään väliä jos ei pysy. Heillä on vaistot aistia kyllä ihan kaikki, ja jossain vaiheessa se kiltti mies vaan nollataan kaikkine haaveineen. Meillä on vielä aika paljon hommia näköjään. Koukuttakaa se nainen älyllä, vähättelette sitä, ja pidätte pausseja sen loputtoman huomion antamisessa. Huomio on naisen valuutta. Otatte toisen naisen rinnalle, että se tulee mustasukkaiseksi. Katotaan sitten, miten tämä kottarainen käyttäytyy kun lähdette jätkien kans vähän reissuun. Strategisia lomakuvia otetaan, missä näkyy vaan jonkun pienenpieni siro käsi, ja kerrotte että se on tarjoilija. Kaikkee tällaista.
304 on 304.
Uncle Red Pill
Herra mun siunaa ja varjele. :D Kuka sut on huijannut ottamaan lainaa omiin nimiisi ja rakentamaan itselleen talon?
No, jokaista typerää, perässävedettävää lusmua kohtaan löytyy aina yksi hyväksikäyttäjä. Oma oli lainasi, turha muille katkeroitua.
Mä oon samaa mieltö Ap sun kanssa! Kerran koitin tehdä aloituksen aiheesta, mutta en saanut sitö muotoiltua yhtä hyvin kuin mitä sä.
Alue: Aihe vapaa
En voi kesksutella mielikuivituksestasi, varmaan ymmärrät tämän. Voin keskustella ainoastaan siitä mitä ap on kertonut.
Jos miehen ehto suhteelle on yhdessä asuminen ilman naimisiinmenoa, ja naisen ehto että naimisiin on mentävä, niin kyllähän tuossa joudutaan miettimään miten tehdään.
Joka tapauksessa naimisiinmeneminen on suurempi sitoumus kuin pelkkä yhteenmuutto, että ihmettelen jos miestä harmittaa se ettei nainen halua vakavaa suhdetta, kun nainen nimen omaan sitä haluaa.