Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Miksei voi olla vakavassa suhteessa ilman avioliittoa ja sormuksia?
Tottakai voi. Miksi ei voi mennä naimisiin jos on vakavassa suhteessa?
Jos ei halua mennä naimisiin.
No entä jos toinen haluaa mennä.
Sitten lähdetään eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonteva hetki parisuhdefilosofian avaamiselle tulee puolen vuoden jälkeen ja koko sen ajan ap on ollut valmis vaihtamaan parempaan. En ihmettele reaktiota.
Kuka nyt ei parempaan vaihtaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Minäkin olen nainen, enkä ymmärrä ap:n höpinöitä. Mun mielestä tässä tässä ketjussa on useampikin nainen, joka ei ymmärrä.
Minä käsitin että mies haluaisi muuttaa jo yhteen, mutta ap haluaa pitemmän seurusteluajan. Eli ap ei halua kiirehtiä, eikä luvata miehelle loppuelämänkumppanuutta puolen vuoden jälkeen, varsinkin kun mies on sitä mieltä ettei halua naimisiin, ja ap haluaa.
Mutta, ja iso mutta onkin, ap haluaa että pidempi seurustelu on kuitenkin kevyttä.
Tulee ikävästi nyt vaan sellainen fiilis kaikesta, että ap haluaa manipuloida miehen naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka odottaa puoli vuotta kertoakseen seurustelu"filosofiastaan"? Itse käyn nämä keskustelut viimeistään ensimmäisillä deiteillä, nettitreffien aikakaudella ennen ensimmäistäkään tapaamista. Minusta ap ei ole edes ajattelematon, vaan huonosti käyttäytyvä.
Olemme aiemmin jo keskustelleet asioista vähän, selvää ollut että molemmilla on tavoitteena vakava parisuhde. Nyt tuli sitten luonteva heti käydä pidempi vakava keskustelu siitä missä mennään, mitä toivotaan tulevaisuudelta jne. Ja sitten huomattiin olevamme eri kartoilla, joten ehdottomasti tämä keskustelu oli käytävä. Sen olisi tottakai voinut käydä aiemminkin, mutta nyt oli luonteva tilaisuus.
Ja siis koko homma lähti siitä että mies haluaisi muuttaa yhteen pian, kun taas minulle yhteenmuutto edustaa isompaa sitoutumista kuin mihin vielä olen valmis. Ja kun minä sitoudun, haluan että sitoudutaan kunnolla. Voin olla tyttöystävä ja nauttia siitä, mutta avovaimoa minusta ei enää tule jollen kelpaa myös vaimoksi. Valitettavasti tässä en tee kompromissia. Eikä asia korjaannu sillä että mies kosisi tässä ja nyt, koska olemme olleet yhdessä vasta puoli vuotta. Haluan pidemmän seurusteluajan ja sen myötä sitten isommat päätökset.
Se että sinä et tee kompromissia, tarkoittaa sitä, että miehen täytyy se tehdä. Ja ilmeisesti jokaisessa asiassa.
Vai osaatko kertoa, missä sinä tulet vastaan, tai jopa annat periksi?
Olet todella itsekäs kyllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Minäkin olen nainen, enkä ymmärrä ap:n höpinöitä. Mun mielestä tässä tässä ketjussa on useampikin nainen, joka ei ymmärrä.
Minä käsitin että mies haluaisi muuttaa jo yhteen, mutta ap haluaa pitemmän seurusteluajan. Eli ap ei halua kiirehtiä, eikä luvata miehelle loppuelämänkumppanuutta puolen vuoden jälkeen, varsinkin kun mies on sitä mieltä ettei halua naimisiin, ja ap haluaa.
Mutta, ja iso mutta onkin, ap haluaa että pidempi seurustelu on kuitenkin kevyttä.
Tulee ikävästi nyt vaan sellainen fiilis kaikesta, että ap haluaa manipuloida miehen naimisiin.
Tästä on pelkästään kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnea miehelle kylmäkiskoisen manipulaattorin kanssa "suhteeseen"
FYI: koska tahansa voi erota, myös avioliitosta. Mitä tahansa voi tapahtua, kumman vain mieli tai tunteet voivat muuttua, tai voi rakastua toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Minäkin olen nainen, enkä ymmärrä ap:n höpinöitä. Mun mielestä tässä tässä ketjussa on useampikin nainen, joka ei ymmärrä.
Minä käsitin että mies haluaisi muuttaa jo yhteen, mutta ap haluaa pitemmän seurusteluajan. Eli ap ei halua kiirehtiä, eikä luvata miehelle loppuelämänkumppanuutta puolen vuoden jälkeen, varsinkin kun mies on sitä mieltä ettei halua naimisiin, ja ap haluaa.
Mutta, ja iso mutta onkin, ap haluaa että pidempi seurustelu on kuitenkin kevyttä.
Tulee ikävästi nyt vaan sellainen fiilis kaikesta, että ap haluaa manipuloida miehen naimisiin.
Vaikka hän sanoi ettei kosinta ole vaihtoehto ? Melkoista manipulointia kyllä :D
En mäkään lupaile loppuelämäni olevan seurustelusuhteessa jonkun kanssa, varsinkaan sellaisen joka ei itse halua kanssani naimisiin.
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteva hetki parisuhdefilosofian avaamiselle tulee puolen vuoden jälkeen ja koko sen ajan ap on ollut valmis vaihtamaan parempaan. En ihmettele reaktiota.
Kuka nyt ei parempaan vaihtaisi?
Rakastunut ja rakastava ihminen? Säälin kumppaniasi.
Miksi ihmeessä säälisit, kumppanini on paras minulle.
Jos ei olisi, vaihtaisin toki parempaan. Minä taas säälin sitä että sinulle olisi parempia kumppaneita mutta tyydyt huonompaan. Rakastunut ja rakastava ihminen?
Vierailija kirjoitti:
FYI: koska tahansa voi erota, myös avioliitosta. Mitä tahansa voi tapahtua, kumman vain mieli tai tunteet voivat muuttua, tai voi rakastua toiseen.
Niin, joten ihme ettei mies ole tuota ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Lainaatko tähän kohdan missä ap sanoo että tällöin hän vasta viitsii selvittää haasteet, tai että hän nyt etsii muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Minäkin olen nainen, enkä ymmärrä ap:n höpinöitä. Mun mielestä tässä tässä ketjussa on useampikin nainen, joka ei ymmärrä.
Minä käsitin että mies haluaisi muuttaa jo yhteen, mutta ap haluaa pitemmän seurusteluajan. Eli ap ei halua kiirehtiä, eikä luvata miehelle loppuelämänkumppanuutta puolen vuoden jälkeen, varsinkin kun mies on sitä mieltä ettei halua naimisiin, ja ap haluaa.
Mutta, ja iso mutta onkin, ap haluaa että pidempi seurustelu on kuitenkin kevyttä.
Tulee ikävästi nyt vaan sellainen fiilis kaikesta, että ap haluaa manipuloida miehen naimisiin.
Vaikka hän sanoi ettei kosinta ole vaihtoehto ? Melkoista manipulointia kyllä :D
En mäkään lupaile loppuelämäni olevan seurustelusuhteessa jonkun kanssa, varsinkaan sellaisen joka ei itse halua kanssani naimisiin.
LUE mitä ap kirjoittaa. Hän odottaa selvästi avioliittoa. Ei suostu avoliittoon. Kaiken pitää mennä hänen aikataulussaan, hänen tavallaan, hänen toiveiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli AP lähtee heti jonkun komeamman, rikkaamman ymv matkaan jos tulee vastaan.
Oksettavaa. Et ansaitse kumppaniasi.
No huh. Useimmille seurustelu on jo vakavampaa. Jos miesystäväni olisi ilmoittanut puolen vuoden tapailun jälkeen kun sovittiin seurustelevamme että joo, ei hän vieläkään ole varma ja saattaa vaihtaa heti jos parempaa tulee eteen, olisin suuttunut ja parisuhde olisi ollut siinä. Toki terveessä suhteessa kyllä tiedostetaan että mitä vaan voi käydä ja että me olemme molemmat suhteessa omasta vapaasta halustamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteva hetki parisuhdefilosofian avaamiselle tulee puolen vuoden jälkeen ja koko sen ajan ap on ollut valmis vaihtamaan parempaan. En ihmettele reaktiota.
Kuka nyt ei parempaan vaihtaisi?
Ei ole parempaa jos on ihastunut/rakastunut. Sinä et ilmeisesti ole näitä tunteita ennen tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Mä näen seurustelun vakavana, eikä silloin enää "katsella, jos parempi tulee vastaan". Ainahan ihmissuhteessa on silti se mahdollisuus, että toinen pettää tai jättää, mutta tietoisesti paremman odottelu kuulostaa oudolta. Mut mä seurustelenkin vain sellaisten ihmisten kanssa, joihin olen päätä pahkaa rakastunut, en tyydy kenenkään, jota en halua intohimoisesti.
Minäkin vierastan semmoisia "ammattiseurustelijoita", jotka eivät osaa olla yksin ja jotka löytävät sen "uuden rakkaan" 2 viikon päästä entisen suhteen loputtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Minäkin olen nainen, enkä ymmärrä ap:n höpinöitä. Mun mielestä tässä tässä ketjussa on useampikin nainen, joka ei ymmärrä.
Minä käsitin että mies haluaisi muuttaa jo yhteen, mutta ap haluaa pitemmän seurusteluajan. Eli ap ei halua kiirehtiä, eikä luvata miehelle loppuelämänkumppanuutta puolen vuoden jälkeen, varsinkin kun mies on sitä mieltä ettei halua naimisiin, ja ap haluaa.
Mutta, ja iso mutta onkin, ap haluaa että pidempi seurustelu on kuitenkin kevyttä.
Tulee ikävästi nyt vaan sellainen fiilis kaikesta, että ap haluaa manipuloida miehen naimisiin.
Vaikka hän sanoi ettei kosinta ole vaihtoehto ? Melkoista manipulointia kyllä :D
En mäkään lupaile loppuelämäni olevan seurustelusuhteessa jonkun kanssa, varsinkaan sellaisen joka ei itse halua kanssani naimisiin.
LUE mitä ap kirjoittaa. Hän odottaa selvästi avioliittoa. Ei suostu avoliittoon. Kaiken pitää mennä hänen aikataulussaan, hänen tavallaan, hänen toiveiden mukaisesti.
Mitä sitten? Kai hän saa haluta avioliittoon ja pitää sitä suhteen jatkumisen edellytyksenä ihan yhtä lailla kun sinä saat olla haluamatta avioliittoa?
Vierailija kirjoitti:
No huh. Useimmille seurustelu on jo vakavampaa. Jos miesystäväni olisi ilmoittanut puolen vuoden tapailun jälkeen kun sovittiin seurustelevamme että joo, ei hän vieläkään ole varma ja saattaa vaihtaa heti jos parempaa tulee eteen, olisin suuttunut ja parisuhde olisi ollut siinä. Toki terveessä suhteessa kyllä tiedostetaan että mitä vaan voi käydä ja että me olemme molemmat suhteessa omasta vapaasta halustamme.
Jos mieheni olisi sanonut yhteenmuuttaessamme että ei ole varma haluaako naimisiin, en olisi kyllä muuttanut yhteenkään. Jos yhteenmuuttaessa ei tuollaisesta vielä ole varma, on syytä vielä jatkaa seurustelua ja tutustumista.
Ei. Mies haluaa kontrolloida ihan kaikkea. Yhteen pitäisi muuttaa heti, mutta naimisiin ei mennä. Kuka edes haluaisi tuollaista kevytsuhteilua loppuelämäkseen?