Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aika moni mies haluaa muuttaa yhteen siksi,että saisi jonkun laittamaan ruokaa ja siivoamaan.
Juuri näin. Ei ole tavatonta, että edellinen nainen tekee lähtöä ja uusi on jo odottamassa oven takana. Yleensä se menee juuri näin päin, että nainen muuttaa miehen asuntoon ja mies on lähes juuri eronnut. Sitten sillä miehellä onkin ulosottovelkoja eikä osaa edes pesukonetta käyttää ja se tulee naiselle yllätyksenä. Etenkin naisten kannattaa odottaa ja tarkastella mikä se on miehiään ja kuinka pitkä aika erosta on.
Missä ihmeen piireissä te liikutte??? Kuulostaa hyvin kummalliselta.
Ulosottovelkoja? Pahoja puutteita elämänhallinnassa muutenkin?
Missä ihmeen huumepiireissä te liikutte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Miten tuota kuviota olisi avioliitto muuttanut? Sinä olit avovaimona palvelija ja elättäjä, ja samaa olisit ollut myös vaimona.
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Se on tosiaan hyvä pohja uudelle suhteelle, että vie siihen edellisen suhteen traumat mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Okei, no mulle olisi ihan mahdotonta lähteä seurustelussa toisen mukaan, koska jos olen rakastanut muut ei kiinnosta ja miksi lähtisin kenenkään random-tuntemattoman mukaan. Kyllähän minun pitäisi tutustua, että tietäisin hänen olevan ns. parempi ja miksi tutustuisin kehenkään muuhun mieheen, kun seurustelen.
Eli ikinä en ole ymmärtänyt näitä puheita "voithan sä lähteä vaikka toisen mukaan". No en.
Mulle ei ole mikään pakko muuttaa kenenkään kanssa yhteen, koskaan. Vaikka voi olla taloudellisesti kannattavampaa. Vaikka omat kämpät, voi tavata usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aika moni mies haluaa muuttaa yhteen siksi,että saisi jonkun laittamaan ruokaa ja siivoamaan.
Juuri näin. Ei ole tavatonta, että edellinen nainen tekee lähtöä ja uusi on jo odottamassa oven takana. Yleensä se menee juuri näin päin, että nainen muuttaa miehen asuntoon ja mies on lähes juuri eronnut. Sitten sillä miehellä onkin ulosottovelkoja eikä osaa edes pesukonetta käyttää ja se tulee naiselle yllätyksenä. Etenkin naisten kannattaa odottaa ja tarkastella mikä se on miehiään ja kuinka pitkä aika erosta on.
Missä ihmeen piireissä te liikutte??? Kuulostaa hyvin kummalliselta.
Ulosottovelkoja? Pahoja puutteita elämänhallinnassa muutenkin?
Missä ihmeen huumepiireissä te liikutte?
Ei se ole tavatonta, että ihmisillä on ulosottovelkoja. Paljon niitä kyllä näkee ja ihan normaalilta näyttäviä ihmisiä. Ei tosiaan tarvitse olla mikään huumeiden käyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n filosofiasta puuttui sellainen keskeinen asia kuin tunteet. Ei se paljon viestinyt alkuhuumasta tai muustakaan huumasta. Tuossa parisuhteen vaiheessa pitäisi olla rakastumisen tunteet syvimmillään ja pää hattarapilvessä (ja juuri siksi, ei kannata sännätä yhteen vaan nauttia yhdessäolon hetkistä ja niistä rakastumisen tunteista). Kesä on tulossa, luulisi, että tuossa vaiheessa päässä pyörisi yhteiset kesäsuunnitelmat ja ensimmäisen yhteisen kesän odotus eikä tuollaiset "filosofiat".
Mä sain sellaisen käsityksen että mies oli säntäämässä yhteen, ja ap halusi toppuutella ja nauttia kevyestä yhdessäolosta. Että sitten kun mennään yhteen niin mennään, ja sitä ennen nautitaan tästä hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Se että voisi seurustelusuhteessa lähteä toisen mukaan kertoo aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Hyvä, ja pidä tuo! Kerro myös tuo kaikki nykyisellesi, ja sano että miettii rauhassa miten haluaa edetä, ja kesksutelette sitten onko molemmilla samat aatokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Miksi nainen (kuka nainen?) asuu jossain läävässä? Miksi hänellä ei ole kiva, kaunis koti? Miksi hän nostaa Kelan tukia eikä käy töissä? Ap ei halunnut lapsia, joten lapsiperhe-etuuksista ei liene kysymys. Ja jos on puhe jostain muusta naisesta, joka haluaa lapsia, niin miksi hän ei jaa hoitovapaita puoliksi lapsen isän kanssa?
ei nainen voi synnytyksen jälkeen heti mennä töihin. silloin mies elättää perheen.
Niin? Sitä jaksoa kutsutaankin äitiyslomaksi, ainakin nykyisin, en tiedä mitä uudistus tuo tullessaan. Mutta miksi se äiti tekee Kelan tuilla läävään lapsia? Ja miksi hän ei palaa töihin esimerkiksi 9-12 kk kuluttua jolloin lapsen isä vuorostaan jää kotiin?
koska jos mies ei elätä, ei ole varaa kuin läävään niillä kelan tuilla.
Vaikutat jotenkin hankalalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Ap, simppeli kysymys:
Oletko rakastunut tuohon mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli AP haluaa vain nussia ja ottaa suhteen kevyesti. Mitään tunteita ei tietenkään 2-3 vuoden aikana tule, ja jos AP kyllästyy mieheen niin hän katkaisee suhteen kevyesti. Ja sitten naiset ihmettelevät miksemme me miehet halua sitoutua vaan pelkkää seksiä. Ei kukaan mies hukata elämästään monta vuotta kevyeen seurusteluun ja loputtomiin mennä naisen ehdoilla ja tulla ehkä käytetyksi, jos naisen mielestä arki osoittautuukin liian tylsäksi. Se on AP hei 2-3 vuotta Pois Miehen Elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oletti, että olet vakavasti kiinnostunut, ja pettyi kun et ollutkaan. Tämä on hyvin tavallista, miehet ovat yleensä selvästi romanttisempia kuin naiset edes pystyvät kuvittelemaan. Pidä sitä hyvänä, kyllä se vielä pettymyksestään toipuu.
Missä tämä romanttisuus näkyy? Kun ei ole vielä tullut vastaan. Ei kun, jos mietin omaa pitää avoliittoani, niin kyllä mies osti ulkomailta tuliaisiksi kahvimukit joissa on prinssi ja prinsessa ja lopulta hän ehdotti avioliittoakin kun meillä oli lapsi. Itse asiassa hän taisi sanoa rakastavansa, koska hänellä oli tapana laulaa Ootte kiero, sekä rontti. Minä vain en ottanut sitäkään todesta, koska se ei näkynyt arjessa.
Ei pystytty pitämään kämppää järjestyksessä vaikka erillään asuessa molemmilla oli siistinpuoleista, kehittelin yritelmiä toimintatavoiksi ja hän sanoi kaikkeen juu eikä noudattanut niitä päivääkään. Koin hänen sabotoivan tahallaan, ja niin hän jälkikäteen tunnustikin tehneensä. Hänellä kun oli toive, että minä olin toiminut juuri tietyllä tavalla joka ei minulle koskaan selvinnyt, ja kaikki mikä hänestä johti siitä ihannekuviosta poispäin oli vastenmielistä ja ärsyttävää, mutta haluamaansa hän ei voinut pyytää koska sittenhän se olisi ollut falskia. Lopulta koin, että olen kummitusjunassa ja naamalle läsähtää hämähäkinseittiä ja joku nauraa häijysti, mutta ketään ei näy. Kauhuromantiikkaa?
Pahoittelut että sinä tyrit kumppaninvalinnan noin pahasti ja jostain jumalan syystä vielä lapsenkin siihen pullautit. Kannattanee napata tuosta ap:n filosofiasta ensi kertaan se vähän pidempi tutustumisjakso ja oikeasti käyttää se mieheen tutustumiseen. Sinun mokasi kun ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parempiin valintoihin pystyville ole niitä hyviä ja romanttisiakin miehiä tarjolla.
Ei käynyt pullauttamalla, veistä tarvittiin ja henki meinasi lähteä. Mites, sinäkö se hyvä ja romanttinen sitten olet, kun tuolla tapaa puhut?
Käytin tutustumiseen neljännesvuosisadan, ei riittänyt. Edelleenkin hän on hyvä isä, olisi vain pitänyt hänen ehkä jutella terapeutille kun ei avopuolisolle voinut tarpeitaan ilmaista kysyttynäkään, vaan valehteli ja jutteli sopivia. Ammattiharhauttajaan tutustuminen on elämänmittainen projekti, ja se alkaa todella onnistua vasta kun oppii lukemaan toisen tekoja ja sivuuttaa kaiken puheen joka on niiden kanssa ristiriidassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Eli sen sijaan, että olisit kertonut miehelle kaipaavasi suhteeseenne romantiikkaa, sinä ilmaisit hänelle pitäväsi jatkuvasti silmät auki parempien varalta. Sillä tavallahan sitä romantiikkaa suhteeseen saa...
Sinä meinaat että kun sanoo miehelle että kaipaan romantiikkaa, niin mies ymmärtää että ap haluaa naimisiin? Voin sanoa että ei ymmärrä, vaan se pitää sanoa suoraan, että haluaa naimisiin. Nyt kun ap on sanonut suoraan että haluaa naimisiin, eikä pidä suhdetta joka siihen ei tähtää eksklusiivisen suhteen arvoisena, niin mies on ihmeissään. Eli ap:n piti nimen omaan sanoa niin kuin sanoi, ksoka sitä hän tarkoitti, ja nyt miehellä on mahdollisuus tehdä omat siirtonsa tosiasioiden pohjalta, ihan kuten kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Eli sen sijaan, että olisit kertonut miehelle kaipaavasi suhteeseenne romantiikkaa, sinä ilmaisit hänelle pitäväsi jatkuvasti silmät auki parempien varalta. Sillä tavallahan sitä romantiikkaa suhteeseen saa...
Ei, kyllä tuossa keskustelussa tuli hyvin selvästi ilmi myös odotukseni romantiikasta. Sitä romantiikkaa on yksinkertaisesti oltava ja sen on oltava pysyvä elementti. Siksi mieluiten 2-3 vuoden seurustelu ennen edes sitä yhteenmuuttoa. Jokainen pystyy feikkaamaan romantiikkaa lyhyen aikaa mutta jos se ei tule luontevasti tai loppuu kuin seinään alkuhuuman jälkeen, niin silloin se oli alusta asti näyteltyä ja siten ihan tyhjän arvoista. Kerron kyllä toiveeni ja odotukseni, mutta en ala ruinaamaan niitä. Jos romantiikka on toiselle vaikea pala nieltäväksi niin seurustelu päättyy. Yksinkertaista ja selkeää mielestäni.
Kyllä minä tavoittelen sitä loppuelämän parisuhdetta, mutta se ei tarkoita siihen että tyytyisin. En myöskään halua enää joutua kokemaan että investoin itse täysillä suhteeseen jossa toinen ei ota minun tarpeitani huomioon ellei ole "ihan pakko".
Ap:sta tulee vastenmielinen kuva. Mikä tämän aloituksen tarkoitus oli? Irvaillaa loukkaantuneen tunteilla? Selvää on, ettei näe toisen näkökulmasta asioita.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Aika monet miehet ovat huomattavan vanhanaikaisia ja odottavat sellaisia olevan. Asia selviää modernimmallekin kun aikansa tätä palstaa lukee.
Kun täällä riidellään parisuhteen töistä ja rahoituksesta, siinä voidaan lähestyä tasa-arvoa, mutta pysyvästi toiselta puolelta ja koskaan sitä saavuttamatta. Mielikuvaharjoituksena voi kääntää homman päikseen, miten moni mies hoitaisi lapset ja maksaisi puolet kuluista ja itkisi täällä, että nainen ei suostu tekemään lainkaan kotitöitä ja viikonloput ryyppää kavereiden kanssa eikä suostu heräämään öisin tai ylipäätään koskaan, ei halua tutustua lapsiinsa, eikä suostu puhumaan asiasta. Ja täällä kuoro huutaisi, että tyydy nyt kun itse valkkasit ja muista nyt ukkopaha että toista ei voi muuttaa.