Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.Mitä ovat nämä vaimouden hyödyt? :D
Heti aamusta katkesin ekaan lankaan.
Uncle Red Pill
Uncle Red Pill? Mikäs tyyppi sinä olet? Sä kirjoitit jonnekin jonkun tosi hyvän kommentin.. Hitto olis pitänyt ottaa se talteen. Ketju poistui kyllä (ylläri.) En muista edes mistä oli kyse siinä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kiitän luojaa siitä, että sain tehtyä itsestäni miehen ajan kanssa, joka ei oikeasti kaipaa enää sitä naista ollakseen onnellinen. Aina kun oli jotain naisjuttuja, niin hirvee stressi vaan muodostui ap kaltaisista EPÄVARMOISTA naisista, joiden mielestä seurustelusuhteessakin halutaan vielä ottaa mahdollisimman rennosti rusinat pullasta ottaen, kun meiläläisellä oli jo enemmän tunteita. En vaan itse jaksa tällaistä epämääräistä säätämistä. Onneksi työt sentään tuo paljon sisältöä elämään ja mökkeily yksikseen + kaverit harrastuksineen.
Ei kaikki naiset ole samanlaisia. Kuten ei kaikki miehetkään. Siinä olet oikeassa, että epävarma ihminen toimii noin kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Miksei voi olla vakavassa suhteessa ilman avioliittoa ja sormuksia?
Tottakai voi. Miksi ei voi mennä naimisiin jos on vakavassa suhteessa?
No onko tämä ap:n mies kieltäytynyt ehdottomasti menemästä naimisiin? En löytänyt sellaista kohtaa tuosta "filosofiasta".
Vierailija kirjoitti:
Kuka odottaa puoli vuotta kertoakseen seurustelu"filosofiastaan"? Itse käyn nämä keskustelut viimeistään ensimmäisillä deiteillä, nettitreffien aikakaudella ennen ensimmäistäkään tapaamista. Minusta ap ei ole edes ajattelematon, vaan huonosti käyttäytyvä.
Olemme aiemmin jo keskustelleet asioista vähän, selvää ollut että molemmilla on tavoitteena vakava parisuhde. Nyt tuli sitten luonteva heti käydä pidempi vakava keskustelu siitä missä mennään, mitä toivotaan tulevaisuudelta jne. Ja sitten huomattiin olevamme eri kartoilla, joten ehdottomasti tämä keskustelu oli käytävä. Sen olisi tottakai voinut käydä aiemminkin, mutta nyt oli luonteva tilaisuus.
Ja siis koko homma lähti siitä että mies haluaisi muuttaa yhteen pian, kun taas minulle yhteenmuutto edustaa isompaa sitoutumista kuin mihin vielä olen valmis. Ja kun minä sitoudun, haluan että sitoudutaan kunnolla. Voin olla tyttöystävä ja nauttia siitä, mutta avovaimoa minusta ei enää tule jollen kelpaa myös vaimoksi. Valitettavasti tässä en tee kompromissia. Eikä asia korjaannu sillä että mies kosisi tässä ja nyt, koska olemme olleet yhdessä vasta puoli vuotta. Haluan pidemmän seurusteluajan ja sen myötä sitten isommat päätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Se että voisi seurustelusuhteessa lähteä toisen mukaan kertoo aika paljon.
Mutta mitä ne rusinat tuossa on, kun ap itse haluaa vakavan suhteen ja naimisiin? Ennemmin se on mies joka napsii ne rusinat pullasta tässä.
Miten se mies napsii rusinat pullasta?! Hänhän on tässä koeajalla. Hänen täytyy todistella jotain jatkuvasti, jos haluaa säilyttää suhteensa. Ap asettaa ehtoja ja tarkkailee ja arvostelee ja lähtee kävelemään ihan milloin vaan mistä syystä vain.
Etkö ymmärrä, että sellaiseksihan suhteen dynamiikka väistämättä menee, jos toinen laittaa tunteensa, aikansa ja resurssina likoon ja toinen kevyesti tsekkailee mitä milloinkin olisi tarjolla.
Miehen kannattaa lähteä.
En voi kesksutella mielikuivituksestasi, varmaan ymmärrät tämän. Voin keskustella ainoastaan siitä mitä ap on kertonut.
Jos miehen ehto suhteelle on yhdessä asuminen ilman naimisiinmenoa, ja naisen ehto että naimisiin on mentävä, niin kyllähän tuossa joudutaan miettimään miten tehdään.
Joka tapauksessa naimisiinmeneminen on suurempi sitoumus kuin pelkkä yhteenmuutto, että ihmettelen jos miestä harmittaa se ettei nainen halua vakavaa suhdetta, kun nainen nimen omaan sitä haluaa.
Kyse ei ole minun mielikuvituksesta, vaan siitä miten ap kirjoittaa.
Kuka tosissaan rakastunut puhuu tuolla tavalla?! Jos on oikeasti rakastunut, kyllä silloin laittaa itsensä likoon, on auki, haluaa enemmän...
Halusi tai ei.
Rakastunut ei laskelmoi.
Mies tuossa saa näpeilleen, jos on jo yhtään voimakkaampia tunteita ap:ta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Aloittaja on puoli vuotta etsinyt parempaa miestä kumppaninsa tietämättä. Nykyinen on varalla. Miehen ajatukset ja tunteet eivät ole olleet tärkeitä. Tätä peliä ap kutsuu filosofiaksi.
Lainaatko kohdan jossa ap kertoo etsineensä puoli vuotta parempaa, kun minä en puusilmänä sitä kohtaa löydä? On sitten helpompi keskustella.
Vika näyttää olevan sinun lukemisen ymmärryksessä.
Jos et pysty lainaamaan kohtaa jossa näin kirjoitetaan, on vika sinun ymmärryksessäsi.
En ole kiinnostunut keskustelemaan lukutaidottomien kanssa niin saat jatkaa ihmettelyäsi yksin. Muille asia on näköjään selvä.
Eli niin kuin arvelinkin, mitään tällaista ei ole sanottu, mutta haluaisit että keskusteltaisiin sinun tunteistasi :D Asia selvä, jatka toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Minäkin olen nainen, enkä ymmärrä ap:n höpinöitä. Mun mielestä tässä tässä ketjussa on useampikin nainen, joka ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka odottaa puoli vuotta kertoakseen seurustelu"filosofiastaan"? Itse käyn nämä keskustelut viimeistään ensimmäisillä deiteillä, nettitreffien aikakaudella ennen ensimmäistäkään tapaamista. Minusta ap ei ole edes ajattelematon, vaan huonosti käyttäytyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Miksei voi olla vakavassa suhteessa ilman avioliittoa ja sormuksia?
Tottakai voi. Miksi ei voi mennä naimisiin jos on vakavassa suhteessa?
Jos ei halua mennä naimisiin.
No entä jos toinen haluaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään halutaan kaikki ilman sitoutumista.
Olen ap.n kanssa samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka odottaa puoli vuotta kertoakseen seurustelu"filosofiastaan"? Itse käyn nämä keskustelut viimeistään ensimmäisillä deiteillä, nettitreffien aikakaudella ennen ensimmäistäkään tapaamista. Minusta ap ei ole edes ajattelematon, vaan huonosti käyttäytyvä.
Olemme aiemmin jo keskustelleet asioista vähän, selvää ollut että molemmilla on tavoitteena vakava parisuhde. Nyt tuli sitten luonteva heti käydä pidempi vakava keskustelu siitä missä mennään, mitä toivotaan tulevaisuudelta jne. Ja sitten huomattiin olevamme eri kartoilla, joten ehdottomasti tämä keskustelu oli käytävä. Sen olisi tottakai voinut käydä aiemminkin, mutta nyt oli luonteva tilaisuus.
Ja siis koko homma lähti siitä että mies haluaisi muuttaa yhteen pian, kun taas minulle yhteenmuutto edustaa isompaa sitoutumista kuin mihin vielä olen valmis. Ja kun minä sitoudun, haluan että sitoudutaan kunnolla. Voin olla tyttöystävä ja nauttia siitä, mutta avovaimoa minusta ei enää tule jollen kelpaa myös vaimoksi. Valitettavasti tässä en tee kompromissia. Eikä asia korjaannu sillä että mies kosisi tässä ja nyt, koska olemme olleet yhdessä vasta puoli vuotta. Haluan pidemmän seurusteluajan ja sen myötä sitten isommat päätökset.
Jos olet ap, niin kuvailemasi kevyesti suhtautuminen ei ole seurustelua. Se on deittailua. Mies on järkyttynyt, koska luuli seurustelevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kiitän luojaa siitä, että sain tehtyä itsestäni miehen ajan kanssa, joka ei oikeasti kaipaa enää sitä naista ollakseen onnellinen. Aina kun oli jotain naisjuttuja, niin hirvee stressi vaan muodostui ap kaltaisista EPÄVARMOISTA naisista, joiden mielestä seurustelusuhteessakin halutaan vielä ottaa mahdollisimman rennosti rusinat pullasta ottaen, kun meiläläisellä oli jo enemmän tunteita. En vaan itse jaksa tällaistä epämääräistä säätämistä. Onneksi työt sentään tuo paljon sisältöä elämään ja mökkeily yksikseen + kaverit harrastuksineen.
Ei kaikki naiset ole samanlaisia. Kuten ei kaikki miehetkään. Siinä olet oikeassa, että epävarma ihminen toimii noin kuten ap.
Epävarma ihminen toimii kuten aloituksen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Miksei voi olla vakavassa suhteessa ilman avioliittoa ja sormuksia?
Tottakai voi. Miksi ei voi mennä naimisiin jos on vakavassa suhteessa?
No onko tämä ap:n mies kieltäytynyt ehdottomasti menemästä naimisiin? En löytänyt sellaista kohtaa tuosta "filosofiasta".
No sittenhän ei ole mitään ongelmaa jos molemmat haluavat naimsiiin. OÄngelmia tulee siinä vaiheessa kun pari haluaa eri asioita suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Ap, olet ihan oikeassa. Toisella tavalla sen voi ilmaista, että ei kannata ryhtyä ikuiseen avoliittoon, jos haluaa avioliittoon, sillä miksi mies sitten enää haluaisi lehmää, kun saa jo maitoa ennestäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Se että voisi seurustelusuhteessa lähteä toisen mukaan kertoo aika paljon.
Mutta mitä ne rusinat tuossa on, kun ap itse haluaa vakavan suhteen ja naimisiin? Ennemmin se on mies joka napsii ne rusinat pullasta tässä.
Miten se mies napsii rusinat pullasta?! Hänhän on tässä koeajalla. Hänen täytyy todistella jotain jatkuvasti, jos haluaa säilyttää suhteensa. Ap asettaa ehtoja ja tarkkailee ja arvostelee ja lähtee kävelemään ihan milloin vaan mistä syystä vain.
Etkö ymmärrä, että sellaiseksihan suhteen dynamiikka väistämättä menee, jos toinen laittaa tunteensa, aikansa ja resurssina likoon ja toinen kevyesti tsekkailee mitä milloinkin olisi tarjolla.
Miehen kannattaa lähteä.
En voi kesksutella mielikuivituksestasi, varmaan ymmärrät tämän. Voin keskustella ainoastaan siitä mitä ap on kertonut.
Jos miehen ehto suhteelle on yhdessä asuminen ilman naimisiinmenoa, ja naisen ehto että naimisiin on mentävä, niin kyllähän tuossa joudutaan miettimään miten tehdään.
Joka tapauksessa naimisiinmeneminen on suurempi sitoumus kuin pelkkä yhteenmuutto, että ihmettelen jos miestä harmittaa se ettei nainen halua vakavaa suhdetta, kun nainen nimen omaan sitä haluaa.
Kyse ei ole minun mielikuvituksesta, vaan siitä miten ap kirjoittaa.
Kuka tosissaan rakastunut puhuu tuolla tavalla?! Jos on oikeasti rakastunut, kyllä silloin laittaa itsensä likoon, on auki, haluaa enemmän...
Halusi tai ei.
Rakastunut ei laskelmoi.
Mies tuossa saa näpeilleen, jos on jo yhtään voimakkaampia tunteita ap:ta kohtaan.
Kysyinkin sitä että onko lainata kohtaa jossa ap kirjoittaa kuten väitit. Ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Eihän tuo ollut yleistystä. Kyllähän täällä "kompataan siskoja", (näethän sen itsekin), vaikka kaikki ei niin tekisikään. Olen itsekin nainen. En missään sanonut että "kaikki naiset", vaan kyse on niistä tietyistä, jotka näin toimivat. Itse en usko, että moni noista kuuntelis mieheltä vastaavaa puhetta.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä
Minäkin olen nainen, enkä ymmärrä ap:n höpinöitä. Mun mielestä tässä tässä ketjussa on useampikin nainen, joka ei ymmärrä.
Minä käsitin että mies haluaisi muuttaa jo yhteen, mutta ap haluaa pitemmän seurusteluajan. Eli ap ei halua kiirehtiä, eikä luvata miehelle loppuelämänkumppanuutta puolen vuoden jälkeen, varsinkin kun mies on sitä mieltä ettei halua naimisiin, ja ap haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kiitän luojaa siitä, että sain tehtyä itsestäni miehen ajan kanssa, joka ei oikeasti kaipaa enää sitä naista ollakseen onnellinen. Aina kun oli jotain naisjuttuja, niin hirvee stressi vaan muodostui ap kaltaisista EPÄVARMOISTA naisista, joiden mielestä seurustelusuhteessakin halutaan vielä ottaa mahdollisimman rennosti rusinat pullasta ottaen, kun meiläläisellä oli jo enemmän tunteita. En vaan itse jaksa tällaistä epämääräistä säätämistä. Onneksi työt sentään tuo paljon sisältöä elämään ja mökkeily yksikseen + kaverit harrastuksineen.
Ei kaikki naiset ole samanlaisia. Kuten ei kaikki miehetkään. Siinä olet oikeassa, että epävarma ihminen toimii noin kuten ap.
Epävarma ihminen toimii kuten aloituksen mies.
Ei. Miehen käsitys seurustelusta vaikuttaa vastaavan yleistä käsitystä.
Ap haluaa kontrolloida ihan kaikkea: haluaa vakavan suhteen, mutta ensin toki 2 vuotta "kevyttä" suhdetta, miehen toiveet ei kiinnosta...
Miksi kukaan hullu alkaisi tuollaiseen?
Alue: Aihe vapaa
Mitä on vaimouden hyödyt?