Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Se että voisi seurustelusuhteessa lähteä toisen mukaan kertoo aika paljon.
Mutta mitä ne rusinat tuossa on, kun ap itse haluaa vakavan suhteen ja naimisiin? Ennemmin se on mies joka napsii ne rusinat pullasta tässä.
Vierailija kirjoitti:
Luin aloituksen, eikä siinä ollut mitään filosofiaa.
kauheaa säätämistä siinä ainakin oli
3 vuotta "katsellaan eikä sitouduta" parisuhdetta? Panosuhteelta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Eli AP haluaa vain nussia ja ottaa suhteen kevyesti. Mitään tunteita ei tietenkään 2-3 vuoden aikana tule, ja jos AP kyllästyy mieheen niin hän katkaisee suhteen kevyesti. Ja sitten naiset ihmettelevät miksemme me miehet halua sitoutua vaan pelkkää seksiä. Ei kukaan mies hukata elämästään monta vuotta kevyeen seurusteluun ja loputtomiin mennä naisen ehdoilla ja tulla ehkä käytetyksi, jos naisen mielestä arki osoittautuukin liian tylsäksi. Se on AP hei 2-3 vuotta Pois Miehen Elämästä.
Jostain kumman syystä miehillä ei näy olevan samaa ajantajua kun puhutaan naisen häneen hukkaamista vuosista.
En usko aapeen pahimmillaankaan käyttäytyvän tämän kuvauksen mukaan. Se kun on miesten alaa. Haluanpa nähdä sen hetken, jolloin miesasiamiehelle valkenee, että hänhän ajaa juuri näiden naistennaurattajien asiaa haukkuessaan naisia siitä, että ovat sellaisiin langenneet ja varautuvat jatkossa näitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata seurustella, mikäli samaan aikaan odottaa tuleeko näkyviin parempaa.
Toivon todella, että kukaan vakavaa parisuhdetta tavoitteleva ei ala suhteeseen tuollaisen toisia "koeajalla" pitävän kanssa. Kevyen suhteen kannattajat ja testailijat olkoon keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Se että voisi seurustelusuhteessa lähteä toisen mukaan kertoo aika paljon.
Mutta mitä ne rusinat tuossa on, kun ap itse haluaa vakavan suhteen ja naimisiin? Ennemmin se on mies joka napsii ne rusinat pullasta tässä.
Olisi mielenkiintoista ymmärtää, mitä ne rusinat ovat, mutta valitettavasti työt painavat päälle. Veikkaan, että sillä tarkoitetaan seksiä, koska en keksi mitä muuta se voisi olla. Yhtä lailla ap saa seksiä eli eikö silloin hänkin napsi rusinoita?
Katsotaan, onko ketju vielä löydettävissä iltapäivällä, kun on aikaa istahtaa selailemaan nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Aloittaja on puoli vuotta etsinyt parempaa miestä kumppaninsa tietämättä. Nykyinen on varalla. Miehen ajatukset ja tunteet eivät ole olleet tärkeitä. Tätä peliä ap kutsuu filosofiaksi.
Lainaatko kohdan jossa ap kertoo etsineensä puoli vuotta parempaa, kun minä en puusilmänä sitä kohtaa löydä? On sitten helpompi keskustella.
Jokainen pari saa määritellä parisuhteensa laadun ist.
Mun mielestä aloittaja ja muuta ovat tavallaan sama mieltä, että parisuhde on sitoutumista. Itse olen sitä mieltä, että minulla on täysi oikeus lähteä uuden miehen mukaan ihan koska tahansa jos siltä tuntuu. Pointti onkin se, että saan tehdä valinnan itse. Vielä olen valinnut nykyisen mieheni aina uudestaan.
Tuo kuulostaa kirjoitettuna tosi kamalalta. Ihan niinkuin jatkuvasti etsisin parempaa, mitä en tee. Mutta parisuhde ei ole mikään vankila, vaikka se onkin sitoumus.
Ja saman sallin miehelle. Jos hänelle iskee joku kriisi ja on päästävä Nepaliin kehitysaputyöhön, on hänellä oikeus lähteä.
Kamalinta tämmöisessä on se täydellinen luottamus ja vapaus. Että vapaudestaan huolimatta tuo pysyy kanssani ja kohtelemme toisiamme kunnioituksella.
Kymmenen vuotta yhdessä ja yhä vaan joka aamu haluan valita tämän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap näkee kauhean vaivan kertoakseen että ottaa rusinat pullasta.
Avaatko tätä ?
Se että voisi seurustelusuhteessa lähteä toisen mukaan kertoo aika paljon.
Mutta mitä ne rusinat tuossa on, kun ap itse haluaa vakavan suhteen ja naimisiin? Ennemmin se on mies joka napsii ne rusinat pullasta tässä.
Miten se mies napsii rusinat pullasta?! Hänhän on tässä koeajalla. Hänen täytyy todistella jotain jatkuvasti, jos haluaa säilyttää suhteensa. Ap asettaa ehtoja ja tarkkailee ja arvostelee ja lähtee kävelemään ihan milloin vaan mistä syystä vain.
Etkö ymmärrä, että sellaiseksihan suhteen dynamiikka väistämättä menee, jos toinen laittaa tunteensa, aikansa ja resurssina likoon ja toinen kevyesti tsekkailee mitä milloinkin olisi tarjolla.
Miehen kannattaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ja katsotaan onko suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa, kun tapailu on vaihtunut seurusteluksi, pitäisi suhteen olla vakaalla pohjalla eikä todellakaan mietitä tulisiko jotain parempaa vastaan. Ap selkeästi haluaa vasta tapailla ja ap:n mies luulee suhdetta seurustelusuhteeksi. Sääliksi käy miestä.
Ne on vain eri kohdissa menossa. Turha miehen on loukkaantua siitä että nainen haluaa sitoutua yhtä vahvasti kuin mieskin, ja niinhän ap haluaa. Ei muuta kuin sormusta sormeen ja häitä suunnittelemaan, vai eikö mies haluakaan vakavaa suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aika moni mies haluaa muuttaa yhteen siksi,että saisi jonkun laittamaan ruokaa ja siivoamaan.
Näin on. Olisi hienoa, jos voisi muuttaa yhteen aika monen miehen kanssa, jotka siivoaisivat ja laittaisivat ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oletti, että olet vakavasti kiinnostunut, ja pettyi kun et ollutkaan. Tämä on hyvin tavallista, miehet ovat yleensä selvästi romanttisempia kuin naiset edes pystyvät kuvittelemaan. Pidä sitä hyvänä, kyllä se vielä pettymyksestään toipuu.
Missä tämä romanttisuus näkyy? Kun ei ole vielä tullut vastaan. Ei kun, jos mietin omaa pitää avoliittoani, niin kyllä mies osti ulkomailta tuliaisiksi kahvimukit joissa on prinssi ja prinsessa ja lopulta hän ehdotti avioliittoakin kun meillä oli lapsi. Itse asiassa hän taisi sanoa rakastavansa, koska hänellä oli tapana laulaa Ootte kiero, sekä rontti. Minä vain en ottanut sitäkään todesta, koska se ei näkynyt arjessa.
Ei pystytty pitämään kämppää järjestyksessä vaikka erillään asuessa molemmilla oli siistinpuoleista, kehittelin yritelmiä toimintatavoiksi ja hän sanoi kaikkeen juu eikä noudattanut niitä päivääkään. Koin hänen sabotoivan tahallaan, ja niin hän jälkikäteen tunnustikin tehneensä. Hänellä kun oli toive, että minä olin toiminut juuri tietyllä tavalla joka ei minulle koskaan selvinnyt, ja kaikki mikä hänestä johti siitä ihannekuviosta poispäin oli vastenmielistä ja ärsyttävää, mutta haluamaansa hän ei voinut pyytää koska sittenhän se olisi ollut falskia. Lopulta koin, että olen kummitusjunassa ja naamalle läsähtää hämähäkinseittiä ja joku nauraa häijysti, mutta ketään ei näy. Kauhuromantiikkaa?
Pahoittelut että sinä tyrit kumppaninvalinnan noin pahasti ja jostain jumalan syystä vielä lapsenkin siihen pullautit. Kannattanee napata tuosta ap:n filosofiasta ensi kertaan se vähän pidempi tutustumisjakso ja oikeasti käyttää se mieheen tutustumiseen. Sinun mokasi kun ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parempiin valintoihin pystyville ole niitä hyviä ja romanttisiakin miehiä tarjolla.
Ei käynyt pullauttamalla, veistä tarvittiin ja henki meinasi lähteä. Mites, sinäkö se hyvä ja romanttinen sitten olet, kun tuolla tapaa puhut?
Käytin tutustumiseen neljännesvuosisadan, ei riittänyt. Edelleenkin hän on hyvä isä, olisi vain pitänyt hänen ehkä jutella terapeutille kun ei avopuolisolle voinut tarpeitaan ilmaista kysyttynäkään, vaan valehteli ja jutteli sopivia. Ammattiharhauttajaan tutustuminen on elämänmittainen projekti, ja se alkaa todella onnistua vasta kun oppii lukemaan toisen tekoja ja sivuuttaa kaiken puheen joka on niiden kanssa ristiriidassa.
En ole hyvä ja romanttinen mies, puolisoni on. Tartuin lähinnä siihen, että huonon kokemuksesi, josta toki aidosti olen pahoillani, vuoksi vedät johtopäätöksiä koko miessukupuolesta. Se ei ole kovin rakentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että kukaan vakavaa parisuhdetta tavoitteleva ei ala suhteeseen tuollaisen toisia "koeajalla" pitävän kanssa. Kevyen suhteen kannattajat ja testailijat olkoon keskenään.
Näin! Ap tekee siis ihan oikein kun ei suostu miehen ehdottamaan yhteenmuuttoon ilman sopimusta naimisiinmenosta.
Kyllä mä kiitän luojaa siitä, että sain tehtyä itsestäni miehen ajan kanssa, joka ei oikeasti kaipaa enää sitä naista ollakseen onnellinen. Aina kun oli jotain naisjuttuja, niin hirvee stressi vaan muodostui ap kaltaisista EPÄVARMOISTA naisista, joiden mielestä seurustelusuhteessakin halutaan vielä ottaa mahdollisimman rennosti rusinat pullasta ottaen, kun meiläläisellä oli jo enemmän tunteita. En vaan itse jaksa tällaistä epämääräistä säätämistä. Onneksi työt sentään tuo paljon sisältöä elämään ja mökkeily yksikseen + kaverit harrastuksineen.
Mun käsitys seurustelusta vastaa enemmän miehen näkemystä. Sinun näkemyksesi vastaa minun näkemystä tapailusta.
Tapailu on se kevyt tutustumisvaihe, seurustelu on jo vakavampi suhteen muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Eli sen sijaan, että olisit kertonut miehelle kaipaavasi suhteeseenne romantiikkaa, sinä ilmaisit hänelle pitäväsi jatkuvasti silmät auki parempien varalta. Sillä tavallahan sitä romantiikkaa suhteeseen saa...
Ei, kyllä tuossa keskustelussa tuli hyvin selvästi ilmi myös odotukseni romantiikasta. Sitä romantiikkaa on yksinkertaisesti oltava ja sen on oltava pysyvä elementti. Siksi mieluiten 2-3 vuoden seurustelu ennen edes sitä yhteenmuuttoa. Jokainen pystyy feikkaamaan romantiikkaa lyhyen aikaa mutta jos se ei tule luontevasti tai loppuu kuin seinään alkuhuuman jälkeen, niin silloin se oli alusta asti näyteltyä ja siten ihan tyhjän arvoista. Kerron kyllä toiveeni ja odotukseni, mutta en ala ruinaamaan niitä. Jos romantiikka on toiselle vaikea pala nieltäväksi niin seurustelu päättyy. Yksinkertaista ja selkeää mielestäni.
Kyllä minä tavoittelen sitä loppuelämän parisuhdetta, mutta se ei tarkoita siihen että tyytyisin. En myöskään halua enää joutua kokemaan että investoin itse täysillä suhteeseen jossa toinen ei ota minun tarpeitani huomioon ellei ole "ihan pakko".
Tuota, se että romantiikka hiipuu, ei tarkoita, että se oli näyteltyä. Taidat olla itse hyvin kyyninen ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Aika tollo saa ihminen olla jos mitään ei oppinut edellisistä suhteistaan, vaan haluaa toistaa samat virheet uudestaan ja uudestaan :D