Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Jaa-a, mulle on epäselvää, miksi ap haluaa naimisiin, vaikka lapsia ei ole tulossa. Leskeneläke jää pois ja toisaalta avolesketkin voivat saada sitä. Jos meille ei olisi tullut lapsia, emme varmaan olisi naimisissa. Mutta kaikille makunsa mukaan. Ei lapsettomien naimisiin meno ole multa pois.
Mieheni ei juuri sormusta käyttänyt enkä enää itsekään nyt korona-aikaan. Mulla taisi olla aikoinaan vähän tuollaisia ajatuksia, että jos jotain muuta tulee vastaan, kuten rakastun johonkin silmittömästi, tää juttu ei jatku. Mutta ketään sellaista ei vastaan kävellyt.
+60v sormuksettomat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
Riippumatta siitä, onko suhteen nimi vain seurustelu, parisuhde, tai avoliitto, tai peräti avioliitto, niin eroon ei tarvita sen kummemmin kevyitä, kuin raskaitakaan perusteluja. Riittää, että ei halua olla enää yhdessä. Laistakin perusteiden vaatiminen on poistunut jo vuosikymmeniä sitten ja hyvä niin.
Olen kyl AP:n kanssa samoilla linjoilla, että seurustelusta voi lähteä kevyemmin, jos käy ilmi, että toinen ei ollutkaan sopiva. Yleensä suhde on myös melko nuori ja toiseen vasta tutustuu. Avio/avoliitossa on yleensä oltu yhdessä jo jonkun aikaa ja elämän karikot ei heti ole syy eroon. En todellakaan koe seurustelua ja avioliittoa toisiaan saman arvoisina.
Ymmärrän miestä. Mietipä, jos mies sanoisi että ei tämä mitään, tarkkailen jokaista liikettäsi ja harkitsen, oletko minulle riittävän hyvä.
Miten ihminen käyttäytyy tuollaisessa tilanteessa?
Hän alkaa peloissaan miellyttämään ja varoo olemasta oma itsensä. Mielestäni toimintasi on aika manipuloivaa. Suhteessa ollaan aina tosissaan, jos on potentiaalia jatkoon.
Toivon, että mies jättää sinut. Et miettinyt miehen tunteita tuossa juuri yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä?en syvvalinta...en tämistä"? .
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestä. Mietipä, jos mies sanoisi että ei tämä mitään, tarkkailen jokaista liikettäsi ja harkitsen, oletko minulle riittävän hyvä.
Miten ihminen käyttäytyy tuollaisessa tilanteessa?
Hän alkaa peloissaan miellyttämään ja varoo olemasta oma itsensä. Mielestäni toimintasi on aika manipuloivaa. Suhteessa ollaan aina tosissaan, jos on potentiaalia jatkoon.
Toivon, että mies jättää sinut. Et miettinyt miehen tunteita tuossa juuri yhtään.
Täysin samaa mieltä, miksi naisten on vaikee huomata omaa ilkeää ja manipuloivaa asennetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurusteluaikana voi päättää, että en haluakaan jatkaa. Se on ok.
Kihlaus on perinteisesti koeaikaa. Jos huomaa, ettei halua olla toisen kanssa loppuelämää, on hyväksyttyä purkaa kihlaus.
Vasta kun tekee päätöksen mennä avioliittoon, tulisi olla varma, että haluaa olla toisen kanssa loppuelämän. Näin perinteisesti.
Päätös mennä avioliittoon = kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.Mitä on vaimouden hyödyt???
Minä tykkään olla rouva, vaikken todellakaan mikä kotirouva olekaan :) Onko ajatuksissani jotain väärää, siis saako iloita ihan vain siitä, että on naimisissa?
Alapeukuista päätelleen naimissa olemisesta ei saa iloita. Miksi ei, jos saa suklaapatukastakin tai kukkasista?
Avoliitossa olijat: vihaatteko naimisissa olevia?
Minkä ihmeen takia vihaisimme? Oma lapseni on naimisissa, lähimmät ystäväni ovat naimisissa, tietääkseni osa työkavereistani on naimisissa. Tuo nyt vain kuulosti niin naiivilta; "tykkään olla rouva". Saat sinä tykätä, mutta minusta se oli lapsellinen kommentti.
Entäs jos sanoisi: tykkää olla avorouva, olisiko sinusta yhtä lapsellinen kommentti?
Kyllä, se on myös lapsellinen kommentti.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Eihän avioliitossa ole mitään romanttista, juridinen käytännön sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Tulee vaan mieleen kun täällä osa sanoo että antaa enemmän kuin saa. Toimiiko se rakkaus lapsianne kohtaan samoin että teidän pitäisi materialistisesti saada hyötyä? Rakkaus on antamisen iloa, niin lapsien, lähimmäisten kuin puolisonkin kanssa. Panakaa se kalloonne.
Ei kukaan tarkoita materiaalista hyötyä, kun sanoo että antaa enemmän kuin saa. Sillä tarkoitetaan esim. itse järjestää aikaa yhdessäoloon kumppanin kanssa, mutta kumppani lähtee 5 minuutin varoitusajalla poikien iltaan joka kerta kun kutsutaan. Tai itse kuuntelee kumppanin ongelmia, mutta kumppani ei kuuntele omia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin sitoudun täydellisesti, jos alan seurustelemaan. En tiedä, onko yhteenmuutto tai naimisiinmeno mulla tavoitteena parisuhteessa, mutta se ei vaikuta sitoutumiseni asteeseen. Mun tavoitteena on olla onnellisesti yhdessä kumppanini kanssa ja se sitten toteutuu sellaisella tavalla, joka tuntuu kummastakin hyvältä. Kaiken pohjalla on rakkaus kumppania kohtaan. Jos en rakastu, en seurustele. Siksi karsastan ajatusta seurustelusta puolivakavasti. Ikään kuin voisin rakastaa sillä lailla varoen, että minulla olisi silmät auki muille ja en yrittäisi ratkaista mahdollisia eteentulevia ongelmia tosissani.
Olen kyllä löytänyt itseni suhteesta, jossa minä olen se enemmän sitoutunut. Oltiin puolitoista vuotta tiiviisti yhdessä. Kaikki oli hyvin enkä ole koskaan ollut niin tasapainoisessa suhteessa. Silti heti ensimmäinen ongelma hajotti suhteen, koska toinen ei ollut sitoutunut siinä määrin, että olisi kyennyt minkäänlaiseen kompromissiin. Itse olen kyllä valmis lopettamaan suhteen missä vaiheessa tahansa mikäli emme kohtaa puolimatkassa.
M44
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulmasta kaikki on aivan helvetin hyvin, kun ei ole riitoja, perheessä ei juo kukaan alkoholia, mies treenaa ja voi hyvin.
Niinpä niin. Kommenttisi sisältävät niin paljon kätkettyä naisvihaa ja naisten halveksuntaa, että toivoisin, ettei kukaan lainaisi ja levittäisi niitä kokonaisuudessaan vaan kommentoisi, jos ylipäänsä kokee tarpeelliseksi kommentoida, vain lainaamalla kyseistä kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Eli käytännössä edellinen parisuhteesi näkyy nykyisessä parisuhteessa. Eikä hyvällä tavalla välttämättä vaan nykyinen kumppani maksaa edellisen "velkoja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee vaan mieleen kun täällä osa sanoo että antaa enemmän kuin saa. Toimiiko se rakkaus lapsianne kohtaan samoin että teidän pitäisi materialistisesti saada hyötyä? Rakkaus on antamisen iloa, niin lapsien, lähimmäisten kuin puolisonkin kanssa. Panakaa se kalloonne.
Ei kukaan tarkoita materiaalista hyötyä, kun sanoo että antaa enemmän kuin saa. Sillä tarkoitetaan esim. itse järjestää aikaa yhdessäoloon kumppanin kanssa, mutta kumppani lähtee 5 minuutin varoitusajalla poikien iltaan joka kerta kun kutsutaan. Tai itse kuuntelee kumppanin ongelmia, mutta kumppani ei kuuntele omia ongelmia.
Tämä alkuperäinen kirjoitus rakkauden merkityksestä oli todella upea, kiitos. Tässä olisi monilla teillä naisilla paljon opeteltavaa näiltä hienoilta, kokeneilta ihmisiltä.
Kyselisin vähän sen "pohjatunteen" perään. Se tunneilmasto, jossa koko ajan ajatellaan omaa etua vs. miehen etua, te ette edes huomaa, kuinka se tuhoaa parisuhteen. Kun se mies laittaa teille ja perheelle isolla vaivalla jotain ruokaa, ja hassuttelee lasten kanssa keittiössä, eikö se ole juuri sitä, missä elämässä parhaimmillaankin on kyse? Ilosta ja jakamisesta, kasvusta ja lasten kanssa puuhastelusta? Huomaavaisuus, kiitos ja leikki ja ilo, flirtti ja hellyys.
Mikä siinä on, että teidän feministien huolen määrät on vakio? Katto on pään päällä, jääkaappi ruokaa täynnä, laskut on maksettu, lapsilla kaikki hyvin ja mies ihailee teitä ja kertoo, kuinka kaunis olet ja ihana, ja te rakennatte nämä tarinat joka kerta? Eli kun mies kuulee naiseltaan, että liikaa menoja, mies jättää kaveriporukkansa, koti tuoksuu pesuaineelle, ja möllöttää olohuoneessa. Seuraavaksi mennään vauva palstalle kertomaan, että "mies on vaan kotona ja katsoo televisiota", ja "joo niin munkin mies".
Sama juttu on lastenhoidon kanssa. Nämä asiat voi mennä myös toiseen suuntaan. Eli älkää naiset kytätkö koko ajan sitä, että "taas se mies meni miesluolaan", tai nostelemaan painoja tai jotain kun mies on jo hommansa tehnyt, ja tuonu rahat, kokannut, siivonnut, ja sitten sen aivot tarvitsee jotain analyyttistä. Sitten hän vetäytyy luolaansa, ja tekee siellä jotain miesten juttuja. Naiset laittaa sillä hetkellä sekuntikellon käyntiin ja alkaa mittaamaan aikaa, jonka nainen viettää lasten kanssa, ja jota mies viettää lasten kanssa.
Miehen näkökulmasta kaikki on aivan helvetin hyvin, kun ei ole riitoja, perheessä ei juo kukaan alkoholia, mies treenaa ja voi hyvin.
Mikä on riittävää?
Kaikkein hölmöintä on se, että nainen voisi koska tahansa tulla miesluolaan lasten kanssa katsomaan, mitähän se isi puuhaa "mennään katsomaan!"
Rakennetaan uhritarina siitä, että "joudutaan olemaan lasten kanssa". Tällaiset asiat vie oikeesti perheitä avioeroon. Voitteko kuvitella?
Tämä feministien luoma nollasummapeli opetetaan naisille jo alakouluiässä. Sitten ihmetellään, kun mies pitää reviiristään ja hyvinvoinnistaan kiinni, ja passittaa akan kilometritehtaalle. Ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää.
Naisen pohjavire, kun se lukee tiivitaavien kolumneja "bare minimumista", se lukee näitä tasa-arvotarinoita, sen jälkeen se taistelee itsensä ulos siitä parisuhteesta, kun tunne-elämä kuolee.
Onko ihan pakko?
Red Pill Uncle
Olet neuvoinesi vielä turhempi tyyppi kuin mies29+1, 121212 tai mies54v ja kirjoitat jos mahdollista vieläkin huonommin. Jos joku masokisti haluaa lukea typeriä ideoitasi, löytää varmasti kuvalaudoille itsekin, mistä olet kaiken kopioinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi.....Go MGTOW!
https://en.wikipedia.org/wiki/Men_Going_Their_Own_Way
"Men Going Their Own Way (MGTOW /mɪɡtaʊ/) is an anti-feminist, misogynistic, mostly-online community advocating for men to separate themselves from women and from a society which they believe has been corrupted by feminism.[2] The community is a part of the manosphere, a collection of anti-feminist websites and online communities that also includes the men's rights movement, incels, and pickup artists.[3]
Like other manosphere communities, MGTOW overlaps with the alt-right and white supremacist movements,[4] and it has been implicated in online harassment of women.[5] The Southern Poverty Law Center categorizes MGTOW as a part of the male supremacist ideology.[6]"
Tuossa perustelut, miksi kaikki nämä misogynistiset alt right häirintäviestit kannattaa ilmoittaa asiattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee vaan mieleen kun täällä osa sanoo että antaa enemmän kuin saa. Toimiiko se rakkaus lapsianne kohtaan samoin että teidän pitäisi materialistisesti saada hyötyä? Rakkaus on antamisen iloa, niin lapsien, lähimmäisten kuin puolisonkin kanssa. Panakaa se kalloonne.
Ei kukaan tarkoita materiaalista hyötyä, kun sanoo että antaa enemmän kuin saa. Sillä tarkoitetaan esim. itse järjestää aikaa yhdessäoloon kumppanin kanssa, mutta kumppani lähtee 5 minuutin varoitusajalla poikien iltaan joka kerta kun kutsutaan. Tai itse kuuntelee kumppanin ongelmia, mutta kumppani ei kuuntele omia ongelmia.
Tämä alkuperäinen kirjoitus rakkauden merkityksestä oli todella upea, kiitos. Tässä olisi monilla teillä naisilla paljon opeteltavaa näiltä hienoilta, kokeneilta ihmisiltä.
Kyselisin vähän sen "pohjatunteen" perään. Se tunneilmasto, jossa koko ajan ajatellaan omaa etua vs. miehen etua, te ette edes huomaa, kuinka se tuhoaa parisuhteen. Kun se mies laittaa teille ja perheelle isolla vaivalla jotain ruokaa, ja hassuttelee lasten kanssa keittiössä, eikö se ole juuri sitä, missä elämässä parhaimmillaankin on kyse? Ilosta ja jakamisesta, kasvusta ja lasten kanssa puuhastelusta? Huomaavaisuus, kiitos ja leikki ja ilo, flirtti ja hellyys.
Mikä siinä on, että teidän feministien huolen määrät on vakio? Katto on pään päällä, jääkaappi ruokaa täynnä, laskut on maksettu, lapsilla kaikki hyvin ja mies ihailee teitä ja kertoo, kuinka kaunis olet ja ihana, ja te rakennatte nämä tarinat joka kerta? Eli kun mies kuulee naiseltaan, että liikaa menoja, mies jättää kaveriporukkansa, koti tuoksuu pesuaineelle, ja möllöttää olohuoneessa. Seuraavaksi mennään vauva palstalle kertomaan, että "mies on vaan kotona ja katsoo televisiota", ja "joo niin munkin mies".
Sama juttu on lastenhoidon kanssa. Nämä asiat voi mennä myös toiseen suuntaan. Eli älkää naiset kytätkö koko ajan sitä, että "taas se mies meni miesluolaan", tai nostelemaan painoja tai jotain kun mies on jo hommansa tehnyt, ja tuonu rahat, kokannut, siivonnut, ja sitten sen aivot tarvitsee jotain analyyttistä. Sitten hän vetäytyy luolaansa, ja tekee siellä jotain miesten juttuja. Naiset laittaa sillä hetkellä sekuntikellon käyntiin ja alkaa mittaamaan aikaa, jonka nainen viettää lasten kanssa, ja jota mies viettää lasten kanssa.
Miehen näkökulmasta kaikki on aivan helvetin hyvin, kun ei ole riitoja, perheessä ei juo kukaan alkoholia, mies treenaa ja voi hyvin.
Mikä on riittävää?
Kaikkein hölmöintä on se, että nainen voisi koska tahansa tulla miesluolaan lasten kanssa katsomaan, mitähän se isi puuhaa "mennään katsomaan!"
Rakennetaan uhritarina siitä, että "joudutaan olemaan lasten kanssa". Tällaiset asiat vie oikeesti perheitä avioeroon. Voitteko kuvitella?
Tämä feministien luoma nollasummapeli opetetaan naisille jo alakouluiässä. Sitten ihmetellään, kun mies pitää reviiristään ja hyvinvoinnistaan kiinni, ja passittaa akan kilometritehtaalle. Ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää.
Naisen pohjavire, kun se lukee tiivitaavien kolumneja "bare minimumista", se lukee näitä tasa-arvotarinoita, sen jälkeen se taistelee itsensä ulos siitä parisuhteesta, kun tunne-elämä kuolee.
Onko ihan pakko?
Red Pill Uncle
Hyvä kun sain taas hönkäsen pöläyksen verran selvää tästä katkerasta ja sekavasta vuodatuksestasi. Epäselväksi jäi mm. se, mitä naisille opetetaan jo alakouluiässä? Sekö, että myös miehen täytyy osallistua kodin- ja lastenhoitoon, eikä miesluolassa möllöttävää peikkoa tarvitse kenenkään katsella?
Ei me sitä alakoulussa opita, se on ihan itsestäänselvyys.
Ilmeisesti sun poukkoileva ja hyvin naivi ydinviestisi on, että naisen täytyy olla tyytyväinen kunhan sillä on mies. Millainen mies, ei väliä, mutta erota ei saa kun on yhteen menty ja erossahan miesraukka nollaantuu kokonaan.
Nää lussutukset varmaan on jostain u l i l audalta peräisin kuten joku jo sanoikin. Hauskaa viihdettä, siitä saat kyllä pisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Like other manosphere communities, MGTOW overlaps with the alt-right and white supremacist movements,[4] and it has been implicated in online harassment of women.[5] The Southern Poverty Law Center categorizes MGTOW as a part of the male supremacist ideology.[6]"
Tuossa perustelut, miksi kaikki nämä misogynistiset alt right häirintäviestit kannattaa ilmoittaa asiattomiksi.
"Alt-right, white supremacy....". Oon viettänyt hyvin paljon aikaa etsiessäni tietoa, eikä koskaan ole tullut vastaan ihmisrotuja, eikä politiikkaa. Alt-right on politiikkaa, ja white supremacy on valkoisen miehen ylivaltaa, ei tällä ole yhtään mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Tiivitaavit kirjoittelee sanoja peräkkäin yrittääkseen leimata keskustelijoita. Kuinka ollakaan naisella on siihen ylivertainen oikeus.
Red Pill Uncle
Kun menet rapakon taakse niin kytkös alkaa olla jo aika vahva. Ja itsekin käyttelet samaa tuontitavaraa olevaa retoriikkaa punaisine pillereinesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Like other manosphere communities, MGTOW overlaps with the alt-right and white supremacist movements,[4] and it has been implicated in online harassment of women.[5] The Southern Poverty Law Center categorizes MGTOW as a part of the male supremacist ideology.[6]"
Tuossa perustelut, miksi kaikki nämä misogynistiset alt right häirintäviestit kannattaa ilmoittaa asiattomiksi.
Tuon sitaatin mukaan KAIKKI miehiin kuuluvat yhteisöt ovat alt-right politiikkaa ja valkoisen miehen ylivallan julistamista ("Like other manosphere..."). Eli kaikki miehet. Jos mä meen biljardibaariin, jossa juttelen miehille, harrastan valkoisen miehen ylivaltaa ja laitaoikeistoa.
Ehkä kuitenkin pitäisi tosiasiallisesti odottaa, puhuuko joku opponentti ihmisroduista ennen kuin kertoo, että vastapuhuja on valkoisen miehen ylivaltaa edistävä boldilla?
Varsinainen ylivaltaliike meillä. Meidän ulivaltaliikkeellä ei ole yhtään ainutta poliittista edustajaa yhdessäkään puolueessa koko maailmassa ja ulivaltaliikkeemme harjoitta ulivaltaa. :D
Luin feministin postauksesta, joten pakko se on olla totta. Ulivaltaa tässä harjoitetaankin.
Meillä ei ole yhtään tollasta sivua, missä lukis, että mistä me keskustellaan! Me ollaan ulivallan edustajia! Täytyy oikein kertoa jätkille, että ollaan noustu ulivaltaan nyt viimein. :D
Koska on ulivallan puoluekokousbileet?
Red Pill Uncle
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää ettei lapsia ole tulossa?
Miksi sitten yleensä mitään suhdetta.
Nainen 60 v. vastaa, (neljä aikuista lasta). Niin tosiaan, miksi sitä enää on ihmisen kanssa tekemisissä, kun ei ole lisääntymisoptiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Like other manosphere communities, MGTOW overlaps with the alt-right and white supremacist movements,[4] and it has been implicated in online harassment of women.[5] The Southern Poverty Law Center categorizes MGTOW as a part of the male supremacist ideology.[6]"
Tuossa perustelut, miksi kaikki nämä misogynistiset alt right häirintäviestit kannattaa ilmoittaa asiattomiksi.
"Alt-right, white supremacy....". Oon viettänyt hyvin paljon aikaa etsiessäni tietoa, eikä koskaan ole tullut vastaan ihmisrotuja, eikä politiikkaa. Alt-right on politiikkaa, ja white supremacy on valkoisen miehen ylivaltaa, ei tällä ole yhtään mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Tiivitaavit kirjoittelee sanoja peräkkäin yrittääkseen leimata keskustelijoita. Kuinka ollakaan naisella on siihen ylivertainen oikeus.
Red Pill Uncle
Mitäpä muuta tuo sinun viestittely on kuin yksinkertaisen ihmisen leimakirveen heilutusta?
Monet aviomiehet sujauttaa sen sormuksen taskuun siinä baarin ovella sisään mennessään tai viimeistään baaritiskillä. Nähty on monet kerrat.
T. Pubissa töissä