Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Teillä on eri käsitykset eri tilanteiden " vakavuudesta" Sinulle seurustelu on kevyttä ja suhteen voi helposti lopettaa, miehelle seurustelunne on jo niin pitkällä, että yhteenmuutto tulisi kysymykseen. Se on miehelle sitoutumista, mutta sinulle vasta naimisiinmeno on sitoutumista.
Yhteen muuttaminen puolen vuoden tuntemisen jälkeen on kylläkin aika nopeaa toimintaa, joten sikäli voin ymmärtää haluttomuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että nainen vaatii avioliittoa ja miespoloinen sitten siihen suostuu. Miksei miehellä ole omaa tahtoa asiassa? Miksei hän ota vastuuta elämästään?
Sinäkään et osaa edes vastata yksinkertaisiin kysymyksiin, vaan suollat samaa lussutusta naisten keksimistä tarinoista. Et kuitenkaan perustellut edes sitä, miksi luulet naisten keinoilla millä hyvänsä pyrkivän ulos toimivista suhteista.
No, en tosin odottanutkaan muuta.
Etkö lukenut mitä kirjoitin? Onko sulla lukihäiriö? En kirjoittanut miehen tahdottomuudesta, vaan informaatiosta, jota miehellä tuskin on eli mies ei tiedä, että nainen katselee muualle suurella todennäköisyydellä. En ole väittänyt naisten "keinoilla millä hyvänsä pyrkivän avioliitosta eroon" missään vaiheessa, vaan että tulee ero. Sä selität päästäs asioita, etkä kykene pysymään faktoissa, vaan vänkäät keskustelijasta, kun pitäisi keskustella asiasta.
Siksi sun kannattais mieluummin tasoisesi lippa-Jonnen kanssa väitellä vaikka bussilipuista tai jostain väärin kirjoitetusta tatuoinnista sun ahterissa. :) Älä ota sellaista festareilla!
Red Pill Uncle
Sinä olet nimenomaosesti sanonut, että nainen haluaa eroon suhteesta ilman järkevää syytä, ja keksii sitten muille jotain tarinoita siitä miksi piti erota. Papparaisella jo alzheimer kolkuttelee kun kokoajan unohtuu omat sanomiset.
Jokainen suhteeseen alkava tietää että se voi päättyä, vaikka siihen että kumppani löytää toisen. Tämä voi sattua sekä miehelle että naiselle, joskin miehet ovat naisia useammin uskottomia jo suhteen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää ettei lapsia ole tulossa?
Miksi sitten yleensä mitään suhdetta.Olet varmaan ihana kumppani, jos parisuhde on sinulle vain lapsien saantia varten
No onhan sellainen suhde mikä ei tähtää yhteisiin lapsiin sisällötön ja tyhjä. Sama kuin pyörisi kavereiden kanssa vuosikymmenestä toiseen. Kivaa teininä ja parikymppisenä, tyhjää ja surullista nelikymppisenä.
Päinvastoin. Kahden lapsettoman aikuisen suhteessa on sisältöä vaikka kuinka, kun on aikaa keskittyä toiseen ja hoitaa suhdetta. Lisääntyvien suhde on vanhemmuutta, ja usein lisääntyminen johtaakin eroon kun ollaankin pariskunnan sijasta enää taloudenpyöritystiimi.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.
Mitä on vaimouden hyödyt???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uncle Red Pill
Voitasko keskustella siitä miten maailman näet? Kun tuosta helposti nousee sellainen naiset paha ja miehet syytön -näkemys. Yhtälailla "miehet" (lue; jotkut yksilöt kyseisen sukupuolen edustajista) pystyy selittämään valkoisen mustaksi, joten tämä sukupuolten välinen vastakkainasettelu ajaa meitä vaan erilleen vaikka päinvastaistahan yleensä haetaan. Lisäks, luulin red pill matrixvertauksen viittaavan siihen, miten näet yhteiskunnan ja ihmismielen läpi jolloin on ns herännyt massahypnoosista, mutta onko asia niin vai mitä nimimerkilläsi tarkoitat?
Sellaista voi miettiä toki. Keskustellessa on vaikea välttää sitä, mikä on henkilökohtaista ja mikä ei. Myös keskusteluissa on tosi vaikea tuoda premissejä läpi aina. Olenhan minä provosoivasti käyttäytynyt, ja se on sellaista joskus. Viihdyttelen itseäni tässä, älkää vaan ottako henkilökohtaisesti.
Red Pill vertaus on ihan oikea, tosin viittaa jo laajempaan ilmiöön eli Red Pill sisältöihin verkossa. Nimimerkki on karikatyyri, enkä ole vakavasti otettava aina kaikissa kirjoituksissani. Joskus saatan intoutua loogiseen analyysiin, ja tuskin jään ilmaisussa kakkoseksi yhdellekään Pirkolle, ja tämän ei pitäisi kilpailu ollakaan. Ehkä mun pitää vähän pehmentää näitä mun vitsejäni.
Tässä ketjussa on todella hienoja ja syvällisiä vastauksia ihmissuhteisiin, joita on tässä tullut paljon myös pohdittua. Hienoja ihmisiä, kokeneita näkemyksiä, joihin monelta osin yhdyn.
Olen huolissani en suinkaan itsestäni, eikä mulla ole hätää, mutta poikalasten tulevaisuus on todella huono mun mielestä, ja koko ajan huonommaksi menee. Se on alkuperäinen motiivini, minun elämäni on pitkälti jo korttinsa näyttäneet, ja ihan hyvä niin.
Mun mielestä tämä aloittajan kertomus on hyvä esimerkki siitä, että nuoret miehet haluavat "avioliiton tasoista sitoutumista" luullen, että heidän puolisoehdokkaansa on samalla tasolla. Näen melko yleisenä ongelmana sen, että yhteiskunnassa menestyminen edellyttää älyllistä kyvykkyyttä, ja meidät miehet on kasvatettu viivasuoriin arvoihin, ja meitä kusetetaan todella rankasti hyvin usein tässä maailmassa.
No sepäse tällä kertaa.
Red Pill Uncle
Hei kiitos vastauksesta, nyt ymmärtää paremmin sun aiempiakin kirjoituksia. Mun näkökulmasta nään aloituksen hyvänä esimerkkinä miks kommunikointi on niin tärkeää, miks puhua (rehellisesti tietenkin) kannattais ihan kaikesta mitä mieleen tulee ja vähän vielä muustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
Riippumatta siitä, onko suhteen nimi vain seurustelu, parisuhde, tai avoliitto, tai peräti avioliitto, niin eroon ei tarvita sen kummemmin kevyitä, kuin raskaitakaan perusteluja. Riittää, että ei halua olla enää yhdessä. Laistakin perusteiden vaatiminen on poistunut jo vuosikymmeniä sitten ja hyvä niin.
Olen 58-vuotias mies. Itse otan kaiken seurustelun vakavasti jollei nyt sitten ole sovittu että toinen on vain vakipanoseuraa. Jos naisystäväni kertoisi että tämä suhde on sellainen koeaika jolloin katsellaan ja vaihdetaankin jos parempi tulee vastaan niin alkaisin jo itsekin tekemään etäisyyttä suhteeseen jotta siitä irtautuminen ei tee kovin kipeää jos/kun toinen löytää paremman - itse kun ajattelen että se henkilö jonka kanssa kulloinkin seurustelen on minulle se paras. Ei aloittajan näkemys kuitenkaan väärä ole, se on hänelle oikea, hänen miesystävälleen taas erilainen toimintatapa on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää ettei lapsia ole tulossa?
Miksi sitten yleensä mitään suhdetta.Olet varmaan ihana kumppani, jos parisuhde on sinulle vain lapsien saantia varten
No onhan sellainen suhde mikä ei tähtää yhteisiin lapsiin sisällötön ja tyhjä. Sama kuin pyörisi kavereiden kanssa vuosikymmenestä toiseen. Kivaa teininä ja parikymppisenä, tyhjää ja surullista nelikymppisenä.
Toivottavasti vain provoilet.
Omassa parisuhteessani mieheni on paitsi intohimoisen rakkauteni kohde, myös paras ystäväni. Aiemmissa suhteissa mies ei ole ollut paras ystävä, mutta nyt kun on, voin sanoa, että enää en voisi vähempään tyytyä. Elämä on ihanaa, kuin tosiaan silloin lapsuuden aurinkoisina kesinä, kun sai viettää kokonaisia päiviä parhaan kaverin kanssa. Minä vaan saan tehdä sen joka päivä kotona. Tulla kotiin, jossa on suosikki-ihmiseni koko maailmasta. Ihan parasta. (On meillä tietysti molemmilla myös muita ystäviä ja elämää.)
Olen 50v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että nainen vaatii avioliittoa ja miespoloinen sitten siihen suostuu. Miksei miehellä ole omaa tahtoa asiassa? Miksei hän ota vastuuta elämästään?
Sinäkään et osaa edes vastata yksinkertaisiin kysymyksiin, vaan suollat samaa lussutusta naisten keksimistä tarinoista. Et kuitenkaan perustellut edes sitä, miksi luulet naisten keinoilla millä hyvänsä pyrkivän ulos toimivista suhteista.
No, en tosin odottanutkaan muuta.
Etkö lukenut mitä kirjoitin? Onko sulla lukihäiriö? En kirjoittanut miehen tahdottomuudesta, vaan informaatiosta, jota miehellä tuskin on eli mies ei tiedä, että nainen katselee muualle suurella todennäköisyydellä. En ole väittänyt naisten "keinoilla millä hyvänsä pyrkivän avioliitosta eroon" missään vaiheessa, vaan että tulee ero. Sä selität päästäs asioita, etkä kykene pysymään faktoissa, vaan vänkäät keskustelijasta, kun pitäisi keskustella asiasta.
Siksi sun kannattais mieluummin tasoisesi lippa-Jonnen kanssa väitellä vaikka bussilipuista tai jostain väärin kirjoitetusta tatuoinnista sun ahterissa. :) Älä ota sellaista festareilla!
Red Pill Uncle
Sinä olet nimenomaosesti sanonut, että nainen haluaa eroon suhteesta ilman järkevää syytä, ja keksii sitten muille jotain tarinoita siitä miksi piti erota. Papparaisella jo alzheimer kolkuttelee kun kokoajan unohtuu omat sanomiset.
Jokainen suhteeseen alkava tietää että se voi päättyä, vaikka siihen että kumppani löytää toisen. Tämä voi sattua sekä miehelle että naiselle, joskin miehet ovat naisia useammin uskottomia jo suhteen aikana.
Viittasin AP:n omaan kertomukseen, jonka mukaan "Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä."
Tässä kohtaa arvioin, että AP:n nykyisen poikaystävän riskit ovat korkealla, koska aloittaja tuskin on kertonut hänelle ajatuksiaan muiden katselemisesta.
Eipä siinä mitään. Kivaa oli.
Red Pill Uncle
Noniin, nyt ymmärrän vähän paremmin tätä stooriasi. Aapeen mies siis ihmetteli miten ero tuli ilman kriisiä, ts. ilman riitoja tai muita radikaaleja ongelmia suhteessa. Aapeen toiveet avioliitosta olivat kaikuneet kuuroille korville, ja kun ap lähti etsimään itselleen aviomiestä, mies olikin ihmeissään ja ero tuli puskista.
Näin voi käydä kun tulevaisuudensuunnitelmat ja toiveet eivät suhteessa kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa ajattelua. Hmm. Ite menen sen mukaan minkälainen tilanne, ihmiset on erilaisia. Tapailu on eri asia kuin seurustelu, seurusteleminen = parisuhde, en hyppäisi sellaiseen ihan kenen tahansa kanssa. Vaikka on parisuhteessa ei tarvitse heti muuttaa yhteen, riittää, että viettää pidempiä aikoja yhdessä saman katon alla. Mutta en siis juu ymmärrä tollaista virallista kirjoitettua menettelyä. Rakastuminen on aina erilaista eri ihmisen kanssa.
Mies kokee,että on/on sitoutunut enemmän kuin sinä ja hänellä on loukattu olo siitä? Hän ei rupea seurustelemaan, jos ei ole tosissaan. Sinä katsot tosissaan olon seurustelun aikana. Et ehkä vielä ole yhtä tosissasi kuin hän, jos olet hitaampi, tai et ehkä ole lainkaan tosissasi hänen suhteensa.
Ei näihin ole mitään oikeita ratkaisuja miten asiat pitää tehdä? Jos välitätte toisistanne oikeasti joustatte ja selviätte ajattelutavan eroista huolimatta? Jos ongelma on siinä, että et välitä hänestä, niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma miesystävä heittäisi APn kaltaista parisuhdefilosofiaa niin kyllä siinä pitäisi miettiä koko suhdetta uudestaan. AP:n kuvailema parisuhde kuulostaa tapailusuhteelta. Tapailuvaiheessa voi tutustua useampaan ihmiseen samaan aikaan, ei vielä suunnitella pidemmälle yhdessä, vasta tutustutaan toiseen ja suhde pidetään kevyenä. Kuitenkin siinä kohtaa kun tunteita jo on ja tiedetään että halutaan olla sen yhden ihmisen kanssa, nähdään toinen osana arkea ja tulevaisuutta, ollaan jo parisuhteessa ja itselle se on kyllä jo sitoutumista tosissaan.
Millä tahansa suhteen tasolla voi kuitenkin vielä tarvittaessa huomata että suhde ei toimikaan ja on parempi jatkaa eri teillä. Kynnys siihen tietysti kasvaa sen mukaan mikä vaihe suhteessa on menossa tai kuinka pitkään se on jatkunut. Mutta fiksu ihminen luovuttaa sen avioliitonkin suhteen jos suhde onkin takapuolesta.
Itse haluaisin myös ehdottomasti viedä parisuhteen avoliitoksi ennen avioliittoa. Vaikka olisi seurustelua takana jo pidemmän aikaa, voi yhdessä asuminen muuttaa suhteen dynamiikkaa paljonkin ja haluaisin sen nähdä ennen avioliitosta päättämistä. Liian nopeasti ei yhteen kannata muuttaa kuitenkaan.
"Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen."
Tää on musta tosi kummallinen lause.
Jos mies on teistä se joka haluaa olla vakavasti yhdessä ja sitoutua (ehkä ilman avioliittoa) , miksi hänen sitoutumisensa on vain poikaystävä-asteista? Ja miksi vasta vaimo sitoutuisi suhteen pysyvyyteen eikä tyttöystävä? Se sormusko sen määrittää että nyt ollaan vakavissaan yhdessä? Mites toi tunnepuoli? Rakkaus ja kiintymys?
Itellä se ois kuitenkin tunteet ja suhde jotka sen määrittää kuinka vakava suhde on. Kun rakastan miestä ja elämme parisuhteessa, olen sitoutunut vakavasti, riippumatta siitä onko suhdestatuksemme parisuhde, avoliitto tai avioliitto. Se olenko tyttöystävä vai vaimo ei määritä sitä rakastanko miestäni.
Moni aviomies ei kunnioita avioliittoaan pätkääkään, moni poikaystävä voi olla paljon sitoutuneempi suhteeseen kuin osa aviomiehistä. Sama vaimojen ja tyttöystävien kanssa. Se sormus ja virallisuus kun ei kuitenkaan sitä todellista sitoutuneisuutta määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näen seurustelun vakavana, eikä silloin enää "katsella, jos parempi tulee vastaan". Ainahan ihmissuhteessa on silti se mahdollisuus, että toinen pettää tai jättää, mutta tietoisesti paremman odottelu kuulostaa oudolta. Mut mä seurustelenkin vain sellaisten ihmisten kanssa, joihin olen päätä pahkaa rakastunut, en tyydy kenenkään, jota en halua intohimoisesti.
Tässäpä se tuli, suosittelen kaikille parisuhdefilosofiaa jossa ollaan kumppanin kanssa vain silloin, kun halutaan olla sen kumppanin kanssa eikä tee mieli katsella parempaa. Yhteenmuuttoja sun muita ei silloinkaan tarvitse eikä ole aiheellista kiirehtiä.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että miten reagoisin, jos oma miesystäväni esittäisi tällaista. Meidän tilanne muistuttaa sikäli aloittajan tilannetta, että olemme seurustelleet alle vuoden. Mies haluaisi muuttaa yhteen, mutta meillä on alaikäisiä lapsia, joten siihen emme ryhdy. Mieskin ymmärtää, että se ei olisi hyvä juttu nyt. Ensinnäkin pitäisi löytää iiiiiso asunto, ja sekin lienee pienin ongelmista.
Joo, mutta jos mies nyt sanoisi, että tämä on vain tapailusuhde ja hän kevein perustein tästä suhteesta lähtisi paremman tullessa vastaan, niin olisin todella pöyristynyt. Luultavasti siinä määrin, että suhde kuivuisi kokoon. En halua olla se, johon tyydytään. Olemme nämä asiat puhuneet selviksi heti suhteen alussa ja olemme onneksi samaa mieltä ja vakavissamme toistemme suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.Mitä on vaimouden hyödyt???
Minä tykkään olla rouva, vaikken todellakaan mikä kotirouva olekaan :) Onko ajatuksissani jotain väärää, siis saako iloita ihan vain siitä, että on naimisissa?
Vähän järkyttynyt olen aiemmista terapia-viesteistä. Ajatteleeko joku oikeasti, että suhde ja puoliso on väärä, jos "tarvitsee" parisuhdeneuvontaa? Ymmärrän että näin saatettiin ajatella 70-luvulla kun karsastettiin amerikkaista hapatusta kuten terapia, mutta että vielä tänä päivänä...
Sehän on etuoikeus, jos itse ja kumppani haluaa apua ja on valmis ottamaan sitä vastaan. Mielestäni paljon kypsempää käydä hakemassa apua kuin ottaa ero yrittämättä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vähän järkyttynyt olen aiemmista terapia-viesteistä. Ajatteleeko joku oikeasti, että suhde ja puoliso on väärä, jos "tarvitsee" parisuhdeneuvontaa? Ymmärrän että näin saatettiin ajatella 70-luvulla kun karsastettiin amerikkaista hapatusta kuten terapia, mutta että vielä tänä päivänä...
Sehän on etuoikeus, jos itse ja kumppani haluaa apua ja on valmis ottamaan sitä vastaan. Mielestäni paljon kypsempää käydä hakemassa apua kuin ottaa ero yrittämättä yhtään.
Ainakin omalta osaltani pointtina oli se, ettei avioliittoa tarvitse onnelliseen suhteeseen. Kun siis joku sanoi että on haettu ongelmiin apua ja meinattu erotakin monet kerrat avioliitosta, ja sitä ennen ettei suhde voi olla kovin sitoutunut ellei olla naimisissa.
Kiinnostaa mitä ikäluokkaa ap on? Onko aiempia suhteita, minkä pituisia? Noin nopeaa yhteen muuttoa en kannata itsekkään..Mutta.
Periaatteessa järkevä filosofia joo, mutta jotenkin saan sen käsityksen ettei ap:n kumppani nyt vaan ole sitä jotain.. Kun tavallaan pidät ovet auki jos sittenkin sattuisi jotain parempaa tulemaan vastaan. Jos parempaa odotat, miksi et ala aktiivisesti etsiä? Jotenkin omituista..
Jos olisin ap:n kyseinen kumppani, en jäisi odottamaan 2-3 vuotta, että tiedät haluatko sitoutua vakavasti. (Tai siis? sattuiko sitä parempaa tulemaan vastaan, oletan ettet tätä viimeistä tullut miehelle maininneeksi..)
Ai että sitä haukkumisen määrää, jos Ap:n tilalla olisikin mies.
Alue: Aihe vapaa
No onhan sellainen suhde mikä ei tähtää yhteisiin lapsiin sisällötön ja tyhjä. Sama kuin pyörisi kavereiden kanssa vuosikymmenestä toiseen. Kivaa teininä ja parikymppisenä, tyhjää ja surullista nelikymppisenä.