Kokeen arviointi: onko teistä ok, että pisteillä 57/60 saa numeroksi 9 1/2? Kysymys 5.luokasta

Voi sitä lasta, jonka äiti vaatii kymppejä ja menee aivan sekaisin, kun kokeesta tuleekin vain 9½.

Kuulostaa aika tiukalle, mutta en ole opettaja niin en tiedä arviointiperusteita. Itse muistan lukiosta n, 5 vuotta sitten, kun moni opettaja antoi minulle/muille ryhmäläisille kokeesta kympin vaikkei saanut aivan maksimipisteitä, vaan juurikin jotain 77/80. Ja sitten 75/80 oli 10- jne. Muistelen että yläasteella oli tiukempaa, ja kympin sai vain jos ihan kaikki oli oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää että millä perusteella opettajat sitten päättävät, onko se läpipääsyyn vaadittava prosentti 20, 30 vai kenties 50 tai jopa 55. Teettekö te tarkoituksella helpon kokeen (miksi? jos kuitenkin kokeen helppous kompensoidaan arvioinnin tiukkuudella) vai käykö siinä niin että oppilaat osaavat liian hyvin ja siinä kohtaa päätätte että tässä pitää sitten arvioinnin olla tiukempi?

En aina ihan tajua. Arvioinnin tulisi olla (perusopetuslain mukaan) kannustavaa mutta välillä tuntuu että se on ennemmin luulot pois -tyyppistä.

Onko se nyt jotenkin väärin pitää eritasoisia kokeita? Kun pitää helpon kokeen, heikotkin voivat joskus saada kivannäköisen numeron. Eikö se ole kannustavaa? Opettaja voi myös haluta pitää kokeen vain perusasioista varmistaakseen, että ne varmasti opetellaan ja osataan. Perusasioita testaava koe on hyville aina helppo.

Arvioinnin pitää olla myös realistista ja myös vaikeita juttuja pitää teettää, koska kaikki eivät kuitenkaan voi saada todistukseen kiitettävää.

Joskus käy niinkin, että koetta korjatessaan huomaa, että siitä tulikin näköjään liian helppo tai liian vaikea. Silloin voi muuttaa koetehtävien pisteytystä tai sitten arviointiasteikkoa.

Ei todellakaan ole väärin pitää eritasoisia kokeita, mutta ymmärsin että sitä arvioinnin tiukkuutta perusteltiin kokeen helppoudella. Eikö silloin se heikko saa edelleen heikon arvosanan koska se kokeen helppous kompensoidaan arvioinnin tiukkuudella?

Ja edelleen, jos koetta korjatessa opettajasta alkaa tuntua siltä että hitsi nämähän osaavat ihan liian hyvin -> kaikille tulisi hyvä arvosana -> arviointia täytyy tiukentaa, jotta näin ei kävisi -> eikö oppiminen ja osaaminen olekaan tavoite vaan arvosanojen täytyy noudattaa jotain tiettyä jakaumaa?

Ja miksi kaikki eivät voi saada todistukseen kiitettävää, jos he osaavat kiitettävän arvoisesti? Edellisellä sivulla joku opettaja sanoi että hän sumplii arvosanat sen mukaisesti että oppilas ja huoltaja saisi realistisen käsityksen siitä mikä arvosana todistukseen tulee. Eli opettajalla on jo entuudestaan käsitys siitä arvosanasta ja jos oppilas osaakin huolestuttavan hyvin, opettaja vääntää arvioinnin kriteerit mielivaltaisesti sellaisiksi että kokeen arvosana vastaa opettajan ennakkokäsitystä?

Opettajalla on arvioinnissa todella paljon valtaa. Sen mukana täytyy tulla myös vastuu. Olisi hyvä jos jokainen opettaja reflektoisi omaa arviointiaan ja sen oikeudenmukaisuutta.

Et ymmärrä peruskoulun arvioinnista mitään. Etkä opettajan työstä.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan arvioinnin pitää perustua monipuoliseen, jatkuvaan näyttöön. Opsin mukaan opettajan ei edes tarvitse pitää kokeita! Niitä ei tarvita arviointiin.

Kokeita kuitenkin yleensä pidetään, jotta oppilas pääsee harjoittelemaan niiden tekemistä ja saa palautetta osaamisen tasosta.

Yleensä opettaja toki ilman sitä koettakin tietää aika paljon osaamisesta. Kyse ei ole opettajan epäreilusta ennakkokäsityksestä vaan jatkuvasta näytöstä.

Opsin mukaan todistuksen arvosana EI saa olla esimerkiksi kokeiden keskiarvo. Sen pitää olla suhteutettu opsin kriteereihin. Itse en edes laske oppilaan arvioitavien suoriutusten keskiarvoa vaan mietin, osaako oppilas asioita kaiken sen perusteella, mitä olen tunneilla onnistunut näkemään. Se, onko oppilas saanut yhdestä kokeesta seiskan tai seiskapuolen, on yleensä samantekevää.

Perusopetuksen arviointi on ihan eri asia kuin yliopiston tai amk:n, joiden asteikkoja täällä käsitellään. Niillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Peruskoulu on oma maailmansa, jossa tavoite on kasvattaa, harjoitella ja jossa kaikki pitää lopulta päästää läpi.

Mutta juu, vastauksestasi paistaa tämä kovin tuttu asenne siitä, että kuka tahansa tietää peruskoulun opettajan duunin ja on pätevä arvioimaan esimerkiksi juurikin arviointia. Se tehdään täydellisellä itseluottamuksella, vaikka ei ole koskaan edes lukenut opetussuunnitelmia ja niiden perusteita.

Millä muulla alalla voisi näin käydä? Itse olen pätevä opettaja, jolla on yli 20 vuoden kokemus esimerkiksi arvioinnista, olenhan arvioinut urallani noin 1500 oppilasta kutakin moneen kertaan. Silti kuka tahansa nettikeskustelija kyllä tietää nämä asiat minua paremmin.

Todella ylimielinen vastaus, josta paistaa läpi se, että et ole tietoinen lainkaan niistä huolista, joita perusopetuksen arvioinnin oikeudenmukaisuuteen liittyy. Oletko tietoinen arviointia koskeneista tutkimuksidta, joista Oaj:ta myöten on uutisoitu? Oletko tietoinen arvioinnin uudistamisen viitekehyksestä ja sen tarpeellisuudesta? Entä oletko mielestäsi koskaan arvioinut pieleen? Onko yksikääm antamasi arvosana jäänyt mietityttämään? Ja ajatteletko olleesi täysin oikeudenmukainen ja pystyneesi arvioimaan oppilasta kriteereiden mukaisesti ilman mitään ulkopuolisia vaikutteita? Oletko ihminen?

Helpompi koe, kireämpi asteikko

Matemaattisesti täysin oikea arvostelu. En tiedä miten pitäsi olla? 9.5 on juuri oikea arvio jos 60=10. 

Shakissa sillä saa nollan.

Ihan rehti arvostelu mielestäni. Itse muistan tapauksen 9. luokalta, joilloin tehtiin standardoitu valtakunnallinen matematiikan päättökoe, josta sain kyllä 10, mutta ope veti perään miinuksen, ja ilmoitti, ettei periaatteesta anna kymppiä kenellekään.

Periaatteelliset opet voivat olla rasittavia. Kaikki kunnia silti yläasteen opeille. Ei meitä sekopäitä nyt niin kiva aina ole opettaa. Itse toki olin hiljainen hikipinko tuolloin (siksi sainkin 9. päättötodistukseen keskiarvoksi 9.6).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää että millä perusteella opettajat sitten päättävät, onko se läpipääsyyn vaadittava prosentti 20, 30 vai kenties 50 tai jopa 55. Teettekö te tarkoituksella helpon kokeen (miksi? jos kuitenkin kokeen helppous kompensoidaan arvioinnin tiukkuudella) vai käykö siinä niin että oppilaat osaavat liian hyvin ja siinä kohtaa päätätte että tässä pitää sitten arvioinnin olla tiukempi?

En aina ihan tajua. Arvioinnin tulisi olla (perusopetuslain mukaan) kannustavaa mutta välillä tuntuu että se on ennemmin luulot pois -tyyppistä.

En ole opettaja, mutta jos luokassa on vaikka se 10 oppilasta ja kaksi saa 59/60, kaksi 57/60, neljä 40/60 ja kaksi 35/60, se arviointi ei voi olla sama kuin pisteillä neljä 59/60, neljä 57/60 ja kaksi 40/60.

No mitähän ihmettä taas. Totta kai voi olla sama.

T. Ope

No ei voi, koska jälkimmäinen koe on ollut selvästi helpompi ja arvosanat tulee sopia asteikkoon.

Jep, jos vain syöttää arvosanat asteikkoon, toki voi olla samat, mutta tällöin ei mitata oikeasti osaamista tietyssä kokeessa vaan vain annetaan arvosanat. Tämä vääristää entisestään koulujen, luokkien ja jopa yksilöiden osaamiseroja. Jos opettaja tekee helpon kokeen eikä aseta sitä gaussiin, kaikki saa 10-8-arvosanan. Ei sillä onneksi ole alaluokilla niin väliä, mutta kannattaisi opettaa opettajille alunalkaenkin oikea tapa arvioida kokeita.

Eikös peruskoulussa ole 40 % arvostelu? Siksi alin arvosana on 4, jos olette koskaan ihmetelleet? Jos maksimit tuosta kokeesta ovat 60 p, nelosen saa siis 24 pisteellä. Ysi puoli on siis 9,5*6 = 57 p. Eli täsmälleen oikein meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää että millä perusteella opettajat sitten päättävät, onko se läpipääsyyn vaadittava prosentti 20, 30 vai kenties 50 tai jopa 55. Teettekö te tarkoituksella helpon kokeen (miksi? jos kuitenkin kokeen helppous kompensoidaan arvioinnin tiukkuudella) vai käykö siinä niin että oppilaat osaavat liian hyvin ja siinä kohtaa päätätte että tässä pitää sitten arvioinnin olla tiukempi?

En aina ihan tajua. Arvioinnin tulisi olla (perusopetuslain mukaan) kannustavaa mutta välillä tuntuu että se on ennemmin luulot pois -tyyppistä.

Onko se nyt jotenkin väärin pitää eritasoisia kokeita? Kun pitää helpon kokeen, heikotkin voivat joskus saada kivannäköisen numeron. Eikö se ole kannustavaa? Opettaja voi myös haluta pitää kokeen vain perusasioista varmistaakseen, että ne varmasti opetellaan ja osataan. Perusasioita testaava koe on hyville aina helppo.

Arvioinnin pitää olla myös realistista ja myös vaikeita juttuja pitää teettää, koska kaikki eivät kuitenkaan voi saada todistukseen kiitettävää.

Joskus käy niinkin, että koetta korjatessaan huomaa, että siitä tulikin näköjään liian helppo tai liian vaikea. Silloin voi muuttaa koetehtävien pisteytystä tai sitten arviointiasteikkoa.

Yllämainittujen pointtien vuoksi musta onkin tosi hassua, että tässä keskustelussa verrataan alakoulun arviointeja yliopiston arviointiin. Alakoulussa kuitenkin opetellaan hyvin perusasioita, joten mielestäni on ihan loogista, että arviointi on tiukka - pyritään siis varmistumaan, että ne asiat on oikeasti opittu, ja oppimista voidaan seurata ja puuttua oppimisen vaikeuksiin. Yliopistossa tämä on jo vähän myöhäistä, jos siis sinne asti pääsee. Nykyäänhän puhutaan jopa siitä, että peruskoulusta valmistuu suhteellisen paljon oppilaita, joiden perustaidot, kuten lukeminen, on niin heikkoa ettei jatko-opiskeluista tule mitään. Tämä mielessä on ihan asiallista, että arvostelukin on suhtelliseen tiukkaa. Jossain yliopiston tentissä joku 30% tai 50% pistemäärä osoittaa paljon suurempaa taitoa kuin alakoulussa, ei niitä voi tai kannata vertailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää että millä perusteella opettajat sitten päättävät, onko se läpipääsyyn vaadittava prosentti 20, 30 vai kenties 50 tai jopa 55. Teettekö te tarkoituksella helpon kokeen (miksi? jos kuitenkin kokeen helppous kompensoidaan arvioinnin tiukkuudella) vai käykö siinä niin että oppilaat osaavat liian hyvin ja siinä kohtaa päätätte että tässä pitää sitten arvioinnin olla tiukempi?

En aina ihan tajua. Arvioinnin tulisi olla (perusopetuslain mukaan) kannustavaa mutta välillä tuntuu että se on ennemmin luulot pois -tyyppistä.

Onko se nyt jotenkin väärin pitää eritasoisia kokeita? Kun pitää helpon kokeen, heikotkin voivat joskus saada kivannäköisen numeron. Eikö se ole kannustavaa? Opettaja voi myös haluta pitää kokeen vain perusasioista varmistaakseen, että ne varmasti opetellaan ja osataan. Perusasioita testaava koe on hyville aina helppo.

Arvioinnin pitää olla myös realistista ja myös vaikeita juttuja pitää teettää, koska kaikki eivät kuitenkaan voi saada todistukseen kiitettävää.

Joskus käy niinkin, että koetta korjatessaan huomaa, että siitä tulikin näköjään liian helppo tai liian vaikea. Silloin voi muuttaa koetehtävien pisteytystä tai sitten arviointiasteikkoa.

Ei todellakaan ole väärin pitää eritasoisia kokeita, mutta ymmärsin että sitä arvioinnin tiukkuutta perusteltiin kokeen helppoudella. Eikö silloin se heikko saa edelleen heikon arvosanan koska se kokeen helppous kompensoidaan arvioinnin tiukkuudella?

Ja edelleen, jos koetta korjatessa opettajasta alkaa tuntua siltä että hitsi nämähän osaavat ihan liian hyvin -> kaikille tulisi hyvä arvosana -> arviointia täytyy tiukentaa, jotta näin ei kävisi -> eikö oppiminen ja osaaminen olekaan tavoite vaan arvosanojen täytyy noudattaa jotain tiettyä jakaumaa?

Ja miksi kaikki eivät voi saada todistukseen kiitettävää, jos he osaavat kiitettävän arvoisesti? Edellisellä sivulla joku opettaja sanoi että hän sumplii arvosanat sen mukaisesti että oppilas ja huoltaja saisi realistisen käsityksen siitä mikä arvosana todistukseen tulee. Eli opettajalla on jo entuudestaan käsitys siitä arvosanasta ja jos oppilas osaakin huolestuttavan hyvin, opettaja vääntää arvioinnin kriteerit mielivaltaisesti sellaisiksi että kokeen arvosana vastaa opettajan ennakkokäsitystä?

Opettajalla on arvioinnissa todella paljon valtaa. Sen mukana täytyy tulla myös vastuu. Olisi hyvä jos jokainen opettaja reflektoisi omaa arviointiaan ja sen oikeudenmukaisuutta.

Toiseksi viimeisestä kappaleesta: minä kyllä tulkitsin, että opettaja pyrkii vain antamaan huoltajille ja oppilaalle kuvan siitä, millainen osaaminen on ja millaista arvosanaa sopii odottaa todistukseen. Totta kai jos oppilas parantaa tuloksiaan niin tämä muuttuu, juuri sehän siinä arvosanassa on ideana, että jos se on huono, niin oppilaalla on joku käsitys siitä, mitä aineita tai niiden osa-alueita tulee parantaa. En pysty mitenkään tulkitsemaan tuota kommenttia niin, että opettaja tekisi jonkun ennakkopäätöksen oppilaan osaamisesta ja rukkaisi sen mukaan tulevia arviointeja.

Siitä olen samaa mieltä, että jokaisen opettajan on hyvä pyrkiä arvioimaan myös omaa arviointiaan, ja varmasti tässä on monilla opettajilla myös puutteita.