Lue keskustelun säännöt.
Pystyittekö/pystysittekö menemään heti töihin vanhempamne menejtymisen jälkeen?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
suru ei ole mikään SAIRAUS. -> ei mitään syytä olla pois töistä.
Ei asias työssä voi itkeä valtoimenaan. Diagnoosiksi ahdistus, masennus, stressireaktio jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa suomalaisem kylmäkiskoisen ajatusmaailman täällä. Mitä vähemmän suret vanhempasi kuolemaa sitä parempi ihminen olet.
yhdessäkään viestissä EI ole näin sanottu.
Kyllähän tuon rivien välistä voi lukea.
Vierailija kirjoitti:
En ollut päivääkään tuollaisen takia saikulla. Molemmat vanhemmat kuolleet jo aikoja sitten. N51
Mutta päihdeongelmien takia olet saikutellut paljonkin.
Sain ensin sairauslomaa ja sitten otin lomaa hautajaisten ja perunkirjoituksia varten.
En ollut sairaslomalla päivääkään. Ekana päivänä tein pari tuntia vähemmän töitä. Korona-ajan etätyötä asiantuntija-alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain ensin sairauslomaa ja sitten otin lomaa hautajaisten ja perunkirjoituksia varten.
Asuin tuolloin ulkomailla ja työnantaja sanoi, että ota sairauslomaakin. Kävin sitten hoitamassa kaikki asiat kerralla Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin, mutta en mene. Sen jälkeen on rahaa kuin roskaa :D
On sitä nytkin, mut sit ei tarvitse miettiä yhtään...
Köyhien lapset miinustaa viestiä nro 20, kateus, se on pahasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perjantaina kuoli isä, maanantaina aloitin uudessa työpaikassa. Eipä ollut vaihtoehtoa siinä vaiheessa muuta kuin mennä töihin.
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä42222 kirjoitti:
Mun poikaystävä teki itsemurhan 2011. Sain kaksi viikkoa surra, sen jälkeen minulle kirjattiin diagnoosiksi "pitkittynyt suruhäiriö". Että sellainen suruaika sitten. Otin loparit töistä, surin puoli vuotta ja sitten takaisin töihin.
Tämä yhteiskunta on kyllä todella sairas. 2 viikkoa annetaan aikaa surra ja on läntättävä vielä surulle diagnoosi ja merkittävä se häiriöksi.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Sori, mutta et kuulosta ihan terveeltä. Lapsen kuolema on niin hirveä asia, että täytyy olla todella outo jos kirjoittaa tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Enemmän häiritsisi jos surunsa vuoksi työkyvytön ihminen tulisi töihin pyörimään ja laskettaisiin resurssiksi vaikka ei sitä todellisuudessa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Enemmän häiritsisi jos surunsa vuoksi työkyvytön ihminen tulisi töihin pyörimään ja laskettaisiin resurssiksi vaikka ei sitä todellisuudessa olisi.
No kuten sanottu, jos kaikille on samat säännöt ja optiot, niin fine. En kannata sitä, että minun suruni ei jostain syystä olisi sairaslomaviikkojen arvoinen, vaikka työkaveri vollottaisi ja lomailisi kuolemantapauksen johdosta. Tässä täytyy olla tasapuolinen kaikkia työntekijöitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Enemmän häiritsisi jos surunsa vuoksi työkyvytön ihminen tulisi töihin pyörimään ja laskettaisiin resurssiksi vaikka ei sitä todellisuudessa olisi.
No kuten sanottu, jos kaikille on samat säännöt ja optiot, niin fine. En kannata sitä, että minun suruni ei jostain syystä olisi sairaslomaviikkojen arvoinen, vaikka työkaveri vollottaisi ja lomailisi kuolemantapauksen johdosta. Tässä täytyy olla tasapuolinen kaikkia työntekijöitä kohtaan.
Oletko asperger? Et todellakaan ole normaali.
Olen vielä sen verran nuori, että jos nyt tapahtuisi, niin varmasti jäisin joksikin aikaa pois töistä ihan vaan sen toisen vanhemman takia. Auttamaan häntä ja tukemaan. Ja varmasti olisi itsekin ihan rikki, koska en sellaista vielä ollenkaan odota. Täällä on jotenkin todella tunteetonta porukkaa. Millaisia teidän vanhemmat ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Enemmän häiritsisi jos surunsa vuoksi työkyvytön ihminen tulisi töihin pyörimään ja laskettaisiin resurssiksi vaikka ei sitä todellisuudessa olisi.
No kuten sanottu, jos kaikille on samat säännöt ja optiot, niin fine. En kannata sitä, että minun suruni ei jostain syystä olisi sairaslomaviikkojen arvoinen, vaikka työkaveri vollottaisi ja lomailisi kuolemantapauksen johdosta. Tässä täytyy olla tasapuolinen kaikkia työntekijöitä kohtaan.
Ei sitä sairauslomaa määritellä sitä edeltäneen tapahtuman perusteella, vaan sen oireilun ja työkyvyttömyyden. Kyllä, sinulla on täysin sama oikeus jäädä sairauslomalle ollessasi samalla tavalla surun vuoksi työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Suoraan sanottuna mua vituttais jos mulla ois sun kaltainen työkaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna kyllä mua vituttais, jos työkaveri olis vanhemman tai lapsen kuoleman takia parhaassa tapauksessa viikkoja tai kuukausia pois töistä. Tasan tarkkaan vaatisin itselleni saman lomaedun, vaikka olisinkin ns. "ok" asian kanssa. Kuten sanottu, niin kyseessä ei ole sairaus. Voisi olla joku lakisääteinen määrä päiviä, jotka voisi ottaa vapaiksi palkallisesti asioiden hoitoa varten tietyn aikaikkunan sisään.
Suoraan sanottuna mua vituttais jos mulla ois sun kaltainen työkaveri.
Niin että jos ei jaksa ikuisesti myötäelää sun vaivojas ja ongelmias, niin on huono työkaveri. Just just. Oletko itse yhtä empaattinen ja ymmärtäväinen, kun kollegasi on koko ajan pois töistä vanhempiensa tai lastensa kremppojen ja viimein kuolamantapauksen vuoksi ja itse hukut töihin? Niinpä. Sitä sopii miettiä.
Varmaan vainajan iän lisäksi riippuu paljon myös miten kuoli. Oliko etukäteen tiedossa, kenties saattohoidossa. Vai kuoliko tapaturmaisesti yllättäen.
Itselle ainakin odottamaton kuolema tai esim.väkivaltainen kuolema olisi järkytys, joka vaatisi enemmän aikaa, että sen edes käsittäisi. Tällainen varmasti traumatisoi sen verran, että töihin ei olisi menemistä.
Oman isäni kuoleman aikaan olin juuri jäänyt työttömäksi, koska korona. Kuolema ei tullut yllätyksenä ja lomaa en ehkä siihen olisi tarvinnut. Mutta huomattavasti se helpotti, että sai asiat rullaamaan ja hoidettua "virastoaikaan", kun ei ollut töissä.
yhdessäkään viestissä EI ole näin sanottu.