¤¤¤SYYSKUUN salaisuudet ja uusi viikko¤¤¤
Ei näyttänyt uutta pinoa veilä olevan, joten aloitanpa minä sitten.
Pitkästä aikaa täältäkin. En olekaan varmaan kesäkuun jälkeen edes kirjoitellut kun kesällä oltiin paljon mökillä ja nyt elokuussa on vain laiskottanut. Yritin viime viikolla kirjoittaa, mutta kun teksti hävisi jonnekin bittiavaruuteen, en jaksanut uudestaan alkaa kirjoittaan. On ollut jotenkin motivaatiot kaikkeen vähän hakusessa. Vauvallekkaan en ole vielä jaksanut vaatteita silitellä. Kun taas kahdelle ensimmäiselle oli tässä vaiheessa jo kaikki valmiina.
Vauva kasvaa hyvin, olimme viime viikolla ultrassa ja painoarvio oli silloin 2400 gr. Olemme joutuneet käymään ylimääräisissä ultrissa sekä sydänkäyrissä, koska vauvan sydämen syke on epäsäännöllinen, jättää muutamia sykkeitä väliin, joten tilannetta seurataan. Meidän kuopuksella oli syntyessään, ja siis vieläkin reikä kammioiden välisessä seinässä, joten senkin takia tilannetta seuraillaan.
Mies lähti tänään viikon työmatkalle. Itse häntä kehoitin lähtemään koska en usko että vauva nyt vielä on tulossa mihinkään. Nyt vain vähän jännittää kun ollaan yksin tyttöjen kanssa, että mitenkähän sitä jaksaa, varsinkin kun tuo nuorimmainen on varsinainen syli-iita. Mutta toisaalta ukko matkustelee aika paljon, ettei tämä mitään uutta ole.
Mutta semmoista täältä tällä kertaa. Nyt taidan lepäillä hetken kun tuo kuopuskin nukahti.
Nyla ja Peanut 36+0
Kommentit (92)
Heräsin taas liian aikaisin, mutta koska en valvonut yöllä niin ei enää tullut uni. Kohtahan se taas väsyttää kun koko muu talo herää.
Viime viikko meni nopeasti ja supistelukin on vähentynyt. Päivittäin kyllä supistelee, mutta aika laimeaa on. Näinköhän siinä käy, että kun saisi ruveta tulemaan niin sitten laimenee koko juttu.
Käytiin tutustumassa sairaalan tiloihin ja keskustelemassa omista synnytykseen liittyvistä toiveista. Oli ihan kiva saada kaikki juteltua rauhassa, kun sitten ei välttämättä tule enää toivottua mitään kun synnytys on kunnolla käynnissä. Toivon taas mahdollisimman vähän puudutuksia ,mutta kuitenkin tarpeen mukaan. Eli jos kätilö katsoo, että kaikki etenee ja sujuu hyvin niin en halua tarpeetonta puuttumista synnytykseen. Kivun kestämiseen toivoin tukea ja ehdotuksia asennoista ja tietenkin vettä. Ammeen saanti on vaan niin tuurista kiinni, mutta se olisi ihana. Kätilö kysyi haluanko synnyttää veteen. Sanoin, etten ollut edes ajatellut sellaista enkä tiennyt että se on mahdollista. Sovittiin, että jos sattuisi sinne syntymään ja kaikki näyttää menevän hyvin niin ei minulla ole mitään sitä vastaan, mutta ei myöskään mitään pakonomaista tarvetta ole jäädä ammeeseen odottamaan, että syntyykö vai ei.
Minulla on parin viikon aikana mahan muoto muuttunut täysin. Aikaisempi poikamaha on levinnyt molemmille kyljille. Muistelen hämärästi, että olisi aiemmissakin raskauksissa levinnyt. Eli ei kai tuostakaan voi sukupuolta mennä arvaamaan. Jännittää kumpihan siellä on, kun alun tyttötunne on vaihtunut poikatunteeksi. Ongelmaa tuottaa vain se, ettei meillä ole pojalle keksittynä yhtään sopivaa nimivaihtoehtoa. Tyttöjen nimiä on muutama ja niissä löytyy paljon enemmän sopivia nimiä. No täytyy luottaa siihen, että kun vauvan näkee niin nimi tulee esiin. Oletteko te kaikki muut jo päässeet tämän nimivaiheen ohi?
Kovasti jännittää kaikkien puolesta milloin porukka pääsee jo tosi toimiin. Kohta on palstalta hävinneet elokuun odottajat ja meistä tulee palstan vanhimmat.
Joku kertoi ommelleensa kestovaippoja. Millä mallilla ompielit ja tilasitko kankaat netistä ja mistä? Olen myös miettinyt tuota itseompelun järkevyyttä, koska valmiit ovat melko kalliita ja osaan kuitenkin ommella suht ok.
Ei tässä taas tämän kummempaa.
Rasina 36+6
flunssa iski tänne ja nyt en tod. toivo, että synnytys käynnistyy.. kurkku on kipeä ja sydän hakkaa villisti :( esikoisella oli parin päivän flunssa joten toiv. minullakin on vain muutaman päivän tätä heikkoa oloa.
masun muodot ei kyllä sano mitään kumpi tulossa :D esikoisesta, tytöstä masu oli leveä kuin mikäkin ja tämä toinen tytsi on taas sellainen nätti pallo (ihan kuin olisi siis jalkapallo laitettu paidan sisään) eikä takaa huomaa, että olen raskaana ;) huvittaa kuulla tutuilta, kuinka on poikamasua, kun tiedetään hänen olevan tyttö.
masukki on kyllä hiljaista sorttia. tuntuu välillä raajojen ojennukset ja venytykset, mutta mitään riekkumista ei ole :) joskos olisi rauhallisempaa sorttia muutenkin..
eilen ajoin koko meidän pihan nurmikon, (1800neliötä on pihan koko) ja kyllä supisteli ja jomotteli tujusti. teki oikein "gutaa" ;) mutta fiilikset loppuikin sitten kun sammutin ruohonleikkurin. esikoisesta ei ollut mitään merkittäviä muutoksia synnytyksen lähestyessä. iho muuttui vain jännän herkäksi ja kasvonpesuaineet teki ärsyttäviä pikku näppysiä kasvoille vrk ennen vesienmenoa :( vai liekö ne jotain hormoninäppyjä?
joka aamu olen hokenut mantraa, että ei vauva ole vielä katsonut olevansa valmis masun suojista tulemaan pois, kun ei synnytys yöllä ole käynnistynyt.. se on kyllä hyvä ja rauhoittava ajatus mielestäni :) niin ja esikoisen räyhätessä tulee aina sanottua, että -ei pikkusisko uskalla tulla, kun on noin kiukkuinen isosisko.. ;)
nyt lepäilemään..
cec 38+1
ps. oletteko silittäneet vauvojen vaatteita?? minä silitin esikoisesta, mutta nyt katsoin jotenkin turhaksi..
Just silitin iiison kasan vaatteita mitä sain kaverilta :)
Silitin pojillekin kaikki vaatteet valmiiksi ja niin tein nytkin. Jatkossa en usko että energiaa/aikaa/jaksatusta liikenee vaatteiden silittelylle.
Mä olen siivonnut koko päivän, imuroinut ja pessyt lattioita, ja siivonnut vaatekaappeja jne. nyt on ihan tööt olo :)
Supistuksia tulee päivän mittaan useita, ja tuntuvat lisääntyvän ja voimistuvan päivä päivältä.
Mulla on ihan sellainen tunne että 39+ tää "Onni" täältä ulos tulee, vaikka olo on nyt jo TOSI tukala.
Elleivät sitten äitipolilla puutu asioiden kulkuun.
Mukavaa loppuviikkoa ja alkavaa viikkoa kaikille!
Voikaa hyvin!
Marili ja "Onni" 36+5
Meillä oli lapsivesipunktio jota jännitin, keskiviikona 20.8 Punktiossa selvisi, etä vauvan kehkot olivat kypsät, mutta stresihormooni oli koholla, tasoja on kuulemma valkoinen, harmaa ja musta ja vauvallamme oli harmaalla.
Yllättäen punktion jälkeen alkoivat supistukset, vaikka näin ei pitäisi käydä ja on erittäin harvinaista.
Olin käyrässä, joka piirsi selviä supistuksia tasaisin välein.
Lähes siltä seisomalta meidät passitettiin synnytyssaliin, jossa päätettiin vauhdittaa synnytystä kalvojen puhkaisulla. Kalvot kuitenkin puhkesivat itsestään sisätutkimuksen yhteydessä.
Synnytys oli nopea ja helppo. 1 1/2 tuntia, kovia ja kipeitä supistuksi tuli vain viisi-kuusi ja ponnistusvaihe kesti 6min. (ponnistin kontausasennossa). Vauvalla oli napanuora tiukasti kaulan ympärillä ja epäillään, että hän oli pidemmän aikaa ollut jumissa ja siitä oli seurannut stressitila hänelle.
Vauva painoi 4200g, eli ihan hyvä, kun syntyi.
Tänään lähdin sairaalasta kotiin, mutta ilman vauvaa ja voitte kuvitella, että oloni on sen mukainen.
Vauva on vastasyntyneiden valvontaosastolla sinivalossa ja hänellä on kanyyli kädessään, josta saa antibiottia, koska tulehdusarvot olivat koholla.
Kaikki on periaatteessa hyvin, vauvalla ei ole hätää, tila on hyvä, hän ei ole kipeä tarvitsee vain tehostettua hoitoa ja lääkettä.
Vauva on kuulemma keskonen vaikka onkin täysaikaisen vauvan kokoinen, iso keskonen siis ja käyttäytyy kuin keskosille on tyypillistä, ongelmat tyypilliset keskosen ongelmat. Mitään hätää ei pitäisi olla, mutta kukaan ei osaa sanoa millooin vauva pääsee kotiin. Päivä kerrallaan.
Kun hän pääsee sinivalohoidosta hän joutuuu vielä osastolle kunnes antibiotti loppuu ja minä menen sinne sitten takaisin hänen kanssaan. Sitäkään ei osaa kukaan sanoa kaunako sitten joudumme vielä yhdessä siellä olemaan.
Kävin kovan kamppailun itseni kanssa, että voinko lähteä kotiin ja jättää vauvan sinne. Mutta tuntui julmalta, että mut oli erotettu vauvasta ja myös muista lapsista, olin vaan yksin sairaalansängyllä ja tuhersin itkua.
Hoitajienkin mielestä voin ihan hyvin olla kotona ja käydä päivittäin vauvan luona.
Onneksi asumme Naikkarin lähellä, joten voin käydä siellä ihan kävellen. Juuri tulin sieltä syöttämästä vauvaa. Maitoni on noussut ja sain syötettyä vauvalle maitoa rinnasta. Kotona sitten pumppaan neljän tunnin välein ja vauvan luo mennessäni vien maitoni sinne.
Sovimme, että käyn kaksi kertaa päivässä siellä vähän syöttämässä ja sylittelemässä.
Vauvalle laitettiin myös nenä-mahaletku, koska keltaisuuden takia hän ei jaksa niin syödä ja nyt kuulemma se mitä hän eniten tarvitsee on paljon unta ja nestettä ja nyt ei ole huolta siitä neste ja syömispuolesta.
Ei vauva tiedä istunko kotona vai sairaalansängyllä. Sairaalansängyllä yksin oloni oli kamala, itkin ja mietin ja surin. Nyt kotona on muuta ajateltavaa ja oma mieleni pirteämpi ja toivon sen vaikuttavan auttavasti vauvaankin.
Hoitaja sanoi, että vauvan "oikea" paino, ei ole se 4200g, koska hän oli niin kovin turvoksissa synnyttyään ja uskon ettei olekaan, koska synnytys tosiaan oli helpoin ja kivuttomin ja ei hän näytäkään nelikiloiselta. Nyt vauva painaa 3800g.
Olo on tottakai surullinen, kun en saanut vauvaa mukaani kotiin. Täytyy vaan koittaa ajatella, ettei hänellä ole hätää ja saa siellä maan parasta hoitoa ja parenee ja vahvistuu.
Vaikeaa se on ajatella noin koko ajan, kun on niin ikävä ja itku herkässä, mutta teen parhaani ja yritän ajatella positiivisesti.
Päivä kerrallaan, ei täss muutakaan voi. Ja toivoa, että pikku tyttösemme saa nopeasti voimia ja pääsee kotiin.
MAMILLE HURJASTI ONNEA POJASTA!!! :)
Mustaverho
Olemmekin täällä jo odotelleet kuulumisia. Hienoa, että vauvalla ei ole mitään hätää. Kyllä hän varmasti sieltä suhteellisen nopeasti kotiutuu, toivotaan ainakin. Varmasti teit oikean ratkaisun kun lähdit kotiin. Pääset sentään usein katsomaan vauvaa. Ja nyt sinusta on myöskin kotona paljon apua ja seuraa muille lapsille. Ja saathan ainakin välillä muuta ajateltavaa.
Itku on varmaankin herkässä, kun hormonitasapaino taas synnytyksen jälkeen muuttuu. Mutta eiköhän sekin muutamien päivien aikana helpota ja varsinkin sitten, kun saat tytön kotiin. Voimia sinulle!
Elohelmi ja Pirkko rv 38 tasan
Onnea teidän koko perheelle! Tyttö saa hyvää hoitoa ja pääsee pian varmasti omaan kotiinsa! Ihan tässä sanattomaksi menin, ihmeellistä on elämä =D
Vielä kerran onnea ja mukavaa syksyä. Pian pääsette nauttimaan tavallista vauva-arkea.
Miisu1
Onnittelut pikkutytön syntymän johdosta! Kyllä te kohta saatte hänet kotiin ja pääsette viettämään vauva-arkea :D
Ihana kuulla, että kaikki keskosina syntyneet syyskuulaiset voivat hyvin (äidit ja vauvat)!
Uusi viikko alkaa taas, kuka mahtaa olla seuraava....?
Miaea ja masukki 35+6
Olipa ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja pikkuneiti saa tarvitsemaansa hoitoa. Muistan hyvin esikoisen alkuviikoista miten kaikki asiat tuntuivat isoilta ja itku oli herkässä - ei siis ihme, että tämä tilanne herkistää. Kotona oleminen on varmaan hyvä ratkaisu. Mainiota, että asutte vielä niin lähellä Naikkaria että vierailut sujuvat helposti.
Mulla on huomenna aamulla synnytystapa-arvio Kättärillä. Viimeinkin, viikkoja silloin jo se 38+3. Toivottavasti saadaan selkeä päätös suuntaan tai toiseen niin voin rauhallisin mielin keskittyä loppumetreihin.
Jonkinlaista loppuherkistelyä on täälläkin ilmassa, just itkin pientä esikoista kylvettäessä vuolaasti, kun ajattelin tulevaa sairaalareissua, synnytystä ja mahdollisia komplikaatiota. synnytys ei sisnällään pelota, oiskohan hormooneilla osutta näihinkin itkuihin ;)
Tsemppiä kaikille, muakin jo ihan jännittää että kuka saa seuraavana käärönsä syliin.
Adalmiina ja Pikku 38+2
Ihan veet silmissä lueskelin synnytystarinasi! Varmasti parempi,kun saat kotona olla ja on muutakin ajateltavaa. Kovasti halauksia, että jaksat ootella kunnes saat pikku prinsessan kotiin!!!
Tuutski ja pikkuruinen 36+5, joka ei varmaan enää niin pikkuruinen ole :)
Hienoa että kaikki meni kuitenkin suhtkoht hyvin. Kohta varmasti tosiaan pääsette vauvan kanssa aloittamaan sitä kotoista vauva-arkea. Ja tosiaan, jos asutte noinkin lähellä sairaalaa oli varmasti oikea päätös lähteä kotiin. Tarvitseehan muutkin lapset sinua, ja vauva on tosiaan todella hyvässä hoidossa.
Itse kuikuilen hereillä vielä koska kuopus pääsi tänään juomaan vanhasta tölkistä tupakantumppeja ja sitä inhottavaa vettä sieltä. (emme itse kyllä tupakoi,mutta eilen yksi vieraamme poltteli, eikä kukaan sitten muistanut koko tuhkatölkkiä parvekkeella) Joka tapauksessa, kun olin itse menossa nukkumaan kävin tapani mukaan kurkkaamassa lapsia, ja kuopus hengitti tosi raskaasti ja tiheään.Otin kuumeen korvasta ja sitä oli 39.4. Soitin sitten myrkytystietokeskukseen josta sanoivat että olisi ehkä hyvä käydä näyttämässä lääkärissä. Mies ei vain suostunut minua päästämään, että vaikka en nukkua pystyisikään, voin ainakin maata sohvalla tai sängyssä, eikä tarvitse istua epämukavissa tuoleissa sairaalassa. Suloinen se on kun noin ajattelee,mutta olen tässänyt sitten hermostuksissani ehtinyt siivota keittiön, pestä pyykkiä, laittanut vauvansängyn valmiiksi, ja ripustanut verhot vauvan huoneeseen. Nyt voin vain odotella...
Mutta semmoista täältä keskellä yötä.
Nyla ja Peanut 37 tasan
Arvasin, että täällä ymmärretään tuo avuntarve ja ärsytys. Itkua olen tihrustanut monta päivää. Siskoni sanoi, että enteilisiköhän tuo lähestyvää synnytystä ku yleensä en todellakaan ole ollut näin herkkä. Toki vaiva voi olla myös väsymys ja varmasti osaksi onkin. Viime kaksi viikkoa ovat olleet tosi rankkoja; yöllä eikä päivällä saa nukkua, koulu ja kerhokuskauksia koko ajan ettei vaan saa edes olla paikoillaan. Mut nyt rakas siskoni otti 5 ja 3v lapset pariksi yöksi kylään ja lisäksi on viikonloppu, että mies on kotona! Eli pari päivää vain 6v poika kotona, niin saan kyllä levätä tai tehdä mitä vain. Ihana! Ja miehellä alkoi kahden viikon kesäloma vihdoin!!!
Nyt saisi vauvakin tulla!
Ensi torstaina lääkäri taasen. Koko arvioidaan silloin ja se jänskättää kovasti sillä maha on iso. Koko ajan ollut yläköyrän yläpuolella reippaasti ja mitat olleet ultrissa jatkuvasti paria viikkoa isompia kuin lasketun ajan mukaan. Eli viikkoja voisi olla jo päälle 37. Kaikki lapseni ovat syntyneet viikolla 38 :) En jaksa odottaa!
Onnea vauvan saaneelle! Perässä tullaan!
Jaksamista kaikille!
3_x_äippä 35+2 ?