Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Sinulla on paljon hyviä puolia joita monella ei ole. On auto, oletan, että aika hyvä, ainakin kunnossa ja vakuutukset, verot katsastukset ok ja varaa ostaa siihen bensaa. Ei tarvitse pelätä poliisien ottavan rekkarit irti tai bensan loppuvan kesken.
Ei siis stressiä näistä.
Sinulla on oletettavasti työpaikka josta saat riittävää palkkaa ja lomat.
Sinulla on varaa mennä syömään valitsemaasi ruokapaikkaan ja varaa valita mieleinen annos.
Sinulla on varaa mennä katsomaan nähtävyyksiä vaikka ne olisivat maksullisiakin.Nämä kaikki esimerkiksi monelta puuttuvat. Ole onnellinen ja nauti kun on mahdollisuus. Mieti, että miksi ihmeessä stressaan kun minulla on vapaus valita mitä teen ja varaa toteuttaa niitä asioita.
Mieti miten stressaantunut oisit siinä tapauksessa jos näin ei olisi.
Sano itsellesi, että kun nyt näin ei ole niin tänä kesänä menen ja teen kaikkea mukavaa.Viestisi on osoitus TÄYdelllisestÄ empatian
ja erilaisuuden ymmärryksen puutteesta.
En kirjoita enempää. Se ei tavoittaisi maalia.Niin, minulla on tosiaan hyvin vähän empatiaa kun ongelmia tehdään vaikka ongelmaa ole.
Kuten sanoin, kuinkahan paljon on yksinäisiä ihmisiä joilla ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä kesällä mihinkään. Ei ole autoa, ei rahaa matkustella, ei mökkiä mihin mennä. No, onhan ne ilmaiset tilaisuudet. Nitähän aina tarjotaan
Mitenkähän paljon empatiaa he saavat. Tai kuinka moni edes ajatteee heidän tilannettaan.
Erilaisuuden ymmäräminen on muualla kuin täällä päässä.
No olihan tuo aika lyttäämistä sanoa ettei yksinäisyydestä saisi puhua koska omistaa auton. Eihän tuollaisella asenteella voisi koskaan avautua mistään ongelmasta, koska aina löytyy ihmisiä joilla on asiat jollain tavalla huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kiersin maailman ympäri reppu selässä. Voi noita ihania aikoja. Arvaappa mitä? Koskaan ei tarvinnut olla yksin jos ei halunnut. Yksinäiset ovat paljon helpompia lähestyä kuin kaverit tai porukkamatkaajat. Joskus tietysti oli hetkiä jotka olisi ollut kivaa jakaa jonkun tutun kanssa, mutta toisaalta sai tehdä asioita oman mielen mukaan, ei tarvinnut neuvotella, mennäänkö itään vai länteen. Olin tuolloin nuori nainen ja nainen edelleenkin mutta en erään nuori :)
Tämä toimii ehkä nuorena paremmin, tai sitten pitää olla ekstrovertti. Matkustelen paljon yksin ympäri Eurooppaa ja tosi vähän löydän seuraa, kyllä saa olla ihan omissa oloissaan. Olen ihan tavallinen nelikymppinen nainen, ehkä seuraa löytyisi jos olisi nuorempi tai jotenkin räväkämpi.
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Minuakin jännitti aikoinaan lähteä yksin matkalle. Jännitys poistui pikkuhiljaa kun ymmärsin, ettei ole syytä jännittää ja mitään ikävää ei tapahtunut eikä kukaan kiinnittänyt huomiota. Aina kun olet uskaltanut tehdä jotakin, kiitä ja taputa itsellesi, tutki miltä kulkemisesi näyttää muista - siis tuskin kukaan sinua huomioi ja jos huomioi ole tutkivinasi esim. osoitetta. Saat pian matkoiltasi enemmän kun uskaltaudut esim. puhumaan muiden kanssa. Talvella voit muistella matkojasi. Olet aina kokemusta rikkaampi. Tietysti naisena pitää olla tarkkaavainen ja pitää tavaroistaan huoli.
Löytäisitkö matkaseuralaisen vaikka hotellilta tai somesta? Suosittelen Helsinkiä (tuskin kukaan kiinnittää huomiota) ja vaikka Maarianhaminaa.
Ottaisin Mollukkaa, lukisin Hyvän kirjan. Olisin kiitollinen, ettei oo mälsää parisuhdetta riesana.
Lomissa on parasta kun saa olla yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaeltamaan ja telttailemaan johonkin missä saa todella olla rauhassa tai sitten vain mökille soutelemaan. Kuukaudessa kerkeää kyllä seikkailemaan mihin vaan, vaikka etelä-amerikkaan.
Rikkaruohotalkoille spontaania hörönaurua :-D
Itselläni on myös lomat edessä ja "tarvis vähän suunnitella jotai".
Luvassa on ainakin lähialueella matkustelua ja ihmisten tapaamista. Kotona ollessa ajattelin aloittaa pelaamaan joitakin sellaisia pelejä, joita en arkena ole syystä tai toisesta jaksanut, kun työt kuitenkin veroittaa ja väsyttää.
Huomasin tässä vaiheessa, etten ole muistanu hetkeen päivittää muistiotani "Mitä tehdä kesälomalla". Siitä ois nyt apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisenä: kypärä päähän ja samantien kaikki työasiat ja työkaverit sulkeutuu ulkopuolelle. Tielle päiväksi yksin päämäärättömästi ajellen ja illaksi omaan sänkyyn nukkumaan.
Ehdottomasti parasta tekemistä lomalla!
Motoristi
Yksin kesäloma? Enpä tiedä ehtisinkö olla yksinäinen, jos sen aikaa olisin yksin. Mutta tekisin: samaa kuin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on joku harrastus, niin katso harrastuksen tiimoilta joku kiva kesäleiri. Itse aikoinaan kävin aikuisten ratsastusleireillä, joihin kuului täysihoito. Tuttava oli keramiikkaleirillä ja kerran matkalla ollessani törmäsin samassa hotellissa ryhmään, jotka olivat tulleet akvarellimaalauskurssille. Varmasti monenlaista kivaa kesätoimintaa löytyisi harrastustenkin parissa.
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset leirit on hyvä idea. Täytyypä googlettaa mitä löytyy.
Täysi ylläpito jossain maalaisaitassa ja normaalia suomalaista ruokaa + jokin uusi taito, voiko lomaansa paremmin viettää.
Olen yksin asuva sinkku, autonkin omistan. Ei lomalla tarvitse ulkomaille lähteä, eipä sellainen edes kiinnosta.
Lomalla nautin pitkistä/ hitaista aamuista. Parvekkeella voi istuskella kirja ja/tai ristikkolehti seurana kahvin ja aamupalan kera tuntikausia. Piknikille voi mennä meren rantaan, kallioille, metsään tms. Käyn paikkakuntani museoissa ja erilaisissa näyttelyissä. Pienipalkkaisena ei lomallakaan voi tuhlailla. Olen introvertti enkä kaipaa juurikaan seuraa. Minulle loma merkitsee hiljaisuutta, kiireettömyyttä ja sitä ettei tarvitse herätä kellon soittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä viikkoa on itselleni liian pitkä aika lomailla yksin. Jaan loman kahden viikon pätkiin. Tykkään työstäni ja ainoat sosiaaliset kontaktini ovat työpaikalla. Itse lähinnä luen kirjoja ja käyn kävelylenkillä. Masennus hiipii kuitenkin nopeasti kehiin, kun on liikaa aikaa ajatella. Tämän vuoksi tuo kaksi viikkoa on riittävästi minulle kerrallaan.
Jos kaipaat seuraa ja uusia tuttavuuksia, lähde vapaaehtoistyöhön ulkomaille tai johonkin sinua kiinnostavalle kurssille, jossa majoitutaan paikan päällä. Teemana taide, liikunta, luonto, kulttuuri tms.
Tai jos olet riittävän sosiaalinen ja seikkailunhaluinen, lähde sohvasurffaamaan. Tai jos pidät eläimistä ja olet introvertimpi, vähän samaan tyyliin voi sopia pestin lemmikinhoidosta asumista vastaan, kun lemmikin omistaja on poissa (tähänkin oli joku oma sivusto, nyt tähän hätään en valitettavasti löytänyt).
Tai opettele jokin uusi taito, joka ilahduttaisi tai hyödyttäisi itseäsi; aloita uuden kielen opiskelu (esim. Duolingolla) tai opettele sujuva moonwalk.
Ihanaa lomaa sinulle joka tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökille HQ eli headquarters eli päämaja eli komentokeskus (eli tietsikka, iso tv ja kajarit + tottakai netti) pystyyn ja siinä sitten illat (ja päivätkin) menee netin/pelien/leffojen/yms ihmeellisessä maailmassa, kalja toisessa kädessä ja näppis/hiiri toisessa. Ilmastointilaite puhaltaa viileää ilmaa mukavasti sisään helteisimpinäkin päivinä ja voi nauttia sisällä olosta. Näin on mun kesät menny jo vuosikaudet. Uimassa on kiva välillä käydä toki ja pakolliset muutaman kilsan päiväkävelyt, ettei ihan kokonaan sohvalle homehdu. Välillä rillailua ja saunaa ja lisää kaljaa jne. Tällein kas näin. Ai että, kesää jo odotellaan kovasti!
Olen yksinäinen ihminen ja kesälomalla minä vain olen ja rentoudun kotona ja olen kesämökillä vanhempieni kanssa.
M32
Kannattaa ottaa kesäloma rahana! Useita tuhansia euroja saa ylimääräistä siitä jos ottaa kesälomat rahana ja sillä summalla lyhentää hyvin jo vaikka asuntolainaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa kesäloma rahana! Useita tuhansia euroja saa ylimääräistä siitä jos ottaa kesälomat rahana ja sillä summalla lyhentää hyvin jo vaikka asuntolainaa pois.
Niin, miksikäs ei, jos lomailusta ei innostu. Olet ilmeisesti unelmaduunissa, kun et lomaa isommin kaipaa. Onnittelut!
Kiva ja positiivinen ketju, josta sain paljon ideoita loman ja vapaapäivien viettoon. Kiitos niistä! Paljon oli matkailuvinkkejä niin lähelle kuin kauemmaksikin. Hieman yllätti lukemisen suosio, mutta ilmeisesti arjessa ei lukemaan juurikaan ehdi ja lomalla se onnistuu helpommin. Hyvää kesää ja leppoisia lomapäiviä!
Sitä mitä aina teen kaikista mieluiten jos en töissä ole eli pelaan pleikalla ja katon leffoja. Yatäviä en halua enkä naista koska mulla ei ole aikaa ystäville eikä naisille.
Viime kesänä kiersin viikon verran Suomea kaupungista toiseen. Varasin Onnibussin halpoja lippuja heti kun tulivat myyntiin. Seuraavaksi mieluisia asuntoja etsimään kyseisistä kaupungeista. Lisäksi Lissabonissa vietin aikaa. Muutoin kotikulmilla vaikkapa kirjan kanssa puistoon ja myöhemmin vielä rannalle.