Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Ok, selvä nakki.
Kävelisin tai pyöräilisin rannalle, hyvä kirja ja eväät mukana. Ottaisin aurinkoa.
Kotiin tultua, suihku, lasi roseeta, caavaa.
Ehdottomasti joku sarja josta kattoisin pari osaa illassa. Ja ihan oma valitsemani.
Kävisin kierroksen vaatekaupoilla. Sisustaisin kotiani.
Jos olisin sinkku tapailisin mielelläni miehiä, kesäseksi on mukavaa. Nainenkin kävis koska olen bi curious. Ei mitään vakavaa, eikä stressiä, aikusten hauskanpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryyppään , kalastan ja saunon kesälomalla yksin. Kavereita eikä läheisiä minulla ei olekkaan joten yksin vietän kaiken aikani.
Vierailija kirjoitti:
Enkä ole mitenkään erikoisen väsynyt töistäni. Yksinäisenä ihmisenä on myös se etu, että voin palautua töistä täysillä, joten en mitenkään rättiväsyneenä jää lomalle.
Yksinäisyytenä huonona puolena onkin lomat, kun ei tiedä mitä tehdä.
Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Mä - yksinäinen ihminen - odotan lomaa kun kuuta nousevaa. Ettei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Ihanaa. Koiran kanssa pitkiä metsälenkkejä ja välttelen kanssakäymisiä ihmisten kanssa viimeiseen asti. En kerro edes sukulaisille (vanhemmat ja sisarukset), että olen lomalla, ettei vaan tule painostusta ajella sinne käymään.
Jos sinulla on joku harrastus, niin katso harrastuksen tiimoilta joku kiva kesäleiri. Itse aikoinaan kävin aikuisten ratsastusleireillä, joihin kuului täysihoito. Tuttava oli keramiikkaleirillä ja kerran matkalla ollessani törmäsin samassa hotellissa ryhmään, jotka olivat tulleet akvarellimaalauskurssille. Varmasti monenlaista kivaa kesätoimintaa löytyisi harrastustenkin parissa.
Pieni reissukin aina virkistää. Menisin nytkin mielelläni viikoksi johonkin täysihoitolaan Suomessa tai sitten pariksi viikoksi johonkin Välimeren maahan. Tai lyhyempi reissu Tallinnaan, Tarttoon tai Pärnuun. Esim. muutama päivä kylpylässä. Sellaisistakin on yksin matkustellen hyviä muistoja. Myös kaupunkilomat kivoja. Museoita, kesäterasseja, uimarantoja, kauppatoreja ja kauppahalleja, elokuvia, sightseeing-veneajeluita, shoppailua ja ihania kävelyretkiä.
Siivoan, käyn vaatekaapin läpi ja järjestelen muutenkin tavaroita, teen päiväretken shoppaillen isompaan naapurikaupunkiin, ulkoilen, luen ja luen viiniä. Siinä minun yksinäisen kesäloman sisältöni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä seuraa matkalle, voit saada uuden ystävän.( Netissä löytyy)
Käy eri tapahtumissa moni muukin yksin siellä. Nauti siis :) ota selvää seudun tapahtumista.
Sille lapsettomalle lomaviikolle on ihan hitosti vaihtoehtoja mitä tehdä... Retkeilyä, matkaa, tansseissa käymistä, maalausta.... Ei riitä aika kaikkeen mitä haluaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kokeile uutta järkevästi, et tiedä siitä oikeasti ,tai no ehkä jotain. Mutta turvallinen rajojen kokeilu voi antaa paljon.
Käy yökerhoissa tanssimassa. Päivisin puistoissa, luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoilua ilman muuta pyöräily.uimarannat kesätapahtumat joihin voi pyöräillä .
Kesällä on paljon tapahtumia joihin voi osallistua kyllä ihan yksin liikkuen
Vierailija kirjoitti:
Pyydä seuraa matkalle, voit saada uuden ystävän.( Netissä löytyy)
Käy eri tapahtumissa moni muukin yksin siellä. Nauti siis :) ota selvää seudun tapahtumista.
Mä kävin viime sunnuntaina tuollaisessa lähiseudun tapahtumassa ja ainoa suunnilleen edes saman ikäluokan yksinäinen edustaja oli eräs kaiketi viihdeputkensa jo perjantaina aloittanut mies.
Joka sitten "yllättäen" onnistui bongaamaan sieltä minut vaikka silmät harittikin ja tuli juttelemaan.
Ekaksi mies yritti kaiketi sanoa moi, mutta se oli enempi örähdys kun epäonnekseen röyhtäisi samaan aikaan ja taisi saada lusikallisen edellisillan soppaakin suuhunsa. Vähän naurahti ja sitten kysyi miksi täällä on v*dusti väkeä. Kun vastasin, että on paikallisen rotaryn järkkäämä jokikävely, niin mies oitis kysyi olenko joku v*dun vapaamuurari? No en ole ja otin pari-kolme askelta sivumpaan.
Mies tuli perässä ja totesi, etten näytä kyllä lainkaan sporttiselta ja seuraavaksi pyysi heittämään röökin. Kun vastasin, etten polta niin sitten kaivoi röökiaskin taskusta ja sanoi, että anna sitten edes tulta. Kun vastasin, ettei ole tultakaan kun en polta niin mies totesi ykskantaan, että no v*dduuko siinä sitten olen ja voisin suksia sitten vaikka v*dduun.
En tiedä olenko sitten jotenkin outo, mutta en kyllä kaipaa yhtään tuollaista juttelua. Ei nimittäin ollut edes eka kerta kun saan riesakseni jonkun päihtyneen tyypin jos olen hetkeäkään pidempään paikoillani. Siksi en edes harkitse, että menisin lähipuistoon lukemaan saati että ottaisin ihan jotain eväitäkin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mut ostaisin vaikka interrail-lipun ja lähtisin reilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Sinulla on paljon hyviä puolia joita monella ei ole. On auto, oletan, että aika hyvä, ainakin kunnossa ja vakuutukset, verot katsastukset ok ja varaa ostaa siihen bensaa. Ei tarvitse pelätä poliisien ottavan rekkarit irti tai bensan loppuvan kesken.
Ei siis stressiä näistä.
Sinulla on oletettavasti työpaikka josta saat riittävää palkkaa ja lomat.
Sinulla on varaa mennä syömään valitsemaasi ruokapaikkaan ja varaa valita mieleinen annos.
Sinulla on varaa mennä katsomaan nähtävyyksiä vaikka ne olisivat maksullisiakin.
Nämä kaikki esimerkiksi monelta puuttuvat. Ole onnellinen ja nauti kun on mahdollisuus. Mieti, että miksi ihmeessä stressaan kun minulla on vapaus valita mitä teen ja varaa toteuttaa niitä asioita.
Mieti miten stressaantunut oisit siinä tapauksessa jos näin ei olisi.
Sano itsellesi, että kun nyt näin ei ole niin tänä kesänä menen ja teen kaikkea mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Sinulla on paljon hyviä puolia joita monella ei ole. On auto, oletan, että aika hyvä, ainakin kunnossa ja vakuutukset, verot katsastukset ok ja varaa ostaa siihen bensaa. Ei tarvitse pelätä poliisien ottavan rekkarit irti tai bensan loppuvan kesken.
Ei siis stressiä näistä.
Sinulla on oletettavasti työpaikka josta saat riittävää palkkaa ja lomat.
Sinulla on varaa mennä syömään valitsemaasi ruokapaikkaan ja varaa valita mieleinen annos.
Sinulla on varaa mennä katsomaan nähtävyyksiä vaikka ne olisivat maksullisiakin.Nämä kaikki esimerkiksi monelta puuttuvat. Ole onnellinen ja nauti kun on mahdollisuus. Mieti, että miksi ihmeessä stressaan kun minulla on vapaus valita mitä teen ja varaa toteuttaa niitä asioita.
Mieti miten stressaantunut oisit siinä tapauksessa jos näin ei olisi.
Sano itsellesi, että kun nyt näin ei ole niin tänä kesänä menen ja teen kaikkea mukavaa.
Viestisi on osoitus TÄYdelllisestÄ empatian
ja erilaisuuden ymmärryksen puutteesta.
En kirjoita enempää. Se ei tavoittaisi maalia.
Yksin reissaaminen ankeaa,lähdeppä nyt esim Lappiin ja Norjaan yksin,aika tyhmä ajatus,kun ei voi jakaa tuntemuksia esim kauniista maisemista,kun kuvien kautta jos ottaa valokuvia tai videoita.Kyllä tässä joutuu miettimään ,josko pääsis Pohjoiseen ja Norjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä seuraa matkalle, voit saada uuden ystävän.( Netissä löytyy)
Käy eri tapahtumissa moni muukin yksin siellä. Nauti siis :) ota selvää seudun tapahtumista.Mä kävin viime sunnuntaina tuollaisessa lähiseudun tapahtumassa ja ainoa suunnilleen edes saman ikäluokan yksinäinen edustaja oli eräs kaiketi viihdeputkensa jo perjantaina aloittanut mies.
Joka sitten "yllättäen" onnistui bongaamaan sieltä minut vaikka silmät harittikin ja tuli juttelemaan.
Ekaksi mies yritti kaiketi sanoa moi, mutta se oli enempi örähdys kun epäonnekseen röyhtäisi samaan aikaan ja taisi saada lusikallisen edellisillan soppaakin suuhunsa. Vähän naurahti ja sitten kysyi miksi täällä on v*dusti väkeä. Kun vastasin, että on paikallisen rotaryn järkkäämä jokikävely, niin mies oitis kysyi olenko joku v*dun vapaamuurari? No en ole ja otin pari-kolme askelta sivumpaan.
Mies tuli perässä ja totesi, etten näytä kyllä lainkaan sporttiselta ja seuraavaksi pyysi heittämään röökin. Kun vastasin, etten polta niin sitten kaivoi röökiaskin taskusta ja sanoi, että anna sitten edes tulta. Kun vastasin, ettei ole tultakaan kun en polta niin mies totesi ykskantaan, että no v*dduuko siinä sitten olen ja voisin suksia sitten vaikka v*dduun.
En tiedä olenko sitten jotenkin outo, mutta en kyllä kaipaa yhtään tuollaista juttelua. Ei nimittäin ollut edes eka kerta kun saan riesakseni jonkun päihtyneen tyypin jos olen hetkeäkään pidempään paikoillani. Siksi en edes harkitse, että menisin lähipuistoon lukemaan saati että ottaisin ihan jotain eväitäkin mukaan.
Olet aivan oikeassa. Ei-karskin näköinen yksinään palloileva nainen saa huomiota juuri tuommoisilta känniääliöiltä. Ei niille kannata puhua mitään. Ignooraat vaan. Jos haluaisit esim. lukea puistossa, ota rohkeampi, itsetietoisempi asenne. Kun känniääliö alkaa sönköttää, sanot heti, "voitko poistua". Jos ei poistu, seuraavaksi, "kutsun poliisin, jos et nyt lähde siitä". Luultavasti kuulet taas v-sanoja ja h-sanoja, mutta älä välitä niistä. Sääli äijäparkaa n. sekunti ja jatka lukemista.
Lahde matkalle! kannattaa varata etukateen silla kesalla on puoli maailmaa liikenteessa ja hinnat korkeammalla.
-vieta paivia pyjamissa, katsoen lemppari tv-sarjoja putkeen ja veda kunnon massyt samalla.
-hemmottele itseasi, tee erilaisia hoitoja, lakkaa kynnet
-siivoa koti ja ylimaaraiset kamat kirpparille myyntiin
-aloita kurssi ja opi jokin uusi taito, tai ota askelia mahdolista uramuutosta tms kehitysta kohden
Aulis.Juuka kirjoitti:
Yksin reissaaminen ankeaa,lähdeppä nyt esim Lappiin ja Norjaan yksin,aika tyhmä ajatus,kun ei voi jakaa tuntemuksia esim kauniista maisemista,kun kuvien kautta jos ottaa valokuvia tai videoita.Kyllä tässä joutuu miettimään ,josko pääsis Pohjoiseen ja Norjaan.
Niin, ja usein sanotaan, ettei yksin saisi lähteä patikoimaan, ei melomaan, suppailemaan. No kenen kanssa sitten?
Minä joudun myös tekemään riskiretkiä, kun ei ole ketään takapäivystäjää.
Toisaalta siinä kummasti itseluottamus ja -arvostus kasvaa, kun huomaa pärjäävänsä ihan omillaan. Sankarit raivaavat tiensä yksin, ei seuralaisten kanssa höpöttäen.
Mene tapahtumiin missä on ihmisiä. Ei sen kummempaa.
Eurooppa on täynnä vaellusreittejä, jos tykkää patikoimisesta. Nämä Espanjan, Ranskan ja Italian vanhat pyhiinvaellusreitit ovat valtavan suosittuja ja takuuvarmasti löytää seuraa kanssavaeltajista. Eikä kurita kukkaroakaan, jos asuu refugioissa.