Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Mä en välitä tehdä yhtään mitään. Nukun niin pitkään kuin huvittaa, teen ruokia ja leipomuksia joita ei työpäivinä tulisi tehtyä työläyden tai pitkän valmistusajan takia, luen, ulkoilen, pelaan tietokoneella, sometan, juon kaljaa. Ihanaa viettää lomat näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
@48 kuulostipa viestisi ihanalta. Tuollainen kesäloman vietto kuulostaa ihastuttavalta ja itsekseen lähteminen ja ajelu eri pikkupaikkakunnille ja pysähtely pian. Ja eritoten tuo vieraat uimarannat sateella. Ihana muisto toi sukuloimassa käynti.
Jotenkin innostuin tosta sun viestistä ja heti tekee mieli lähteä yksin ajelemaan pikkupaikkakunnille ja pysähdellä tollasiin pikkukauppoihin ja kahviloihin
Jos joskus koskaan tuun saamaan perhettä, niin varmaan sitä kaipaisi yksinoloaikaa ja "miksei sillon sinkkuna tullut yksin lähettyä mihkään". 🤔 Ap
Kannattaa nauttia omasta ajasta nyt, elämästä kun ei koskaan tiedä. :) Nyt naimisissa olevana pienen lapsen äitinä tuntuu seikkailulta jo se, kun pääsen yksin käymään naapurikunnan ruokakaupassa. :D Mukavaa kesää ja onnellisia kesämuistoja sinulle!
-48
Miten niin elämästä ei tiedä?? Totta kai tietää.
Minä ainakin tiedän h e l vetin hyvin, etten koskaan halua päätyä joksikin ruokamarketista innostuvaksi perheenäidiksi! En keksi miten elämänsä saisi pahemmin ryssittyä.
Kaikeksi onneksi tuollaiseksi päätymistä on helppo _ehkäistä_ eli ei tarvitse tahdottomana miettiä paksuna että ElÄmÄ yLlÄtTäÄ 🙄🙄
Kyllä se elämä vaan voi yllättää. Sinäkin voit vaikka sairastua parantumattomasti ja olla ensi vuonna tähän aikaan entinen.
Matkustaisin. Jos on rahaa käytettävissä niin joko Suomessa tai ulkomailla. Retkeillen tai hotelleissa tms yöpyen. Patikjaretket rinkka selässä, fillarimatkat, melontakursseille...
Vuokraa mökki...
Joku sanoi tallinna.
No, Virossa voi mennä muuallekin, siellä on kuulemma kaunista luontoa mantereella sekä saarissa.
Fillariretkeily Virossa....
Matkustelu on yksi parhaista jutuista. Itsekseen kohteessa saa tehdä juuri sitä, mikä eniten huvittaa (joskin toki majoittuminen kahta henkeä kalliimpaa). Voi myös harrastaa omia juttujaan, jotka töiden hektisestä rytmistä johtuen väkisinkin jäävät väliin työviikkojen aikana. Liikunta on aina hyvä juttu lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä vuonna lyhyet reissut, ja säästyy rahaa hyvään tarkoitukseen esimerkiksi Kiovaan tai luonnon monimuotoisuuden suojelun hyväksi.
Minua ainakin tympii lähteä yksin reissuun kun muutoinkin olen yksin. Itse olen yksinasumisen ja miehettömyyteni valinnut, lomaseuraa kaipaisin. Ystäviäkin on, mutta niillä on miehet ja miehettömien kanssa en niin läheinen ole, että matkalle lähtisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Pitääkö suorittaa ja rakentaa suunnitelmat? Mitä voi tapahtua jos hyppäisi seikkailuun ilman valmista? Onko pakko mennä omalla autolla? Yksin lomalla ei ole semmosia pakkorakenteita. Jos olisin Yksin,voisin hypätä junaan tai bussiin ja lähteä katsomaan. Kyllä sitä ruokaa löytyy ja neuvoa jonkun nähtävyyden löytymiseen kysyä. Kävisin myös rannoilla,toreilla...varaisin hotelliyön uudesta kaupungista ja lähtisin tutustumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkäät luonnosta, niin lähde vaeltamaan. Jos tykkäät makailla rannalla, niin ulkomaille.
Matkustaminen yksin on kivaa, kun siihen tottuu. Saat itse päättää kaikesta ja tapaat erilaisia ihmisiä.
Jos yksinäinen lähtee ulkomaille yksinäisyyttä pakoon, niin huonosti käy. Joko tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi tai löytää itsensä gigolon sängystä,ryöstetyksi tai jätetyksi kuin rukkasen. Matkusta kotimaassa, Lappiin esimerkiksi ryhmämatkalle.
Juuri näin, vihdoin joku järki-ihminen. Yksin matkustamisessa ulkomailla ei ole mitään hauskaa ja siinä tosiaan tuntee itsensä maailman yksinäisemmäksi ihmiseksi. Joku sanoo, että silloin tutustuu ihmisiin, no ei todellakaan tutustu. Kaikki ovat yleensä omissa valmiissa porukoissa, kukaan ei halua tutustua kenenkään yksinäiseen. Tosiaan vaan joku gi golo/ ryöstäjä voi ehkä yrittää tehdä tuttavuutta.
Olipa rajoittunutta ajattelua. Jos menet vaikka Santiago de Compostelan vaellukselle, niin ihmettelen suuresti, jos törmäät siellä gigoloon, vielä enemmän ihmettelen, jos et näe siellä muita kuin gigoloja:
https://www.rantapallo.fi/aktiivilomat/santiago-de-compostela-espanjan-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Sulle vois sopia matkustaminen ns. naispaikalla (tai miespaikalla). Jos sellaisia ei nykyään matkatoimistosta saa, niin erilaisilla nettisivuilla tai Facebookissa voi hakea reissukaveria. Usein myös yhdistyksillä tms on erilaisia harrastematkoja, joissa yövytään 2 hh. Niissä vois olla sopivasti stressitöntä valmista ja sopivasti omaa rauhaa.
Pistä harkintaan.
Yleensä yksin asuva ihminen nimenomaan kaipaa päiväajaksi seuraa matkoillaan, mutta ei todellakaan jaa huonetta kenenkään randomin kanssa mielellään. Oma huone on oltava!
Eiköhän se ole henkilöstä kiinni. Olen törmännyt ihmisiin, jotka nimenomaan haluavat jakaa huoneen, että matkalla on vähän seuraa. Osa taas haluaa olla yksin. Molempi parempi, ja kukin tyylillään.
mene metsään. siellä paha sinut perii ja piru sinut vie. poluttomat metsämaastot on parhautta. ei muita kulkijoita, kun puuttuu fasiliteetit. ja mikä on upeampaa, kuin aamulla herätä luonnon keskellä linnun lauluun, eikä ihmisen tuottamiin ääniin? tämä siis metallimusiikin ammattilaisen mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on tullut hyviä ideoita! Mä lähtisin siitä, et mitä sä ap tykkäät/haluat tehdä? Ja myös tietenkin et miten uskallusta/lomarahoja jne. riittää. :)
Myös yrittäisin "totutella" itseäni siihen yksinoloon, jos se jännittää tai ahdistaa. Esimerkiksi leffassa, teatterissa tai museossa käynti yksin. Siitä seuraava askel esim. kahvila, sitten lounas, sitten illallinen. (Okei, mihinkään tosi hienoon paikkaan en ehkä lähtis yksin, ellen ihan välttämättä haluaisi syödä siellä, eikä kukaan lähtis mukaan). Ja tosiaan kirja tai vaikka lehti mukaan, niin on vähän seuraa. :)
Ja jos ei uskalla lähteä yksin reissuun niin voi "haastaa" itsensä tekemään jotain uutta joka päivä loman ajan. Se voi olla vaikka ihan pieni juttu! Voi käydä vaikka eri ruokakaupassa kun yleensä, pysähtyä uuteen kahvilaan tai kävellä jotain erilaista reittiä kotiin. Jo pienillä muutoksilla voi tulla vähän sellaista loman tuntua. Ja (asuinpaikasta riippuen) varmasti löytyy kaikenlaista tehtävää ja nähtävää, jota et ole aikaisemmin tehnyt tai nähnyt. Ja jos budjetti antaa myöten, niin voi kokkailla/opetella jotain erikoisempia herkkuja tai vaikka syödä lounasta ulkona joka päivä (take away, jos on sosiaalisesti helpompi syödä vaikka puistossa.) Tai ostaa vaikka leikkokukkia tai jonkun paremman viinipullon tai muuten vaa käyttää rahaa vähän helpommin (jos siis on lomasaastoja), mulla ainakin tollaset pienet jutut tuo sellasta erikoistunnelmaa.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin käy ihmeessä Suomenlinnassa! Onhan se varmasti nähty moneen kertaan, mut siellä on kiva tunnelma. Pakkaa eväät mukaan, kiertele saarta ja etsi joku kiva piknik paikka. Istuskele, lue, herkuttele ja sitten kun alkaa tylsistyttämään niin voi käydä vielä terassilla. Myös esim. Lonnan sauna vois olla kiva kohde.
Mä oon ollut vuosia sinkku ja myös aika rahaton, et en oo monesti päässy reissuun vaikka joskus (tosi harvoin) kaverit on myös kysynyt mukaan. Mutta tykkään mun asuinpaikasta ja oon oppinu tekemään kaikenlaista yksin. (Oon tehny myös epäsäännöllistä työtä, eli ihan jo perusvapaat oon ollut usein yksin.) Ja arvostamaan sitä omaa kaupunkia ja sitä yksinoloa. :)
- kirjoittaisin
- lukisin
- tekisin 1-2 yön vierailuja kavereiden ja sukulaisten luo
- retkeilisin metsissä, päiväretkiä ja yön yli retkiä
- tekisin pitkiä pyöräretkiä
Kuljeskelisin! Tykkään kuljeskella. Menisin tapahtumiin jotka kiinnostavat minua.
Sain ensimmäisen lapsen pian valmistumisen jälkeen. Sitten lapsuuden minulla ei ole ollut pitkiä vapaita huolettomia kesälomia. Ei se haittaa, kesätyötkin olivat ihan ok, ja kyllä aikaa riitti niiden lisäksikin.
Tuntuu ihan fantasialta, että saisi monta viikkoa keskittyä vain omiin kiinnostuksenkohteisiin, omaan rentoutumiseen ja hauskanpitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin kahdeksi viikoksi Kreikkaan nauttimaan hyvästä ruuasta, lämmöstä ja upeista maisemista.
Ja Stavros Gigolopouloksesta 😍
Vähävaraisena vietän loman kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilisin mahdollisimman paljon. Ajaisin vaikka autolla uudelle paikalle iha vaa käveleen ja nauttiin maailmasta
Tätä olen itsekin tehnyt paljon, mutta yksinäisyydestä toiseen yksinäisyyteen ei enää oikein viehätä.
Yksin voi kyllä sinänsä tehdä miltei kaikkea kuin seurassakin, mutta ainakin minusta yksin on moni asia/tekeminen tosi tylsää kun muutenkin ne on kivaa vain siksi, että siinä samalla on kaveri(e)n kanssa. Se seura siis on pääasia ja vaikka piknik oheistekemistä.
Ei yksin ole kivaa piknikillä. Tai ainakaan mulla ei ole.
Matkustelisin junalla tai bussilla moikkaamaan kauempana asuvia sukulaisia ja tekisin samalla pieniä päiväretkiä mielenkiintoisiin paikkoihin heidän asuinalueensa ympäristössä.
Vaikea tietää mitä sinä voisit tehdä, mutta itse tekisin sitä mikä itseäni kiinnostaa.
Mihin tunnen kiinnostusta. Mitä haluat tehdä? Sinullahan on päivien verran aikaa, sinulla on mitä todennäköisimmin rahaa, teet, mikä sinua kiinnostaa.
Matkustat jos kiinnostaa, retkeilet jos kiinnostaa, käyt uimassa, käyt torilla, käyt terassilla, vuokraat mökin, käyt kesäteatterissa, käyt tapahtumissa, menet rokkijuhlille...
Kai sinulla nyt jotain kiinnostuksen kohteita on!
Jos olisi auto käytössä niin ehdottomasti tekisin kotimaan roadtripin. Kävisin kansallispuistoissa ja ehkä yöpyisin niissä tai maatilamatkailupaikoissa. Kirjastosta löytyy Ari Taipaleen kirja Matkaopas Suomeen, johon on listattu mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Lisätietoa ja lisävinkkejä saa netistä. Suomi on pullollaan nähtävyyksiä.
Kannattaa myös katsoa oman kaupungin matkailusivuja sillä silmällä ja heittäytyä turistiksi kotikaupungissaan. Monissa paikoissa pääsee vesistöön miniristeilylle ja sellaisen tekisin ehdottomasti.
Saaristo on myös ihana. Airbnbn tai ihan perinteisten majoittajien kautta löytyy majoituspaikkoja ja maisemat ovat ihanat.
Suunnittelu tekee lomasta vaivattoman. Kun katsoo kaikki ruokapaikkoja myöten valmiiksi, ei aikaa mene jahkailuun. Ja kun on yksin liikenteessä, aina voikin lennosta muuttaa suunnitelmaa.
Tallinna on myös valtavan ihana kesäkaupunki ja ravintolat edullisia. Ota sinne yhden tai kahden yön matka ja kiertele ja nauti tunnelmasta. Ahvenanmaalla en ole käynyt, mutta sinne haluaisin lähteä ainakin yhden yön reissulle.
Monet eräopaspalvelut järjestävät ohjattuja ryhmävaelluksia, joten aiempaa kokemusta ei välttämättä tarvita. Varusteita saa vuokrattua Partioaitasta tai eräopaspalveluilta myös. Suosittelen lämpimästi, jos retkeily kiinnostaa.
Kannattaa suunnitella koko loma etukäteen sopivasti rytmittämällä reissuelämää ja kotilomailua. Näin ei tule jämähdettyä kotiin vaikkapa huonon sään takia tms.