Saako teillä vain ilmoittaa toiselle, että "huomenna onkin työvuoron ja sunnuntaina menen juhliin"

Ei, jos minulla on ovulaatio.

minä vaan kysyn kirjoitti:

Missä vaiheessa hoidatte parisuhdetta?

Mammat ovat löytäneet Sen Oikean jonka kanssa suhde hoituu hoitamatta. Jos ei hoidu, jättävät sen sian.

Vierailija kirjoitti:

Ei, jos minulla on ovulaatio.

PMS:n aikaan pitää poistua?

minä vaan kysyn kirjoitti:

Missä vaiheessa hoidatte parisuhdetta?

Tuskin nyt joka päivä töissä ollaan ja työkavereitakaan tuskin lopettaa joka viikko. Parit läksärit vuodessa yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua kysymystä. Juhliin todennäköisesti pyydetään puoliso mukaan ja niistä tiedetään jo aiemmin. Yllättäviä työvuoroja ei ole, mutta jos olisi, niin kertoisin puolisolle, ettei ihmettele mihin menin.

Kuulin juhlista ekaa kertaa nyt pe iltapäivällä.

Eli onko ongelma nyt se että et ole voinut valmistautua vähintään viikkoa juhliin vai onko kumppani menossa juhliin johon sinua ei ole kutsuttu?

Minua ei ole kutsuttu. Olisin järjestänyt itselleni vaikka mökkiviikonlopun tai ylitöitä, jos olisin tiennyt.

Kai sitä nyt osaat olla viikonlopun yksinkin,aikuinen ihminen.

Outo kommentti, tottakai osaa, mutta kyllä minä olisin pettynyt jos perjantai-iltaan saakka olisin luullut edessä olevan yhteisen kivan viikonlopun niin eipäs olekaan.

Mieluummin olisin yksin kuin tuommoisen kumppanin kanssa.

Onneksi meillä on asiat toisin, menimme yhteen koska haluamme olla yhdessä.

Tyypillinen nainen olettaa paljon eikä vaivautua kysymään ja loukkaantuu kun oletus ei toteudu

Tyypillinen mies olettaa, että naisen ei tarvitse olettaa mitään koska se on sitomista ja pallit irtoaa? Ja vapaus tarkoittaa sitä, että minkäänlaisia ennakko-oletuksia ei saa olla naisella, mutta miehen ennakko-oletus että mikään ei saa häntä sitoa, on kaiken lähtökohta? 

Ja sitten ihmetellään, miksei mies kasva isyyteen... 

Joo, ilmoitusasia. Just tänään sanoin miehelle, että huomenna teenkin töitä muutaman tunnin ja ensi  perjantaina on työporukan kanssa illanvietto. Syömään ja baariin ehkä , nuorten reippaiden kollegojen kanssa.

Meillä on omat menot ja jutut ihan täysin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua kysymystä. Juhliin todennäköisesti pyydetään puoliso mukaan ja niistä tiedetään jo aiemmin. Yllättäviä työvuoroja ei ole, mutta jos olisi, niin kertoisin puolisolle, ettei ihmettele mihin menin.

Kuulin juhlista ekaa kertaa nyt pe iltapäivällä.

Eli onko ongelma nyt se että et ole voinut valmistautua vähintään viikkoa juhliin vai onko kumppani menossa juhliin johon sinua ei ole kutsuttu?

Minua ei ole kutsuttu. Olisin järjestänyt itselleni vaikka mökkiviikonlopun tai ylitöitä, jos olisin tiennyt.

Kai sitä nyt osaat olla viikonlopun yksinkin,aikuinen ihminen.

Outo kommentti, tottakai osaa, mutta kyllä minä olisin pettynyt jos perjantai-iltaan saakka olisin luullut edessä olevan yhteisen kivan viikonlopun niin eipäs olekaan.

Mieluummin olisin yksin kuin tuommoisen kumppanin kanssa.

Onneksi meillä on asiat toisin, menimme yhteen koska haluamme olla yhdessä.

Tyypillinen nainen olettaa paljon eikä vaivautua kysymään ja loukkaantuu kun oletus ei toteudu

Tyypillinen mies olettaa, että naisen ei tarvitse olettaa mitään koska se on sitomista ja pallit irtoaa? Ja vapaus tarkoittaa sitä, että minkäänlaisia ennakko-oletuksia ei saa olla naisella, mutta miehen ennakko-oletus että mikään ei saa häntä sitoa, on kaiken lähtökohta? 

Ja sitten ihmetellään, miksei mies kasva isyyteen... 

Eihän AP:lla ole edes lapsia.

Mies on pidennetyn viikonlopun kavereidensa kanssa muualla, minä koronassa kotona. Ei ongelmaa. Osaan viihdyttää itseäni kotonakin eikä koti ole vankila meistä kummallekaan. Paitsi minulle koronan takia tällä hetkellä. Ei ole tervettä olla niin kiinni kumppanissa, että kaikesta pitää anoa lupa viikkoja ennen. Eri asia jos näette jotenkin harvoin ja ainoastaan viikonloppuisin, silloin olisin itsekin harmissani. Mutta jos asutte yhdessä, niin suosittelen sinullekin, että kannattaa rakentaa sitä omaakin elämää, ettet tukahduta toista liiallisella ripustautumisella. Olette aikuisia ihmisiä, sinulla tulisi olla omiakin juttuja, samoin kumppanillasi.

AP:n suhteessahan SAA tehdä noin, kun noin kerta tapahtuu usein. Miksi moinen puolustelu ja hyökkäys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa tietenkin. Minulla on tilanne että vuoroja saatetaan tarjota lyhyellä varoitusajalla poissaolojen tms takia. Olisi hullua joutua kyselemään puolisolta lupaa työvuoron ottamiseen. Ja jos ystävä extempore pyytää vaikka kauniin sään takia terassille niin ei puolisolta tarvitse lupaa kysellä, ei kumpikaan meistä ole toisen huoltaja. Sovituista menoista täytyy tietysti pitää kiinni eikä niitä voi perua ilman keskustelemista.

Vuoro on ollut miehen tiedossa, muttei ollut maininnut.

Ei luulisi olevan suuri kriisin paikka, vaikka toinen unohtaa ilmoittaa jonkun työvuoron. Itse teen reissutöitä, matkaohjelmat muuttuu, peruuntuu ja ties mitä koko ajan enkä minä edes yritä pitää vaimoa ajan tasalla. Hyvä kun itse muistan milloin pitää lähteä taas lentokentälle. Vaimo tietää, että jos haluaa jotain järjestää, pitää kysyä sopiiko minun kalenteriin. Ei ole yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua kysymystä. Juhliin todennäköisesti pyydetään puoliso mukaan ja niistä tiedetään jo aiemmin. Yllättäviä työvuoroja ei ole, mutta jos olisi, niin kertoisin puolisolle, ettei ihmettele mihin menin.

Kuulin juhlista ekaa kertaa nyt pe iltapäivällä.

Eli onko ongelma nyt se että et ole voinut valmistautua vähintään viikkoa juhliin vai onko kumppani menossa juhliin johon sinua ei ole kutsuttu?

Minua ei ole kutsuttu. Olisin järjestänyt itselleni vaikka mökkiviikonlopun tai ylitöitä, jos olisin tiennyt.

Kai sitä nyt osaat olla viikonlopun yksinkin,aikuinen ihminen.

Outo kommentti, tottakai osaa, mutta kyllä minä olisin pettynyt jos perjantai-iltaan saakka olisin luullut edessä olevan yhteisen kivan viikonlopun niin eipäs olekaan.

Mieluummin olisin yksin kuin tuommoisen kumppanin kanssa.

Onneksi meillä on asiat toisin, menimme yhteen koska haluamme olla yhdessä.

Olitko itse kertonut puolisolle, että olet suunnitellut teille yhteistä kivaa viikonloppua?

Miksi ihmeessä pitää edes erikseen suunnitella yhteinen, kiva viikonloppu jotta puolison kanssa voi/saa olla yhdessä? Miksi lähtökohtana pitäisi parisuhteessa ja koko yhdessäolossa olla sen, että se on jotenkin pelkkä ikävä velvollisuus viettää vapaa-aikaa yhdessä ja siksi pitää olla jotain spesiaalia menoa, että siihen viitsisi aikaansa uhrata? Että se puoliso on vaan "puoliso" jolle on ihan ok tehdä oharit ihan millä ikinä syyllä, ettei vaan tarvitse viettää aikaa yhdessä? Ihan kuin ajan viettäminen toisen kanssa olisi jokin rangaistus jota pitää yrittää vältellä kaikin tavoin.

Onko se tosiaan täysin vieras ajatuskin, että puoliso valitaan sillä perusteella että on yhteisiä kiinnostuksenkohteita/harrastuksia sekä yhteensopiva elämäntapa? Että parisuhteeseen päädytään ihan siksi, kun yhdessä on h!ton kiva olla ja siksi yhdessä myös halutaan viettää aikaa vaikka ei tehtäisi mitään erikoisempaa eikä mentäisi minnekään? Ettei toiselta tarvitse varata yhdessäolo-aikaa ennalta kuin kampaajalle tai lääkäriin mennessä ja se on ihan oma syy kun et kerran järkännyt mitään, joten ei mun sun kanssa tarvitse aikaani viettää.

Mä en käsitä miksi tällaiset ihmiset edes haluaa olla/elää parisuhteessa kun kerran se yhdessäolo on niin epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa tietenkin mennä. Mutta sellaisessa suhteessa en suostu (enää) elämään ikinä, jossa tuntuu ettei puoliso halua viettää vapaaehtoisesti aikaa mun kanssa käytännössä ollenkaan, vaan ihan mikä tahansa kumminkaimanserkunveljen saunaremonttikin menee yhdessäolon ja yhteisen ajan ohi.

Viikonlopusta ja viikosta toiseen.

Mä haluan elämänkumppanin jonka kanssa elää, tehdä ja kokea yhdessä asioita ja tietenkin niin, että toinenkin haluaa samaa minun kanssani. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhdessä pitäisi olla 24/7 eikä mitään omaa elämää saisi olla. Kummallakin pitää olla myös omia juttuja ja menoja, mutta myös se yhteinen halu yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen sekä yhteisiä kiinnostuksen kohteita sekä harrastuksia. Niitä voi sitten tietenkin harrastaa sekä yhdessä että erikseen tilanteen mukaan.

Parisuhde ei ole vankila.

Ei ole vankila kun vankilakin kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin parisuhde sinun kanssa. Sanoit että saa olla omakin elämä mutta käytännössä se ei ole mahdollista kun kaiken pitää tapahtua yhdessä jopa harrastukset ja kiinnostuksen kohteetkin pitää olla samat kuin sinulla. Sinun kaltaisella ihmisella on nimityskin, kontrolli friikki

Prssilmälläkö sä tuon lainaamasi viestin luit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua kysymystä. Juhliin todennäköisesti pyydetään puoliso mukaan ja niistä tiedetään jo aiemmin. Yllättäviä työvuoroja ei ole, mutta jos olisi, niin kertoisin puolisolle, ettei ihmettele mihin menin.

Kuulin juhlista ekaa kertaa nyt pe iltapäivällä.

Eli onko ongelma nyt se että et ole voinut valmistautua vähintään viikkoa juhliin vai onko kumppani menossa juhliin johon sinua ei ole kutsuttu?

Minua ei ole kutsuttu. Olisin järjestänyt itselleni vaikka mökkiviikonlopun tai ylitöitä, jos olisin tiennyt.

Kai sitä nyt osaat olla viikonlopun yksinkin,aikuinen ihminen.

Outo kommentti, tottakai osaa, mutta kyllä minä olisin pettynyt jos perjantai-iltaan saakka olisin luullut edessä olevan yhteisen kivan viikonlopun niin eipäs olekaan.

Mieluummin olisin yksin kuin tuommoisen kumppanin kanssa.

Onneksi meillä on asiat toisin, menimme yhteen koska haluamme olla yhdessä.

Tyypillinen nainen olettaa paljon eikä vaivautua kysymään ja loukkaantuu kun oletus ei toteudu

Tyypillinen mies olettaa, että naisen ei tarvitse olettaa mitään koska se on sitomista ja pallit irtoaa? Ja vapaus tarkoittaa sitä, että minkäänlaisia ennakko-oletuksia ei saa olla naisella, mutta miehen ennakko-oletus että mikään ei saa häntä sitoa, on kaiken lähtökohta? 

Ja sitten ihmetellään, miksei mies kasva isyyteen... 

Eihän AP:lla ole edes lapsia.

Vielä. Jostain kumman syystä näihinkin suhteisiin lapsia ilmaantuu, ja sitten ihmetellään miksei mies muutukaan isäksi. Vaikka hän ei ole aiemminkaan oppinut kenestäkään huolta kantamaan lainkaan. Ei sellainen taito tyhjästä synny, eikä vanhemmiksi sopivia tyyppejä valmisteta tehtaassa. Sellaiseksi pitäisi kasvaa. Miten, jos asenne siihen asti on ollut päinvastainen kuin isäihmiseltä tarvittaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa tietenkin mennä. Mutta sellaisessa suhteessa en suostu (enää) elämään ikinä, jossa tuntuu ettei puoliso halua viettää vapaaehtoisesti aikaa mun kanssa käytännössä ollenkaan, vaan ihan mikä tahansa kumminkaimanserkunveljen saunaremonttikin menee yhdessäolon ja yhteisen ajan ohi.

Viikonlopusta ja viikosta toiseen.

Mä haluan elämänkumppanin jonka kanssa elää, tehdä ja kokea yhdessä asioita ja tietenkin niin, että toinenkin haluaa samaa minun kanssani. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhdessä pitäisi olla 24/7 eikä mitään omaa elämää saisi olla. Kummallakin pitää olla myös omia juttuja ja menoja, mutta myös se yhteinen halu yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen sekä yhteisiä kiinnostuksen kohteita sekä harrastuksia. Niitä voi sitten tietenkin harrastaa sekä yhdessä että erikseen tilanteen mukaan.

Parisuhde ei ole vankila.

Ei ole vankila kun vankilakin kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin parisuhde sinun kanssa. Sanoit että saa olla omakin elämä mutta käytännössä se ei ole mahdollista kun kaiken pitää tapahtua yhdessä jopa harrastukset ja kiinnostuksen kohteetkin pitää olla samat kuin sinulla. Sinun kaltaisella ihmisella on nimityskin, kontrolli friikki

Että sellaista sitten. Ideana kun on, että parisuhteeseen alkaa jo alun pitäen vain sellaisen ihmisen kanssa joka ihan sinkkunakin harrastaa asioita jotka on itsellekin tärkeitä ja mieluisia. Sitten niitä tietenkin voidaan harrastaa jatkossa myös yhdessä.

Ei tulisi mieleenkään enää alkaa suhteeseen sellaisen miehen kanssa jonka kiinnostuksen kohteet, harrastukset ja vapaa-ajanviettotavat olisi liian/täysin erilaisia eikä yhteistä olisi oikein edes ajatusmaailmassa vaan jatkuvasti oltaisiin napit vastakkain kun lopulta kaikki mitä toinen sanoo/tekee vaan ärsyttää. Toinen ei muutu itselle oikeammaksi/paremmaksi vaikka kuinka sitä odottaisi ja vaatisi. Eikä pidäkään. Hän on sellaisenaan just hyvä, mutta jollekin toiselle. Sama juttu sitten ihan itsenkin kanssa. Pidemmän päälle menee mahdottomaksi olla jotain muuta kuin oma itsensä.

Älytön ajatuskin, että parisuhteessa vaatisi toista tekemään jotain/lähtemään jonnekin joka ei kiinnosta yhtään. Onpa sitten kivaa, kun toinen olisi tietenkin naama nurinpäin ja jankkaisi ensi onko pakko lähteä ja hän ei halua ja miks me mennään ja ollaanko me pitkään ja joko voidaan häipyä ja vää-vää-vää. Ihan samahan tuo on kuin pakottaisi jonkun hyppäämään laskuvarjolla. Miksi edes kiusata moisella suhteella niin toista kuin itseäänkin?

Siksi sitä pitääkin miettiä mitä elämältään/parisuhteeltaan haluaa ja mistä voi tinkiä ja mistä ei. Ja jos itsellä on kovasti aikaa vievää harrastusta/kiinnostuksen kohdetta niin silloin ei parisuhdettakaan kannata ajatella kuin sellaisen ihmisen kanssa jolla on itselläänkin samankaltainen kaiken vapaa-ajan nielevä harrastus. Joko sama tai sitten ihan eri.

Parisuhteessa kun ei ole mikään pakko yrittää väkisin elää ja varsinkaan, jos sille ei ole aikaa eikä edes kiinnostusta. Sitä voi myös sanoa heti alkajaisiksi että kiitos, mutta ei kiitos jos joku väärä alkaa pyörimään ympärillä. Tai vaikka sitten oikeakin, mutta ihan väärään aikaan.

En ole tiennytkään, että yhteen muutto antaa määräysvallan toisen menoihin. Hemmetti tässähän on mennyt kohta kymmenen vuotta, että mieheni ei ole tarvinnut kysyä lupaa minulta tehdä jotain!

Se on ilmoitusasia, mutta kyllä meidän suhteessa juhlista sun muista ilmoitetaan heti kun sellaiset on tiedossa. Kumpikaan meistä ei ole koskaan ilmoittanut toiselle perjantaina että menen juhliin sunnuntaina. Ellei nyt ole tullut jotkut yllätyskekkerit, mutta sellaisiin olemme yleensä molemmat kutsuttuja.

Työvuoroista puhutaan samalla tavalla etukäteen, että toinen tietää hyvissä ajoin että mitä suunnitelmia toisella on, toki ei sekään mikään ongelma ole jos äkillisesti täytyy muuttaa vuoroa.

Ihmettelen aina tätä ettei toiselle puhuta. Me puhutaan miehen kanssa paljon. Puhutaan arkisista asioista, töistä, tapahtumista ja romanttisista asioista. Elääkö muut jossain ihmeen mykkäkoulussa kumppaninsa kanssa jos eivät ole millään lailla tietoisia heidän lähitulevaisuuden suunnitelmistaan?

Öö, totta kai, jos ei ole mitään sovittua menoa. Ja jos on, niin sitten neuvotellaan. Esim. oltiin kerran mieheni kanssa sovittu pyöräretkestä, kun hänen ystävänsä, jota näkee harvoin, ilmoitti olevansa kaupungissa. Sanoin, että mene kaverisi kanssa, me mennään pyöräretkelle toinen kerta. Ja sitten menin pyöräilemään tyytyväisenä ihan itsekseni ja söin jätskiä merenrannassa. Ja yhteiselle pyöräretkelle mentiin seuraavana viikonloppuna.

Niin, mutta ap on varmasti mielesssään ajatellut, että tänään on treffiviikonloppu ja sitten mies hoksannut lukea kumppanin ajatuksia. Olipa tyhmä mies tosiaan... 

Miksi et ap sanonut miehelle, että kaipaisit yhteistä aikaa hänen kanssaan. Mieluusti etukäteen tai sitten viimeistään, kun selvisi, että mies on poissa viikonloppuna. Jos nimittäin pyytää asioita toisilta, niin hämmästyttävästi niitä asioita usein saa.

En usko, että suhteesi kestää, jos et ap opettele suoraa, mutta samalla lempeää kommunikointia.

Meillä on lapsia, ja omat menot neuvotellaan hyvissä ajoin. Pienet menot voi ilmoittaa, mutta jos on iltameno niin siitä kysytään puolison "lupa". Harvoin kumpikaan vastustaa toisen menoa, ellei meoja ole jatkuvasti ja/tai ne vievät toistuvasti paljon rahaa.Työ kummallakin säännöllistä, joten siinä ei ole mitään sovittavaa.

Vierailija kirjoitti:

minä vaan kysyn kirjoitti:

Missä vaiheessa hoidatte parisuhdetta?

Mammat ovat löytäneet Sen Oikean jonka kanssa suhde hoituu hoitamatta. Jos ei hoidu, jättävät sen sian.

Ei hyvä parisuhde edellytä treffileikkejä ja hotelliviikonloppuja. Hyvä parisuhden on hyvää, molemmille mukavaa arkea ja toisen huomioimista siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä vaan kysyn kirjoitti:

Missä vaiheessa hoidatte parisuhdetta?

Mammat ovat löytäneet Sen Oikean jonka kanssa suhde hoituu hoitamatta. Jos ei hoidu, jättävät sen sian.

Ei hyvä parisuhde edellytä treffileikkejä ja hotelliviikonloppuja. Hyvä parisuhden on hyvää, molemmille mukavaa arkea ja toisen huomioimista siinä.

Jeps. Ja sitä parisuhdettahan hoidetaan juurikin sillä tavallisella yhdessäololla, yhdessä tekemällä/harrastamalla ja juttelemalla ihan siinä normiarjessa. Valitettavan moni (mies) kuvittelee juttelun/keskustelun tarkoittavan jotain 3.asteen kuulustelua tai palautepalaveria, joten sellaista pitää kavahtaa jo ajatuksenkin tasolla. Samoin kuvitellaan, että parisuhdetta hoidetaan jollain hotelliviikonlopuilla joihin miehen on "pakko uhrautua", koska muuten nainen (hallitus) suuttuu. Ja sitten voikin olla/mennä taas seuraavan pari kuukautta rauhassa ja puhumatta toiselle, koska se m*ijahan just sai sitä yhteistä aikaa..