Saako teillä vain ilmoittaa toiselle, että "huomenna onkin työvuoron ja sunnuntaina menen juhliin"

Ketjun pääpiirteittäin lukeneena sain sellaisen käsityksen, että monikaan ei uskalla kertoa toiveistaan ja ajatuksistaan kumppanille. Liekö sitten syynä se, että on kertynyt kokemusta vain sellaisista parisuhteista jossa jo alkujaan ollaan yhdessä ihan vääränlaisen ihmisen kanssa ja joka on sitten toistuvasti lytännyt nämä omat toiveet ja ajatukset esim yhteisen tekemisen suhteen?

Ymmärrettävästi sitä sitten oppii _etenkin nuorena_ , että omat ideat ym onkin aivan tyhmiä eikä niitä kannata enää jatkossa ainakaan ääneen esittää. Ja sitten kun niitä ei enää uskalla tai viitsi sanoa ääneen vaan enää olettaa ja toivoo, niin toinen voikin sitten ärähtää ettei ole ajatustenlukija..

Sellainen tietty puhumattomuuden kulttuuri on ilmeisen yleistä edelleen parisuhteissa ja ei sillä kyllä aikaan saada kuin pahaa oloa ja rikkinäisiä ihmisiä. Lisäksi se kumppanikin tunnutaan valitsevan todella väärin perustein tai vaihtoehtoisesti sitten tyydytään siihen ainoaan joka osoittaa kiinnostusta vaikka mitään yhteistä ei olisi minkä varaan sitä parisuhdetta edes kannattaisi alkaa rakentamaan. Silloinhan siinä sitten käy niin, että mikä vaan tuntuu kivemmalta kuin yhdessäolo, koska sen toisen kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin se parisuhde jossa yhdessä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua kysymystä. Juhliin todennäköisesti pyydetään puoliso mukaan ja niistä tiedetään jo aiemmin. Yllättäviä työvuoroja ei ole, mutta jos olisi, niin kertoisin puolisolle, ettei ihmettele mihin menin.

Kuulin juhlista ekaa kertaa nyt pe iltapäivällä.

Eli onko ongelma nyt se että et ole voinut valmistautua vähintään viikkoa juhliin vai onko kumppani menossa juhliin johon sinua ei ole kutsuttu?

Minua ei ole kutsuttu. Olisin järjestänyt itselleni vaikka mökkiviikonlopun tai ylitöitä, jos olisin tiennyt.

Kai sitä nyt osaat olla viikonlopun yksinkin,aikuinen ihminen.

Outo kommentti, tottakai osaa, mutta kyllä minä olisin pettynyt jos perjantai-iltaan saakka olisin luullut edessä olevan yhteisen kivan viikonlopun niin eipäs olekaan.

Mieluummin olisin yksin kuin tuommoisen kumppanin kanssa.

Onneksi meillä on asiat toisin, menimme yhteen koska haluamme olla yhdessä.

Tyypillinen nainen olettaa paljon eikä vaivautua kysymään ja loukkaantuu kun oletus ei toteudu

Tyypillinen mies olettaa, että naisen ei tarvitse olettaa mitään koska se on sitomista ja pallit irtoaa? Ja vapaus tarkoittaa sitä, että minkäänlaisia ennakko-oletuksia ei saa olla naisella, mutta miehen ennakko-oletus että mikään ei saa häntä sitoa, on kaiken lähtökohta? 

Ja sitten ihmetellään, miksei mies kasva isyyteen... 

Tuo on kyllä hupaisaa, että kovasti kyllä halutaan että itsellä on nainen ja tahdotaan elää parisuhteessa, mutta sitten ihan kaikki onkin jotain miehen kahlitsemista ja kuohitsemista sekä pakottamista.

Jos haluaa elää kuin sinkku niin silloin pitää pysyä sinkkuna. Ei parisuhteessa ole mikään pakko elää. Ja varsinkaan siinä parisuhteessa ei pidä edes yrittää elää vääränlaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ihan kaikenlainen yhdessä tekeminen ja oleminen on harvinaisen vastenmielistä. Poislukien tietty p#neminen.

Vierailija kirjoitti:

Se on ilmoitusasia, mutta kyllä meidän suhteessa juhlista sun muista ilmoitetaan heti kun sellaiset on tiedossa. Kumpikaan meistä ei ole koskaan ilmoittanut toiselle perjantaina että menen juhliin sunnuntaina. Ellei nyt ole tullut jotkut yllätyskekkerit, mutta sellaisiin olemme yleensä molemmat kutsuttuja.

Työvuoroista puhutaan samalla tavalla etukäteen, että toinen tietää hyvissä ajoin että mitä suunnitelmia toisella on, toki ei sekään mikään ongelma ole jos äkillisesti täytyy muuttaa vuoroa.

Ihmettelen aina tätä ettei toiselle puhuta. Me puhutaan miehen kanssa paljon. Puhutaan arkisista asioista, töistä, tapahtumista ja romanttisista asioista. Elääkö muut jossain ihmeen mykkäkoulussa kumppaninsa kanssa jos eivät ole millään lailla tietoisia heidän lähitulevaisuuden suunnitelmistaan?

Oma kokemukseni parisuhteista on ainakin just tuo, että miehelle on mieluisinta kun kommunikaatiota on mahdollisimman vähän. Ei siis juttelua kuin ehkä just päivän säästä, koska ihan kaikki muu onkin jo "vaatimista" ja "ahdistelua" eikä tässä nyt todellakaan voi tietää mikä fiilis huomenna on ja sitä paitsi tuo leffahan on ihan näkemättä pskaa eli en varmasti lähde tuollaista katsomaan vaikka kuinka olisi ilmaiset liputkin.

Tuo siis esimerkkinä eräästä keskustelusta yhdessä nuoruuden parisuhteessa. Jostain syystä parisuhteet ei kovin kauaa jaksanut sitten itseäkään kiinnostaa.

No menikö se juhliin,AP?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä menoista keskustellaan rauhalliseen sävyyn ja etukäteen kumppanin kanssa. Parisuhteessa mikään ei ole vain "Ilmoitusluontoinen asia", vaan pitää löytyä kumppania kunnioittava yhteisymmärrys ja toimiva kommunikointi. Aina kannattaa kysyä, "olitko suunnitellut jotain yhteistä menoa sille illalle?".

Eli mun pitää muijalta (jota lisäksi elätän ) kysyä saanko mä mennä huomenna töihin ?? Ei saa,,tana, hankkikaa ämmät oma elämä myös.

Saa, mutta yleensä kyllä molemmat ilmoitetaan menoistamme ajoissa. Lupaa ei tarvi kumpikaan. Meillä on kyllä harvoin omia menoja viikonloppuna paitsi harrastuksia toki.

Vierailija kirjoitti:

No menikö se juhliin,AP?

Meni, enhän edes yrittänyt estää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä vaan kysyn kirjoitti:

Missä vaiheessa hoidatte parisuhdetta?

Mammat ovat löytäneet Sen Oikean jonka kanssa suhde hoituu hoitamatta. Jos ei hoidu, jättävät sen sian.

Ei hyvä parisuhde edellytä treffileikkejä ja hotelliviikonloppuja. Hyvä parisuhden on hyvää, molemmille mukavaa arkea ja toisen huomioimista siinä.

Jeps. Ja sitä parisuhdettahan hoidetaan juurikin sillä tavallisella yhdessäololla, yhdessä tekemällä/harrastamalla ja juttelemalla ihan siinä normiarjessa. Valitettavan moni (mies) kuvittelee juttelun/keskustelun tarkoittavan jotain 3.asteen kuulustelua tai palautepalaveria, joten sellaista pitää kavahtaa jo ajatuksenkin tasolla. Samoin kuvitellaan, että parisuhdetta hoidetaan jollain hotelliviikonlopuilla joihin miehen on "pakko uhrautua", koska muuten nainen (hallitus) suuttuu. Ja sitten voikin olla/mennä taas seuraavan pari kuukautta rauhassa ja puhumatta toiselle, koska se m*ijahan just sai sitä yhteistä aikaa..

...mutta muija ei saanut oikeanlaista aikaa vaan yhteisen ajan suorittamista, jota sitäkin hallitsee kännykän räpläys ja töiden tekeminen kun mies ei osaa vain olla. Mutta siitä ei voi puhua kun arjessa mies pakenee.

T. Eri

Tottakai saa vaikka meillä on lapsiakin.

Ap ei sitä ole Suomen laissa kielletty. Ei itsemääräämisoikeus häviä parisuhteessa.

Jos tuollainen toistuu niin toki voit kysyä haluaako hän lopettaa suhteen.