Opiskelukaveri ei siedä jos puhun vauvastani jotain

Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Ne vauvat ei vaan kiinnosta kaikkia, sama kuin vanhukset ei osaa puhua muusta kuin sairauksistaan, ärsyttävää.

Ärsyttävää on tommonen yleistäminen.Moni vanhus osaa puhua paljon muustakin kuin sairauksistaan.

Tulee mieleen kun itse kävin lapsettomuutta läpi. Teki mieli tirvaista kaikkia vastaan tulevia äitejä. Veikkaan että kaverilla ei on joku trauma takana ja se toinen kaveri tietää sen. Siksi se toinen on vaikeana ja hiljaisena mukana. Ota asia esille. Kerrot miten koet hänen suhtautuvam ja kysy onko siihen syy.vaikka hän ei kertoisis syytä, niin hän ehkä menisi vähän itseensä. Itsetutkiskelua ja tarinan työstöä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole asiallista puhua vauvasta. Yliopistossa ollaan opiskelemassa ja ihmiset eivät yleensä ole siellä raskaana. Nuiva kaverisi varmaan ajattelee, että vauva on vahinko.

Mutta bilettämisestä on asiallista puhua?

Kun opiskelin yliopistossa erittäin moni tekaisi lapset siinä samalla, (myös minä kaksi, tytön ja pojan),että pääsi tekemään uraa heti kun valmistui. Kun saat työn, kukaan ei katso hyvällä, että heti jäät muksuja vääntämään.

Ne raskaudet ja vauvat eivät nyt ole ensimmäisiä mielessä parikympisille yliopistoopiskelijoille.

Oletko mennyt vähän vanhemmalla iällä yliopistoon?

Itse kokisin raskaudet ja vauvat vähän kiusallisena puheenaiheena ja toisten vatsojen koskettelun käytävillä, kun se ei oikein istu siihen ympäristöön ja mielikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vauvat ei vaan kiinnosta kaikkia, sama kuin vanhukset ei osaa puhua muusta kuin sairauksistaan, ärsyttävää.

Ärsyttävää on tommonen yleistäminen.Moni vanhus osaa puhua paljon muustakin kuin sairauksistaan.

Minä olen vanhus, en voi sairauksista puhua kun niitä ei ole, ikää on 83 v. Mikä vaivaa nuorta joka on on kapeakatseinen kuin tuo yleistävä tyyppi, tyhmyys?

Kokee, että viet opiskelijaelämästp jotain, kun hän haluaa bileitä ja sellaista, mutta sinun kanssasi pitäisi jo mökkeytyä neljän seinän sisään.

Mulle tulee mieleen, että ap:n kaveria jotenkin kismittää ap:n saama huomio. Tuossahan ap kertoo, ettei hän edes aloita vauvasta puhumista, mutta joku muu yliopistolla aloittaa kysymällä ap:n kuulumisia, koska on laskettuaika jne. Mikä on mielestäni ihan normaalia, mitä ap:n sit muka pitäis tehdä, vastata nuivasti näille utelijoille että voitteko lopettaa aiheesta puhumisen kun se häiritsee kaveriani?! :D

Kaveri kuulostaa varsin huomionkipeältä tapaukselta.

Joku kommentoi, että miten raskaudesta puhuminen yliopisto juttuihin liittyy, no miten liittyy ap:n kaverin jauhaminen bileistä? Molemmat ihan normaaleja keskustelunaiheita ihmisille, joiden elämää nuo koskettaa. Mitä ystävyyttä se sellainen on, ettei omista asioista saa puhua yhtään mitään ellei kaverilla ole just samoja kokemuksia sen hetkisessä elämäntilanteessaan???

Vierailija kirjoitti:

Ne raskaudet ja vauvat eivät nyt ole ensimmäisiä mielessä parikympisille yliopistoopiskelijoille.

Oletko mennyt vähän vanhemmalla iällä yliopistoon?

Itse kokisin raskaudet ja vauvat vähän kiusallisena puheenaiheena ja toisten vatsojen koskettelun käytävillä, kun se ei oikein istu siihen ympäristöön ja mielikuviin.

Jaa minulla on monenikäisiä opiskelukavereita, pari odottaa, ei kukaan pakota vatsoja kokeilemaan, jotkut näyttää haluavan ja se on ihan ok, luvan kysyvät, mitä olen kuullut.

Minä kärsin 4 vuotta lapsettomuudesta. Lapset ja raskaudet ovat aina silti olleet ihan mieluinen puheenaihe. Ei ole minulta pois, jos joku toinen saa lapsen. Eli en laittaisi tuota käytöstä pelkästään lapsettomuuden piikkiin. Pitää olla myös kateellinen luonne tai muuta vastaavaa. Ja jonkun opiskelukaverin juttuihin voi suhtautua neutraalisti, vaikkei aihe kiinnostaisi pätkääkään. Ei oikeuta huonoa käytöstä.

Kiitos kaikille teille, jotka ymmärsitte pointtini. Kiitän onneani että minulla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voin jutella vauvasta niin paljon kuin haluan, koska kiinnostus on molemminpuolista (omat sisarukset, vanhempani ja pari hyvin läheistä ystävää).

Muiden kanssa minulla ei sitten ole tarvetta puhua, vaan juttelen paljon mieluummin asioista jotka ovat meille molemmille ajankohtaisia ja tärkeitä. En tyrkytä vauvajuttujani kenellekään, koska minua itseänikään ei kiinnosta jutella esimerkiksi työkaverien lapsista tai perheistä.

Monilla tuntuu olevan käsitys että raskaana olevat eivät osaa puhua mistään muusta kuin raskaudestaan. Se ei pidä paikkaansa. On myös ihmisiä jotka osaavat eritellä, että kenelle puhutaan millaisista asioista. Minä mukaan lukien. Rehellisesti sanottuna en edes tykkää puhua puolitutuille, koska asia on aika henkilökohtainen. Someen en ole päivittänyt mitään viimeiseen kahteen-kolmeen vuoteen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ne raskaudet ja vauvat eivät nyt ole ensimmäisiä mielessä parikympisille yliopistoopiskelijoille.

Oletko mennyt vähän vanhemmalla iällä yliopistoon?

Itse kokisin raskaudet ja vauvat vähän kiusallisena puheenaiheena ja toisten vatsojen koskettelun käytävillä, kun se ei oikein istu siihen ympäristöön ja mielikuviin.

Et taida olla akateemisesta perheestä.

Miksi kaikki jauhaa jostan abortista? Ehkä hön haluaisi tasaisen ja kestävän parisuhteen ja siihen kakaroita mikä aplla on.

Ihan hullua ettei saisi puhua elämänsä tärkeimmästä asiasta eli lapsesta.

Ymmärrän ärsyyntymisen jos ei jauheta enää mistään muusta, mutta ei lapsesta puhuminen kiellettyä pitäisi olla.

Toki nuorilta voi odottaa kaikenlaisia jyrkkiä ja järjettömiä asenteita milloin missäkin asiassa.

Ei tuossa välttämättä ole mitään traumaa, vaan perinteinen kateus. Muistan itsekin parikymppisenä opiskelijana, miten kadehdin äitejä ja raskaana olevia, vaikka samaan aikaan järkeni sanoi, etten ole todellakaan ole valmis äidiksi.

Ehkä tässäkin on kyseessä tällainen järki vs. biologia -tilanne. Hänelle on uhkaavaa, että noin lähellä eli samalla vuosikurssilla oleva elää jo hänen unelmaansa. Olet löytänyt miehen, joka halusi perustaa perheen kanssasi. Opiskelukaveri vaan pettyy toistuvasti miehiin, eihän ne muuten vaihtuisi.

Oli syy mikä tahansa, kannattaa olla aikuinen ja vain hyväksyä tilanne. Ongelma on tällä kaverilla, ei sinulla. Turhaan uhriudut ja otat hiiltä, kun kyseessä ei edes ole läheinen ihminen. Täällä voi toki porukalla spekuloida, mutta tuntuu lähinnä juoruilulta. Mitäs jos kaverisi näkee tämän?

Vierailija kirjoitti:

Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.

Ja sinä olet aivan varma että heitä kiinnostaa joka ainoa puheenaihe , jonka aloitat?

Älä kuvittele,ovat kohteliaita niin kuin pitääkin.

Ja veljenpoikasi vakava sairaus ei ole sinulla, mutta apn raskaus ja lapsi ON hänellä eli vertauksesi kyllä ontuu pahemman kerran.

Kaffebulla kirjoitti:

Olette eri elämänvaiheessa ja olette kiinnostuneet eri asioista. Varmaan tunne on ihan molemminpuolinen, että toisen jutut ei kiinnosta yhtään.

Joo, mutta ystävällisesti kuunnellaan kuitenkin toisen tärkeitä asioita . Vastavuoroisesti.

Ei toki jäädä jauhamaan samaa , sitä ei jaksa kuunnella.

Mikäli kaverisi saa joskus lapsen niin sen jälkeen luultavasti täytyy puhua pelkästään hänen lapsestaan, muut puheenaiheet kielletty 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole asiallista puhua vauvasta. Yliopistossa ollaan opiskelemassa ja ihmiset eivät yleensä ole siellä raskaana. Nuiva kaverisi varmaan ajattelee, että vauva on vahinko.

Mutta bilettämisestä on asiallista puhua?

Kun opiskelin yliopistossa erittäin moni tekaisi lapset siinä samalla, (myös minä kaksi, tytön ja pojan),että pääsi tekemään uraa heti kun valmistui. Kun saat työn, kukaan ei katso hyvällä, että heti jäät muksuja vääntämään.

Tämä, voi kun nuoret naiset/perheet tajuaisivat, että jos perheeseen lapsia halutaan, paras aika on opiskeluaika. Opintoja voi erittäin hyvin suorittaa lasten kanssa ja päivähoito järjestyy. Kun paperit on taskussa on työmarkkinoilla kovaa valuttaa kun mainitsee, että lapset on tehtynä ja nyt on uran aika.

En tosiaankaan olis pystynyt opiskelemaan, jos tuolloin olisin saanut lapsen. Kuka sitä sitten olisi iltaisin hoitanut, kun minä luen.

Tein lapsen vasta, kun kurssit oli suoritettu. Pidin äitiysloman ja sitten aloin diplomityön teon. Siihen ei tarvinnut uhrata iltoja

Minusta kuulostaa, että tuo kaveri on joko huomionkipeä tai omituinen draamailija. Ei kukaan normaali ihminen lähde laputtamaan heti jos joku tulee kysymään toisen vauvasta jotain, oli kyseessä mikä syy hyvänsä. Jättäisin tuollaisen kaverin ihan omaan arvoonsa, enkä todellakaan sopisi mitään opiskelutuokioita.

Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus puhua asioista, jotka sillä hetkellä ovat heidän elämässään merkittäviä. Oli se sitten biletys, naimisiinmeno, raskaus, uhmaikäinen lapsi tai sairaus. On naurettavaa ajatus, että täytyisi jotenkin varoa mitä sanoo koska toista ei ehkä juuri sillä hetkellä kiinnosta sinun elämäntilanteesi. Kohtelias ihminen pystyy kyllä keskustelemaan kaikissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa.

Lieneekö joku suomalainen kulttuurijuttu?

Nauti raskaudestasi, se on ainutlaatuista aikaa. Sinulla on oikeus olla raskaana ja jutella siitä ihmisten kanssa. Vauvat ja lapset ovat iloisia asioitaan. Ihan suotta mietit noin paljon jonkun epäkohteliaan teinin käyttäytymistä.