Opiskelukaveri ei siedä jos puhun vauvastani jotain

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen, että ap:n kaveria jotenkin kismittää ap:n saama huomio. Tuossahan ap kertoo, ettei hän edes aloita vauvasta puhumista, mutta joku muu yliopistolla aloittaa kysymällä ap:n kuulumisia, koska on laskettuaika jne. Mikä on mielestäni ihan normaalia, mitä ap:n sit muka pitäis tehdä, vastata nuivasti näille utelijoille että voitteko lopettaa aiheesta puhumisen kun se häiritsee kaveriani?! :D

Kaveri kuulostaa varsin huomionkipeältä tapaukselta.

Joku kommentoi, että miten raskaudesta puhuminen yliopisto juttuihin liittyy, no miten liittyy ap:n kaverin jauhaminen bileistä? Molemmat ihan normaaleja keskustelunaiheita ihmisille, joiden elämää nuo koskettaa. Mitä ystävyyttä se sellainen on, ettei omista asioista saa puhua yhtään mitään ellei kaverilla ole just samoja kokemuksia sen hetkisessä elämäntilanteessaan???

Komppaan tätä. Munkin opiskelukaveri tuli opintojen aikana raskaaksi, silloin parikymppisenä mua ei ois vähempää voinut kiinnostaa vauvajutut, mutten silti käyttäytynyt kuin ap:n kaveri. Kuuntelin ystävääni ja kyselin miten hän jaksaa. Moni aihe mistä puhui oli mulle ihan hepreaa, ja paljon huomiotakin hän sai kun maha tuli näkyviin. En mä silti ikinä loukkaantunut ja tuhahdellut ja lähtenyt tilanteesta pois, varsin kypsymättömältö moinen toiminta kuulostaa 😂

Samoihin aikoihin toinen kaveri intoili larppauksesta, joka sekään ei aiheena koskettanut mua yhtään enkä tajunnut sitä, mutta silti välillä puhuttiin siitäkin. Koska se on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Miten se sun vauva liittyy niihin opintoihin? Et ikinä voi tietää, mitä hän käy parhaillaan läpi. Saattaa vaikka odottaa aikaa aborttiin tai on itse juuri saanut keskenmenon. Ei näistä ääneen puhuta.

Huolehdithan, että kyselet myös muiden kuulumisia ja puhut muusta kuin raskaudestasi? Oma raskautesi on sinun elämäsi keskiössä, ei muiden. Kaikella rakkaudella.

Ei bileetkään liity opintoihin, ei niihin liity kuin opinnot ja ehkä harjoittelut.

Et kai vakavissasi tarkoita että jotkut saavat puhua itselleen tärkeistä asioista, mutta jotkut toiset ei?

Mistään ei pidä puhua niin ettei toisille jää puheenvuoroa.

Eikä yhtään kenenkään pidä henkilökohtaisista asioistaan puhua loputtomiin.

Pitää kuunnella myös toisia.

Kaikkia ei vaan kiinnosta vauva-aiheet. Toki tulisi käyttäytyä kuitenkin kohteliaasti.

Mutta oletko AP varma, ettet tajuamattasi jauha kuitenkin valtavan paljon vauvasta ja raskaudesta? Ja saat jauhaakin, mutta mieluiten niille joita se kiinnostaa. Sitä ei välttämättä itse ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.

Tiedän, siksi en koskaan mainitse mitään vaivoihin edes etäisesti liittyvää kun ollaan kahdestaan. Mutta jos joku muu tulee siihen kyselemään, en minä tätä kyselijää ala poiskaan hätistämään. Silloin tämä kaveri häipyy paikalta todella vihaisen näköisenä, ja minusta se on outoa ja töykeää.

Esimerkkinä että ollaan sovittu että opiskellaan yhdessä hyppytunnilla. Puolen tunnin päästä joku luokkakaveri tulee tilaan ja kysyy vaikka että koskas se laskettu aika olikaan ja miten muuten sujuu. Jo parin minuutin päästä kaveri on häipynyt kuin tuhka tuuleen, tämä kyselijäluokkatoveri menee omia menojaan ja minä jään yksin sitten opiskelemaan tunniksi.

Ap

Mistä alkaen yliopistossa on ollut luokkia ja luokkatovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole asiallista puhua vauvasta. Yliopistossa ollaan opiskelemassa ja ihmiset eivät yleensä ole siellä raskaana. Nuiva kaverisi varmaan ajattelee, että vauva on vahinko.

Mutta bilettämisestä on asiallista puhua?

Kun opiskelin yliopistossa erittäin moni tekaisi lapset siinä samalla, (myös minä kaksi, tytön ja pojan),että pääsi tekemään uraa heti kun valmistui. Kun saat työn, kukaan ei katso hyvällä, että heti jäät muksuja vääntämään.

Tämä, voi kun nuoret naiset/perheet tajuaisivat, että jos perheeseen lapsia halutaan, paras aika on opiskeluaika. Opintoja voi erittäin hyvin suorittaa lasten kanssa ja päivähoito järjestyy. Kun paperit on taskussa on työmarkkinoilla kovaa valuttaa kun mainitsee, että lapset on tehtynä ja nyt on uran aika.

En tosiaankaan olis pystynyt opiskelemaan, jos tuolloin olisin saanut lapsen. Kuka sitä sitten olisi iltaisin hoitanut, kun minä luen.

Tein lapsen vasta, kun kurssit oli suoritettu. Pidin äitiysloman ja sitten aloin diplomityön teon. Siihen ei tarvinnut uhrata iltoja

Eli teit lapsen kesken opiskelujen. Diplomityön tekeminenkin on opiskelua.

Yleensä ihmiset, jotka suhtautuvat noin ovat kateellisia tai katkeria. Ehkä hänelle on selvinnyt ettei voi koskaan saada lapsia, tai lapset olisi ollut se mitä olisi aina halunnut, mutta ei ole vielä saanut tai tule koskaan saamaan. Ei kukaan normaali käyttäydy noin, jonkinlainen trauma tai muu käsittelemätön tilanne hänellä, eikä sinun todellakaan tarvitse peitellä omaa onneasi ja ihanaa vauvaa sen takia, että joku yksi käyttäytyy noin. Juttelet vauvasta ja ihan sama jos häipyy, häviää elämästäsi joka tapauksessa vauvavuoden aikana. 

Outoa käytöstä kaveriltasi, normaali ihminen kykenee edes vähän teeskentelemään kiinnostusta. Monenlaisia juttuja saattaa olla taustalla, niitä on mahdoton spekuloida. Ihmettelen kyllä vähän näitä pinnasängyn osto ja vauvan paino ultrassa -juttujakin. Itsekin olen kaksi lasta saanut opiskeluaikana, enkä todellakaan jutellut vastaavia lapsettomien opiskelukavereiden kanssa. Korkeintaan ympäripyöreää joo kaikki on mennyt hyvin-juttuja ja sit on puhuttu niistä asioista, jotka meitä oikeasti yhdistää. Ihan yhtä tuskaa on kuunnella jonkun yksityiskohtaista selostusta uuden maastopyörän ostamisesta, jos ei itsellä ole mitään pohjatietoa tai kiinnostusta aiheeseen.

Haluaako joku tosiaan kokeilla jotain potkuja? 

Voihan olla että kun hän asui vanhempiensa kanssa, niin äiti/äitipuoli tuli raskaaksi ja hän jäi sivuun, nyt sinun kanssasi sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.

Tiedän, siksi en koskaan mainitse mitään vaivoihin edes etäisesti liittyvää kun ollaan kahdestaan. Mutta jos joku muu tulee siihen kyselemään, en minä tätä kyselijää ala poiskaan hätistämään. Silloin tämä kaveri häipyy paikalta todella vihaisen näköisenä, ja minusta se on outoa ja töykeää.

Esimerkkinä että ollaan sovittu että opiskellaan yhdessä hyppytunnilla. Puolen tunnin päästä joku luokkakaveri tulee tilaan ja kysyy vaikka että koskas se laskettu aika olikaan ja miten muuten sujuu. Jo parin minuutin päästä kaveri on häipynyt kuin tuhka tuuleen, tämä kyselijäluokkatoveri menee omia menojaan ja minä jään yksin sitten opiskelemaan tunniksi.

Ap

Mistä alkaen yliopistossa on ollut luokkia ja luokkatovereita?

Niin yleensä puhutaan kurssikavereista ja luontosaleista. 

Voi olla että hän on kateellinen raskaudesta ja häntä harmittaa kun hän kokee että ei itse ole vielä elämän vaiheessa lapsen tekoon/hän on joutunut kokemaan abortin/keskenmenon. Vauvat ovat herkkä aihe monille naisille. Ja myös kaikkea ei kannata jakaa kaikille. Esim työ ja kouluelämässä ei välttämättä kannata jakaa henkilökohtaisia juttuja kaikille(positiivisia tai negatiivisia, esim vakava sairaus tai vaikka ilouutinen kuten vauva, kun kaikki ihmiset ei välttämättä ole luotettavia ja saattaa haluta toiselle pahaa), ja vauvan voi joku laskea siihen sillä se voi olla monille naisille herkkä aihe. Tietty voit jakaa aiheesta jos haluat kenelle haluat, mutta siitä voi tulla negatiivisia seuraamuksia jos ei osaa pitää suutaan kiinni väärien ihmisten seurassa. Siksi itse yritän valikoida kenelle kerron mitäkin itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.

Tiedän, siksi en koskaan mainitse mitään vaivoihin edes etäisesti liittyvää kun ollaan kahdestaan. Mutta jos joku muu tulee siihen kyselemään, en minä tätä kyselijää ala poiskaan hätistämään. Silloin tämä kaveri häipyy paikalta todella vihaisen näköisenä, ja minusta se on outoa ja töykeää.

Esimerkkinä että ollaan sovittu että opiskellaan yhdessä hyppytunnilla. Puolen tunnin päästä joku luokkakaveri tulee tilaan ja kysyy vaikka että koskas se laskettu aika olikaan ja miten muuten sujuu. Jo parin minuutin päästä kaveri on häipynyt kuin tuhka tuuleen, tämä kyselijäluokkatoveri menee omia menojaan ja minä jään yksin sitten opiskelemaan tunniksi.

Ap

Mistä alkaen yliopistossa on ollut luokkia ja luokkatovereita?

Opiskelen ulkomailla. Toki täälläkään ei mitään luokkia ole, mutta jotenkin tuo peruskoulun ja lukion luokka-ajatus on iskostunut vahvasti päähän. Tarkoitan siis tietenkin että opiskelemme molemmat teknillisessä yliopistossa diplomi-insinööriksi, meillä on käytännössä samat kurssit joilla käydään ja kuulumme tämän suuntauksen ulkomaalaisten opiskelijoiden opintoryhmään. Suomen kielisistä termeistä en tiedä koska en ole Suomessa lukion jälkeen opiskellut.

Joku muu kysyi, että entä jos kaveri näkee tämän. Siitä ei ole huolta koska hän ei ole suomalainen. Eikä kukaan muukaan opiskelukavereistani.

Saman tyyppisestä kulttuurista on kuitenkin, joten en usko että sekään vaikuttaa.

No, ehkä on vaan parasta antaa olla. Alkoi vaan hiukan eilen taas ärsyttää kun oltiin ruokalassa ja kaveri oli niin hirveän töykeä kun kuuli omien juttujensa lomassa kuinka puhuin ystävälleni viimeisestä ultrakäynnistä. Ihan kuin minun pitäis varoa omia juttujani kun hän sattuu olemaan samassa huoneessa ettei hänen vain tarvitse kuulla sanaakaan minun vauvastani.

Loppupäivästä mentiin isolla porukalla syömään, käveltiin kahden luokkakaverin ja tämän vauvavastaisen kanssa vähän kauempana kuin muutkin. Joku näistä luokkakavereista kysyi yleisesti voinnistani ja että eihän mennä liian nopeasti, sillä sekunnilla tämä kaveri mulkaisi minua todella murhaavasti. Luokkakaveri yritti vielä jatkaa vauva-aiheessa vastaukseni jälkeen, mutta kaveri keskeytti hänet ja alkoi puhua hänelle jotain aivan muita juttuja kesken luokkakaverin lauseen.

Ap

Omassa lähipiirissäni on ollut sen verran paljon asiaan liittyviä ongelmia, että en kommentoi tuollaisia asioita mitenkään ellei henkilö itse ota asiaa puheeksi. Kaikista mieluiten olen kokonaan puhumatta, koska tiedän, ettei minulla ole mitään järkevää sanottavaa.

Eräs opiskelijatuttuni sai lapsen kesällä ja seuraavana keväänä oltiin lounaalla, kun otti puheeksi, että on raskaana ja lapsi syntyy kesällä. Mulla oli kyllä käynyt mielessä, että on varmaan uudestaan raskaana, mutta ennen kuin kertoi itse ei voinut varmaksi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa käytöstä kaveriltasi, normaali ihminen kykenee edes vähän teeskentelemään kiinnostusta. Monenlaisia juttuja saattaa olla taustalla, niitä on mahdoton spekuloida. Ihmettelen kyllä vähän näitä pinnasängyn osto ja vauvan paino ultrassa -juttujakin. Itsekin olen kaksi lasta saanut opiskeluaikana, enkä todellakaan jutellut vastaavia lapsettomien opiskelukavereiden kanssa. Korkeintaan ympäripyöreää joo kaikki on mennyt hyvin-juttuja ja sit on puhuttu niistä asioista, jotka meitä oikeasti yhdistää. Ihan yhtä tuskaa on kuunnella jonkun yksityiskohtaista selostusta uuden maastopyörän ostamisesta, jos ei itsellä ole mitään pohjatietoa tai kiinnostusta aiheeseen.

En juttele noista asioista kavereiden kanssa, ystävien kyllä. Ultrakäynnit ovat todella isoja juttuja minulle, siellä näen vauvani ja voin seurata kuinka se kasvaa ja kehittyy. Tottakai haluan jutella niistä läheisimmilleni. Ihan samalla tavalla minua kiinnostaa tärkeiden ihmisten menemiset ja tekemiset, oli ihanaa aikanaan nähdä aikanaan siskoni lapsen ultrakuvia ja jutella tämän ystäväni kanssa hänelle tärkeistä asioista.

Aika monet opiskelukaverini ovat ihan oma-alotteisesti kyselleet että voinko näyttää kuvia, ehdottelevat nimiä ym. Todella paljon olen saanut huomiota tähän lapseen liittyen ja osa opiskelutovereistani on jopa vähän epämukavan kiinnostuneita näin suomalaisen näkökulmasta, mutta he ovat hyvin perhekeskeisistä kulttuureista kotoisin.

Ap

Kuulostaa huonoilta sosiaalisilta taidoilta. Hänen ei ole pakko olla kiinnostunut vauvastasi tai pitää vauvoista, mutta pitäisi ymmärtää että lapsi on todella merkittävä asia sinun elämässäsi ja asia on ja tulee olemaan puheenaiheena säännöllisesti. Onkohan ehkä kateellinen vauvan takia saamastasi huomiosta?

Ainoastaan raskaana olevalle tai äidille saa puhua noin.

Mitä tahansa muuta aihetta jos kommentoitaisiin noin, että milloinkos puheeenaihe vaihtui uuteen autoosi/työttömyyteesi/harrastukseesi jne, niin tuota kommentoijaa ihmeteltäisiin porukalla. Kyseltäisiin käytöstapojen perään yms.

Mutta äidille saa sanoa ihan mitä vaan ilkeää, ja se pitää vain ymmärtää. En käsitä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole asiallista puhua vauvasta. Yliopistossa ollaan opiskelemassa ja ihmiset eivät yleensä ole siellä raskaana. Nuiva kaverisi varmaan ajattelee, että vauva on vahinko.

Mutta bilettämisestä on asiallista puhua?

Kun opiskelin yliopistossa erittäin moni tekaisi lapset siinä samalla, (myös minä kaksi, tytön ja pojan),että pääsi tekemään uraa heti kun valmistui. Kun saat työn, kukaan ei katso hyvällä, että heti jäät muksuja vääntämään.

Tämä, voi kun nuoret naiset/perheet tajuaisivat, että jos perheeseen lapsia halutaan, paras aika on opiskeluaika. Opintoja voi erittäin hyvin suorittaa lasten kanssa ja päivähoito järjestyy. Kun paperit on taskussa on työmarkkinoilla kovaa valuttaa kun mainitsee, että lapset on tehtynä ja nyt on uran aika.

Ensin luennot 8h ja illat kotona harjoitustöitä, laskuja, tentteihin lukua. Tuohon vielä vauva, niin burnout olisi tullut.

Monelle nuorelle opiskelijalle vauva ei ole missään tapauksessa suunnitteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne raskaudet ja vauvat eivät nyt ole ensimmäisiä mielessä parikympisille yliopistoopiskelijoille.

Oletko mennyt vähän vanhemmalla iällä yliopistoon?

Itse kokisin raskaudet ja vauvat vähän kiusallisena puheenaiheena ja toisten vatsojen koskettelun käytävillä, kun se ei oikein istu siihen ympäristöön ja mielikuviin.

Lapsuusaika on venynyt nykyään ja ulottuu jo yliopistoon saakka. Se nyt vaan on tätä päivää, että osa nuorista naisista ei pysty käsittelemään raskautta tai lapsia ylipäätään lainkaan. Osa toki suhtautuu luonnollisesti ja iloisesti jo nuorena näihin asioihin. Yliopistoon myös päätyy enemmän neuroottisia ja ahdistuneita suorittajia (joskus tuntuu, että suurin osa naisista on nykyään tällaisia) ja lopputulema on sitten ap:n kuvaileman kaltainen. Tähän päälle vielä nykykulttuuri, jossa äitiyttä pilkataan (äitien pitää jopa itse inhota omaa äitiyttään ja puhua vain siihen liittyvistä negatiivisista puolista) ja lapsia vihataan (erityisesti nuoret aikuiset saattavat puhua lapsista järkyttävällä tavalla). Nuo itsekeskeiset ikilapset ovat varmaan sellaisesta modernista perheestä, joissa on korkeintaan kaksi lasta, isovanhempia ei juuri tavata, tarhassa oltu vauvasta saakka ja yliopistoura on selviö. Oma onni on näille korkein tavoite, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä, että ihminen harvoin voi olla onnellinen vain oman napansa ympärillä pyöriessään.

Kukahan tässä pyörii oman navan ympärillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.

Tiedän, siksi en koskaan mainitse mitään vaivoihin edes etäisesti liittyvää kun ollaan kahdestaan. Mutta jos joku muu tulee siihen kyselemään, en minä tätä kyselijää ala poiskaan hätistämään. Silloin tämä kaveri häipyy paikalta todella vihaisen näköisenä, ja minusta se on outoa ja töykeää.

Esimerkkinä että ollaan sovittu että opiskellaan yhdessä hyppytunnilla. Puolen tunnin päästä joku luokkakaveri tulee tilaan ja kysyy vaikka että koskas se laskettu aika olikaan ja miten muuten sujuu. Jo parin minuutin päästä kaveri on häipynyt kuin tuhka tuuleen, tämä kyselijäluokkatoveri menee omia menojaan ja minä jään yksin sitten opiskelemaan tunniksi.

Ap

Mistä alkaen yliopistossa on ollut luokkia ja luokkatovereita?

Opiskelen ulkomailla. Toki täälläkään ei mitään luokkia ole, mutta jotenkin tuo peruskoulun ja lukion luokka-ajatus on iskostunut vahvasti päähän. Tarkoitan siis tietenkin että opiskelemme molemmat teknillisessä yliopistossa diplomi-insinööriksi, meillä on käytännössä samat kurssit joilla käydään ja kuulumme tämän suuntauksen ulkomaalaisten opiskelijoiden opintoryhmään. Suomen kielisistä termeistä en tiedä koska en ole Suomessa lukion jälkeen opiskellut.

Joku muu kysyi, että entä jos kaveri näkee tämän. Siitä ei ole huolta koska hän ei ole suomalainen. Eikä kukaan muukaan opiskelukavereistani.

Saman tyyppisestä kulttuurista on kuitenkin, joten en usko että sekään vaikuttaa.

No, ehkä on vaan parasta antaa olla. Alkoi vaan hiukan eilen taas ärsyttää kun oltiin ruokalassa ja kaveri oli niin hirveän töykeä kun kuuli omien juttujensa lomassa kuinka puhuin ystävälleni viimeisestä ultrakäynnistä. Ihan kuin minun pitäis varoa omia juttujani kun hän sattuu olemaan samassa huoneessa ettei hänen vain tarvitse kuulla sanaakaan minun vauvastani.

Loppupäivästä mentiin isolla porukalla syömään, käveltiin kahden luokkakaverin ja tämän vauvavastaisen kanssa vähän kauempana kuin muutkin. Joku näistä luokkakavereista kysyi yleisesti voinnistani ja että eihän mennä liian nopeasti, sillä sekunnilla tämä kaveri mulkaisi minua todella murhaavasti. Luokkakaveri yritti vielä jatkaa vauva-aiheessa vastaukseni jälkeen, mutta kaveri keskeytti hänet ja alkoi puhua hänelle jotain aivan muita juttuja kesken luokkakaverin lauseen.

Ap

Aika neuroottiselta kuulostaa tuo kaverisi. Toivottavasti tuo viha ei nyt muutu ihan oikeaksi kiusanteoksi. Voisitko junailla vielä vähän enemmän välimatkaa teidän välille?

Vierailija kirjoitti:

Mikäli kaverisi saa joskus lapsen niin sen jälkeen luultavasti täytyy puhua pelkästään hänen lapsestaan, muut puheenaiheet kielletty 😏

Kyseessä ei ollut ap:n kaveri 🙄