Opiskelukaveri ei siedä jos puhun vauvastani jotain
Tämä aloitus saa varmasti karsean määrän alapeukkuja, mutta katsotaan jos joku ymmärtäisi pointtini ja osaisi antaa neuvoja.
Opiskelen yliopistossa, olen vähän vanhempi kuin opiskelukaverini. Olen myös raskaana.
Meillä on 4 henkilön pieni porukka, käymme yleensä yhdessä syömässä ja vietämme muutenkin aikaa yliopistolla. Yksi näistä neljästä on paras ystäväni, loput kaksi lähinnä koulukavereita.
Nämä kaksi kaveria eivät välitä puhua mistään vauvaan liittyvästä yhtään mitään, toinen heistä muuttuu äärettömän töykeäksi jos mainitsen edes jotain. Puhun heidän kanssaan luonnollisesti siis muista jutuista. Ystäväni on vauvasta innoissaan ja juttelee aiheesta mielellään.
Nyt kun raskaus on pitkällä, tietää koko luokka että minulle on tulossa vauva. Aika usein kun hengailemme esimerkiksi käytävällä, joku tulee kyselemään jotain raskaudesta tai intoilemaan vauvasta, tai pyytävät saada kokeilla potkuja. Tämä yksi kaveri menee todella happamaksi ja häipyy paikalta välittömästi. Toinen kavereistani näyttää kiusaantuneelta. Ystävä on jutussa mukana.
Samoin käy jos olemme esimerkiksi ruokalassa, ja nämä kaksi kaveria alkavat puhua jostain omasta jutustaan. Tällöin saatan ystävälleni mainita hiljaa esimerkiksi että kävin ultrassa ja vauva oli sen ja sen painoinen tai että ostimme juuri pinnasängyn. Tämä vauvavastainen kaveri hiljenee saman tien ja kysyy kylmästi, että koskas keskustelunaihe vaivoihin vaihtui. Vaikka olisi siis itse jutellut kahdestaan viimeiset 10 minuuttia jostain bileistä joissa minä ja ystäväni ei oltu ja jossa oli ihmisiä joita emme tunne, ja minä ja ystäväni juttelimme vaikka opinnoista ennen kuin vaihdoin aiheen.
Tuo kaverin käytös tuntuu niin töykeältä, että en haluaisi oikeastaan edes viettää aikaa hänen kanssaan enää. Ymmärrän että kaikki eivät ole vauvaihmisiä mutta sitä en ymmärrä että miksi hän on niin äärettömän vihamielinen. Välimme ovat viilentyneet todella paljon siitä lähtien kun kerroin olevani raskaana.
Kyse ei ole traumoista tms, tuo kaveri on kertonut että haluaa itse lapsia sitten kun on paljon vanhempi, haluaa keskittyä opiskelijaelämään nyt.
Jotain vertaistukea tai vastaavia kokemuksia toivoisin.
Kommentit (277)
Olette eri elämänvaiheessa ja olette kiinnostuneet eri asioista. Varmaan tunne on ihan molemminpuolinen, että toisen jutut ei kiinnosta yhtään.
Jos sillä on kuitenkin jotain taustalla mikä aiheuttaa tuon oudon käytöksen. Abortti vaikka.
Ei ole asiallista puhua vauvasta. Yliopistossa ollaan opiskelemassa ja ihmiset eivät yleensä ole siellä raskaana. Nuiva kaverisi varmaan ajattelee, että vauva on vahinko.
Et voi muuttaa toista, todelliset ystävät ei käyttäydy kuten opiskelukaverisi. Mitäpä jos jätät myrkylliset ihmiset etäämmälle?
Vierailija kirjoitti:
Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.
Miten sinun veljenpoikasi liittyy ap:n kaverin huonoon käytökseen? Ei mitenkään.
Miten se sun vauva liittyy niihin opintoihin? Et ikinä voi tietää, mitä hän käy parhaillaan läpi. Saattaa vaikka odottaa aikaa aborttiin tai on itse juuri saanut keskenmenon. Ei näistä ääneen puhuta.
Huolehdithan, että kyselet myös muiden kuulumisia ja puhut muusta kuin raskaudestasi? Oma raskautesi on sinun elämäsi keskiössä, ei muiden. Kaikella rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.
Miten tuo nyt on verrattavissa? Sun veljenpojan sairaudet on sun veljen perheen yksityisasia. Ap:lla taas on kyse omasta vauvasta ja isosta elämänmuutoksesta.
AP taitaa olla niitä jotka on ensin hehkuttanut että "musta ei sitten tule sellaista mammaa joka elää vain lapselleen ja puhuu vain lapsestaan" mutta pakottaa sikiöjuttuja opiskelukavereita myöten niin että sitä tulee heiltä jo korvista ulos.
Vierailija kirjoitti:
Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.
Tiedän, siksi en koskaan mainitse mitään vaivoihin edes etäisesti liittyvää kun ollaan kahdestaan. Mutta jos joku muu tulee siihen kyselemään, en minä tätä kyselijää ala poiskaan hätistämään. Silloin tämä kaveri häipyy paikalta todella vihaisen näköisenä, ja minusta se on outoa ja töykeää.
Esimerkkinä että ollaan sovittu että opiskellaan yhdessä hyppytunnilla. Puolen tunnin päästä joku luokkakaveri tulee tilaan ja kysyy vaikka että koskas se laskettu aika olikaan ja miten muuten sujuu. Jo parin minuutin päästä kaveri on häipynyt kuin tuhka tuuleen, tämä kyselijäluokkatoveri menee omia menojaan ja minä jään yksin sitten opiskelemaan tunniksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten se sun vauva liittyy niihin opintoihin? Et ikinä voi tietää, mitä hän käy parhaillaan läpi. Saattaa vaikka odottaa aikaa aborttiin tai on itse juuri saanut keskenmenon. Ei näistä ääneen puhuta.
Huolehdithan, että kyselet myös muiden kuulumisia ja puhut muusta kuin raskaudestasi? Oma raskautesi on sinun elämäsi keskiössä, ei muiden. Kaikella rakkaudella.
Lukutaito? Ap kirjoitti, että kuuntelee kyllä toisen kuulumiset. Eikä ne toisen bileet liity opiskeluihin mitenkään.
Ne vauvat ei vaan kiinnosta kaikkia, sama kuin vanhukset ei osaa puhua muusta kuin sairauksistaan, ärsyttävää.
Vauva jutut kiinnostavat vain läheisimpiä perheenjäseniä. Muut puhuvat kohteliaisuudesta, jos puhuvat.
Leimaudut muiden silmissä typeräksi, jos vauva-asiat ja ultrat ovat puheissasi. Ultrasta kertominen on suurin piirtein sama juttu, jos kertoisit papa kokeestasi. Onko se sovelias keskustelun aihe ruokapöytään?
Vierailija kirjoitti:
AP taitaa olla niitä jotka on ensin hehkuttanut että "musta ei sitten tule sellaista mammaa joka elää vain lapselleen ja puhuu vain lapsestaan" mutta pakottaa sikiöjuttuja opiskelukavereita myöten niin että sitä tulee heiltä jo korvista ulos.
Kertoo kyllä omasta pahasta olostasi tämmöinen kommentti. Ikävää, ettei palstalla voi keskustella asiallisesti ja naisviha jyllää.
Tulee mieleen yksi tuttu. Hän teki abortin opiskeluaikoina koska ajatteli ettei pysty yhdistämään opintoja ja vauva-arkea. Sitten yllättäen hänen opiskelukaverinsa hankkiutuikin suunnitellusti raskaaksi ja vieläpä jatkoi opintoja ihan normaalisti. Tuo oli jotenkin tosi kova paikka tutulleni. Suhtautui juurikin todella kylmäkiskoisesti ko. opiskelukaverin raskauteen ja vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vauva jutut kiinnostavat vain läheisimpiä perheenjäseniä. Muut puhuvat kohteliaisuudesta, jos puhuvat.
Leimaudut muiden silmissä typeräksi, jos vauva-asiat ja ultrat ovat puheissasi. Ultrasta kertominen on suurin piirtein sama juttu, jos kertoisit papa kokeestasi. Onko se sovelias keskustelun aihe ruokapöytään?
Ei todellakaan ole. Jos et tämän vertaa ymmärrä, älä kommentoi. Ihmiset yleisesti kyselevät ultratutkimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.
Miten sinun veljenpoikasi liittyy ap:n kaverin huonoon käytökseen? Ei mitenkään.
Jospa olen itse lapsseton? Olen hoitanut veljenpoikaa pikkuvauvasta asti ja olen hänen kummitätinsä? Poika on minulle tärkein rakkain ihminen maailmassa. Koskaan ei voi tietää, mitä reaktioiden takana on.
Mitä hän on sanonut, kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut?
Vaikea aihe? Takana esim useampi vuosi yrittämistä, useita keskenmenoja, jne...
Vierailija kirjoitti:
Miten se sun vauva liittyy niihin opintoihin? Et ikinä voi tietää, mitä hän käy parhaillaan läpi. Saattaa vaikka odottaa aikaa aborttiin tai on itse juuri saanut keskenmenon. Ei näistä ääneen puhuta.
Huolehdithan, että kyselet myös muiden kuulumisia ja puhut muusta kuin raskaudestasi? Oma raskautesi on sinun elämäsi keskiössä, ei muiden. Kaikella rakkaudella.
Ei puhuta tämän ihmisen kanssa mistään kauhean henkilökohtaisista asioista, ei olla kovin läheisiä. Lähinnä jutellaan koulusta, opiskeluista, kokeista ja elämästä ylipäätään. Vauvasta tai raskaudesta ei ikinä, eikä se minua haittaa. Puhun mielelläni myös muista asioista.
En kuitenkaan voi estää sitä, että joku muu tulee kyselemään vauvasta jotain kun olen hänen kanssaan.
Enne kuin olin raskaana, puhuimme usein tulevaisuudesta ja perhesuunnitelmista. Lapsia ei haluaisi nyt missään nimessä kun haluaa keskittyä opiskeluelämään. Olemme aika erilaisessa elämäntilanteessa. Mutta enhän minä oikeasti tiedä vaikka siellä oliskin jotain traumaa taustalla. En vaan ole yhtään saanut sellaista kuvaa hänen juttujensa perusteella.
Lähinnä siis ihmetyttää tuo suoranainen vihamielisyys kaikkea raskauteen liittyvää kohtaan. Tämä on nimittäin ensimmäinen kerta elämäni aikana kun joku käyttäytyy seurassani tuolla tavalla.
Ap
Puheenaiheesi ei vain kiinnosta. En minäkään kerro kavereille veljenpoikani vakavasta sairaudesta.