Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelukaveri ei siedä jos puhun vauvastani jotain
13.05.2022 |
Tämä aloitus saa varmasti karsean määrän alapeukkuja, mutta katsotaan jos joku ymmärtäisi pointtini ja osaisi antaa neuvoja.
Opiskelen yliopistossa, olen vähän vanhempi kuin opiskelukaverini. Olen myös raskaana.
Meillä on 4 henkilön pieni porukka, käymme yleensä yhdessä syömässä ja vietämme muutenkin aikaa yliopistolla. Yksi näistä neljästä on paras ystäväni, loput kaksi lähinnä koulukavereita.
Nämä kaksi kaveria eivät välitä puhua mistään vauvaan liittyvästä yhtään mitään, toinen heistä muuttuu äärettömän töykeäksi jos mainitsen edes jotain. Puhun heidän kanssaan luonnollisesti siis muista jutuista. Ystäväni on vauvasta innoissaan ja juttelee aiheesta mielellään.
Nyt kun raskaus on pitkällä, tietää koko luokka että minulle on tulossa vauva. Aika usein kun hengailemme esimerkiksi käytävällä, joku tulee kyselemään jotain raskaudesta tai intoilemaan vauvasta, tai pyytävät saada kokeilla potkuja. Tämä yksi kaveri menee todella happamaksi ja häipyy paikalta välittömästi. Toinen kavereistani näyttää kiusaantuneelta. Ystävä on jutussa mukana.
Samoin käy jos olemme esimerkiksi ruokalassa, ja nämä kaksi kaveria alkavat puhua jostain omasta jutustaan. Tällöin saatan ystävälleni mainita hiljaa esimerkiksi että kävin ultrassa ja vauva oli sen ja sen painoinen tai että ostimme juuri pinnasängyn. Tämä vauvavastainen kaveri hiljenee saman tien ja kysyy kylmästi, että koskas keskustelunaihe vaivoihin vaihtui. Vaikka olisi siis itse jutellut kahdestaan viimeiset 10 minuuttia jostain bileistä joissa minä ja ystäväni ei oltu ja jossa oli ihmisiä joita emme tunne, ja minä ja ystäväni juttelimme vaikka opinnoista ennen kuin vaihdoin aiheen.
Tuo kaverin käytös tuntuu niin töykeältä, että en haluaisi oikeastaan edes viettää aikaa hänen kanssaan enää. Ymmärrän että kaikki eivät ole vauvaihmisiä mutta sitä en ymmärrä että miksi hän on niin äärettömän vihamielinen. Välimme ovat viilentyneet todella paljon siitä lähtien kun kerroin olevani raskaana.
Kyse ei ole traumoista tms, tuo kaveri on kertonut että haluaa itse lapsia sitten kun on paljon vanhempi, haluaa keskittyä opiskelijaelämään nyt.
Jotain vertaistukea tai vastaavia kokemuksia toivoisin.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olette eri elämänvaiheessa ja olette kiinnostuneet eri asioista. Varmaan tunne on ihan molemminpuolinen, että toisen jutut ei kiinnosta yhtään.
Kyllä minua hänen juttunsa kiinnostaa ja tykkään esimerkiksi opiskella yhdessä, tulemme hyvin juttuun. Tai siis tulimme.
Mietin jopa että voiko kyse olla jostain "häpeästä", että siis häpeää puolestani sitä että olen raskaana yliopistossa jossa nyt yleensä ei ihmisten kuulu perustaa perhettä.
Tai sitten tosiaan jotain enemmän henkilökohtaista, kuten vaikka se abortti tai jotain muita käsittelemättömiä asioita. Hän puhui ennen minun raskauttani kyllä hyvin avoimesti siitä ettei todellakaan ole lasten aika. Bilettää paljon vaihtuvien sulhojen kanssa, minusta on mukava kuunnella hänen seikkailuistaan. Hänen elämänsä on hyvin tapahtumarikasta. Siksi tuo lapsettomuus/abortti ei jotenkin sovi tuohon kuvaan mikä minulla hänestä on, mutta eihän sitä tiedä.
Ap
Kyllä nyt käytät ihan liikaa aikaa toisen ihmisen reaktioiden ja tunne-elämän analysoimisen. Mitä hiton väliä sillä mitä joku kurssikaveri susta ja sun elämäntilanteesta miettii. kohta alkaa kesäloma ja sen jälkeen sulla mammis. Et itsekään usko olevasi tyypin kanssa tekemisissä tai kuulevasi mitään hänestä tämän lukukauden jälkeen. Joten ihmetyttää koko turha topikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on oma sisäpiiri, sun bestiksellä ja sulla. Ne muut tunte jäävänsä sisäpiirin ulkopuolelle. Yliopistolla suurin osa on vielä nuoria eikä lapset ole ajankohtaisia moneen vuoteen. Jätä vauvasta lässyttäminen vähemmälle ja keskity opiskeluun. Kun meillä ei ole kuin sun versio asiasta niin vähän jää epäilyttämään vauvapuheen määrä. Todennäköisesti sitä on paljon enemmän kuin myönnät.
Btw, eikö äitee opettanut ettei porukassa kuiskutella? Se kun on huonoa käytöstä ja epäkohteliasta.
Lopuksi vielä, en kauheasti hehkuttaisi miten kaveri elää mukana täysillä. Niin minäkin olen elänyt mukana sekä tukenut kaikki kavereitten ja työkavereitten porsimiset. Ihastellut tuoreiden isovanhempien suttuisia puhelinvideoita lapsenlapsista yms. Todellisuudessa kiinnostaa suunnilleen yhtä paljon kuin kilo sitä itteensä. En vain näe mitään syytä olla olematta iloinen toisten puolesta.
Eikö tuollainen bestiskulttuuri kuulu lähinnä sinne peruskouluun?
Kysy ap:lta, mistäs me muut se voitais tietää. Alla lainaus ap:n tekstistä:
"Meillä on 4 henkilön pieni porukka, käymme yleensä yhdessä syömässä ja vietämme muutenkin aikaa yliopistolla. Yksi näistä neljästä on paras ystäväni, loput kaksi lähinnä koulukavereita."
Mitä yrität sanoa? Itse olen keski-ikäinen ja minulla on paras ystävä. Nytkö sellainen on outoa?
- Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto, jossa omasta kurssista käytetään termiä luokka? Ja syömässä käydään ruokalassa, ei (kampus)ravintolassa tai yksinkertaisesti käydä lounaalla? Ja muut haluavat kokeilla vauvan potkuja?
En oikein tiedä, missä vammaisten yliopistossa opiskelet, mutta ainakaan Helsingissä raskaus ei ole ihme eikä vauvoista vatsassa koko ajan puhuta. Odotus on normisettiä, ei sen ihmeempää kuin luomi kädessä tai hampaiden oikominen.
Oletko nyt ihan varma, että olet yliopistossa? Tai että vauvalle kannattaa ostaa pinnasänkyä ennen kuin olet varma, että saat vauvaa kotiin asti.
Ihminen on sokea omalle käytökselleen ja jokainen äiti ja odottava sanoo etten minä mutta muut. Tietämättään ap jutut saattaa pyöriä sen oman navan ympärillä enemmän kuin tarpeeksi. Enkä kanssa oikein usko, että nuorten naisten kiinnostukset on vuonna 2022 niissä vauvoissa kun niistä ei enää juurikaan haaveilla.
Tulee ihan mieleen yksi äiti, joka valitteli kyläillessään, että hänen nykyisen tuttavapiirinsä kanssa keskustellaan vain hiekkalaatikoista, vauvoista ja vaippavertailuista, että olisi joskus mukava jutella jostain muusta. No, meillä olisi saanut jutella, me oltiin tuossa vaiheessa lapsettomia, eikä ollut vielä mitään suunnitelmiakaan hankkia lapsia. Mutta hänen juttunsa pyörivät koko ajan niissä lapsi/vauva/yms jutuissa ja kääntyi aina niihin, vaikka mistä olisi puhunut eli se siitä muusta keskustelusta.
Ymmärrän, että olet innoissani vauvasta, mutta se on sinun henk.kohtainen asia, eikä se muita kiinnosta, kuin tiettyyn pisteeseen asti.
Se kuluttaa energiaa.
Ihan samalla tavalla kuin kiihko uskovaiset/ateistit jotka tyrkyttää vakaamustaan, tai rokotevastaiset/intoilijat jne.
Tapaamiset ja keskustelut perustuvat vastavuoroisuuteen ja pitää olla sama mielenkiinnon kohde.
Ap elät ihan eri elämänvaihetta kuin useimmat opiskelukaverisi. Innokkuutta samaan kuplaan päätymisestä ei ole. Monet kokevat raskauskeskustelut turhan intiimiksi. Toisaalta iso osa raskaana olevista ei pidä siitä, että vieraat koskettelevat raskausvatsaa. Sinä ilmeisesti pidät ja odotat muiden huomioivan sinua ja kun näin ei kaikkien kohdalla ole ihmettelet asiaa. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on oma sisäpiiri, sun bestiksellä ja sulla. Ne muut tunte jäävänsä sisäpiirin ulkopuolelle. Yliopistolla suurin osa on vielä nuoria eikä lapset ole ajankohtaisia moneen vuoteen. Jätä vauvasta lässyttäminen vähemmälle ja keskity opiskeluun. Kun meillä ei ole kuin sun versio asiasta niin vähän jää epäilyttämään vauvapuheen määrä. Todennäköisesti sitä on paljon enemmän kuin myönnät.
Btw, eikö äitee opettanut ettei porukassa kuiskutella? Se kun on huonoa käytöstä ja epäkohteliasta.
Lopuksi vielä, en kauheasti hehkuttaisi miten kaveri elää mukana täysillä. Niin minäkin olen elänyt mukana sekä tukenut kaikki kavereitten ja työkavereitten porsimiset. Ihastellut tuoreiden isovanhempien suttuisia puhelinvideoita lapsenlapsista yms. Todellisuudessa kiinnostaa suunnilleen yhtä paljon kuin kilo sitä itteensä. En vain näe mitään syytä olla olematta iloinen toisten puolesta.
En sanoisi että meillä on oma sisäpiiri. Nuo kaksi kaverusta alkavat hyvin usein jutella omista jutuistaan, ja minä ja ystäväni omistamme. Jossain vaiheessa keskustelu palaa sitten taas yhteisille raiteille. Ihan normaalia minun mielestäni.
Ystäväni on äärimmäisen lapsirakas, ja hän kyselee ja juttelee vauvasta paljon. Olemme todella läheisiä, joten en usko että hän mitenkään kohteliaisuudesta olisi jutussa mukana.
En puhu vauvasta lainkaan kenenkään muiden kuin perheeni/ystävieni kanssa, elleivät he itse ota aihetta puheeksi. Tiedän että se on tunteita herättävä aihe, koska kärsimme itse miehen kanssa lapsettomuudesta ja saimme tämän aikaan vuosien hoidoilla. Kerroin raskaudesta opiskelukavereilleni vasta joskus viikolla 23 kun peittelystä alkoi tulla hankalaa.
Ap
Kuulostaa siltä että kärsii lapsettomuudesta, muttei halua jakaa asiaa teille jonka vuoksi valehtelee ettei vielä haluaisikaan. Lapsettomuus on todella kova paikka, ja perinteisesti helposti raskautuneet eivät voi millään tavalla sitä ymmärtää tai samaistua. Itketään vaan, että mikä nyt on kun tuota ei kiinnosta juuri minun raskauteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen tuska voi näkyä ulos kylmänä käytöksenä. Tuska voi olla niin suurta, ettei sitä pysty käsittelemään ja on pakko poistua paikalta. Eli anna toisen olla. Hänelle tilanne voi olla montamonta kertaa haastavampi, kuin osaat edes ajatella.
Taustalla voi olla iha mitä vaan. Esimerkkinä nyt voisin mainita juurikin abortin, läheiselle tapahtuneen kohtukuoleman, keskenmenon, tiedon omasta lapsettomuudesta tai surun ylipäätään siitä, että vaikkapa oma parisuhde on päättynyt ja vauva-asiat romahtivat sen mukana.
Jos asia vaivaa mieltäsi, käy keskustelemassa jossakin. Anna kuitenkin toisen selvitä asian kanssa omalla tavallaan. Ehkä hän tietää, että jos itkun antaa tulla, ei siitä tule loppua ja opiskelujen kannalta se voi olla todella haastavaa. Eikä toisaalta meistä ihmisistä kaikki halua kertoa omista kipeistä asioistaan ja itku olisi pakko selittää jollakin.
Ole siis onnellinen vauvasta, mutta anna toisellekin happea, kun hän sitä selkeästi tarvitsee. Hän on kuitenkin pysynyt lähelläsi ja pelkästään se voi jo olla todella suuri osoitus välittämisestä.
Kuulostaa niin samalta kuin äidit jotka tyrkkäävät vauvakuvia somet ja kaikki viestimet täyteen tajuamatta ettei se vauva kiinnosta kuin heitä itseään ja ehkä isovanhempia. Vauvaroskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaksan kohteliaisuudesta kuunnella, jos joku haluaa kertoa omia raskaus- ja vauvakuulumisia, mutta jos kaveri ei osaa puhua mistään muusta, niin saatan vaikuttaa nuivalta kun yritän ohjailla keskustelua toiseen suuntaan. Minua ei oikeasti kiinnosta, miten iso sikiö on nyt ja missä asennossa ja mitä muuta neuvolassa on sanottu. Minulla itselläni on lapsia
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että olet innoissani vauvasta, mutta se on sinun henk.kohtainen asia, eikä se muita kiinnosta, kuin tiettyyn pisteeseen asti.
Se kuluttaa energiaa.Ihan samalla tavalla kuin kiihko uskovaiset/ateistit jotka tyrkyttää vakaamustaan, tai rokotevastaiset/intoilijat jne.
Tapaamiset ja keskustelut perustuvat vastavuoroisuuteen ja pitää olla sama mielenkiinnon kohde.
Luitko aloittajan kirjoitusta lainkaan? Miksi kommentoit ohi sen? Aloittaja kuuntelee muiden kuulumisia, se on normaalia käytöstä. Ei muitakaan kiinnosta aina muiden bilekuulumiset, mutta normaalia käytöstä on kuunnella toisen kuulumisia pintatasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto, jossa omasta kurssista käytetään termiä luokka? Ja syömässä käydään ruokalassa, ei (kampus)ravintolassa tai yksinkertaisesti käydä lounaalla? Ja muut haluavat kokeilla vauvan potkuja?
En oikein tiedä, missä vammaisten yliopistossa opiskelet, mutta ainakaan Helsingissä raskaus ei ole ihme eikä vauvoista vatsassa koko ajan puhuta. Odotus on normisettiä, ei sen ihmeempää kuin luomi kädessä tai hampaiden oikominen.
Oletko nyt ihan varma, että olet yliopistossa? Tai että vauvalle kannattaa ostaa pinnasänkyä ennen kuin olet varma, että saat vauvaa kotiin asti.
Ihminen on sokea omalle käytökselleen ja jokainen äiti ja odottava sanoo etten minä mutta muut. Tietämättään ap jutut saattaa pyöriä sen oman navan ympärillä enemmän kuin tarpeeksi. Enkä kanssa oikein usko, että nuorten naisten kiinnostukset on vuonna 2022 niissä vauvoissa kun niistä ei enää juurikaan haaveilla.
Tulee ihan mieleen yksi äiti, joka valitteli kyläillessään, että hänen nykyisen tuttavapiirinsä kanssa keskustellaan vain hiekkalaatikoista, vauvoista ja vaippavertailuista, että olisi joskus mukava jutella jostain muusta. No, meillä olisi saanut jutella, me oltiin tuossa vaiheessa lapsettomia, eikä ollut vielä mitään suunnitelmiakaan hankkia lapsia. Mutta hänen juttunsa pyörivät koko ajan niissä lapsi/vauva/yms jutuissa ja kääntyi aina niihin, vaikka mistä olisi puhunut eli se siitä muusta keskustelusta.
Tuttu juttu. Sitten vatvotaan ties kenen Virpin ja Maran vauvajuttuja, joista kuulija ei ole edes koskaan kuullut. Ja kertoja valittaa, miten rasittavaa on tuon pariskunnan kanssa aina puhua vauvajutuista.
Meillä ei muuten käy enää vieraita juurikaan. Ymmärrätte ehkä miksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olette eri elämänvaiheessa ja olette kiinnostuneet eri asioista. Varmaan tunne on ihan molemminpuolinen, että toisen jutut ei kiinnosta yhtään.
Kyllä minua hänen juttunsa kiinnostaa ja tykkään esimerkiksi opiskella yhdessä, tulemme hyvin juttuun. Tai siis tulimme.
Mietin jopa että voiko kyse olla jostain "häpeästä", että siis häpeää puolestani sitä että olen raskaana yliopistossa jossa nyt yleensä ei ihmisten kuulu perustaa perhettä.
Tai sitten tosiaan jotain enemmän henkilökohtaista, kuten vaikka se abortti tai jotain muita käsittelemättömiä asioita. Hän puhui ennen minun raskauttani kyllä hyvin avoimesti siitä ettei todellakaan ole lasten aika. Bilettää paljon vaihtuvien sulhojen kanssa, minusta on mukava kuunnella hänen seikkailuistaan. Hänen elämänsä on hyvin tapahtumarikasta. Siksi tuo lapsettomuus/abortti ei jotenkin sovi tuohon kuvaan mikä minulla hänestä on, mutta eihän sitä tiedä.
Ap
Kyllä nyt käytät ihan liikaa aikaa toisen ihmisen reaktioiden ja tunne-elämän analysoimisen. Mitä hiton väliä sillä mitä joku kurssikaveri susta ja sun elämäntilanteesta miettii. kohta alkaa kesäloma ja sen jälkeen sulla mammis. Et itsekään usko olevasi tyypin kanssa tekemisissä tai kuulevasi mitään hänestä tämän lukukauden jälkeen. Joten ihmetyttää koko turha topikki.
Siksi että tämä asia alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Ei minusta tunnu kivalta että olemme sopineet opiskelevamme yhdessä vaikka pari tuntia, mutta sitten hän häipyy vartin päästä johonkin eikä palaa. Seuraavan kerran kun nähdään näyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. No enää ei toki kauhean usein mitään opiskelutreffejä sovita.
Tai että ollaan ruokalassa nelisteen ja siihen tulee joku viides kysymään jotain, ja saman tien tuo yksi häipyy paikalta tai suuttuu jos edes kuulee minun mainitsevan jotain ystävälleni vaikka emme ole puhuneet samasta aiheesta kymmeneen minuuttiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vauvan saaneet ei puhu muuta kuin vauvasta, korkeintaan hetken jostain muusta ja sitten vetään taas aiheen vauvaan.
Tämä ärsyttää muita ja muita ei oikeasti kiinnosta, oppikaa se, toiset eivät halua kuulla, valtaosa teeskeentelee olevansa kiinnostunut ihan kohteliaisuudesta.
Myöskään niitä kuvia ei halua sinne sos.mediaan, ketään ei kiinnosta ja joudutte vain negatiiviseen valoon niiden takia, uskokaa jo.
Minun on todella vaikea kuunnella kavereiden vauvajuttuja ja nyt minut on suljettu pois kaveriporukasta, koska porukan "johtaja" on nyt itse raskaana ja minua ei kaivata siihen mukaan.
Olen VL ja jouduin tekemään abortin viime keväänä lapsen vakavan kehityshäiriön vuoksi, olisi mennyt kesken aika pian itsekseen ja lääkäri sanoi että tyhjennys on parasta suorittaa valvotuissa olosuhteissa.
Ajattelin itsekin olevani liian nuori, opinnot pahasti kesken ja juuri oli määräaikainen työsopimus päättynyt, joten ajattelin ettei minusta olisi ollut äidiksi.
Haluan perheen kuitenkin enemmän kuin mitään muuta ja nykyään lapsista ja vauvoista tulee huono olo ja alkaa ahdistaa ja kaduttaa.
En pysty tekemään töitä lasten kanssa enää enkä voi mitään sille, että itkettää nähdä muita raskaana olevia naisia.
Ehkä kaverillasi on myös kyse jostain tällaisesta, mutta ei pysty puhumaan siitä tai haluaa unohtaa koko jutun?
Kuulostaa ikävältä käytökseltä ja tuntuu pahalta puolestasi.
Iloitse vauvasta, onnea ja terveyttä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olette eri elämänvaiheessa ja olette kiinnostuneet eri asioista. Varmaan tunne on ihan molemminpuolinen, että toisen jutut ei kiinnosta yhtään.
Kyllä minua hänen juttunsa kiinnostaa ja tykkään esimerkiksi opiskella yhdessä, tulemme hyvin juttuun. Tai siis tulimme.
Mietin jopa että voiko kyse olla jostain "häpeästä", että siis häpeää puolestani sitä että olen raskaana yliopistossa jossa nyt yleensä ei ihmisten kuulu perustaa perhettä.
Tai sitten tosiaan jotain enemmän henkilökohtaista, kuten vaikka se abortti tai jotain muita käsittelemättömiä asioita. Hän puhui ennen minun raskauttani kyllä hyvin avoimesti siitä ettei todellakaan ole lasten aika. Bilettää paljon vaihtuvien sulhojen kanssa, minusta on mukava kuunnella hänen seikkailuistaan. Hänen elämänsä on hyvin tapahtumarikasta. Siksi tuo lapsettomuus/abortti ei jotenkin sovi tuohon kuvaan mikä minulla hänestä on, mutta eihän sitä tiedä.
Ap
Kyllä nyt käytät ihan liikaa aikaa toisen ihmisen reaktioiden ja tunne-elämän analysoimisen. Mitä hiton väliä sillä mitä joku kurssikaveri susta ja sun elämäntilanteesta miettii. kohta alkaa kesäloma ja sen jälkeen sulla mammis. Et itsekään usko olevasi tyypin kanssa tekemisissä tai kuulevasi mitään hänestä tämän lukukauden jälkeen. Joten ihmetyttää koko turha topikki.
Siksi että tämä asia alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Ei minusta tunnu kivalta että olemme sopineet opiskelevamme yhdessä vaikka pari tuntia, mutta sitten hän häipyy vartin päästä johonkin eikä palaa. Seuraavan kerran kun nähdään näyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. No enää ei toki kauhean usein mitään opiskelutreffejä sovita.
Tai että ollaan ruokalassa nelisteen ja siihen tulee joku viides kysymään jotain, ja saman tien tuo yksi häipyy paikalta tai suuttuu jos edes kuulee minun mainitsevan jotain ystävälleni vaikka emme ole puhuneet samasta aiheesta kymmeneen minuuttiin.
Ap
Pitäiskö yliopistonkin siirtyä jo nykyaikaan. Koska nykyään ihminen voi opiskella minkä ikäisenä tahansa ja töiden ohellakin. AMK on onneksi tämän jo tajunnut, niinkin uuden asian kuin verkko-opiskelun. Eipä pääse tapahtumaan noita ns. sukupolvien välisiä kuiluja, kun ryhmätyöt tehdään Teamsissa, eikä silloin ole aikaa eikä tarvetta keskustella toisten elämistä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kärsii lapsettomuudesta, muttei halua jakaa asiaa teille jonka vuoksi valehtelee ettei vielä haluaisikaan. Lapsettomuus on todella kova paikka, ja perinteisesti helposti raskautuneet eivät voi millään tavalla sitä ymmärtää tai samaistua. Itketään vaan, että mikä nyt on kun tuota ei kiinnosta juuri minun raskauteni.
Tiedän kokemuksesta, kärsimme itsekin miehen kanssa lapsettomuudesta.
Minusta on ihan ok, että ihmisiä ei kiinnosta minun raskauteni. Sanoinkin jo, että puhun yleisesti ottaen vauvasta vain kaikista lähimmille ihmisille. Muille vain silloin kun he itse aloittavat keskustelun.
Voihan se olla että tietää ettei voi saada lapsia. Vakituista kumppania hänellä ei ole ja ikääkin aika paljon vähemmän kuin minulla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Olette eri elämänvaiheessa ja olette kiinnostuneet eri asioista. Varmaan tunne on ihan molemminpuolinen, että toisen jutut ei kiinnosta yhtään.
Kyllä minua hänen juttunsa kiinnostaa ja tykkään esimerkiksi opiskella yhdessä, tulemme hyvin juttuun. Tai siis tulimme.
Mietin jopa että voiko kyse olla jostain "häpeästä", että siis häpeää puolestani sitä että olen raskaana yliopistossa jossa nyt yleensä ei ihmisten kuulu perustaa perhettä.
Tai sitten tosiaan jotain enemmän henkilökohtaista, kuten vaikka se abortti tai jotain muita käsittelemättömiä asioita. Hän puhui ennen minun raskauttani kyllä hyvin avoimesti siitä ettei todellakaan ole lasten aika. Bilettää paljon vaihtuvien sulhojen kanssa, minusta on mukava kuunnella hänen seikkailuistaan. Hänen elämänsä on hyvin tapahtumarikasta. Siksi tuo lapsettomuus/abortti ei jotenkin sovi tuohon kuvaan mikä minulla hänestä on, mutta eihän sitä tiedä.
Ap
Mielestäni se abortti taas sopisi oikein hyvin tuohon vaihtuvien sulhojen kanssa bilettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kärsii lapsettomuudesta, muttei halua jakaa asiaa teille jonka vuoksi valehtelee ettei vielä haluaisikaan. Lapsettomuus on todella kova paikka, ja perinteisesti helposti raskautuneet eivät voi millään tavalla sitä ymmärtää tai samaistua. Itketään vaan, että mikä nyt on kun tuota ei kiinnosta juuri minun raskauteni.
Jo nyt on paksua.
Parikymppinen yliopistoopiskelija kärsii lapsuudesta ja valehtelee, ettei vielä vauvaa haluaisi? Jo nyt mielikuvitus on laskettu laukkaamaan.
Voisin väittää, jopa kolmikymppisiä yliopisto-opiskelijoita ei raskaudet ja vauvat voisi vähempää kiinnostaa tai perhe, vaan opiskellaan ja eletään nuoruutta ja haaveillaan työurasta, johon lapset eivät todella kuulu.
Vauvat, raskaudet, lapsettomuus jne. ovat puheenaiheina kiusallisia ja kaukana tulevaisuudessa kuin nelikymppiselle eläkkeelle jääminen.
Alue: Aihe vapaa
Hah hah taas, viikonlopputrolli, ihan hyvä mutta liian läpinäkyvä.