Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koen toisten lähestymis- ja keskusteluyritykset vihamielisinä?
10.05.2022 |
Ja välillä ihan suoranaisena v*ttuiluna? Työelämässä tulee näitä tilanteita, että joku kyselee perhe- ja parisuhdetilanteesta ynnä muusta. Menen noissa tilanteissa ihan vaikeaksi ja koen kyselyt tunkeilevana uteluna, jopa vihamielisinä. Parisuhteesta kysyttäessä olen ihan ihmeissäni ja mietin, miksi se tuollaista edes kysyy, koska "miten kukaan voisi olettaa tällaisen ihmisen olevan parisuhteessa".
Tiedän, että kyse on jonkinlaisesta small talkista, joka on muille normaalia. Minulla on myös jonkinlainen käsitys siitä, mistä tämä johtuu. Onko muilla samaa?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?
Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.
- ap
Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?
Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.
No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?
Ihmettelen vain, kun näitä lapsi- ja parisuhdeaiheisia kuulusteluja harrastavat lähinnä naiset naisille. Miehet hyväksytään työyhteisöön ilman tuota kuulustelua. Miksi näin?
En tiedä, minulla on kokemusta vain miehistä työkaverina ja ihan kaikkien kanssa olen tällaisia jutellut. Oletin myös ap:n olevan mies (saatan olla väärässä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?
Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.
- ap
Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?
Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.
No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?
Ihmettelen vain, kun näitä lapsi- ja parisuhdeaiheisia kuulusteluja harrastavat lähinnä naiset naisille. Miehet hyväksytään työyhteisöön ilman tuota kuulustelua. Miksi näin?
En tiedä, minulla on kokemusta vain miehistä työkaverina ja ihan kaikkien kanssa olen tällaisia jutellut. Oletin myös ap:n olevan mies (saatan olla väärässä).
Ekalla sivulla taisi sanoa olevansa nainen.
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?
Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.
- ap
Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?
Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.
No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?
Ihmettelen vain, kun näitä lapsi- ja parisuhdeaiheisia kuulusteluja harrastavat lähinnä naiset naisille. Miehet hyväksytään työyhteisöön ilman tuota kuulustelua. Miksi näin?
No ei ole totta. Mieheni on töissä puolustusvoimissa, ja kyllä tietää siellä työkavereiden puolisot ja lapset ja lasten huoletkin.
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan tuollaisia kysele. Senkin takia, että minua ei kiinnosta se, seurusteleeko joku tai onko naimisissa saatikka, että onko lapsia. Jos joku haluaa kertoa, niin hän varmaan kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
Jopa lähti taas lapasesta tuo keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet utelevat toisten perhesuhteistä lähinnä siksi, että sitä kautta pääsevät puhumaan omasta perheestään. Jotkut jaksaa höpötellä perheasioitaan ihan kaikille, jotka joutuvat kuuloetäisyydelle. Ja näille on vaan jotenkin vaikea tajuta, että kaikki eivät halua jakaa omia suhdeasioitaan jokaiselle tai että perheettömällä ei yksinkertaisesti ole mitään kerrottavaa aiheeseen liittyen. Rasittavimmat alkavat esittelemään perhekuviaankin puhelimesta, vaikka kuinka yrittäisi vaihtaa puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Verrattuna keskimääräisiin ihmisiin. Koska kokee tavalliset sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina eikä tunnista small talkia. Mikä on sinänsä ihan ok, ihmiset saavat olla erilaisia. Mutta small talkin puute varmasti heikentää mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita paljon enemmän kuin mikään ulkonäköön liittyvä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu yleensä vaikealta, jossen pysty vastaamaan mitään positiivista kysymykseen. Ei mua haittaa jos joku kysyy olenko sinkku, mutta kun joku kysyy olenko töissä vai koulussa tulee outo olo. Olen työtön joten joutuisin vastaamaan tuohon kysymykseen "väärin". Ajattelen liikaa ja se vaikeuttaa elämääni.
On kai hyvin ymmärrettävää, jos esim. tahattomasti lapsettomasta tuntuu pahalta kun joku kysyy ajattelemattomasti vaikkapa montako lasta sinulla on/montako lasta haluaisit. Viaton keskusteluyritys alkaa toisen olettamuksien oikaisemisella, ja aihekin on vieläpä hyvin kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Verrattuna keskimääräisiin ihmisiin. Koska kokee tavalliset sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina eikä tunnista small talkia. Mikä on sinänsä ihan ok, ihmiset saavat olla erilaisia. Mutta small talkin puute varmasti heikentää mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita paljon enemmän kuin mikään ulkonäköön liittyvä tekijä.
Eli mammamafia määrää soveliaat small talkin aiheet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Verrattuna keskimääräisiin ihmisiin. Koska kokee tavalliset sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina eikä tunnista small talkia. Mikä on sinänsä ihan ok, ihmiset saavat olla erilaisia. Mutta small talkin puute varmasti heikentää mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita paljon enemmän kuin mikään ulkonäköön liittyvä tekijä.
Minusta suomalaiset ovat yleensäkin suht tökeröitä sosiaalisissa tilanteissa ja huonoja small talkissa. Ei ap ole mikään poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Verrattuna keskimääräisiin ihmisiin. Koska kokee tavalliset sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina eikä tunnista small talkia. Mikä on sinänsä ihan ok, ihmiset saavat olla erilaisia. Mutta small talkin puute varmasti heikentää mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita paljon enemmän kuin mikään ulkonäköön liittyvä tekijä.
Eli mammamafia määrää soveliaat small talkin aiheet?
Ei. Mutta normaali sosiaalisesti joustava ihminen osaa ohittaa huononkin small talkin vain huonona small talkina, eikä ryhdy keksimään mitään salattuja tarkoitusperiä siihen liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Verrattuna keskimääräisiin ihmisiin. Koska kokee tavalliset sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina eikä tunnista small talkia. Mikä on sinänsä ihan ok, ihmiset saavat olla erilaisia. Mutta small talkin puute varmasti heikentää mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita paljon enemmän kuin mikään ulkonäköön liittyvä tekijä.
Eli mammamafia määrää soveliaat small talkin aiheet?
Ei. Mutta normaali sosiaalisesti joustava ihminen osaa ohittaa huononkin small talkin vain huonona small talkina, eikä ryhdy keksimään mitään salattuja tarkoitusperiä siihen liittyen.
On inhimillistä kummastella tökeröä small talkia ja vaikka vähän loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Verrattuna keskimääräisiin ihmisiin. Koska kokee tavalliset sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina eikä tunnista small talkia. Mikä on sinänsä ihan ok, ihmiset saavat olla erilaisia. Mutta small talkin puute varmasti heikentää mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita paljon enemmän kuin mikään ulkonäköön liittyvä tekijä.
Minusta suomalaiset ovat yleensäkin suht tökeröitä sosiaalisissa tilanteissa ja huonoja small talkissa. Ei ap ole mikään poikkeus.
Just näin! Teen koko ajan töitä ulkomaalaisten kanssa ja heidän ei tulisi mieleenkään tyyliin ensimmäisenä yhteisenä työpäivänä alkaa utelemaan, onko perhettä lapsia kissoja koiria missä sä asutkaan onko se omistus vai vuokra-asunto elääkö sun vanhemmat onko sulla sisaruksia....todellakaan. He sanovat, että olipa viileä aamu tänään, kevät taitaa olla aika paljon myöhässä. Perheasioihin siirrytään sitten joskus, jos suhde niihin syvenee.
Lisäksi itse ainakin ymmärrän, että ihmisten suhdeasiat voivat olla todellakin mutkikkaita. Ihminen, jolla on ydinperhe kahdella lapsella, omakotitalolla ja kultaisella noutajalla voi olla erittäin pahassa ihmissuhdekriisissä. Näin ollen hänellä ei välttämättä ole jaksamista lässyttää minun kanssani lapsen eskarin opesta tai koiran karvan imuroinnista.
Pahimpia ovat juuri nämä "kyselen, että tiedän, mistä kanssasi puhun"-tyypit. Ei, et välttämättä tiedä. Puhu siis asioista, jotka ovat todellakin yleisluonteisia tai parasta kaikesta - pysy niissä työasioissa, ellei toinen SELKEÄSTI osoita vihreää valoa puhua muusta.
Ap, sun tilanne on sulle vaikea, mutta olet täysin oikeutettu tuntemaan itsesi kiusaantuneeksi, kun sinulta kysellään henk.koht. asioita, jotka ei muille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa on 300-kiloisia liikuntakyvyttömiä parisuhteissa. Olen tavannut cp-vammaisen ulkonäöltään normaalista poikkeavan ja täysin autettavan ihmisen, joka on mennyt naimisiin. Ikinä en ole nähnyt ihmistä, jonka suhteen olisi jotenkin epäuskottavaa, että tämä voisi olla parisuhteessa.
Joten jos aloittaja on tosissaan, ajatuksesi ovat hyvin vääristyneitä. Ja töissä on ihan normaalia yrittää tutustua. Kyllä minä tiedän työkavereitteni lapset, puolisot, puolisoiden ammatit ja vaikka mitä muuta. Ei ole pakko kertoa, mutta on ihan normaalia kertoa.
Jospa ap on vaikkapa todella ruma?
En ole koskaan elämäni aikana nähnyt niin rumaa ihmistä, ettei tämä voisi saada puolisoa. Ja on aloittajakin seurustellut. Sosiaalisesti hän on sen sijaan hieman erilainen, joka voi vaikeuttaa ihmissuhteiden solmimista. Mutta ei sekään sitä estä.
Millä tavoin ap on "sosiaalisesti erilainen"? Erilainen verrattuna... keneen, mihin?
Verrattuna keskimääräisiin ihmisiin. Koska kokee tavalliset sosiaaliset tilanteet vaivaannuttavina eikä tunnista small talkia. Mikä on sinänsä ihan ok, ihmiset saavat olla erilaisia. Mutta small talkin puute varmasti heikentää mahdollisuuksia solmia ihmissuhteita paljon enemmän kuin mikään ulkonäköön liittyvä tekijä.
Niin siis missä kohtaa perhetilanteen tiukkaaminen on muuttunut small talkiksi? Kai sitten nykyään, kun kaikki omat asiat kailotetaan somessa ja julkisilla paikoilla pestään kodin likapyykkiä.
En ymmärrä näitä aloituksia, luulis että ap ite tietää miksi sitä ottaa pattiin.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen vain, kun näitä lapsi- ja parisuhdeaiheisia kuulusteluja harrastavat lähinnä naiset naisille. Miehet hyväksytään työyhteisöön ilman tuota kuulustelua. Miksi näin?