Miksi koen toisten lähestymis- ja keskusteluyritykset vihamielisinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan yksi sellainen ap:n kammoksuma ihminen. En todellakaan ole pahantahtoinen juoruakka, kunhan tutustun ihmisiin. Minun silmissäni hyväntahtoinen "miten menee", "missäpäin asut", "onko sulla perhettä" on ihan normaalia jutustelua. Jos ei halua puhua perheestään niin voi kommentoida jotain ympäripyöreää "siinähän se". Se vasta onkin pahantahtoisille juoruakoille tiedonlähde jos jotain asiaa suojellaan kuin graalin maljaa. Kyllä ne juoruakat tunnistaa ja mitäs sitten? He tarjoavat itse aseita heitä vastaan jos osoittautuvat myöhemmin epäluotettaviksi. Avaavat myös portin vastajuoruille, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Eli sulle pitää tilittää koko elämä heti? Muuten sinusta tulee pahantahtoinen juoruakka, jonka pitää kaivella toisen asioita, ettei vaan toinen osoittaudu epäluotettavaksi? Kuulostaa lähinnä kiristykseltä.

Ei sinun jutustelusi ainakaan minun silmissäni ole mitenkään hyväntahtoista.

Jos sinulle koko elämä on vastata "Ihan hyvin kiitos, asun Mellunmäessä puolisoni kanssa, mitäs sulle?" niin voi hyvää päivää. Jos ei halua senkään vertaa paljastaa, voi vaan sanoa että tuossa junamatkan päässä asun, ihan hyvin menee.  Käytöstavat! Sehän on signaali ulospäin että tämä ihminen ei luota ihmisiin, tuskin on leppoisa, eikä omaa käytöstapoja jos töksäyttelee normaaliin keskusteluun. Se olisi törkeää jos lähtisin kyselemään minkä hintainen asunto, minkä näköinen ja mitä sukupuolta oleva puoliso, koska meinaatte lapsia hankkia jne jne.

Paljon enemmän ihmisestä kertoo miten asioihin suhtautuu kuin se mitä ne asiat ovat. Jos on mukava ja hauska, ei paljoa haittaa vaikka pukeutuu erikoisesti ja ei muutenkaan "sovellu muottiin", kuten on vaikka viisikymppinen ikisinkku jolle elämäntehtävä on jalostaa kissoja, kerätä pokemonkortteja ja myydä energiakristalleja. Se ei paljoa taas pelasta jos on aivan tavallinen volvo-villa-vuffe-ihminen jos on aina töksäyttelemässä ja äyskimässä muille ja joka kuvittelee että muita koskettaa aivan valtavasti se tieto että nyt myyntiin asunto ja ostetaan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan yksi sellainen ap:n kammoksuma ihminen. En todellakaan ole pahantahtoinen juoruakka, kunhan tutustun ihmisiin. Minun silmissäni hyväntahtoinen "miten menee", "missäpäin asut", "onko sulla perhettä" on ihan normaalia jutustelua. Jos ei halua puhua perheestään niin voi kommentoida jotain ympäripyöreää "siinähän se". Se vasta onkin pahantahtoisille juoruakoille tiedonlähde jos jotain asiaa suojellaan kuin graalin maljaa. Kyllä ne juoruakat tunnistaa ja mitäs sitten? He tarjoavat itse aseita heitä vastaan jos osoittautuvat myöhemmin epäluotettaviksi. Avaavat myös portin vastajuoruille, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Miten suhtaudut itse siihen, jos työkaveri ei halua puhua henkilökohtaisista ja sanoo tämän suoraan?

Sitten en puhu henkilökohtaisista asioista? 

Loppu riippuu todella paljon millainen työpaikka on ja millainen henkilö muuten on. Jos olen työpaikalla vain kaksistaan tämän henkilön kanssa ja päivään liittyy pakosta jotain sosialisointia ja hän on muuten mukavaa/pätevää seuraa, niin asiat hoituu ja työpaikalla on kiva olla. Jos henkilö on muuten täysin piikit pystyssä ja muurit suojana eikä puhu mistään mitään tai jos puhuu niin jotain negatiivista niin ilmapiiri olisi todennäköisesti ikävä. 

Itse olen kokenut että avoimuus ja positiivisuus avaa enemmän hyviä mahdollisuuksia elämään kuin vie niitä. Kun olen kertonut jollekin ihmiselle vaikka että minulla on x ikäinen lapsi, on hän saattanut kertoa että aijaa tuolla liikkeessä y onkin juuri hyvät tarjoukset sen ikäisille lapsille vaatteista tai oletko tietoinen tästä harrasteryhmästä. Tai että mökille tarvisi puuvaraston ja keskustelija osaakin vinkata hyvän puusepän jne jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

Jos sinua on haastettu, nälvitty, kiusattu jne lapsena isompien (vanhemmat, sisarukset ym) taholta niin siitä se johtuu, olet joutunut puolustautumaan koko elämäsi ja kaikki vuorovaikutus on ollut hyökkäystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

No minusta parisuhde ja perhe eivät noin yleisesti ole vaikeita aiheita, vaan normaaleita. Utelevaa ja tökeröä olisi kyllä kysyä, oletko ikinä seurustellut, kumpaa sukupuolta kumppanisi on, onko lapsillasi eri isät/äidit, saitteko lapsen luomusti vai hoidoilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan yksi sellainen ap:n kammoksuma ihminen. En todellakaan ole pahantahtoinen juoruakka, kunhan tutustun ihmisiin. Minun silmissäni hyväntahtoinen "miten menee", "missäpäin asut", "onko sulla perhettä" on ihan normaalia jutustelua. Jos ei halua puhua perheestään niin voi kommentoida jotain ympäripyöreää "siinähän se". Se vasta onkin pahantahtoisille juoruakoille tiedonlähde jos jotain asiaa suojellaan kuin graalin maljaa. Kyllä ne juoruakat tunnistaa ja mitäs sitten? He tarjoavat itse aseita heitä vastaan jos osoittautuvat myöhemmin epäluotettaviksi. Avaavat myös portin vastajuoruille, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Eli sulle pitää tilittää koko elämä heti? Muuten sinusta tulee pahantahtoinen juoruakka, jonka pitää kaivella toisen asioita, ettei vaan toinen osoittaudu epäluotettavaksi? Kuulostaa lähinnä kiristykseltä.

Ei sinun jutustelusi ainakaan minun silmissäni ole mitenkään hyväntahtoista.

Jos sinulle koko elämä on vastata "Ihan hyvin kiitos, asun Mellunmäessä puolisoni kanssa, mitäs sulle?" niin voi hyvää päivää. Jos ei halua senkään vertaa paljastaa, voi vaan sanoa että tuossa junamatkan päässä asun, ihan hyvin menee.  Käytöstavat! Sehän on signaali ulospäin että tämä ihminen ei luota ihmisiin, tuskin on leppoisa, eikä omaa käytöstapoja jos töksäyttelee normaaliin keskusteluun. Se olisi törkeää jos lähtisin kyselemään minkä hintainen asunto, minkä näköinen ja mitä sukupuolta oleva puoliso, koska meinaatte lapsia hankkia jne jne.

Paljon enemmän ihmisestä kertoo miten asioihin suhtautuu kuin se mitä ne asiat ovat. Jos on mukava ja hauska, ei paljoa haittaa vaikka pukeutuu erikoisesti ja ei muutenkaan "sovellu muottiin", kuten on vaikka viisikymppinen ikisinkku jolle elämäntehtävä on jalostaa kissoja, kerätä pokemonkortteja ja myydä energiakristalleja. Se ei paljoa taas pelasta jos on aivan tavallinen volvo-villa-vuffe-ihminen jos on aina töksäyttelemässä ja äyskimässä muille ja joka kuvittelee että muita koskettaa aivan valtavasti se tieto että nyt myyntiin asunto ja ostetaan toinen.

Juuri tätä en ymmärrä. Kysymys: Miten menee on toki neutraali ja siihen pitäisi riittää vastaukseksi, että mikäs tässä, kesää odotellessa, tms. Mutta miten päästään tästä asiaan, missä mä asustelen ja kenen kanssa ja mitä hvettiä se siihen työpaikan small talkiin tuntemattoman työkaverin kanssa kuuluu?

Siihen päästään, kun kysymykset eivät jää neutraaliin kuulumisien vaihtoon, vaan possasrimossari haluaa bondata tietämällä kaikenlaista, mikä jostain syystä hänestä kuuluu työasioiden hoitamiseen. Ja kyselee.

Vaikka ei tietenkään edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

No minusta parisuhde ja perhe eivät noin yleisesti ole vaikeita aiheita, vaan normaaleita. Utelevaa ja tökeröä olisi kyllä kysyä, oletko ikinä seurustellut, kumpaa sukupuolta kumppanisi on, onko lapsillasi eri isät/äidit, saitteko lapsen luomusti vai hoidoilla jne.

On yritetty kertoa, että joillekin on. Esimerkiksi minä kerroin täällä, että puoli vuotta sitten sain tietää mieheni pettäneen mua. Tällä hetkellä ei ole mitään vaikeampaa aihetta mulle kuin parisuhde ja perhe. Siksi en sun kanssasi nyt jaksaisi puhua mitään näihin asioihin liittyvää, kiitos.

Kiva, että sulla on normaalia tuolla rintamalla, mutta kuule: kaikilla ei aina ole. Kaikilla ei ehkä koskaan ole. Mutta eihän sua kiinnosta, ketä loukkaat, haluat vaan jutella mukavia ja NORMAALEJA:

Jos toinen yhtä avoimesti alkaa kertoilla omista asioistaan sitä mukaa kuin kysellään, niin voi ehkä olettaa, että hyvällä kyselee.

Edellisessä työpaikassa udeltiin ihan simona perheestä, paljonko saa rahaa, onko harrastanut seksiä viikonloppuna, jne.

Lähdin sitten meneen asiallisempaan työyhteisöön (+rahakkaampaan). Vaihtamalla paranee.

Minusta tuo taas on ystävällisyyttä ja huomioonottamista. En ole edes ajatellut, että joku kokisi keskustelunavaukset vihamielisenä hyökkäyksenä. On meitä joka junaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

No minusta parisuhde ja perhe eivät noin yleisesti ole vaikeita aiheita, vaan normaaleita. Utelevaa ja tökeröä olisi kyllä kysyä, oletko ikinä seurustellut, kumpaa sukupuolta kumppanisi on, onko lapsillasi eri isät/äidit, saitteko lapsen luomusti vai hoidoilla jne.

On yritetty kertoa, että joillekin on. Esimerkiksi minä kerroin täällä, että puoli vuotta sitten sain tietää mieheni pettäneen mua. Tällä hetkellä ei ole mitään vaikeampaa aihetta mulle kuin parisuhde ja perhe. Siksi en sun kanssasi nyt jaksaisi puhua mitään näihin asioihin liittyvää, kiitos.

Kiva, että sulla on normaalia tuolla rintamalla, mutta kuule: kaikilla ei aina ole. Kaikilla ei ehkä koskaan ole. Mutta eihän sua kiinnosta, ketä loukkaat, haluat vaan jutella mukavia ja NORMAALEJA:

Melkoinen marttyyri olet nyt kyllä. Tuolla aikaisemmin sanoin, että sattuneesta syystä minulle kylpylälomat ovat todella vaikea ja triggeröivä aihe. Vielä vuosi sitten poistin oitis FB-kavereistani jokaisen, joka laittoi kuvan kylpylästä. Ongelma oli kuitenkin minussa, eikä siinä että muu maailma lomailee minun traumastani huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua on haastettu, nälvitty, kiusattu jne lapsena isompien (vanhemmat, sisarukset ym) taholta niin siitä se johtuu, olet joutunut puolustautumaan koko elämäsi ja kaikki vuorovaikutus on ollut hyökkäystä.

Tämähän se juuri on.

Nyt kun asia on todettu, mietin että miten tätä asiaa voisi käsitellä, jotta sosiaalinen kanssakäyminen olisi itselleni helpompaa. Onko joku saavuttanut jonkinlaisen tasapainon ja mielenrauhan tässä asiassa?

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

No minusta parisuhde ja perhe eivät noin yleisesti ole vaikeita aiheita, vaan normaaleita. Utelevaa ja tökeröä olisi kyllä kysyä, oletko ikinä seurustellut, kumpaa sukupuolta kumppanisi on, onko lapsillasi eri isät/äidit, saitteko lapsen luomusti vai hoidoilla jne.

On yritetty kertoa, että joillekin on. Esimerkiksi minä kerroin täällä, että puoli vuotta sitten sain tietää mieheni pettäneen mua. Tällä hetkellä ei ole mitään vaikeampaa aihetta mulle kuin parisuhde ja perhe. Siksi en sun kanssasi nyt jaksaisi puhua mitään näihin asioihin liittyvää, kiitos.

Kiva, että sulla on normaalia tuolla rintamalla, mutta kuule: kaikilla ei aina ole. Kaikilla ei ehkä koskaan ole. Mutta eihän sua kiinnosta, ketä loukkaat, haluat vaan jutella mukavia ja NORMAALEJA:

Melkoinen marttyyri olet nyt kyllä. Tuolla aikaisemmin sanoin, että sattuneesta syystä minulle kylpylälomat ovat todella vaikea ja triggeröivä aihe. Vielä vuosi sitten poistin oitis FB-kavereistani jokaisen, joka laittoi kuvan kylpylästä. Ongelma oli kuitenkin minussa, eikä siinä että muu maailma lomailee minun traumastani huolimatta.

Tuo kylpyläesimerkkisi vaikuttaa keksityltä. Jos se on totta, on kyllä varsin erikoista jos et näe mitään eroa kylpyläloma- ja perheaiheisten keskustelujen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

<br />

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

No minusta parisuhde ja perhe eivät noin yleisesti ole vaikeita aiheita, vaan normaaleita. Utelevaa ja tökeröä olisi kyllä kysyä, oletko ikinä seurustellut, kumpaa sukupuolta kumppanisi on, onko lapsillasi eri isät/äidit, saitteko lapsen luomusti vai hoidoilla jne.

On yritetty kertoa, että joillekin on. Esimerkiksi minä kerroin täällä, että puoli vuotta sitten sain tietää mieheni pettäneen mua. Tällä hetkellä ei ole mitään vaikeampaa aihetta mulle kuin parisuhde ja perhe. Siksi en sun kanssasi nyt jaksaisi puhua mitään näihin asioihin liittyvää, kiitos.

Kiva, että sulla on normaalia tuolla rintamalla, mutta kuule: kaikilla ei aina ole. Kaikilla ei ehkä koskaan ole. Mutta eihän sua kiinnosta, ketä loukkaat, haluat vaan jutella mukavia ja NORMAALEJA:

Melkoinen marttyyri olet nyt kyllä. Tuolla aikaisemmin sanoin, että sattuneesta syystä minulle kylpylälomat ovat todella vaikea ja triggeröivä aihe. Vielä vuosi sitten poistin oitis FB-kavereistani jokaisen, joka laittoi kuvan kylpylästä. Ongelma oli kuitenkin minussa, eikä siinä että muu maailma lomailee minun traumastani huolimatta.

Tuo kylpyläesimerkkisi vaikuttaa keksityltä. Jos se on totta, on kyllä varsin erikoista jos et näe mitään eroa kylpyläloma- ja perheaiheisten keskustelujen välillä.

Voin vakuuttaa sinua, että se ei ole keksitty. Mutta ihan samoin kuin 99% ihmisistä ei loukkaannu kylpylöistä puhuttaessa, niin eivät he loukkaannu perheestäkään puhuessa. Ei me voida tietää jokaisen traumoista. Tuolla keskustelun alussa oli hyvä esimerkki siitä, kuinka trauman kokeneen ja siitä triggeröityvän kannattaa opetella joku suojalause tai -käytös, jolla pääsee pois tilanteesta. Muistakaa kuitenkin, että välttely ei auta, vaan se tuppaa pahentamaan tilannetta entisestään kun elämä kapenee. Itseään kannattaa siedättää triggereille ja opetella käsittelemään niitä. Maailma kun pyörii radallaan, meistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan yksi sellainen ap:n kammoksuma ihminen. En todellakaan ole pahantahtoinen juoruakka, kunhan tutustun ihmisiin. Minun silmissäni hyväntahtoinen "miten menee", "missäpäin asut", "onko sulla perhettä" on ihan normaalia jutustelua. Jos ei halua puhua perheestään niin voi kommentoida jotain ympäripyöreää "siinähän se". Se vasta onkin pahantahtoisille juoruakoille tiedonlähde jos jotain asiaa suojellaan kuin graalin maljaa. Kyllä ne juoruakat tunnistaa ja mitäs sitten? He tarjoavat itse aseita heitä vastaan jos osoittautuvat myöhemmin epäluotettaviksi. Avaavat myös portin vastajuoruille, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Eli sulle pitää tilittää koko elämä heti? Muuten sinusta tulee pahantahtoinen juoruakka, jonka pitää kaivella toisen asioita, ettei vaan toinen osoittaudu epäluotettavaksi? Kuulostaa lähinnä kiristykseltä.

Ei sinun jutustelusi ainakaan minun silmissäni ole mitenkään hyväntahtoista.

Jos sinulle koko elämä on vastata "Ihan hyvin kiitos, asun Mellunmäessä puolisoni kanssa, mitäs sulle?" niin voi hyvää päivää. Jos ei halua senkään vertaa paljastaa, voi vaan sanoa että tuossa junamatkan päässä asun, ihan hyvin menee.  Käytöstavat! Sehän on signaali ulospäin että tämä ihminen ei luota ihmisiin, tuskin on leppoisa, eikä omaa käytöstapoja jos töksäyttelee normaaliin keskusteluun. Se olisi törkeää jos lähtisin kyselemään minkä hintainen asunto, minkä näköinen ja mitä sukupuolta oleva puoliso, koska meinaatte lapsia hankkia jne jne.

Paljon enemmän ihmisestä kertoo miten asioihin suhtautuu kuin se mitä ne asiat ovat. Jos on mukava ja hauska, ei paljoa haittaa vaikka pukeutuu erikoisesti ja ei muutenkaan "sovellu muottiin", kuten on vaikka viisikymppinen ikisinkku jolle elämäntehtävä on jalostaa kissoja, kerätä pokemonkortteja ja myydä energiakristalleja. Se ei paljoa taas pelasta jos on aivan tavallinen volvo-villa-vuffe-ihminen jos on aina töksäyttelemässä ja äyskimässä muille ja joka kuvittelee että muita koskettaa aivan valtavasti se tieto että nyt myyntiin asunto ja ostetaan toinen.

Juuri tätä en ymmärrä. Kysymys: Miten menee on toki neutraali ja siihen pitäisi riittää vastaukseksi, että mikäs tässä, kesää odotellessa, tms. Mutta miten päästään tästä asiaan, missä mä asustelen ja kenen kanssa ja mitä hvettiä se siihen työpaikan small talkiin tuntemattoman työkaverin kanssa kuuluu?

Siihen päästään, kun kysymykset eivät jää neutraaliin kuulumisien vaihtoon, vaan possasrimossari haluaa bondata tietämällä kaikenlaista, mikä jostain syystä hänestä kuuluu työasioiden hoitamiseen. Ja kyselee.

Vaikka ei tietenkään edes kiinnosta.

No tässä isossa roolissa on konteksti. Jos työpaikallasi on jengiä kymmenittäin ja joku satunnainen tunkee lounaalla suoraan seuraasi kyselemään näitä niin se voi olla vähän tungettelevaa. Jos taas olet työpaikalla missä työskennellään tiiminä yhtä köyttä vetäen, on se yleistä tunnelmaa madaltavaa jos et halua luottaa muihin ja osoittaa "me"-henkeä. Se ei tarkoita että raportoit kaiken itsestäsi ja kyselet muiden elämästä yksityskohtia vaan osoitat että välität muista. Ja miksi se on tärkeää? No siksi että töissä vietetään huomattava osa elämästä ja ihmiset ovat sosiaalisia laumaeläimiä joilla on tarve kuulua johonkin.

Muut yleensä vastaavat ihmisille samalla mitalla. Jos signaloit muille ettet luota heihin, eivät hekään luota sinuun. Ei kukaan halua tuntea itseään pahaksi ihmiseksi viettämällä aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka leimaavat pahoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan yksi sellainen ap:n kammoksuma ihminen. En todellakaan ole pahantahtoinen juoruakka, kunhan tutustun ihmisiin. Minun silmissäni hyväntahtoinen "miten menee", "missäpäin asut", "onko sulla perhettä" on ihan normaalia jutustelua. Jos ei halua puhua perheestään niin voi kommentoida jotain ympäripyöreää "siinähän se". Se vasta onkin pahantahtoisille juoruakoille tiedonlähde jos jotain asiaa suojellaan kuin graalin maljaa. Kyllä ne juoruakat tunnistaa ja mitäs sitten? He tarjoavat itse aseita heitä vastaan jos osoittautuvat myöhemmin epäluotettaviksi. Avaavat myös portin vastajuoruille, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Ei tuo kyllä mulle ole. Perheet ja asumiset tulee vasta sitten puheeksi, kun on tehty töitä jonkun aikaa ja silloinkin yleensä muun jutustelun lomassa, eli ihminen itse kertoo esim. olleensa kotinsa lähellä puistossa x  jolloin tulee puheeksi, jolloin voidaan tarkemmin jutella, missä toinen asuu. Samoin perhekuviot tulee siinä, kun jutellaan, mitä esim. viikonloppuna on tehty.

Ikinä en alkaisi kysellä toiselta, ellei itse ota puheeksi omia asioitaan. Voi hyvin olla, että halua niistä puhua, jos ei kerran sanallakaan puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

<br />

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

No minusta parisuhde ja perhe eivät noin yleisesti ole vaikeita aiheita, vaan normaaleita. Utelevaa ja tökeröä olisi kyllä kysyä, oletko ikinä seurustellut, kumpaa sukupuolta kumppanisi on, onko lapsillasi eri isät/äidit, saitteko lapsen luomusti vai hoidoilla jne.

On yritetty kertoa, että joillekin on. Esimerkiksi minä kerroin täällä, että puoli vuotta sitten sain tietää mieheni pettäneen mua. Tällä hetkellä ei ole mitään vaikeampaa aihetta mulle kuin parisuhde ja perhe. Siksi en sun kanssasi nyt jaksaisi puhua mitään näihin asioihin liittyvää, kiitos.

Kiva, että sulla on normaalia tuolla rintamalla, mutta kuule: kaikilla ei aina ole. Kaikilla ei ehkä koskaan ole. Mutta eihän sua kiinnosta, ketä loukkaat, haluat vaan jutella mukavia ja NORMAALEJA:

Melkoinen marttyyri olet nyt kyllä. Tuolla aikaisemmin sanoin, että sattuneesta syystä minulle kylpylälomat ovat todella vaikea ja triggeröivä aihe. Vielä vuosi sitten poistin oitis FB-kavereistani jokaisen, joka laittoi kuvan kylpylästä. Ongelma oli kuitenkin minussa, eikä siinä että muu maailma lomailee minun traumastani huolimatta.

Tuo kylpyläesimerkkisi vaikuttaa keksityltä. Jos se on totta, on kyllä varsin erikoista jos et näe mitään eroa kylpyläloma- ja perheaiheisten keskustelujen välillä.

Voin vakuuttaa sinua, että se ei ole keksitty. Mutta ihan samoin kuin 99% ihmisistä ei loukkaannu kylpylöistä puhuttaessa, niin eivät he loukkaannu perheestäkään puhuessa. Ei me voida tietää jokaisen traumoista. Tuolla keskustelun alussa oli hyvä esimerkki siitä, kuinka trauman kokeneen ja siitä triggeröityvän kannattaa opetella joku suojalause tai -käytös, jolla pääsee pois tilanteesta. Muistakaa kuitenkin, että välttely ei auta, vaan se tuppaa pahentamaan tilannetta entisestään kun elämä kapenee. Itseään kannattaa siedättää triggereille ja opetella käsittelemään niitä. Maailma kun pyörii radallaan, meistä huolimatta.

Kuinkahan monta prosenttia enemmän ihmisistä on kokenut ihmissuhdekuvioissa jättämistä, pettämistä, erilaisia ongelmia, mt-ongelmia (omia ja toisen), vaikeita suhteita äidin, isän, sisaruksien kanssa kuin trikkeröitymistä kylpylään?

Ihan sillä perusteella voit miettiä, miksi monet ei tykkää sun "hyväntahtoisesta" kyselystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

<br />

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta on kyllä ihan normaalia kysyä työkaverilta esim että onko hänellä perhettä. Sulla taitaa Ap olla aika voimakas huonommuuden tunne, se ehkä tekee sinusta vainoharhaisen?

Miksi joillekin on niin tärkeää saada tietää, onko keskustelukumppanilla perhettä? Kysyn ihan vilpittömästi vailla mitään syyttelyä.

- ap

Vaikkapa siksi, että voisin jutella hänen lapsistaan tai perheestään. Voin jutella myös vaikkapa lemmikeistä, ensin pitää vaan tietää onko sellaisia. Tiedän nämä asiat kaikista työkavereistani, minusta näistä on ihan normaalia puhua. Hävettääkö sinua oma perheettömyytesi?

Eivät kaikki halua puhua lapsistaan.

No sitten he eivät puhu niistä. Mikä tässä on ongelma?

Jos keskustelukumppani toteaisi kyselijälle (vaikkapa juuri sinulle), ettei halua puhua henkilökohtaisista asioistaan, etkö olisi ainakin aavistuksen ihmeissäsi, ehkä jopa hitusen pöyristynyt? Näiden aiheiden välttelijää tai vastaamatta jättäjää pidetään epäkohteliaana ja tämän ketjun perusteella myös sosiaalisesti taidottomana.

Siis, en minäkään halua puhua autoista, mutta miesvaltaisella työpaikalla ne tulee useinkin esiin. Ohitan keskustelut sanomalla, että meillä on Volvo, en muista vuosimallia saati korimallia. En ala mielessäni kiroilemaan näitä keskustelunaloittajia tai hautomaan vihamielisiä ajatuksia heidän keskustelutaidottomuudestaan.

Ja jos olisit koko ikäsi kärsinyt siitä, että joudut kävelemään pitkiä matkoja yksin tavaroita kantaen, koska sinulla ei ole ikinä ollut varaa autoon, tai ehkä joskus oli, mutta jouduit myymään sen rahavaikeuksien vuoksi, juttelisit edelleen joka päivä iloisesti siitä, minkälaisia autoja muilla on, millaisia he aikovat ostaa ja mitä hienoja, upeita ominaisuuksia heidän autoissaan on?

Tämäpä se juuri on se ajattelemattomuus, että ei ymmärretä, että itselle tavallinen keskusteluaihe voi toiselle olla arka. Mutta sen verran vaikeita ihmissuhteet noin yleisesti ottaen voivat olla, että tyhmemmänkin luulisi ymmärtävän, että sitä aluetta karttaa, ellei toinen vasiten ala ITSE puhumaan.

Mikä tahansa puheenaihe voi olla arka, me emme koskaan voi tietää mikä koskettaa toista. Syystä, mitä en nyt tässä avaa, minulle tällaisia aiheita ovat kylpylähotellit ja Tukholmaan matkustaminen. Jotenkin en silti odota, että ihmiset osaavat olla puhumatta näistä. Turvallisinta on toki sitten olla puhumatta ikinä mitään, mutta se ei noin yleisesti ole mielenterveydelle hyväksi.

Mutta eikö sulle itsestään selvää ole, että parisuhteisiin ja yleensä ihmissuhteisiin takuulla useammalla ihmisillä liittyy jotain arkaluontoista kuin kylpylöihin? Toisin sanoen, mä voisin tässä nyt heti luetella tusinan juttuja, miksi on mahdollista, että ihmissuhdekuviot ovat kiusallisia avata?

Aika common sense ymmärtää, että parisuhde tai kivulias peräsuolen haava tai kolmas abortti ovat vähän vaikeampia aiheita noin yleisesti ottaen kuin kylpylä.

No minusta parisuhde ja perhe eivät noin yleisesti ole vaikeita aiheita, vaan normaaleita. Utelevaa ja tökeröä olisi kyllä kysyä, oletko ikinä seurustellut, kumpaa sukupuolta kumppanisi on, onko lapsillasi eri isät/äidit, saitteko lapsen luomusti vai hoidoilla jne.

On yritetty kertoa, että joillekin on. Esimerkiksi minä kerroin täällä, että puoli vuotta sitten sain tietää mieheni pettäneen mua. Tällä hetkellä ei ole mitään vaikeampaa aihetta mulle kuin parisuhde ja perhe. Siksi en sun kanssasi nyt jaksaisi puhua mitään näihin asioihin liittyvää, kiitos.

Kiva, että sulla on normaalia tuolla rintamalla, mutta kuule: kaikilla ei aina ole. Kaikilla ei ehkä koskaan ole. Mutta eihän sua kiinnosta, ketä loukkaat, haluat vaan jutella mukavia ja NORMAALEJA:

Melkoinen marttyyri olet nyt kyllä. Tuolla aikaisemmin sanoin, että sattuneesta syystä minulle kylpylälomat ovat todella vaikea ja triggeröivä aihe. Vielä vuosi sitten poistin oitis FB-kavereistani jokaisen, joka laittoi kuvan kylpylästä. Ongelma oli kuitenkin minussa, eikä siinä että muu maailma lomailee minun traumastani huolimatta.

Tuo kylpyläesimerkkisi vaikuttaa keksityltä. Jos se on totta, on kyllä varsin erikoista jos et näe mitään eroa kylpyläloma- ja perheaiheisten keskustelujen välillä.

Voin vakuuttaa sinua, että se ei ole keksitty. Mutta ihan samoin kuin 99% ihmisistä ei loukkaannu kylpylöistä puhuttaessa, niin eivät he loukkaannu perheestäkään puhuessa. Ei me voida tietää jokaisen traumoista. Tuolla keskustelun alussa oli hyvä esimerkki siitä, kuinka trauman kokeneen ja siitä triggeröityvän kannattaa opetella joku suojalause tai -käytös, jolla pääsee pois tilanteesta. Muistakaa kuitenkin, että välttely ei auta, vaan se tuppaa pahentamaan tilannetta entisestään kun elämä kapenee. Itseään kannattaa siedättää triggereille ja opetella käsittelemään niitä. Maailma kun pyörii radallaan, meistä huolimatta.

Kuinkahan monta prosenttia enemmän ihmisistä on kokenut ihmissuhdekuvioissa jättämistä, pettämistä, erilaisia ongelmia, mt-ongelmia (omia ja toisen), vaikeita suhteita äidin, isän, sisaruksien kanssa kuin trikkeröitymistä kylpylään?

Ihan sillä perusteella voit miettiä, miksi monet ei tykkää sun "hyväntahtoisesta" kyselystä. 

Siis eikö sisaruksista tai suvustakaan saa puhua? Entä asumisesta, harrastuksista, lemmikeistä, naapureista? Kyllä menee kapeaksi. Se on sitten hyvääpäivääkirvesvartta kai jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan yksi sellainen ap:n kammoksuma ihminen. En todellakaan ole pahantahtoinen juoruakka, kunhan tutustun ihmisiin. Minun silmissäni hyväntahtoinen "miten menee", "missäpäin asut", "onko sulla perhettä" on ihan normaalia jutustelua. Jos ei halua puhua perheestään niin voi kommentoida jotain ympäripyöreää "siinähän se". Se vasta onkin pahantahtoisille juoruakoille tiedonlähde jos jotain asiaa suojellaan kuin graalin maljaa. Kyllä ne juoruakat tunnistaa ja mitäs sitten? He tarjoavat itse aseita heitä vastaan jos osoittautuvat myöhemmin epäluotettaviksi. Avaavat myös portin vastajuoruille, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Eli sulle pitää tilittää koko elämä heti? Muuten sinusta tulee pahantahtoinen juoruakka, jonka pitää kaivella toisen asioita, ettei vaan toinen osoittaudu epäluotettavaksi? Kuulostaa lähinnä kiristykseltä.

Ei sinun jutustelusi ainakaan minun silmissäni ole mitenkään hyväntahtoista.

Jos sinulle koko elämä on vastata "Ihan hyvin kiitos, asun Mellunmäessä puolisoni kanssa, mitäs sulle?" niin voi hyvää päivää. Jos ei halua senkään vertaa paljastaa, voi vaan sanoa että tuossa junamatkan päässä asun, ihan hyvin menee.  Käytöstavat! Sehän on signaali ulospäin että tämä ihminen ei luota ihmisiin, tuskin on leppoisa, eikä omaa käytöstapoja jos töksäyttelee normaaliin keskusteluun. Se olisi törkeää jos lähtisin kyselemään minkä hintainen asunto, minkä näköinen ja mitä sukupuolta oleva puoliso, koska meinaatte lapsia hankkia jne jne.

Paljon enemmän ihmisestä kertoo miten asioihin suhtautuu kuin se mitä ne asiat ovat. Jos on mukava ja hauska, ei paljoa haittaa vaikka pukeutuu erikoisesti ja ei muutenkaan "sovellu muottiin", kuten on vaikka viisikymppinen ikisinkku jolle elämäntehtävä on jalostaa kissoja, kerätä pokemonkortteja ja myydä energiakristalleja. Se ei paljoa taas pelasta jos on aivan tavallinen volvo-villa-vuffe-ihminen jos on aina töksäyttelemässä ja äyskimässä muille ja joka kuvittelee että muita koskettaa aivan valtavasti se tieto että nyt myyntiin asunto ja ostetaan toinen.

Juuri tätä en ymmärrä. Kysymys: Miten menee on toki neutraali ja siihen pitäisi riittää vastaukseksi, että mikäs tässä, kesää odotellessa, tms. Mutta miten päästään tästä asiaan, missä mä asustelen ja kenen kanssa ja mitä hvettiä se siihen työpaikan small talkiin tuntemattoman työkaverin kanssa kuuluu?

Siihen päästään, kun kysymykset eivät jää neutraaliin kuulumisien vaihtoon, vaan possasrimossari haluaa bondata tietämällä kaikenlaista, mikä jostain syystä hänestä kuuluu työasioiden hoitamiseen. Ja kyselee.

Vaikka ei tietenkään edes kiinnosta.

No tässä isossa roolissa on konteksti. Jos työpaikallasi on jengiä kymmenittäin ja joku satunnainen tunkee lounaalla suoraan seuraasi kyselemään näitä niin se voi olla vähän tungettelevaa. Jos taas olet työpaikalla missä työskennellään tiiminä yhtä köyttä vetäen, on se yleistä tunnelmaa madaltavaa jos et halua luottaa muihin ja osoittaa "me"-henkeä. Se ei tarkoita että raportoit kaiken itsestäsi ja kyselet muiden elämästä yksityskohtia vaan osoitat että välität muista. Ja miksi se on tärkeää? No siksi että töissä vietetään huomattava osa elämästä ja ihmiset ovat sosiaalisia laumaeläimiä joilla on tarve kuulua johonkin.

Muut yleensä vastaavat ihmisille samalla mitalla. Jos signaloit muille ettet luota heihin, eivät hekään luota sinuun. Ei kukaan halua tuntea itseään pahaksi ihmiseksi viettämällä aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka leimaavat pahoiksi.

Tolla samalla perusteella vaan pitäisi sitten olla valmis kertomaan koko sairaushistoriansa, puoluekantansa ja suhteensa jumalaan. Kun kerran tässä jutellaan luottamukselliisia ja jollekulle nää on normaaleja keskustelunavauksia.

Tai sitten voidaan luoda tiimihenkeä sillä tavalla, että maltetaan katsastella ja odotella, mitkä ne puheenaiheet ovat, joita ihmiset itse avaavat ja joista selvästi haluavat kertoa. Ja jätetään ne kyselyt pois, joista toinen ei avaudu. 

Tietysti siinä joutuu tekemään vähän enemmän töitä, kun haetaan yhteistä pohjaa ja voi joutua juttelemaan muustakin kuin meidän neidin edesottamuksista, mutta toisaalta sitten vastapainona työyhteisö on oikeasti kaikille turvallisempi ja oikeasti kaikki uskaltaa luottaa, että tiimissä ei ole taas joku miinakenttä, jossa pitää äänekkäiden kyselijöiden mieliksi luovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan yksi sellainen ap:n kammoksuma ihminen. En todellakaan ole pahantahtoinen juoruakka, kunhan tutustun ihmisiin. Minun silmissäni hyväntahtoinen "miten menee", "missäpäin asut", "onko sulla perhettä" on ihan normaalia jutustelua. Jos ei halua puhua perheestään niin voi kommentoida jotain ympäripyöreää "siinähän se". Se vasta onkin pahantahtoisille juoruakoille tiedonlähde jos jotain asiaa suojellaan kuin graalin maljaa. Kyllä ne juoruakat tunnistaa ja mitäs sitten? He tarjoavat itse aseita heitä vastaan jos osoittautuvat myöhemmin epäluotettaviksi. Avaavat myös portin vastajuoruille, sillä kukaan ihminen ei ole täydellinen.

Ei tuo kyllä mulle ole. Perheet ja asumiset tulee vasta sitten puheeksi, kun on tehty töitä jonkun aikaa ja silloinkin yleensä muun jutustelun lomassa, eli ihminen itse kertoo esim. olleensa kotinsa lähellä puistossa x  jolloin tulee puheeksi, jolloin voidaan tarkemmin jutella, missä toinen asuu. Samoin perhekuviot tulee siinä, kun jutellaan, mitä esim. viikonloppuna on tehty.

Ikinä en alkaisi kysellä toiselta, ellei itse ota puheeksi omia asioitaan. Voi hyvin olla, että halua niistä puhua, jos ei kerran sanallakaan puhu.

Tää riippuu niin paljon työpaikasta. Olisi aika outoa olla neuvolantäti ja ihan tuppisuuna perheasioista ja toisaalta taas jos on töissä työpaikassa missä henkilöstö vaihtuu usein ei ole järkeä sen kummemmin avautua yksityisasioista. Jos on päässyt tavoiteltuun työpaikkaan jossa yleensä työskennellään oletetusti vuosia on aika tökeröä olla hyvin välinpitämätön muita työpaikan ihmisiä kohtaan.