Keski-ikäiset! Mitä vierastatte nykykulttuurissa?
Minä vierastan esimerkiksi sitä, että 90-luvulla mallit olivat kauniiita, ja nykyisin eivät.
Silloin myös naiset olivat naisia ja miehet miehiä. Nykyisin on vähän niin sun näin.
Pop-musiikki on nykyisin autotunetettua sontaa.
Muuta?
Kommentit (2707)
Vierailija kirjoitti:
Töissä. Nuori (22-23 v.) työkaveri väittää, että meidän yhteistyö ei suju. Minä en ymmärrä, miksei suju. Oikeasti. Minä teen työni, hän tekee oman työnsä ja yhdessä tehdään mitä pitää.
En ymmärrä, millaisia sosiaalisia taitoja minulta odotetaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Meillä oli kesätyöntekijä, joka oli lähtiessään sanonut, että kahvihuoneessa on raskas tunnelma, jos minun kanssa sinne joutuu. Päällikkö otti puhutteluun ja sanoi, että kahvihuoneessa pitää kaikilla olla tervetullut olo. Mitään yksittäistä asiaa tai sanomista ei maininnut, miten sille kesätyöntekijälle on tullut raskas tunnelma. En minä huumoria veistele joka päivä, mutta tervehdin kaikkia. Joskus jutellaan päivän aiheista ja joskus en jaksa jutella. Kommentoin kyllä, jos joku haluaa minulle jutella.
Minusta tuntuu, että en pärjää enää olemassa olevilla sosiaalisilla taidoilla työelämässä. Koskaan en ketään tieten tahtoen loukkaa enkä syrji, ja sekään ei riitä.
Töissä tehdään töitä, eikä seurustella.
Perseentähden kirjoitti:
Tätä loputonta itsensä esille tuomista.
Se on vaan niin uskomaton juttu, että voit olla ihmisenä ihan saapas eikä sinulla ole yhtään ystävää, etkä osaa mitään. Mutta jos sinulla on muodokas perse voit tulla miljonääriksi ja sinulla on miljoonia "seuraajia" ja sen jälkeen voit ruveta vaikka kansanedustajaksi tai vaikka jopa presidenttiehdokkaaksi.
Kardashianit.
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"IKÄRASISMI! Jo 40v olet ikäloppu ja 50+ jätehylkiö. Työpaikkojen haastatteluihin lähes mahdotonta päästä, työpaikan saamisesta puhumattakaan."
Tämä, tässä maassa juuri ikään liittyvä rasismi kukoistaa eniten. Eläkeikää kuulemma nostettava, mutta miten ihmeessä, kun työnantajat eivät huoli töihin, jos olet +50???
Eläkeikää pitäisi laskea esim. 55 vuoteen, ja 50-vuotiaat pääsisivät eläkkeelle, jos ryhtyisivät lastenlastensa hoitajiksi tai läheistensä omaishoitajiksi. Ei olisi hoitajista enää pulaa. Työttömistä saattaisi ollakin.
Suomalaiset, kantakansa, vähenevät hyvää vauhtia.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008528874.html
Yli 600 000 yli 75-vuotiasta. Aika hurjaa. Mutta toisaalta nyt ei kannata roudata liikaa sitä porukkaa ulkomailta töihin, ainakin hoitoalalla luonnollinen poistuma hoitaa aika nopeasti tuon hoitajien tarpeen kasvun.
Väestöpyramidi vain pahenee, luonnollisesta poistumasta ei ole apua
https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_vaesto…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"IKÄRASISMI! Jo 40v olet ikäloppu ja 50+ jätehylkiö. Työpaikkojen haastatteluihin lähes mahdotonta päästä, työpaikan saamisesta puhumattakaan."
Tämä, tässä maassa juuri ikään liittyvä rasismi kukoistaa eniten. Eläkeikää kuulemma nostettava, mutta miten ihmeessä, kun työnantajat eivät huoli töihin, jos olet +50???
Eläkeikää pitäisi laskea esim. 55 vuoteen, ja 50-vuotiaat pääsisivät eläkkeelle, jos ryhtyisivät lastenlastensa hoitajiksi tai läheistensä omaishoitajiksi. Ei olisi hoitajista enää pulaa. Työttömistä saattaisi ollakin.
Suomalaiset, kantakansa, vähenevät hyvää vauhtia.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008528874.html
Yli 600 000 yli 75-vuotiasta. Aika hurjaa. Mutta toisaalta nyt ei kannata roudata liikaa sitä porukkaa ulkomailta töihin, ainakin hoitoalalla luonnollinen poistuma hoitaa aika nopeasti tuon hoitajien tarpeen kasvun.
Väestöpyramidi vain pahenee, luonnollisesta poistumasta ei ole apua
https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_vaesto…
Onhan se ikävää kun ihmiset elävät pitempään kuin keskiajalla : )
Tätä ketjua kannattaa lukea rinnan ketjun "Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" kanssa. Samantyyppisiä juttuja. EI MINUN NUORUUDESSANI.
Olen syntynyt 1970-luvulla, ja vaikka yritän oikein lietsoa itseäni etsimään nykykulttuurista jotakin, joka olisi huonommin kuin lapsuudessani ja nuoruudessani, niin en mä oikein keksi muuta kuin teknologiariippuvuuden, autoriippuvuuden ja ihmisten lihavuuden ja yleisen huonokuntoisuuden.
Luontoa on tuhottu ihan mielipuoliset määrät, mutta meidän kulttuurissa eli ihmisten tavoissa en näe mitään retkahdusta pahempaan. Päinvastoin. Esim. meillä oli 80-luvulla pikkukaupungin kouluissa vanhoja opettajia, jotka yhä löi ja nöyryytti lapsia. Siitä oli ihan turha puhua kotona, koska vallitsi yhä sääty-yhteiskuntamainen auktoriteettiusko ja vanhemmat kunnioittivat näitä kansankynttilöitä. Nykyään jos opettaja on hullu, hänet saadaan kyllä vastuuseen. Aika on muuttunut sellaiseksi, että lasta voidaan kuulla yksilönä eikä vain ajatella, että lapsi on yhteiskunnan omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole keski-ikäinen mutta vastaan silti. Vierastan materialismia ja konsumerismia. Aiemmin mainittua sivistyksen puutetta. Ihmisarvoa mitataan sillä, kuinka hienosti olet pukeutunut, millainen puhelin, auto ja talo kullakin on. Ei sitä mitä henkilö ajattelee, millainen ihminen on toisille. Ei puhuta ideoista, filosofiasta, omista projekteista vaan jauhetaan kakkaa ja juorutaan.
No mutta tämähän on idioluutio. Roskaohjelmat ja typerät tiktok-videot ja tubettajat keräävät katsojia ja ihmiset juoruilevat noiden paskajulkkisten elämästä työpaikan kahvipöydissä. Aikuiset ihmiset rapsuttavat jotain eläimiä, palvovat, palvelevat ja lässyttävät niille.
Ai sinua haittaa ihmisten käyttäytyminen eläimiä kohtaan? Kukin tavallaan. En tuota pistäisi nyky-yhteiskunnan suurimpina ongelmina. Olenkin vanha ja aina tykännyt eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kannattaa lukea rinnan ketjun "Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" kanssa. Samantyyppisiä juttuja. EI MINUN NUORUUDESSANI.
Olen syntynyt 1970-luvulla, ja vaikka yritän oikein lietsoa itseäni etsimään nykykulttuurista jotakin, joka olisi huonommin kuin lapsuudessani ja nuoruudessani, niin en mä oikein keksi muuta kuin teknologiariippuvuuden, autoriippuvuuden ja ihmisten lihavuuden ja yleisen huonokuntoisuuden.
Luontoa on tuhottu ihan mielipuoliset määrät, mutta meidän kulttuurissa eli ihmisten tavoissa en näe mitään retkahdusta pahempaan. Päinvastoin. Esim. meillä oli 80-luvulla pikkukaupungin kouluissa vanhoja opettajia, jotka yhä löi ja nöyryytti lapsia. Siitä oli ihan turha puhua kotona, koska vallitsi yhä sääty-yhteiskuntamainen auktoriteettiusko ja vanhemmat kunnioittivat näitä kansankynttilöitä. Nykyään jos opettaja on hullu, hänet saadaan kyllä vastuuseen. Aika on muuttunut sellaiseksi, että lasta voidaan kuulla yksilönä eikä vain ajatella, että lapsi on yhteiskunnan omaisuutta.
Tuolloin lapset oppivat kouluissa. Nykyään ahdistuvat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"IKÄRASISMI! Jo 40v olet ikäloppu ja 50+ jätehylkiö. Työpaikkojen haastatteluihin lähes mahdotonta päästä, työpaikan saamisesta puhumattakaan."
Tämä, tässä maassa juuri ikään liittyvä rasismi kukoistaa eniten. Eläkeikää kuulemma nostettava, mutta miten ihmeessä, kun työnantajat eivät huoli töihin, jos olet +50???
Eläkeikää pitäisi laskea esim. 55 vuoteen, ja 50-vuotiaat pääsisivät eläkkeelle, jos ryhtyisivät lastenlastensa hoitajiksi tai läheistensä omaishoitajiksi. Ei olisi hoitajista enää pulaa. Työttömistä saattaisi ollakin.
Suomalaiset, kantakansa, vähenevät hyvää vauhtia.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008528874.html
Yli 600 000 yli 75-vuotiasta. Aika hurjaa. Mutta toisaalta nyt ei kannata roudata liikaa sitä porukkaa ulkomailta töihin, ainakin hoitoalalla luonnollinen poistuma hoitaa aika nopeasti tuon hoitajien tarpeen kasvun.
Väestöpyramidi vain pahenee, luonnollisesta poistumasta ei ole apua
https://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_vaesto…
Onhan se ikävää kun ihmiset elävät pitempään kuin keskiajalla : )
Onko jatkuvassa eliniän pidentämisen tavoittelussa järkeä? Pitäisikö eläkeikä sitoa automaattisesti eli-iän odotteeseen, niin ihmiset näkisivät mitä pitkä elämä tuo tullessaan.
Voi olla että nykyajassa ei ole mitään varsinaista vikaa. Millenniaalit vain ovat tulleet kypsään keski-ikään eivätkä enää pysy perässä kehityksessä. On aika tyypillistä, että jos ei tajua jotakin, väittää, että se on arvotonta. Tyypillistä on myös se, että jos joku toinen saa äänensä kuuluviin, hänelle ollaan kateellisia ja häntä syytetään ulisijaksi. Loukkaannutaan itse, mutta syytetään tuota toista ihmistä loukkaantujaksi. Tämähän on suorastaan trendi nykyään. Loukkaannutaan verisesti, kun jollekulle toiselle on varattu juhlissa erityisruokavalio: miksi se saa tota! miksei syö samaa kuin me muut! Eli on ikään kuin kadonneet rajat oman itsen ympäriltä ja kommentoidaan sen takia toistenkin ihmisten asioita ihan rajattomasti, tunteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kannattaa lukea rinnan ketjun "Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" kanssa. Samantyyppisiä juttuja. EI MINUN NUORUUDESSANI.
Olen syntynyt 1970-luvulla, ja vaikka yritän oikein lietsoa itseäni etsimään nykykulttuurista jotakin, joka olisi huonommin kuin lapsuudessani ja nuoruudessani, niin en mä oikein keksi muuta kuin teknologiariippuvuuden, autoriippuvuuden ja ihmisten lihavuuden ja yleisen huonokuntoisuuden.
Luontoa on tuhottu ihan mielipuoliset määrät, mutta meidän kulttuurissa eli ihmisten tavoissa en näe mitään retkahdusta pahempaan. Päinvastoin. Esim. meillä oli 80-luvulla pikkukaupungin kouluissa vanhoja opettajia, jotka yhä löi ja nöyryytti lapsia. Siitä oli ihan turha puhua kotona, koska vallitsi yhä sääty-yhteiskuntamainen auktoriteettiusko ja vanhemmat kunnioittivat näitä kansankynttilöitä. Nykyään jos opettaja on hullu, hänet saadaan kyllä vastuuseen. Aika on muuttunut sellaiseksi, että lasta voidaan kuulla yksilönä eikä vain ajatella, että lapsi on yhteiskunnan omaisuutta.
Tuolloin lapset oppivat kouluissa. Nykyään ahdistuvat
Nykyisenlaisia oppimisen mittareita ei ollut olemassakaan 1980-luvulla. Eikä silloin voinut kertoa terkalle, jos oli vaikka masentunut ja itsetuhoisia ajatuksia. Ei ollut mitään tukiverkostoa sellaisiin tilanteisiin. Mielenterveysongelmille päinvastoin naurettiin. Monia diagnooseja ei edes tunnustettu Suomessa vielä tuolloin. Ajateltiin, että heikot sortuu elon tiellä. Lapsia laitettiin koulukoteihin yms. Opettajien henkistä väkivaltaa ei tunnistettu vielä. Peruskoulu-uudistus tuli Suomeen ihan hirveän myöhään, samoin kunnollinen opettajankoulutus jossa oli kasvatustiedettäkin mukana eikä vain jotain Jyväskylän seminaarin oppeja. Kannattaa lukea koululaitoksemme ja suomalaisen lastenpsykiatrian historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kannattaa lukea rinnan ketjun "Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" kanssa. Samantyyppisiä juttuja. EI MINUN NUORUUDESSANI.
Olen syntynyt 1970-luvulla, ja vaikka yritän oikein lietsoa itseäni etsimään nykykulttuurista jotakin, joka olisi huonommin kuin lapsuudessani ja nuoruudessani, niin en mä oikein keksi muuta kuin teknologiariippuvuuden, autoriippuvuuden ja ihmisten lihavuuden ja yleisen huonokuntoisuuden.
Luontoa on tuhottu ihan mielipuoliset määrät, mutta meidän kulttuurissa eli ihmisten tavoissa en näe mitään retkahdusta pahempaan. Päinvastoin. Esim. meillä oli 80-luvulla pikkukaupungin kouluissa vanhoja opettajia, jotka yhä löi ja nöyryytti lapsia. Siitä oli ihan turha puhua kotona, koska vallitsi yhä sääty-yhteiskuntamainen auktoriteettiusko ja vanhemmat kunnioittivat näitä kansankynttilöitä. Nykyään jos opettaja on hullu, hänet saadaan kyllä vastuuseen. Aika on muuttunut sellaiseksi, että lasta voidaan kuulla yksilönä eikä vain ajatella, että lapsi on yhteiskunnan omaisuutta.
Tuolloin lapset oppivat kouluissa. Nykyään ahdistuvat
Oppivat niinku mitä? Tarkoitatko sanoa, että olit itse silloin koululapsi ja aika on kullannut muistot. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kannattaa lukea rinnan ketjun "Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta" kanssa. Samantyyppisiä juttuja. EI MINUN NUORUUDESSANI.
Olen syntynyt 1970-luvulla, ja vaikka yritän oikein lietsoa itseäni etsimään nykykulttuurista jotakin, joka olisi huonommin kuin lapsuudessani ja nuoruudessani, niin en mä oikein keksi muuta kuin teknologiariippuvuuden, autoriippuvuuden ja ihmisten lihavuuden ja yleisen huonokuntoisuuden.
Luontoa on tuhottu ihan mielipuoliset määrät, mutta meidän kulttuurissa eli ihmisten tavoissa en näe mitään retkahdusta pahempaan. Päinvastoin. Esim. meillä oli 80-luvulla pikkukaupungin kouluissa vanhoja opettajia, jotka yhä löi ja nöyryytti lapsia. Siitä oli ihan turha puhua kotona, koska vallitsi yhä sääty-yhteiskuntamainen auktoriteettiusko ja vanhemmat kunnioittivat näitä kansankynttilöitä. Nykyään jos opettaja on hullu, hänet saadaan kyllä vastuuseen. Aika on muuttunut sellaiseksi, että lasta voidaan kuulla yksilönä eikä vain ajatella, että lapsi on yhteiskunnan omaisuutta.
Tuolloin lapset oppivat kouluissa. Nykyään ahdistuvat
Nykyisenlaisia oppimisen mittareita ei ollut olemassakaan 1980-luvulla. Eikä silloin voinut kertoa terkalle, jos oli vaikka masentunut ja itsetuhoisia ajatuksia. Ei ollut mitään tukiverkostoa sellaisiin tilanteisiin. Mielenterveysongelmille päinvastoin naurettiin. Monia diagnooseja ei edes tunnustettu Suomessa vielä tuolloin. Ajateltiin, että heikot sortuu elon tiellä. Lapsia laitettiin koulukoteihin yms. Opettajien henkistä väkivaltaa ei tunnistettu vielä. Peruskoulu-uudistus tuli Suomeen ihan hirveän myöhään, samoin kunnollinen opettajankoulutus jossa oli kasvatustiedettäkin mukana eikä vain jotain Jyväskylän seminaarin oppeja. Kannattaa lukea koululaitoksemme ja suomalaisen lastenpsykiatrian historiaa.
Tuollaista selitystä kuuluu paljon, mutta oikeasti aikaisemmin nuoret menivät koulun jälkeen töihin, eikä pään takia sairaseläkkeelle, kuten nykyään entistä useampi.
Väitätkö että kaikki viimeviikkoina mediassa olleet tilastot valehtelevat oppilaiden oppimistuloksista?
Vierailija kirjoitti:
Töissä. Nuori (22-23 v.) työkaveri väittää, että meidän yhteistyö ei suju. Minä en ymmärrä, miksei suju. Oikeasti. Minä teen työni, hän tekee oman työnsä ja yhdessä tehdään mitä pitää.
En ymmärrä, millaisia sosiaalisia taitoja minulta odotetaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Meillä oli kesätyöntekijä, joka oli lähtiessään sanonut, että kahvihuoneessa on raskas tunnelma, jos minun kanssa sinne joutuu. Päällikkö otti puhutteluun ja sanoi, että kahvihuoneessa pitää kaikilla olla tervetullut olo. Mitään yksittäistä asiaa tai sanomista ei maininnut, miten sille kesätyöntekijälle on tullut raskas tunnelma. En minä huumoria veistele joka päivä, mutta tervehdin kaikkia. Joskus jutellaan päivän aiheista ja joskus en jaksa jutella. Kommentoin kyllä, jos joku haluaa minulle jutella.
Minusta tuntuu, että en pärjää enää olemassa olevilla sosiaalisilla taidoilla työelämässä. Koskaan en ketään tieten tahtoen loukkaa enkä syrji, ja sekään ei riitä.
Otan osaa. Sinne töihin tullaan into piukassa ja liian kovin odotuksin. 70-luvulla syntynyt sukupolvi vielä meni hattu kourassa nöyränä töihin. Nythän se on eri meininki.
Ei koske kaikkia, mutta meillä on ollut niin uskomattomia juttuja, ettei kehtaa julkisella palstalla kaikkia edes kertoa. Nuori tuli töihin 4 tuntia myöhässä, koska hänen piti ensin selvittää, mitä allekirjoittaa (työsopimuksesta kyse). Että ei voi selvittää etukäteen, vaan juuri silloin kun töiden pitäisi alkaa. Lähdetään ties minne selvittelemään, mitä se soppari sisältää. Ehkä poiketaan lounaalla samalla ja sitten tehdään vasta päätös, tulenko töihin vai en. Entisaikaan oli yleisesti tapana, että kysytään työajat ja palkka ennen töihin tuloa. Omien oikeuksien ajaminen on tietysti hyvä asia, muttei tarvitse liiallisuuksiin mennä.
Toinen tällainen kummallinen tapaus, jota en ymmärtänyt, oli neiti, joka tuli töihin ja alkoi syödä välittömästi aamupalaa. Näin tapahtui useammin kuin kerran. Jos työaika alkaa, yleensä aletaan tehdä töitä, eikä leimata itseä sisälle kännykällä ja mennä syömään aamupalaa. Meillä on siis kahvilassa puuroa, leipää, jukurttia, mysliä, kahvia. Olen minäkin siellä käynyt joskus töihin tullessani, mutta todellakin käyn ennen työpäivän alkua enkä tule ensin töihin ja sitten ryntää heti aamiaiselle, kun pitäisi töitä tehdä. Kysäisin, onko tuosta sovittu päällikön kanssa ja sain oudon vastauksen, että ei kai se sille kuulu, milloin hän kahvitaukonsa pitää. Kyllä kai se vähän kuuluu, vaikka ei taida kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku tuntuu olevan kamalaa sirkusta nykyään. Itseään pitää markkinoida video-cv:llä ja hissipuheella, haastattelut on ryhmässä tai videolle puhuttuna. En halua olla kehityksen jarruna, mutta moni lahjakkuus jää työllistymättä, koska kaikki ei vaan osaa loistaa tuollaisissa väkinäisissä tilaisuuksissa.
Juuri näin. Itselläni oli juuri äskettäin kamala "videokuulustelu" Teamsissa, jossa kolmen rekrytoija-naisen naamat tuijottivat omaani kameran kautta. Tilanne oli kummallinen ja epäluonnollinen. Minulle olisi ollut parempi, että olisin mennyt tapaamaan heitä ihan fyysisesti. Tuskin tarvitsee kertoa että eipä paikka auennut minulle.
Lisäksi - ei ehkä liity asiaan - mutta ehkä yksi haastattelijoista olisi voinut olla mies. Haastattelutilanteesta minulle jäi ikävä olo, että kyseinen työpaikka on akkalauman kyräily- ja kiusaamiskerho, millaiseen en todellakaan halua töihin...!
Tyhmyys on hyve. Kuulokkeet päässä jatkuvasti. Pojilla hattu päässä sisätiloissa, ruokapöydässä, jne. Kovaäänisyys, missä kaksi nuorta tapaa, keskustelu etenee huutamalla. Jatkuva loukkaantuminen, jos näitä tonttuja yrittää neuvoa.
Seksin ja mitä kummallisimpien seksuaalisten "suuntauksien" jatkuvaa tuputtamista ja markkinointia joka paikassa ja sitten ihmetellään miksi nuoret on sekaisin ja mielenterveyshäiriöt räjähtää käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töissä. Nuori (22-23 v.) työkaveri väittää, että meidän yhteistyö ei suju. Minä en ymmärrä, miksei suju. Oikeasti. Minä teen työni, hän tekee oman työnsä ja yhdessä tehdään mitä pitää.
En ymmärrä, millaisia sosiaalisia taitoja minulta odotetaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Meillä oli kesätyöntekijä, joka oli lähtiessään sanonut, että kahvihuoneessa on raskas tunnelma, jos minun kanssa sinne joutuu. Päällikkö otti puhutteluun ja sanoi, että kahvihuoneessa pitää kaikilla olla tervetullut olo. Mitään yksittäistä asiaa tai sanomista ei maininnut, miten sille kesätyöntekijälle on tullut raskas tunnelma. En minä huumoria veistele joka päivä, mutta tervehdin kaikkia. Joskus jutellaan päivän aiheista ja joskus en jaksa jutella. Kommentoin kyllä, jos joku haluaa minulle jutella.
Minusta tuntuu, että en pärjää enää olemassa olevilla sosiaalisilla taidoilla työelämässä. Koskaan en ketään tieten tahtoen loukkaa enkä syrji, ja sekään ei riitä.
Otan osaa. Sinne töihin tullaan into piukassa ja liian kovin odotuksin. 70-luvulla syntynyt sukupolvi vielä meni hattu kourassa nöyränä töihin. Nythän se on eri meininki.
Ei koske kaikkia, mutta meillä on ollut niin uskomattomia juttuja, ettei kehtaa julkisella palstalla kaikkia edes kertoa. Nuori tuli töihin 4 tuntia myöhässä, koska hänen piti ensin selvittää, mitä allekirjoittaa (työsopimuksesta kyse). Että ei voi selvittää etukäteen, vaan juuri silloin kun töiden pitäisi alkaa. Lähdetään ties minne selvittelemään, mitä se soppari sisältää. Ehkä poiketaan lounaalla samalla ja sitten tehdään vasta päätös, tulenko töihin vai en. Entisaikaan oli yleisesti tapana, että kysytään työajat ja palkka ennen töihin tuloa. Omien oikeuksien ajaminen on tietysti hyvä asia, muttei tarvitse liiallisuuksiin mennä.
Toinen tällainen kummallinen tapaus, jota en ymmärtänyt, oli neiti, joka tuli töihin ja alkoi syödä välittömästi aamupalaa. Näin tapahtui useammin kuin kerran. Jos työaika alkaa, yleensä aletaan tehdä töitä, eikä leimata itseä sisälle kännykällä ja mennä syömään aamupalaa. Meillä on siis kahvilassa puuroa, leipää, jukurttia, mysliä, kahvia. Olen minäkin siellä käynyt joskus töihin tullessani, mutta todellakin käyn ennen työpäivän alkua enkä tule ensin töihin ja sitten ryntää heti aamiaiselle, kun pitäisi töitä tehdä. Kysäisin, onko tuosta sovittu päällikön kanssa ja sain oudon vastauksen, että ei kai se sille kuulu, milloin hän kahvitaukonsa pitää. Kyllä kai se vähän kuuluu, vaikka ei taida kiinnostaa.
Miksi ei saa syödä heti kun tulee töihin? Meillä on ihan normaalia. Meillä saa syödä ja kahvitella ihan milloin vain. Ja ei ole mikään nuorisoporukka kyseessä.
Esim. diabeetikko tarvitsee sen ateriansa juuri silloin kun hän tarvitsee sen. Ei niitä ateriarytmejä töiden takia muuteta.
Avaisitko hieman mitä tarkoitat nykykulttuurilla että osaisin ärsyyntyä?
Seksuaalisuuden ylikorostaminen, exhibitionismin arvostaminen, perversioiden normalisointi, trans-muoti, "muunsukupuolisuuden" korostaminen ja siihen liittyvät pronominit, esim monikon käyttö, kun puhutaan yksilöstä. Ihan hirveetä paskaa tuo kaikki. Vielä, kun lasten päät sekoitetaan sanomalla, että oletko tänään tyttö vai poika..
Lisäksi heidät pitäisi laittaa sähköttömälle mökille korpeen selvitymisleirille puoleksi vuodeksi.