Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäiset! Mitä vierastatte nykykulttuurissa?
Minä vierastan esimerkiksi sitä, että 90-luvulla mallit olivat kauniiita, ja nykyisin eivät.
Silloin myös naiset olivat naisia ja miehet miehiä. Nykyisin on vähän niin sun näin.
Pop-musiikki on nykyisin autotunetettua sontaa.
Muuta?
Kommentit (2707)
Vierailija kirjoitti:
Vierastan sanojen ja varsinkin käsitteiden vääristelyä ja muokkausta omiin tarpeisiin/intresseihin sopiviksi. Esim. sana rasismi ei tarkoita osalle väestöä enää rotusortoa ja rotuun liittyvää syrjimistä, vaan kaikenlaista syrjimistä ja jopa asioita, jotka aiheuttavat mielipahaa, vaikka rodulla ei olisi mitään tekemistä mielipahan aiheutumisen kanssa, esimerkiksi henkilön oma identiteettikriisi.
Toinen esimerkki on vaikkapa uudissanat/suorat käännökset englannista, kuten "sanoittaa", joka tarkoittaa oikeasti laulun tai runojen sanoittamista - kun tarkoitetaan ilmaisua "pukea sanoiksi".
Korjaan kirjoittamaani: sana rasismi ei tarkoita osalle väestöä enää VAIN rotusortoa ja rotuun liittyvää syrjimistä, vaan kaikenlaista syrjimistä ja jopa asioita, jotka aiheuttavat mielipahaa, vaikka ROTUSORROLLA ELI RASISMILLA ei olisi mitään tekemistä mielipahan aiheutumisen kanssa, esimerkiksi henkilön oma identiteettikriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nähtävästi osa ei nyt oikein ymmärrä mitä itsekuri tarkoittaa. Se että vähentää jotain pullan syöntiä, ei vaadi mitään itsekuria. Itsekuri on sitä kun joutuu taistelemaan. Sellainen ei toimi pidemmän päälle, koska ei kukaan jaksa taistella koko aikaa koko loppuikäänsä. Ärsyttää ihmiset jotka puhuvat itsekurista kun tarkoittavat sillä jotain ihan muuta.
Kyllä se pullansyönnin vähentäminenkin vaatii itsekuria.
Minua taas ärsyttää kun ihmiset puhuu itsekurista kuin pään seinään hakkaamisesta. Että vain joku ääriasennon jatkuva ylläpitäminen vaatii itsekuria, sitä vaatimattomammat teot eivät vaadi. Samat ihmiset tuntuu usein myös ajattelevan, että vain se (mahdoton) ääriasentonto on tekemisen arvoinen liike, sitä vaatimattomammat muutokset eivät ole (kuten se pullansyönnin VÄHENTÄMINEN vrt. kokonaan lopettaminen iäksi).
Hyvin kommentoitu, kiitos kirjoittajalle! <3
Vierailija kirjoitti:
Nykyajassa ärsyttää yksinkertaisesti moraalin puute. Seksiä tungetaan liikaa joka asiaan, tv-ohjelmat ovat hävyttömiä, naiset näyttävät seksinukeilta, varatut etsivät seuraa netistä, nettiporno on suursuosiossa...
Nettiporno olisi ollut suursuosiossa koko ihmiskunnan historian jos vain olisi ollut saatavilla.
En ole tottunut siihen, että kylässä ollessani tai joku minun luonani kyläillessä selaa vain kännykkäänsä. Varsinkin, jos tapaamme harvoin. Katsekontaktia tai muutakaan kunnon jutustelua ei mainaa saada aikaiseksi millään. "Niin, mitä sä sanoitkaan...?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat ajatukset kirjoitti:
Hyvin kommentoitu, kiitos kirjoittajalle! <3
Tämä ao. siis on kuin omia ajatuksiani. Kiitos!
Minulle kulttuuri on ennen muuta kirjallisuutta. Tälle ajalle on tyypillistä, että jo varsin nuorena julkaistaan omaelämäkerta, oli sitten jotain merkittävää kerrottavaa tai ei. Pääasia tuntuu olevan, että saa avautua kaikesta mahdollisesta. Alkoholisteja ollaan jo kolmikymppisinä ja siitä pitää sitten kertoilla sivukaupalla. Paria vaihdetaan melkein joka vuosi. No saahan niistä jokaisesta hoidosta yhden luvun kirjaan, samoin kuin lapsista, joilla kaikilla on eri isä. Olen vanhanaikainen, myönnän sen mielihyvin. Edustan sitä aikaa, jolloin ihmisillä oli vielä yksityisiä asioita, joita ei levitelty pitkin kyliä. Erikseen sitten olivat erilaiset saavutukset ja ansiot elämän varrelta, joista sitten ehkä julkaistiin omaelämäkerta tai muistelmateos.
ennen ei valitettu ihme palstoilla elämän ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Isojen perseiden muotia
- Farkkujen vyötärön vetämistä tisseihin asti
- Pilottimallisten (ja muiden hervottoman kokoisten) silmälasien käyttämistä
taidat itse tykätä kun naapurin muikkelilla iso takamus, jota katsella päivät pitkät. Joni -84
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun äänekkäät homopapit alkoivat vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon kirkossa. Vaikka se ei vielä ole luvallista, niin vihkivät silti.
Ev lut kirkko on menettänyt merkityksensä ja pienenee kuin pyy ennen kuin loppuu kokonaan.Pappien himo peräsuoliin on vanha ilmiö.
Tämän pridevouhkan myötä piispatkin hinkuavat nyt siihen reikään mistä normi ihminen lykkää aamupaskan.:D
Ruskeereikäpapit sahaavat omaa leipäpuun oksaansa. Kirkot sulkevat oviaan varojen puutteessa. Tässäkin kaupungissa toiminnassa vain 1 kirkko 3:sta ja vain muutama kävijä siinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat ajatukset kirjoitti:
Hyvin kommentoitu, kiitos kirjoittajalle! <3
Tämä ao. siis on kuin omia ajatuksiani. Kiitos!
Minulle kulttuuri on ennen muuta kirjallisuutta. Tälle ajalle on tyypillistä, että jo varsin nuorena julkaistaan omaelämäkerta, oli sitten jotain merkittävää kerrottavaa tai ei. Pääasia tuntuu olevan, että saa avautua kaikesta mahdollisesta. Alkoholisteja ollaan jo kolmikymppisinä ja siitä pitää sitten kertoilla sivukaupalla. Paria vaihdetaan melkein joka vuosi. No saahan niistä jokaisesta hoidosta yhden luvun kirjaan, samoin kuin lapsista, joilla kaikilla on eri isä. Olen vanhanaikainen, myönnän sen mielihyvin. Edustan sitä aikaa, jolloin ihmisillä oli vielä yksityisiä asioita, joita ei levitelty pitkin kyliä. Erikseen sitten olivat erilaiset saavutukset ja ansiot elämän varrelta, joista sitten ehkä julkaistiin omaelämäkerta tai muistelmateos.
Todella noloja nuo nuorten julkkisten "elämäkerrat".
Lööpeissä on jo ne hävyttömimmät jutut, niin eipähän tarvitse lukea koko pa$kaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kulttuuri on ennen muuta kirjallisuutta. Tälle ajalle on tyypillistä, että jo varsin nuorena julkaistaan omaelämäkerta, oli sitten jotain merkittävää kerrottavaa tai ei. Pääasia tuntuu olevan, että saa avautua kaikesta mahdollisesta. Alkoholisteja ollaan jo kolmikymppisinä ja siitä pitää sitten kertoilla sivukaupalla. Paria vaihdetaan melkein joka vuosi. No saahan niistä jokaisesta hoidosta yhden luvun kirjaan, samoin kuin lapsista, joilla kaikilla on eri isä. Olen vanhanaikainen, myönnän sen mielihyvin. Edustan sitä aikaa, jolloin ihmisillä oli vielä yksityisiä asioita, joita ei levitelty pitkin kyliä. Erikseen sitten olivat erilaiset saavutukset ja ansiot elämän varrelta, joista sitten ehkä julkaistiin omaelämäkerta tai muistelmateos.
Ymmärrän täysin pointtisi, mutta toisaalta ymmärrän kyllä ilmiötäkin. Taustavoimana toimii ihmisten tirkistelyn halu, joka ei ole millään muotoa ainoastaan nykyaikaan liittyvä asia - paljastuskirjat olisivat menneet kyllä ennenkin kaupaksi. Nykymaailmassa on vain helpompaa kirjoittaa ja julkaista kirjoja kuin joskus aikaisemmin, joten erilaista tarjontaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että lupauksia ei pidetä ja on ihan ok tehdä ohareita tai perua / muuttaa suunnitelmia viime hetkellä. Kaikki asiat sählätään läpi, eikä lueta tai kuunnella kunnolla, mistä on kyse. Ei osata valita, vaan otetaan kaikki.
Mulla (keski-ikäisellä) on pari nuorempaa kaveria ja tämä näkyy myös niin että he laittelee viestejä että pitäis nähdä, pitäis nähdä. Sitten kun kysyn että no millon nähdään, niin nämä huomaakin että eipä heillä ole yhtään vapaata viikonloppua seuraavaan kolmeen kuukauteen. Käytännön syistä on jo tarpeeksi hankalaa sopia tapaamisia viikolle, joten viikonloput on ainoita hetkiä milloin onnistuisi, edes teoriassa. Tai jos saadaan joku päivämäärä sovittua, sitten alkaa vatvominen että missä nähdään ja mitä tehdään, ei tule mitään oikeita ehdotuksia, vain rajoituksia mihin ei haluta mennä, mitä ei haluta syödä, mikä kellonaika ei käy jne. Todella hankalaa sopia mitään, kuitenkin näistä (aikuisista?) ystävistäni tykkään mutta jo pelkän tapaamisen sopiminen on niin älytöntä säätämistä että pelkkä ajatuskin alkaa tuskastuttamaan. Tähän vielä se kun unohdetaan vastata viesteihin kun on niin paljon kaikkea ja vaikka miten monta viestiryhmää niin ei voi kaikkea huomata ja muistaa... just joo.
Ai vitsi miten tuttua!! Toisaalta tuohon törmään kyllä meidän keski-ikäisten taholta eniten.
Puhutaan läpiä päähän, eikä edes meinata tarkoittaa mitä sanotaan. Kun tällaiselta kysyy että no missä nähdään ja milloin, alkaakin epruminen ja välttely. En ymmärrä. Meille tulee edelleen muutama ihminen kylään kuin ennen vanhaan, eli saapastelemalla sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnassa on homopappi ja lesbo/bi- pappi, mutta kukaan ei käy kirkossa. Mikä mättää?🤔
Kertomasi taustatiedon perusteella on täysin mahdotonta lähteä arvailemaan mikä mättää. Vai mättääkö mikään.
Mättää, ja pahasti mättääkin. Kun senioreista koitetaan pakolla vääntää homppeleita, tulee lappu kirkon luukulle koht'sillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykynuorisosta esim. Benjamin Peltonen pitää pettämistä sallittuna ja haaveilee varatuista perheenisistä. Missä moraali ja perheenäidin tunteillako ei ole väliä. Lähde: Seiska
Pettämisen tuomitseminen on varmaan yhtenä suurena syynä siihen, että avioliitot ei kestä. Ennen oltiin naimisissa paljon sitkeämmin, koska ongelmat haluttiin selvittää eikä heittää liittoa heti roskiin ekan kriisin tullessa. Toki ennen on myös ollut vaikeampi saada eroa, mutta siitä huolimatta minusta olisi terveempää, että pettämiseen suhtauduttaisiin lepsummin. Avioliiton ja parisuhteen pitäisi kai olla täydellinen samoin kuin sen 300 neliön omakotitalon, tai kattohuoneiston parhaalla paikalla. Etenkin naiset haluavat omistaa miestensä mielet, kalut ja mielihalut, mutta kun se sallivampi suhtautuminen pelastaisi monta liittoa.
Heh, tähän olisi sitten kiva saada selitys että mitä varten arvioliitto on olemassa? Onko avioliitto itsetarkoitus? Itse elän pitkässä avioliittossa mutten mitenkään osaa ajatella että tätä kannattaisi liittonsa vuoksi jatkaa jos jommalla kummalla on intoa hyppiä vieraissa. Luvan voisin etukäteen jopa harkiten antaa mutta selän takana olevaa pettämistä en mitenkään voi ymmärtää. Mitä sellainen avioliitto antaa jossa ei ole luottamusta?? Ei ainakaan vakautta, ystävyyttä, turvaa tai kumppanuutta. Mitä se loppu on mitä siitä voi saada?
Nimenomaan, ei avioliitto itsessään ilman molemminpuolista sitoutunutta tahtotilaa edes ole mikään pelastamisen arvoinen asia. Miksi mies menee naimisiin jollei halua sitoutua naiseensa? Ehkä vaikuttaa vähän siltä, että nimenomaan mies on se joka haluaa omistaa vaimonsa huolenpidon ja uskollisuuden, ihan vain siksi että elämä on itsekeskeiseltä kannalta mukavampaa niin.
En voi sille mitään, mutta tällaiset miehet näyttäytyvät minulle aina ikuisina pikkupoikina, jotka etsivät äidin huolenpidolle korviketta eikä heillä ei itsellään ole mitään annettavaa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää tämä nykymallinen feminismi. Oli feminismiä ysärilläkin. Silloin puhuttiin rahasta ja siitä miten hyvä naisella on olla oma ura, omat rahat ja oikeus olla vaikka uranainen niin halutessaan. Nykyisin näperrellään marginaaliryhmien oikeuksissa, jos nyt joku seksuaalisuudestaan vieraantunut nyt jotain haluaa, niin siitä tehdään valtava asia. Feminismi on käännetty naisia vastaan. Ylpeillään sillä, että tehdään avioehtoja ja elätetään perhettä tasavertaisesti vaikka velalla vaikka ei ole tuloja lasten ollessa pieniä. Ylpeillään vielä silläkin, että ei vaadita miehiltä uskollisuutta, vaan pannaan ympäriinsä kaiken maailman polyhössötyksissä. Avioliittokaan ei ilmeisesti enää kuulu nuorten naisten agendalle, vaikka se nimenomaisesti on rakennettu naisten suojaksi. Annetaan vaan miehille kaikki ihan kultavadilla ilmaiseksi.
Olen ysärillä ja 2000-luvun alussa kasvanut nainen, ex-feministi. Silloin vielä vaikutti siltä, että feminismi pyrkisi todella saavuttamaan tasa-arvoa. Toki joo tuo naissukupuoleen viitttava termi mietitytti silloinkin, mutta jollain logiikalla se vaikutti ihan suht kelvolliselta kuitenkin.
Nythän pitäisi olla jo kaikille selvää, ettei feminismillä ole sukupuolten tasa-arvon kanssa mitään tekemistä. Kyse on naisien oikeuksien, aseman, etujen edistämisestä ja parantamisesta. Jopa miesten kustannuksella. Eikä feministit tätä edes kiistäkään enää.
Mitä sä höpötät. Feminismi on aina ajanut naisten asioita, oikeuksia ja etuja. Lähtökohtana on ollut, että ollaan altavastaajia suhteessa miehiin. Mutta nykyisin feminismi ajaa käytännössä naisten aseman heikennyksiä. Se rikkoo perheitä, parisuhteita ja on vaarallinen myös naisten taloudelliselle hyvinvoinnille.
Tavallaan kyllä, mutta aiemmin feministit esittivät tavoitteekseen saavuttaa miesten kassa tasa-arvoisen aseman. Nyt on tavoitteena päästä ohi ja yli.
Siinä ei minusta ole mitään erityisen pahaa, jos aidosti ajettaisiin naisten asemaa, mutta kun nyt ajetaan naisten asioita vastaan. Ei se sitä naisen asemaa äitinä edesauta, että vaaditaan avioehtoja, kun itse ollaan se, joka tienaa vähemmän ja välillä ei juuri lainkaan. Tai se, että ei vaadita edes avioliittoa ja uskollisuutta mieheltä.
Ei varmaan olekaan. Vaikutat juuri sellaiselta, jolle kelpaa hyvin, että saavutetaan naisten modernit edut, mutta pidetään ne vanhakantaiset, perinteiset asiat, joissa myös itse hyödytään. Oikein win-win itselle.
Kerrotko mitä ne vanhakantaiset perinteiset asiat ovat ja miksi niitä ei voisi olla modernissa maailmassa?
Sitä että miesten velvollisuudet säilyvät ennallaan, eikä naiset ole keventämässä taakka siltä puolelta yhtään.
Todennäköisesti et kannata naisten asevelvollisuuttakaan?
Miksei avioehto sinulle sovi? Miksi haluat miehen tienaamat rahat itsellesi? Mikset hanki omiasi?
Mitä miesten taakkaa naisten pitäisi keventää?
En ole henkilö jolta kysyit, mutta heitän tähän rakoon kuitenkin omat ajatukseni. Kannatan feminismiä niin kauan kuin se ajaa alkuperäistä agendaansa. Mutta Suomessa taitaa olla tasa-arvo yhteiskunnan puolelta saatu jo niin pitkälle, että varsinaisia epäkohtia on vähän ja nekin ovat suhteellisen pieniä ja vaikeita korjata. Uskoisin että tästä syystä feminismi on harhautunut alkuperäisestä tarkoituksestaan ja kehittynyt sen sijaan myrkyllisempään suuntaan.
Jos puhutaan pelkästään Suomesta, niin oman näkemykseni mukaan pahimmat ongelmakohdat miesten ja naisten välisessä tasa-arvossa syntyvät miesten kohdalla lainsäädännöstä (pakollinen asevelvollisuus, isien huonommat oikeudet erotilanteissa), kun taas naisten kohdalla ne syntyvät ennemminkin ihmisistä itsestään (tilastoissa ilmenevät sukupuolten väliset keskipalkkaerot, seksuaalinen häirintä). Mutta toisaalta, ehkä täydelliseen tasa-arvoon pääseminen on mahdotonta epätäydellisessä maailmassa. Vaikka ideaali ehkä olisikin että kaikki ihmiset olevat lähtökohtaisesti täysin tasa-arvoisessa asemassa sukupuolesta tai seksuaalissta suuntautumisesta huolimatta, en edellisiin esimerkkeihin viitaten näe mitään syytä muuttaa esimerkiksi suomalaista asevelvollisuuslakia. En toisaalta myöskään keksi miten seksuaalisesta häirinnästä voisi päästä eroon. Asiat ovat usein huomattavasti monimutkaisempia kuin mille ne ulospäin näyttävät.
Miten se naisten asevelvollisuus miesten taakkaa keventäisi? Siinä vaan molemmat kävisivät armeijan. Kannatan sitä kyllä naisena, mutta en ymmärrä, miten miesressukan taakka kevenisi. Mitä ne muut taakat ovat?
Nykykulttuurissa ärsyttää somen järjettömän suuri valta. Jos et ole halukas luovuttamaan vapaaehtoisesti henkilötietojasi, nettiselailutietojasi, vapaata pääsyä puhelimen muistiin ym., facebookin tai muun myytäväksi, suljet itsesi samalla osittain yhteiskunnan ulkopuolelle. Ei ole oikein ei.
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnassa on homopappi ja lesbo/bi- pappi, mutta kukaan ei käy kirkossa. Mikä mättää?🤔
Kirkosta on tätä nykyä tulossa noutopöytä, jossa on jokaiselle jotakin. Ettei kukaan vain pahoittaisi mieltää. Usko räätälöidään käyttäjän mukaiseksi.
Saattaapi vaan vähän tuo uskottavuus kärsiä... ja jokuhan sieltä jo rientääkin nuhtelemaan sortamisesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnassa on homopappi ja lesbo/bi- pappi, mutta kukaan ei käy kirkossa. Mikä mättää?🤔
Kirkosta on tätä nykyä tulossa noutopöytä, jossa on jokaiselle jotakin. Ettei kukaan vain pahoittaisi mieltää. Usko räätälöidään käyttäjän mukaiseksi.
Saattaapi vaan vähän tuo uskottavuus kärsiä... ja jokuhan sieltä jo rientääkin nuhtelemaan sortamisesta!
Juu, on se sellainen buffettikattaus tuo kirkon meno, että kaikkea on, mutta kukaan ei käy.🤣
Kyllä se homopappi uhkasi valittaa sortamisesta kirkkohallitukseen.
Noh, seurakuntalaiset lopettivat käymisen ja nyt on ovi säpissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että nykynuorisosta esim. Benjamin Peltonen pitää pettämistä sallittuna ja haaveilee varatuista perheenisistä. Missä moraali ja perheenäidin tunteillako ei ole väliä. Lähde: Seiska
Pettämisen tuomitseminen on varmaan yhtenä suurena syynä siihen, että avioliitot ei kestä. Ennen oltiin naimisissa paljon sitkeämmin, koska ongelmat haluttiin selvittää eikä heittää liittoa heti roskiin ekan kriisin tullessa. Toki ennen on myös ollut vaikeampi saada eroa, mutta siitä huolimatta minusta olisi terveempää, että pettämiseen suhtauduttaisiin lepsummin. Avioliiton ja parisuhteen pitäisi kai olla täydellinen samoin kuin sen 300 neliön omakotitalon, tai kattohuoneiston parhaalla paikalla. Etenkin naiset haluavat omistaa miestensä mielet, kalut ja mielihalut, mutta kun se sallivampi suhtautuminen pelastaisi monta liittoa.
Heh, tähän olisi sitten kiva saada selitys että mitä varten arvioliitto on olemassa? Onko avioliitto itsetarkoitus? Itse elän pitkässä avioliittossa mutten mitenkään osaa ajatella että tätä kannattaisi liittonsa vuoksi jatkaa jos jommalla kummalla on intoa hyppiä vieraissa. Luvan voisin etukäteen jopa harkiten antaa mutta selän takana olevaa pettämistä en mitenkään voi ymmärtää. Mitä sellainen avioliitto antaa jossa ei ole luottamusta?? Ei ainakaan vakautta, ystävyyttä, turvaa tai kumppanuutta. Mitä se loppu on mitä siitä voi saada?
Nimenomaan, ei avioliitto itsessään ilman molemminpuolista sitoutunutta tahtotilaa edes ole mikään pelastamisen arvoinen asia. Miksi mies menee naimisiin jollei halua sitoutua naiseensa? Ehkä vaikuttaa vähän siltä, että nimenomaan mies on se joka haluaa omistaa vaimonsa huolenpidon ja uskollisuuden, ihan vain siksi että elämä on itsekeskeiseltä kannalta mukavampaa niin.
En voi sille mitään, mutta tällaiset miehet näyttäytyvät minulle aina ikuisina pikkupoikina, jotka etsivät äidin huolenpidolle korviketta eikä heillä ei itsellään ole mitään annettavaa suhteessa.
Avioliitto oli helpompaa aikana, jolloin sitoutuminen toiseen, lasten kasvatus yhdessä jne oli normi. Nyt jos/kun koko ympäröivä yhteiskunta ei tue noita arvoja vaan itsekeskeistä himojen ja halujen perässä laukkaamista, ajatus avioliitosta näyttäytyy jo lähes naurettavana.
Siksi kai kommunismi houkuttaa taas, kun perheet ja avioliitot alkavat olla henkitoreissaan. Miehet ja naiset kyräilevät toisiaan vainoharhaisina (ainakin median luoman kuvan mukaan). Varmaan riippuu ihan piireistä miltä tilanne näyttää omasta vinkkelistä.
Kuka tämän tilasi? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa tähän kehityskulkuun paljoakaan?
Kertomasi taustatiedon perusteella on täysin mahdotonta lähteä arvailemaan mikä mättää. Vai mättääkö mikään.