Koulukiusatut

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että sen jälkeen, kun olen tullut vainotuksi, olen ymmärtänyt entisiä koulukiusattuja täysin eri tavalla. Kuten sen, miksi on niin vaikea päästä jaloilleen aikuisena, miten voi mennä luotto tai mielenkiinto yhteiskuntaan, ihmisiin...

Mutta sivullisille kostamista en ymmärrä. Silloin ehkä kiusattu on ollut alunperinkin jollain tavalla ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei kiusattu koulussa, vaan muualla. Alhainen, huumeita myyvä öykkäri pariskunta levitti vuosien ajan perättömiä juoruja ja usutti kätyrinsä käymään fyysisesti kimppuun. Sama väkivaltainen ex-huorittelija ja huumekauppias pyrki viime vuonna Lohjan kunnanvaltuustoon kokoomuksen ehdokkaana. 

Tämä muijako?

https://images.app.goo.gl/H9fWNVPivuarZpRVA

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen kiusaaja (ala-aste), mutta myös kiusattu (yläaste) Sain kiusatulta anteeksi, mutta minä ole antanut itselleni anteeksi. Ja olen iloinen siitä, että meillä opettajat oikeasti puuttuivat asiaan. Olen yhä sitä mieltä, että minä ja pari muuta ansaittiin ne opettajan kovat huudot.  Kyseessä oli jokin tyhmä vaihe kaveruudessa: olimme siis olleet bestiksiä koko ala-asteen alkupuolen, kunnes murrosiässä jostain syystä alettiin karttaa ns. noloa tyttöä kaveripiirissämme viimeisenä kevätlukukautena. Kiusaaminen ei kestänyt vuosia, noin pari kk, mutta kesti kuinka kauan hyvänsä, se on silti vahingollista uhrille eli kiusatulle joka tapauksessa. Ei ollut siis mitään tavaroiden piilottamista, väkivaltaa, varastelua tai muuta, mitä nykyään on surullisen paljon. Meillä se oli typerää juoruilua ja pukeutumisen nauramista, eli henkistä väkivaltaa sanoisiko. Näen tätä nyt työelämässä juuri naisten kesken, enkä halua olla mukana. Juuri nämä "oudoimmat" työkaverit ovat mielestäni parhaimpia. Opettajan puhuttelun jälkeen olimme taas kavereita ennen kuin me kaikki lähdimme eri yläasteille.  Oli miten oli, se oli silti väärin ja lasken sen kiusaamiseksi. Yläasteella minua taas kiusattiin, koska olin muiden mielestä se outo. Olin siis eri ala-asteelta kuin muut, eli kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan. Jotenkin ajattelen, että ansaitsin sen. Siksi en mennyt puhumaan opettajille. Kiusaajana oli entinen ystäväni ja hänen ystävänsä (olimme siis naapureita, siksi sama yläaste). Kirjoittelivat ilkeitä juoruja minusta IRC-galleriassa, laittoivat linkkejä joistain p o r - tiiätte kyllä, missä naiset tekivät juttuja keskenään (tiiätte kyllä) ja väittivät, että tämä on Hannan (nimi muutettu) lempisivusto. Sitten haukkuivat vaatteitani tai lähes kaikkea, mitä tein.  Tämä kesti 2 vuotta. Ysiluokalla se vain loppui, eli laitoin tämän murrosiän piikkiin. Anteeksipyyntöä en ole saanut, enkä sitä haluakaan. Tiedän, että yksi opiskelee erityisopettajaksi, toisella on perhe ja kolmannesta ei mitään tietoa. Lukiossa en heihin törmännyt uudestaan, mutta tapasin tämän toisen ala-astekiusaajan vuosien jälkeen ja keskustelimme tästä, miksi olimme niin v# tun tyhmiä silloin. Nyt ihmettelen, että MIKSI NYKYPÄIVÄNÄ ei ole samanlaisia asiaan puuttuvia opettajia kuin meillä? Oli kiusaaminen lievää tai millaista tahansa, AINA PITÄISI PUUTTUA. Se on kiusatulle kuitenkin aina kamalaa. Yläasteaika jätti minuun sellaisen jäljen, että minulla on vaikeuksia ystävystyä, mutta jos karma on olemassa, niin tämä olkoon hinta siitä, miksi olin ala-asteella v&%un tyhmä. Jotkut teistä voivat ajatella minusta mitä vaan, kuten että oikein minulle, ja olen samaa mieltä. Jos joskus saan lapsia, ja lapseni onkin kiusaaja, olen yhtä armoton kuin opettajani aikoinaan. 

Seliseli, yhä olet tyhmä. Elämäsi ansaitsee mennä päin hel vetiä. Toivottavasti kärsit koko loppuelämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen kiusaaja (ala-aste), mutta myös kiusattu (yläaste) Sain kiusatulta anteeksi, mutta minä ole antanut itselleni anteeksi. Ja olen iloinen siitä, että meillä opettajat oikeasti puuttuivat asiaan. Olen yhä sitä mieltä, että minä ja pari muuta ansaittiin ne opettajan kovat huudot.  Kyseessä oli jokin tyhmä vaihe kaveruudessa: olimme siis olleet bestiksiä koko ala-asteen alkupuolen, kunnes murrosiässä jostain syystä alettiin karttaa ns. noloa tyttöä kaveripiirissämme viimeisenä kevätlukukautena. Kiusaaminen ei kestänyt vuosia, noin pari kk, mutta kesti kuinka kauan hyvänsä, se on silti vahingollista uhrille eli kiusatulle joka tapauksessa. Ei ollut siis mitään tavaroiden piilottamista, väkivaltaa, varastelua tai muuta, mitä nykyään on surullisen paljon. Meillä se oli typerää juoruilua ja pukeutumisen nauramista, eli henkistä väkivaltaa sanoisiko. Näen tätä nyt työelämässä juuri naisten kesken, enkä halua olla mukana. Juuri nämä "oudoimmat" työkaverit ovat mielestäni parhaimpia. Opettajan puhuttelun jälkeen olimme taas kavereita ennen kuin me kaikki lähdimme eri yläasteille.  Oli miten oli, se oli silti väärin ja lasken sen kiusaamiseksi. Yläasteella minua taas kiusattiin, koska olin muiden mielestä se outo. Olin siis eri ala-asteelta kuin muut, eli kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan. Jotenkin ajattelen, että ansaitsin sen. Siksi en mennyt puhumaan opettajille. Kiusaajana oli entinen ystäväni ja hänen ystävänsä (olimme siis naapureita, siksi sama yläaste). Kirjoittelivat ilkeitä juoruja minusta IRC-galleriassa, laittoivat linkkejä joistain p o r - tiiätte kyllä, missä naiset tekivät juttuja keskenään (tiiätte kyllä) ja väittivät, että tämä on Hannan (nimi muutettu) lempisivusto. Sitten haukkuivat vaatteitani tai lähes kaikkea, mitä tein.  Tämä kesti 2 vuotta. Ysiluokalla se vain loppui, eli laitoin tämän murrosiän piikkiin. Anteeksipyyntöä en ole saanut, enkä sitä haluakaan. Tiedän, että yksi opiskelee erityisopettajaksi, toisella on perhe ja kolmannesta ei mitään tietoa. Lukiossa en heihin törmännyt uudestaan, mutta tapasin tämän toisen ala-astekiusaajan vuosien jälkeen ja keskustelimme tästä, miksi olimme niin v# tun tyhmiä silloin. Nyt ihmettelen, että MIKSI NYKYPÄIVÄNÄ ei ole samanlaisia asiaan puuttuvia opettajia kuin meillä? Oli kiusaaminen lievää tai millaista tahansa, AINA PITÄISI PUUTTUA. Se on kiusatulle kuitenkin aina kamalaa. Yläasteaika jätti minuun sellaisen jäljen, että minulla on vaikeuksia ystävystyä, mutta jos karma on olemassa, niin tämä olkoon hinta siitä, miksi olin ala-asteella v&%un tyhmä. Jotkut teistä voivat ajatella minusta mitä vaan, kuten että oikein minulle, ja olen samaa mieltä. Jos joskus saan lapsia, ja lapseni onkin kiusaaja, olen yhtä armoton kuin opettajani aikoinaan. 

Seliseli, yhä olet tyhmä. Elämäsi ansaitsee mennä päin hel vetiä. Toivottavasti kärsit koko loppuelämäsi.

Mikä on se tekosyy minkä verukkeella aikuinen ihminen kirjoittaa noin loukkaavasti? Olet pahempi kuin koulukiusaaja kun et kerran aikuisenakaan osaa käyttäytyä hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen kiusaaja (ala-aste), mutta myös kiusattu (yläaste) Sain kiusatulta anteeksi, mutta minä ole antanut itselleni anteeksi. Ja olen iloinen siitä, että meillä opettajat oikeasti puuttuivat asiaan. Olen yhä sitä mieltä, että minä ja pari muuta ansaittiin ne opettajan kovat huudot.  Kyseessä oli jokin tyhmä vaihe kaveruudessa: olimme siis olleet bestiksiä koko ala-asteen alkupuolen, kunnes murrosiässä jostain syystä alettiin karttaa ns. noloa tyttöä kaveripiirissämme viimeisenä kevätlukukautena. Kiusaaminen ei kestänyt vuosia, noin pari kk, mutta kesti kuinka kauan hyvänsä, se on silti vahingollista uhrille eli kiusatulle joka tapauksessa. Ei ollut siis mitään tavaroiden piilottamista, väkivaltaa, varastelua tai muuta, mitä nykyään on surullisen paljon. Meillä se oli typerää juoruilua ja pukeutumisen nauramista, eli henkistä väkivaltaa sanoisiko. Näen tätä nyt työelämässä juuri naisten kesken, enkä halua olla mukana. Juuri nämä "oudoimmat" työkaverit ovat mielestäni parhaimpia. Opettajan puhuttelun jälkeen olimme taas kavereita ennen kuin me kaikki lähdimme eri yläasteille.  Oli miten oli, se oli silti väärin ja lasken sen kiusaamiseksi. Yläasteella minua taas kiusattiin, koska olin muiden mielestä se outo. Olin siis eri ala-asteelta kuin muut, eli kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan. Jotenkin ajattelen, että ansaitsin sen. Siksi en mennyt puhumaan opettajille. Kiusaajana oli entinen ystäväni ja hänen ystävänsä (olimme siis naapureita, siksi sama yläaste). Kirjoittelivat ilkeitä juoruja minusta IRC-galleriassa, laittoivat linkkejä joistain p o r - tiiätte kyllä, missä naiset tekivät juttuja keskenään (tiiätte kyllä) ja väittivät, että tämä on Hannan (nimi muutettu) lempisivusto. Sitten haukkuivat vaatteitani tai lähes kaikkea, mitä tein.  Tämä kesti 2 vuotta. Ysiluokalla se vain loppui, eli laitoin tämän murrosiän piikkiin. Anteeksipyyntöä en ole saanut, enkä sitä haluakaan. Tiedän, että yksi opiskelee erityisopettajaksi, toisella on perhe ja kolmannesta ei mitään tietoa. Lukiossa en heihin törmännyt uudestaan, mutta tapasin tämän toisen ala-astekiusaajan vuosien jälkeen ja keskustelimme tästä, miksi olimme niin v# tun tyhmiä silloin. Nyt ihmettelen, että MIKSI NYKYPÄIVÄNÄ ei ole samanlaisia asiaan puuttuvia opettajia kuin meillä? Oli kiusaaminen lievää tai millaista tahansa, AINA PITÄISI PUUTTUA. Se on kiusatulle kuitenkin aina kamalaa. Yläasteaika jätti minuun sellaisen jäljen, että minulla on vaikeuksia ystävystyä, mutta jos karma on olemassa, niin tämä olkoon hinta siitä, miksi olin ala-asteella v&%un tyhmä. Jotkut teistä voivat ajatella minusta mitä vaan, kuten että oikein minulle, ja olen samaa mieltä. Jos joskus saan lapsia, ja lapseni onkin kiusaaja, olen yhtä armoton kuin opettajani aikoinaan. 

Seliseli, yhä olet tyhmä. Elämäsi ansaitsee mennä päin hel vetiä. Toivottavasti kärsit koko loppuelämäsi.

Mikä on se tekosyy minkä verukkeella aikuinen ihminen kirjoittaa noin loukkaavasti? Olet pahempi kuin koulukiusaaja kun et kerran aikuisenakaan osaa käyttäytyä hyvin

Ei varmaan lukenut koko tekstiä tai ei ymmärtänyt lukemaansa, tuomitsee heti kun kaikki on tälle epäkypsälle "aikuiselle" mustavalkoista. Ei usko, että jotkut ihmiset voivat katua tai muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen kiusaaja (ala-aste), mutta myös kiusattu (yläaste) Sain kiusatulta anteeksi, mutta minä ole antanut itselleni anteeksi. Ja olen iloinen siitä, että meillä opettajat oikeasti puuttuivat asiaan. Olen yhä sitä mieltä, että minä ja pari muuta ansaittiin ne opettajan kovat huudot.  Kyseessä oli jokin tyhmä vaihe kaveruudessa: olimme siis olleet bestiksiä koko ala-asteen alkupuolen, kunnes murrosiässä jostain syystä alettiin karttaa ns. noloa tyttöä kaveripiirissämme viimeisenä kevätlukukautena. Kiusaaminen ei kestänyt vuosia, noin pari kk, mutta kesti kuinka kauan hyvänsä, se on silti vahingollista uhrille eli kiusatulle joka tapauksessa. Ei ollut siis mitään tavaroiden piilottamista, väkivaltaa, varastelua tai muuta, mitä nykyään on surullisen paljon. Meillä se oli typerää juoruilua ja pukeutumisen nauramista, eli henkistä väkivaltaa sanoisiko. Näen tätä nyt työelämässä juuri naisten kesken, enkä halua olla mukana. Juuri nämä "oudoimmat" työkaverit ovat mielestäni parhaimpia. Opettajan puhuttelun jälkeen olimme taas kavereita ennen kuin me kaikki lähdimme eri yläasteille.  Oli miten oli, se oli silti väärin ja lasken sen kiusaamiseksi. Yläasteella minua taas kiusattiin, koska olin muiden mielestä se outo. Olin siis eri ala-asteelta kuin muut, eli kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan. Jotenkin ajattelen, että ansaitsin sen. Siksi en mennyt puhumaan opettajille. Kiusaajana oli entinen ystäväni ja hänen ystävänsä (olimme siis naapureita, siksi sama yläaste). Kirjoittelivat ilkeitä juoruja minusta IRC-galleriassa, laittoivat linkkejä joistain p o r - tiiätte kyllä, missä naiset tekivät juttuja keskenään (tiiätte kyllä) ja väittivät, että tämä on Hannan (nimi muutettu) lempisivusto. Sitten haukkuivat vaatteitani tai lähes kaikkea, mitä tein.  Tämä kesti 2 vuotta. Ysiluokalla se vain loppui, eli laitoin tämän murrosiän piikkiin. Anteeksipyyntöä en ole saanut, enkä sitä haluakaan. Tiedän, että yksi opiskelee erityisopettajaksi, toisella on perhe ja kolmannesta ei mitään tietoa. Lukiossa en heihin törmännyt uudestaan, mutta tapasin tämän toisen ala-astekiusaajan vuosien jälkeen ja keskustelimme tästä, miksi olimme niin v# tun tyhmiä silloin. Nyt ihmettelen, että MIKSI NYKYPÄIVÄNÄ ei ole samanlaisia asiaan puuttuvia opettajia kuin meillä? Oli kiusaaminen lievää tai millaista tahansa, AINA PITÄISI PUUTTUA. Se on kiusatulle kuitenkin aina kamalaa. Yläasteaika jätti minuun sellaisen jäljen, että minulla on vaikeuksia ystävystyä, mutta jos karma on olemassa, niin tämä olkoon hinta siitä, miksi olin ala-asteella v&%un tyhmä. Jotkut teistä voivat ajatella minusta mitä vaan, kuten että oikein minulle, ja olen samaa mieltä. Jos joskus saan lapsia, ja lapseni onkin kiusaaja, olen yhtä armoton kuin opettajani aikoinaan. 

Seliseli, yhä olet tyhmä. Elämäsi ansaitsee mennä päin hel vetiä. Toivottavasti kärsit koko loppuelämäsi.

Ehkäpä. Kärsin joskus, kun muistan tuon ala-asteajan. Jos tämän kirjoittanut on kiusattu, olen pahoillani kokemuksestasi ja toivottavasti sinun elämässäsi menee kiusaamisesta hyvin tai parempaan suuntaan, jos olet hakenut apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen kiusaaja (ala-aste), mutta myös kiusattu (yläaste) Sain kiusatulta anteeksi, mutta minä ole antanut itselleni anteeksi. Ja olen iloinen siitä, että meillä opettajat oikeasti puuttuivat asiaan. Olen yhä sitä mieltä, että minä ja pari muuta ansaittiin ne opettajan kovat huudot.  Kyseessä oli jokin tyhmä vaihe kaveruudessa: olimme siis olleet bestiksiä koko ala-asteen alkupuolen, kunnes murrosiässä jostain syystä alettiin karttaa ns. noloa tyttöä kaveripiirissämme viimeisenä kevätlukukautena. Kiusaaminen ei kestänyt vuosia, noin pari kk, mutta kesti kuinka kauan hyvänsä, se on silti vahingollista uhrille eli kiusatulle joka tapauksessa. Ei ollut siis mitään tavaroiden piilottamista, väkivaltaa, varastelua tai muuta, mitä nykyään on surullisen paljon. Meillä se oli typerää juoruilua ja pukeutumisen nauramista, eli henkistä väkivaltaa sanoisiko. Näen tätä nyt työelämässä juuri naisten kesken, enkä halua olla mukana. Juuri nämä "oudoimmat" työkaverit ovat mielestäni parhaimpia. Opettajan puhuttelun jälkeen olimme taas kavereita ennen kuin me kaikki lähdimme eri yläasteille.  Oli miten oli, se oli silti väärin ja lasken sen kiusaamiseksi. Yläasteella minua taas kiusattiin, koska olin muiden mielestä se outo. Olin siis eri ala-asteelta kuin muut, eli kaikki muut tunsivat toisensa entuudestaan. Jotenkin ajattelen, että ansaitsin sen. Siksi en mennyt puhumaan opettajille. Kiusaajana oli entinen ystäväni ja hänen ystävänsä (olimme siis naapureita, siksi sama yläaste). Kirjoittelivat ilkeitä juoruja minusta IRC-galleriassa, laittoivat linkkejä joistain p o r - tiiätte kyllä, missä naiset tekivät juttuja keskenään (tiiätte kyllä) ja väittivät, että tämä on Hannan (nimi muutettu) lempisivusto. Sitten haukkuivat vaatteitani tai lähes kaikkea, mitä tein.  Tämä kesti 2 vuotta. Ysiluokalla se vain loppui, eli laitoin tämän murrosiän piikkiin. Anteeksipyyntöä en ole saanut, enkä sitä haluakaan. Tiedän, että yksi opiskelee erityisopettajaksi, toisella on perhe ja kolmannesta ei mitään tietoa. Lukiossa en heihin törmännyt uudestaan, mutta tapasin tämän toisen ala-astekiusaajan vuosien jälkeen ja keskustelimme tästä, miksi olimme niin v# tun tyhmiä silloin. Nyt ihmettelen, että MIKSI NYKYPÄIVÄNÄ ei ole samanlaisia asiaan puuttuvia opettajia kuin meillä? Oli kiusaaminen lievää tai millaista tahansa, AINA PITÄISI PUUTTUA. Se on kiusatulle kuitenkin aina kamalaa. Yläasteaika jätti minuun sellaisen jäljen, että minulla on vaikeuksia ystävystyä, mutta jos karma on olemassa, niin tämä olkoon hinta siitä, miksi olin ala-asteella v&%un tyhmä. Jotkut teistä voivat ajatella minusta mitä vaan, kuten että oikein minulle, ja olen samaa mieltä. Jos joskus saan lapsia, ja lapseni onkin kiusaaja, olen yhtä armoton kuin opettajani aikoinaan. 

Seliseli, yhä olet tyhmä. Elämäsi ansaitsee mennä päin hel vetiä. Toivottavasti kärsit koko loppuelämäsi.

Ehkäpä. Kärsin joskus, kun muistan tuon ala-asteajan. Jos tämän kirjoittanut on kiusattu, olen pahoillani kokemuksestasi ja toivottavasti sinun elämässäsi menee kiusaamisesta hyvin tai parempaan suuntaan, jos olet hakenut apua. 

Siis kiusaamisesta huolimatta sinulla menisi hyvin.