Lue keskustelun säännöt.
Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
08.05.2022 |
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
T. Yläkoulun rehtori
Ootko nyt kevätlukukauden jälkeen jäämässä eläkkeelle? Vai muuten pudonnut kelkasta viimeisen 50 vuoden aikana? Jos et tajua, että kaveripiirillä on paljon vaikutusta nuoren elämässä, niin suosittelisin vaihtamaan alaa sellaiseen, jossa ei tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Ehkä osaat lukujärjestyksen suunnitella, mutta vähän jotain muutakin pitäisi älytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäkin se tuntuu vähän pahalta, kun lapsi tekee mummolle hienon kortin ja isälle isänpäivänä hienon kortin, mutta minulle ei koskaan mitään. Olen joskus kertonut, että tulisin iloiseksi kortista.
Eilen annoin rahaa, että kävisivät ostamassa ruusun tai muun kukan. Sellaisen myös sain tänään :) Nyt teemme yhdessä kakkua. Kohta lähdemme yhdessä kävelylle. En ole itkenyt, koska tiedän lasteni rakastavan minua. Lasten isän toivoisin kyllä patistavat lapsia kortin tekoon. Mutta hän ei ole omassa lapsuudessaan siihen tottunut. Nämä on vaikeita asioita, mutta marttyyrius on asiaa taakka lapselle kantaa.
En ole koskaan ymmärtänyt korttikulttuurin ideaa. En myöskään ole koskaan aikuisiällä lähettänyt korttia kenellekään joulun, äitienpäivän tai synttärien kunniaksi. Musta se on täysin hölmöä. Ihan kuin kortin lähettäminen merkitsisi jotakin tai sillä voisi jotenkin kertoa, miten toisesta välittää. Minusta se on lähinnä ulkokultaista käyttäymistä, jolla ehkä voidaan paikata vuoden mittaan vajaaksi jäänyttä muuta huomioimista. En jotenkin osaa arvostaa myöskään saamiani kortteja. Saman tekstin voisi laittaa tekstiviestillä, someen tai sanoa ihan vain kasvokkain. Aivan sama asia, kasvokkain jopa parempi.
Minä ja jotkut muutkin taas arvostavat korttia. Se tarkoittaa, että henkilö on ajatellut minua jo ennen merkkipäivääni ja valmistautunut siihen tekemällä kortin. Minulle kortilla on merkitystä. Minua on ajateltu ja nähty vaivaa asian eteen.
"Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! "
Anteeksi, mutta meillä tuo olisi varmaan mennyt hyvänä vitsinä, jos lapseni olisi tuollaisen antanut 😂
Itselläni ensimmäinen äitienpäivä avioeron jälkeen, ja ei juuri muuta lapsen kanssa tehty kuin ulkoiltu ja nautittu kiireettömästä päivästä. Mukava päivä 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäkin se tuntuu vähän pahalta, kun lapsi tekee mummolle hienon kortin ja isälle isänpäivänä hienon kortin, mutta minulle ei koskaan mitään. Olen joskus kertonut, että tulisin iloiseksi kortista.
Eilen annoin rahaa, että kävisivät ostamassa ruusun tai muun kukan. Sellaisen myös sain tänään :) Nyt teemme yhdessä kakkua. Kohta lähdemme yhdessä kävelylle. En ole itkenyt, koska tiedän lasteni rakastavan minua. Lasten isän toivoisin kyllä patistavat lapsia kortin tekoon. Mutta hän ei ole omassa lapsuudessaan siihen tottunut. Nämä on vaikeita asioita, mutta marttyyrius on asiaa taakka lapselle kantaa.
En ole koskaan ymmärtänyt korttikulttuurin ideaa. En myöskään ole koskaan aikuisiällä lähettänyt korttia kenellekään joulun, äitienpäivän tai synttärien kunniaksi. Musta se on täysin hölmöä. Ihan kuin kortin lähettäminen merkitsisi jotakin tai sillä voisi jotenkin kertoa, miten toisesta välittää. Minusta se on lähinnä ulkokultaista käyttäymistä, jolla ehkä voidaan paikata vuoden mittaan vajaaksi jäänyttä muuta huomioimista. En jotenkin osaa arvostaa myöskään saamiani kortteja. Saman tekstin voisi laittaa tekstiviestillä, someen tai sanoa ihan vain kasvokkain. Aivan sama asia, kasvokkain jopa parempi.
Lopetetaan vaan kaikki, istutaan mökissä tekstaillaan. Korttihomma on ollut ihana juttu, jäämässä toki kun postiakaan ei enää jaeta. Viskataan kännykällä kylmä viesti nopeasti, vaikka mummi ei edes osaisi avata viestiä.
Me olemme sisarusten kesken lähetelleet kortteja, nyt vain jouluna. Nuoriso ei asiaa harrasta, sen olen huomannut. No luonto kiittää turhaa tuhlausta, ei tarvitse kadulla istua ja osoittaa mieltä.
Kun selvittelimme edesmenneen äitimme jäämistöä, oli ihana tutkailla laatikkoa johon äiti oli kerännyt kirjeitä ja kaikki vuosikymmenten saatossaa saamansa kortit. Aivan ihanaa, mitä muistoja.
Onhan kirjekulttuurikin jäänyt, eikä kukaan enää jaksa vaatia, että mies työmatkalta lähettäisi kirjeen. Periaatteessa sama juttu. Sähköpostissa kortti säilyy kyllä, jos haluaa säilyttää. Ja kyllä, mielestäni vanhat kortit ja kirjeet ovat ihania muistoja ja tärkeä osa esim historiantutkimusta. Mutta siinä hetkessä se ei ole ainoa tapa välittää kiintymystä ja rakkautta, eikä ehkä paraskaan tapa siihen tarkoitukseen. Lapsen antama iso halaus ja sanat ovat siihen tarkoitukseen aivan yhtä hyviä ellei parempiakin.
Kortti on tietysti siinä mielessä monelle tärkeä, koska jonkun on täytynyt nähdä vaivaa sen tekemiseen. Onko se vaivannäkö osoitus rakkaudesta? Enpä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestäkin se tuntuu vähän pahalta, kun lapsi tekee mummolle hienon kortin ja isälle isänpäivänä hienon kortin, mutta minulle ei koskaan mitään. Olen joskus kertonut, että tulisin iloiseksi kortista.
Eilen annoin rahaa, että kävisivät ostamassa ruusun tai muun kukan. Sellaisen myös sain tänään :) Nyt teemme yhdessä kakkua. Kohta lähdemme yhdessä kävelylle. En ole itkenyt, koska tiedän lasteni rakastavan minua. Lasten isän toivoisin kyllä patistavat lapsia kortin tekoon. Mutta hän ei ole omassa lapsuudessaan siihen tottunut. Nämä on vaikeita asioita, mutta marttyyrius on asiaa taakka lapselle kantaa.
En ole koskaan ymmärtänyt korttikulttuurin ideaa. En myöskään ole koskaan aikuisiällä lähettänyt korttia kenellekään joulun, äitienpäivän tai synttärien kunniaksi. Musta se on täysin hölmöä. Ihan kuin kortin lähettäminen merkitsisi jotakin tai sillä voisi jotenkin kertoa, miten toisesta välittää. Minusta se on lähinnä ulkokultaista käyttäymistä, jolla ehkä voidaan paikata vuoden mittaan vajaaksi jäänyttä muuta huomioimista. En jotenkin osaa arvostaa myöskään saamiani kortteja. Saman tekstin voisi laittaa tekstiviestillä, someen tai sanoa ihan vain kasvokkain. Aivan sama asia, kasvokkain jopa parempi.
Minä ja jotkut muutkin taas arvostavat korttia. Se tarkoittaa, että henkilö on ajatellut minua jo ennen merkkipäivääni ja valmistautunut siihen tekemällä kortin. Minulle kortilla on merkitystä. Minua on ajateltu ja nähty vaivaa asian eteen.
Entä jos oletettu antaja ei arvosta korttia? Pitääkö hänen tehdä silti jotakin sellaista, mistä hän ei itse välitä vain ja ainoastaan osoittaakseen huomiota sinulle mieluisalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit osoittavat rakkautta ja välittämistä, silloin kun se tulee luonnostaan ja aidosti. Äitienpäivänä se voi tuntua väkinäiseltä ja pakotetulta. Äidit on sitä paitsi tärkeitä heille ihan joka päivä, ei vain yhtenä teennäisesti valittuna kalenteripäivänä vuodessa.
Itse en ole äitienpäivästä koskaan niin kovasti välittänyt. Mutta lapset ovat tehneet hoidossa ja koulussa kortteja. Tänään taisi tulla viimeinen kun nuorin siirtyy seuraavaksi seiskalle, eikä siellä enää kortteja tehdä.
Olin itse ostanut valmiiksi kakun ja muita aamiastarpeita, joista sitten vanhin lapsi teki kivan aamupalatarjoilun. Mies yllätti ja oli ostanut kuohuviinipullon. Tämän enempää en olisi halunnutkaan, mukava aamupala yhdessä koko perheen kanssa. Arkiaamuisin lähdetään kaikki aina niin eriaikoihin ettei koskaan samalla tavalla istuta yhdessä.
Tässä päivän mittaan olen seurannut somessa ystävien ja tuttavien päivityksiä. Mitä muhkeampi äitienpäivä somessa niin sitä enemmän tiedän oikeassa elämässä olevan haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudesta jäänyt kammo äitienpäivää kohtaan. Piti näytellä onnellista perhettä. Jos päivä ei mennyt niinkuin äiti halusi niin voi sitä mökötyksen tunnetta lapsena. Kahvit sänkyyn juuri silloin kun äiti heräsi. Ruokaa piti laittaa vaikka muuten ei saanut koskea mihinkään. Ihme kyllä joskus hymyili(näytteli hymyilevänsä) kun muina päivinä oli äkäinen huutaja ja huokailija. Nyt itse äitinä otan rennosti enkä vaadi lapsilta mitään. Kortit ja lahjat olen kuitenkin saanut ja rentoa oleilua. Mieluummin hyvää mieltä eikä suuria odotuksia, kuin mökötystä ja lasten varpaillaoloa koko päivän jos et onnistu täyttämään äidin odotuksia.
Kyllä kannattaa olla lapseton sinkku, niin välttyy taas tältäkin säätämiseltä, mielipahalta ja kissanristiäisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äitinäkin kunnioitus pitää ansaita. Jos käyttäydyt lapsia kohtaan v..sesti ja arvostelet koko ajan 363 päivää vuodessa, älä odota että yhtenä päivänä sinä oletkin lasten mielestä maailman paras äiti ja onnittelujen arvoinen. Tv tuollaisen äidin omistava.
Ikävältä kuulostaa, AP, mutta pakko kysyä silti: onko isoin antisi äitinä ruoanlaitto ja muut kotitaloushommat? Jos näin on, en ihmettele, että sitä sinulta odotetaan jatkossakin. Oma äitini oli sellainen että välitti kyllä meistä lapsista paljon mutta näytti sen vain käytännön kautta: pesi pyykkimme, siivosi jälkemme, teki ruokamme. Tajuttuani tämän joskus lukioikäisenä sanoin hänelle, että osaamme jo tehdä nuo hommat itse, mutta kaipaamme sinulta muita, henkisiä asioita: kuuntelua ja keskustelua. Siitä vähitellen suhde muuttui paremmaksi ja äitienpäivisin alkoi olla muutakin kehuttavaa kuin hyvät ruoat ja siisti talo. Siispä jos tunnistat tästä itsesi, AP, ehdotan että vähennät kotihommia ja keskityt sen sijaan aitoon läsnäoloon. Vaikka passaaminen on ehkä tapasi näyttää rakkautta, voi se loppujen lopuksi olla karhunpalvelus, jonka kautta lapsista tulee pahimmillaan uusavuttomia ja kiittämättömiä. Teini on riittävän iso huolehtimaan kotitöistä välillä itsekin. Kun korvaat raatamiseen käytetyn ajan läsnäololla, ensi vuonna voi odottaa hieno kortti ja valmis aamiaispöytä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin..."
No miks et sanonut? Ihme nyhveröintiä. 🙄 Ihmekös, ettei perhe kunnioita.
Koska parina vuonna selvästi etukäteen sanoin, että nyt muut saavat ideoida ja valmistaa ruoan kun on äitienpäivä. Ei onnistunut se ruoan teko, vaan tuli valtava koko perheen riita. Mies halusi, että lapset tekevät sapuskan ja sitten mm. saatiin periaatteellinen riita siitä, pitääkö vegaanin paistaa perheelle pihvit ja syödä sitä pihviä, kun kerran on kalliit pihvit ostettu. Kun siis toisellakaan kerralla tuo ruoan ideointi ja teko ei onnistunut, päätin, että ei maksa vaivaa. Teen sen itse. Teini tuli kyllä auttamaan ihan omatoimisesti ja kivaa oli. Ja ruokakin hyvää.
Ap
Minusta voisit olla asiasta aloitteentekijä eli kutsut viikkoa ennen äitienpäivää koolle perhekokouksen, jossa kerrot, mitä toivot tänä vuonna äitienpäivänä. Kerrot, että haluat sen päivän olevan erityinen, että tarvitset sitä ja se tekisi sinut onnelliseksi. Sopikaa yhdessä, mitä on ruokana. Sopikaa vastuualueet eli kuka tekee mitäkin. Muista ottaa teinien toiveet huomioon esim jälkkärin suhteen ja tietysti vegaanille omaa ruokaa. Vegaanin ei mielestäni tarvitse paistaa pihvejä, vaan jos hän tekee ruokaa, hän tekee ruokaa omien arvojensa pohjalta. Hän voi ottaa vastuualueekseen esim jonkin lisukkeen.
Järjestä, organisoi, pidä hauskaa. Nauti yhdessä tekemisestä, yhdessä olemisesta. Soittakaa kivaa musiikkia, tanssikaa, hassutelkaa ja lakatkaa enne muuta miettimästä, kuka tekee mitäkin. Tehkää yhdessä.
Eli ehdotat, että teemme juuri niin, kuin teimme tai oli tarkoitus tehdä. Järjestin, organisoin ja ihan hauskaakin on ollut.
Parina vuonna vaan toivoin selvästi etukäteen, että minun ei tarvitse järjestää ja organisoida,mutta se ei onnistunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin..."
No miks et sanonut? Ihme nyhveröintiä. 🙄 Ihmekös, ettei perhe kunnioita.
Koska parina vuonna selvästi etukäteen sanoin, että nyt muut saavat ideoida ja valmistaa ruoan kun on äitienpäivä. Ei onnistunut se ruoan teko, vaan tuli valtava koko perheen riita. Mies halusi, että lapset tekevät sapuskan ja sitten mm. saatiin periaatteellinen riita siitä, pitääkö vegaanin paistaa perheelle pihvit ja syödä sitä pihviä, kun kerran on kalliit pihvit ostettu. Kun siis toisellakaan kerralla tuo ruoan ideointi ja teko ei onnistunut, päätin, että ei maksa vaivaa. Teen sen itse. Teini tuli kyllä auttamaan ihan omatoimisesti ja kivaa oli. Ja ruokakin hyvää.
Ap
Minusta voisit olla asiasta aloitteentekijä eli kutsut viikkoa ennen äitienpäivää koolle perhekokouksen, jossa kerrot, mitä toivot tänä vuonna äitienpäivänä. Kerrot, että haluat sen päivän olevan erityinen, että tarvitset sitä ja se tekisi sinut onnelliseksi. Sopikaa yhdessä, mitä on ruokana. Sopikaa vastuualueet eli kuka tekee mitäkin. Muista ottaa teinien toiveet huomioon esim jälkkärin suhteen ja tietysti vegaanille omaa ruokaa. Vegaanin ei mielestäni tarvitse paistaa pihvejä, vaan jos hän tekee ruokaa, hän tekee ruokaa omien arvojensa pohjalta. Hän voi ottaa vastuualueekseen esim jonkin lisukkeen.
Järjestä, organisoi, pidä hauskaa. Nauti yhdessä tekemisestä, yhdessä olemisesta. Soittakaa kivaa musiikkia, tanssikaa, hassutelkaa ja lakatkaa enne muuta miettimästä, kuka tekee mitäkin. Tehkää yhdessä.
Eli ehdotat, että teemme juuri niin, kuin teimme tai oli tarkoitus tehdä. Järjestin, organisoin ja ihan hauskaakin on ollut.
Parina vuonna vaan toivoin selvästi etukäteen, että minun ei tarvitse järjestää ja organisoida,mutta se ei onnistunut.
Ap
On aika iso toive, ehkä jopa epärealistinen, että äidin tai toisen vanhemmista ei tarvitsisi tehdä mitään, vaan lapset hoitaisivat koko sirkuksen aamupalasta kukkiin ja kakkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma että äitienpäivästäkin pitää tehdä elämää isompi tapahtuma. Niinkuin joulusta. Jos ei mene odotusten mukaan niin sitten napistaan. Liikaa odotuksia, liikaa vertailua mites noilla ja mites meillä.
Älä anna amerikkalaisten bisnes-miesten muokata mielenmaisemaasi, hehän ovat keksineet äitienpäivän myydäkseen tavaroita.
Eivätkö lapsesi siis rakasta sinua? Miksi eivät? Luulisin kumminkin, että rakastavat, mutta ehkä niitä nolottaa osoittaa äitienpäivän ohjelmoimana tunteita. Tai tunteita yleensä. Nykynuoret ovat niin ironisia, ja äitienpäivän imelä tunteellisuus saattaa joistakin tuntua kiusalliselta ja ei-omalta.
Itse en halua äitienpäivänä mitään todistuksia lasteni rakkaudesta, se rakkaus osoitetaan teoin sattumanvaraisina ajankohtina elämässä, ei minään tiettynä päivänä vuodessa. Äitienpäivä ei todista mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin..."
No miks et sanonut? Ihme nyhveröintiä. 🙄 Ihmekös, ettei perhe kunnioita.
Koska parina vuonna selvästi etukäteen sanoin, että nyt muut saavat ideoida ja valmistaa ruoan kun on äitienpäivä. Ei onnistunut se ruoan teko, vaan tuli valtava koko perheen riita. Mies halusi, että lapset tekevät sapuskan ja sitten mm. saatiin periaatteellinen riita siitä, pitääkö vegaanin paistaa perheelle pihvit ja syödä sitä pihviä, kun kerran on kalliit pihvit ostettu. Kun siis toisellakaan kerralla tuo ruoan ideointi ja teko ei onnistunut, päätin, että ei maksa vaivaa. Teen sen itse. Teini tuli kyllä auttamaan ihan omatoimisesti ja kivaa oli. Ja ruokakin hyvää.
Ap
Minusta voisit olla asiasta aloitteentekijä eli kutsut viikkoa ennen äitienpäivää koolle perhekokouksen, jossa kerrot, mitä toivot tänä vuonna äitienpäivänä. Kerrot, että haluat sen päivän olevan erityinen, että tarvitset sitä ja se tekisi sinut onnelliseksi. Sopikaa yhdessä, mitä on ruokana. Sopikaa vastuualueet eli kuka tekee mitäkin. Muista ottaa teinien toiveet huomioon esim jälkkärin suhteen ja tietysti vegaanille omaa ruokaa. Vegaanin ei mielestäni tarvitse paistaa pihvejä, vaan jos hän tekee ruokaa, hän tekee ruokaa omien arvojensa pohjalta. Hän voi ottaa vastuualueekseen esim jonkin lisukkeen.
Järjestä, organisoi, pidä hauskaa. Nauti yhdessä tekemisestä, yhdessä olemisesta. Soittakaa kivaa musiikkia, tanssikaa, hassutelkaa ja lakatkaa enne muuta miettimästä, kuka tekee mitäkin. Tehkää yhdessä.
Eli ehdotat, että teemme juuri niin, kuin teimme tai oli tarkoitus tehdä. Järjestin, organisoin ja ihan hauskaakin on ollut.
Parina vuonna vaan toivoin selvästi etukäteen, että minun ei tarvitse järjestää ja organisoida,mutta se ei onnistunut.
Ap
On aika iso toive, ehkä jopa epärealistinen, että äidin tai toisen vanhemmista ei tarvitsisi tehdä mitään, vaan lapset hoitaisivat koko sirkuksen aamupalasta kukkiin ja kakkuun.
Miksi se isä ei voisi järjestää, organisoida ja toteuttaakin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin..."
No miks et sanonut? Ihme nyhveröintiä. 🙄 Ihmekös, ettei perhe kunnioita.
Koska parina vuonna selvästi etukäteen sanoin, että nyt muut saavat ideoida ja valmistaa ruoan kun on äitienpäivä. Ei onnistunut se ruoan teko, vaan tuli valtava koko perheen riita. Mies halusi, että lapset tekevät sapuskan ja sitten mm. saatiin periaatteellinen riita siitä, pitääkö vegaanin paistaa perheelle pihvit ja syödä sitä pihviä, kun kerran on kalliit pihvit ostettu. Kun siis toisellakaan kerralla tuo ruoan ideointi ja teko ei onnistunut, päätin, että ei maksa vaivaa. Teen sen itse. Teini tuli kyllä auttamaan ihan omatoimisesti ja kivaa oli. Ja ruokakin hyvää.
Ap
Minusta voisit olla asiasta aloitteentekijä eli kutsut viikkoa ennen äitienpäivää koolle perhekokouksen, jossa kerrot, mitä toivot tänä vuonna äitienpäivänä. Kerrot, että haluat sen päivän olevan erityinen, että tarvitset sitä ja se tekisi sinut onnelliseksi. Sopikaa yhdessä, mitä on ruokana. Sopikaa vastuualueet eli kuka tekee mitäkin. Muista ottaa teinien toiveet huomioon esim jälkkärin suhteen ja tietysti vegaanille omaa ruokaa. Vegaanin ei mielestäni tarvitse paistaa pihvejä, vaan jos hän tekee ruokaa, hän tekee ruokaa omien arvojensa pohjalta. Hän voi ottaa vastuualueekseen esim jonkin lisukkeen.
Järjestä, organisoi, pidä hauskaa. Nauti yhdessä tekemisestä, yhdessä olemisesta. Soittakaa kivaa musiikkia, tanssikaa, hassutelkaa ja lakatkaa enne muuta miettimästä, kuka tekee mitäkin. Tehkää yhdessä.
Eli ehdotat, että teemme juuri niin, kuin teimme tai oli tarkoitus tehdä. Järjestin, organisoin ja ihan hauskaakin on ollut.
Parina vuonna vaan toivoin selvästi etukäteen, että minun ei tarvitse järjestää ja organisoida,mutta se ei onnistunut.
Ap
On aika iso toive, ehkä jopa epärealistinen, että äidin tai toisen vanhemmista ei tarvitsisi tehdä mitään, vaan lapset hoitaisivat koko sirkuksen aamupalasta kukkiin ja kakkuun.
Miksi se isä ei voisi järjestää, organisoida ja toteuttaakin?
Ap
Siitä sinun pitää keskustella miehesi kanssa. Aloituksestasi sai kuvan, että olet erityisen turhautunut lapsiisi.
No tuo lappuhan oli itseasiassa ihan hellyttävä. Eihän moni teini pysty suoraan sanomaan mitään positiivista vanhemmilleen.
Ehkä häntä vaivasi asia ja halusi onnitella omalla kömpelöllä tavallaan.
Mieheltä toki jotain odottaisin. Itselläni on tapana sanoa etukäteen, että toivon sitten äitienpäivälahjaksi asian x, ja yleensä saan sen.
Lopetetaan vaan kaikki, istutaan mökissä tekstaillaan. Korttihomma on ollut ihana juttu, jäämässä toki kun postiakaan ei enää jaeta. Viskataan kännykällä kylmä viesti nopeasti, vaikka mummi ei edes osaisi avata viestiä.
Me olemme sisarusten kesken lähetelleet kortteja, nyt vain jouluna. Nuoriso ei asiaa harrasta, sen olen huomannut. No luonto kiittää turhaa tuhlausta, ei tarvitse kadulla istua ja osoittaa mieltä.
Kun selvittelimme edesmenneen äitimme jäämistöä, oli ihana tutkailla laatikkoa johon äiti oli kerännyt kirjeitä ja kaikki vuosikymmenten saatossaa saamansa kortit. Aivan ihanaa, mitä muistoja.