Lue keskustelun säännöt.
Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
08.05.2022 |
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiva, mutta minkäs teet. Ei meillä kaikilla muillakaan ole välttämättä niin hohdokas äitienpäivä 😊. Some on tosi ärsyttävä kun siellä tietyt ihmiset kailottaa koko ajan onnestaan ja ihanasta elämästään, mutta liekö sekään aina puhdas totuus.
Lohtua sulle ja vietä mukava päivä kaikesta huolimatta. Itse "unohdin" antaa perinteisen nimpparilahjan tyttärelle, kun hän ei muistanut onnitella synttäripäivänä toista vuotta peräkkäin. Pitää ehkä opettaa pikkuhiljaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ilkeyttäni, vaan ihan siksi, että mielestäni lasten olisi hyvä oppia vastavuoroisuutta ja toisten huomioimista elämässään, jos itsekin saavat sellaista osakseen. Nykyään lapset vaan kasvatetaan kai vähän itsekkäiksi ja ehkä olen itsekin syyllistynyt vähän siihen
Reilua olisi lapselle ihan suoraan sanoa, että toivoisin minua muistettavan synttäripäivänäni niin kuin minä muistan teitä, se tuntuisi hyvälle. Tuollainen kostaminen ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan -tyyli ei opeta muuta kuin mököttämistä ja naljailua. Parempi on aina kertoa, miltä tuntuu, mitä toivoo ja mitä haluaa. Asiallisesti. Näin lapsikin oppii kertomaan tulevaisuudessa puolisolleen ja vaikka työkavereille, miten toivoo itseä kohdeltavan.
Minulla on psyykkisesti sairas täysi-ikäinen lapsi. Lisäksi on terve lapsi, jolla menee hyvin elämässä. Kännykässäni on tallella kauniita toivotuksia sairaalta lapseltani. Olen saanut niitä äitienpäivinä ja syntymäpäivinä. Hän toivottaa niissä hyvää juhlapäivää ja pyytää anteeksi, kun hänellä ei ole rahaa ostaa lahjoja. Hän oli lapseni tavattoman herttainen ja ilahdutti usein vanhempiaan itse tehdyillä pikku yllätyksillä, myös ihan arkipäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä katso toisten päivityksiä.
Tämä. Jätän myös lukematta erään harrastusryhmäni keskusteluketjun, joissa ryhmän jäsenet kilvan kehuvat saamiansa lahjoja. Sama jouluna. Minut saisi ihan pienellä huomionosoituksella iloiselle mielelle, mutta lapsi ei välitä
Jatkan vielä että mieskään ei välitä eikä muista mitenkään. Olen ajellut pitkin poikin maakuntaa pari tuntia kun kaunis ilma. Yksin ajelu musiikki täysillä on terapeuttista. Käväisin huoltiksella kahvilla, nyt istun kauniilla paikkaa meren rannalla ja katselen maisemaa. Kohta suunta kotiin.
Minä olisin lähtenyt itse johonkin ravintolaan itsekseni syömään ja hakenut sen jälkeen kaupasta herkkuja ja mennyt kotiin katsomaan elokuvaa. En olisi jakanut herkkuja muiden kanssa vaan karjaissut vinkuvat pois minun leffaillasta.
Vierailija kirjoitti:
Aika vittumainen lapsi. Miksi halusi tehdä pilkkaa jollain post it -lapulla?
Nimenomaan LAPSI, jotka eivät aina ymmärrä eikä lapsen kuulukaan vielä ymmärtää kaikkea!!!
Vierailija kirjoitti:
Halaus sulle 🤗
Sun odotukset versus sitä mitä on ollut ovat ristiriidassa. Erota ne ja itseäsi armahtaaksesi laske omia odotuksia minimiin. Ole sonä se, joka arvostat itseäsi. Halaa lasta/lapsia kertoen, että ovat parasta maailmassa sinulle. Kiitä miestäsi/lasten isää, että olet lapsesi hänen kanssaan saanut ja kerro mitä se sulle merkitsee. Seuraavalla kerralla älä odota yhtään mitään. Sinä itse teet omassa mielessäsi asiassa sen satuttavaksi, eivät nämä muut. Mielestäni äitien, isien ja lapsettomien päivää ei olisi ikinä pitänyt alkaa viettää.
Äitienpäivä oli alunperin päivä, jolloin edes vähäsen alettiin osoittaa arvostusta naisille ja heidän työpanokselleen kodin ja perheen hyväksi. Jos joku nainen nykypäivän Suomessa valittaa, että häntä kohdellaan ikävästi eikä lastenhoidolle tai kotitöille anneta arvoa, niin sitten voi vain kuvitella miten paljon huonommin asiat olivat vaikkapa 30-luvulla. Osa naisista sai tuolloin viettää koko elämänsä ilman, että kukaan noteerasi häntä mitenkään. Palkaton työjuhta suorastaan. Aviomies tietysti huomasi,jos vaimo oli synnytyksen jälkeen "ei saatavilla" tai jos vaimo oli välillä sairaana eikä pystynyt tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä (yleensä käsin). Yleinen äitienpäivä on saattanut opettaa joillekin "vanhan ajan" miehille, että naisillakin on arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen terveestä ihanasta lapsestani, ei minua tarvitse lahjoa ja jalustalle nostaa. Olen saanut niin paljon, kun sain lapsen, joka on siivillään. Toki olen otettu pienestäkin huomionsoituksesta, joka ikinen päivä. Ap. lopeta vollottaminen ja ajattele kauniita ajatuksia. Hyvää päivän jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Jollakin tavalla äitienpäivän perinteet ovat lapsille opetettava ja pienestä pitäen ohjattava tekemään niitä. Toisin sanoen, jos haluaa itselle kivan äitienpäivän, se on itse järjestettävä itselle silloin kuin lapset ovat pieniä. Eli yhdessä laitettava aamupala, ostettava kukkia, järjestettävä päivällinen ravintolaan jne. Sitten vain ihastelemaan omaa kädenjälkeä: "onpa ihanaa saada kukkia äitienpäivänä, voi miten ne ilahduttavat minua" tai "tulen niin onnelliseksi, kun istutaan tässä yhdessä äitienpäivänä brunssilla" ja "onpa kivaa syödä (valmis)kakkua jälkkäriksi aina näin äitienpäivänä" jne. Kun lapset kasvavat, he tulevan hiukan oma-aloitteisemmaksi asian suhteen.
Tärkeintä on opettaa lapsia sanomaan hyviä asioita itselle, vanhemmille ja muille ihmisille. Että lapselle on sitten teininä luontevaa halata, kertoa rakastavansa ja sanoa muita kivoja juttuja.
Tämä on just näin kuin tämä kirjoittaja kirjoittaa. Lasten ollessa pieniä tehdään merkkipäivistä sellaisia kun niiden halutaan olla. Viedään koko perhe äitienpäivälounaalle jos sellainen on äidistä kiva. Kukkia, aamupalaa, kortteja, lahjoja, mitä kukakin äiti haluaa. Se pitää opettaa lapsille osana kaikkea muuta kasvatusta, että näin kuuluu toimia ja tällaisista jutuista äiti tykkää äitienpäivänä.
Jos perheellä ei ole ollut tapana viettää merkkipäiviä yhdessä niin ihan turha odottaa, että teini osaisi yhtäkkiä jotenkin muistaa äitiä aamupalalla, kortilla, leipomuksilla tai kukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äitienpäivästäkin pitää tehdä spektaakkeli ja sitten kaikki on päin p*tä kun en saanutkaan 50 valkoista ruusua .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmiset tekee itse itselleen kurjan olon jonkun ihme päivän takia? Turhamaista, lapsellista.
Sen voin kyllä ymmärtää jos surettaa kun ei ole kenenkään äiti.
Varmaan siksi että omaa tilannetta verrataan niihin äänekkäisiin somettajiin joilla äitienpäivä on täynnä lahjoja, ruusuja ja herkkuja.
Muistan lapsuudesta miten vähän tollommatkin miehet osasivat hankkia ruusun tai vaatimattoman lahjan vaimolle äitienpäiväksi. Monissa perheissä mies keitti sunnuntaiaamuna kahvia lasten kanssa, tosin vaihtelevin tuloksin, kun silloin ei ollut nykyisiä kahvinkeittimiä. Kahvi oli usein pannukahvia. Noissa perheissä lapsille korostettiin, että nyt onnitellaan äitiä. Mielestäni se oli kaunis ja hyvä tapa. Miten noin pieni rituaali voi olla ylivoimainen nykypolville? Muutama lyhyt hetki, joista jää juhlan kohtelle hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kokkaa. Lähde kävelemään ja käy jossain kivassa paikassa syömässä tai mene kahville.
Lapsesi on ääliö - pahoittelen. Kerro hänelle äitienpäivän jälkeen, että odotit, että hän muistaa sinua. Kuten sinä muistat häntä joka päivä ja erityisesti hänen syntymäpäivinään ja jouluna.
Meillä aikuiset lapset alkoivat riidellä ja mies vetäytyi omiin oloihinsa jättäen minut siihen kinastelun keskelle asiassa jossa itselläni ei ole osaa eikä arpaa. Sama meininki kuin olisivat pikkulapsia edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olet paikkasi valinnut. Lapsesi kasvattanut. Puhu. Kerro mitä haluat, niin ne muutkin meillä menee hienosti ihmiset tekee. Muija määrää ja somekuvat kimmeltää. 😅
Hyvää päivää! Äitienpäivä on joka päivä. Älä alennu ovimatoksi.
Aika harva ihminen opettaa lapsensa tarkoituksella itsekkääksi ja välinpitämättömäksi. Onko kyseessä joku tämän päivän ilmapiiriin ja asenteisiin liittyvä ilmiö? Ihminenhän on kuitenkin jonkinlainen apina, hän apinoi ja matkii toisten tekemisiä. Jos mainoksissa, elokuvissa, somessa jne esitetään vuositolkulla huonoa käytöstä, niin kai sillä on jokin vaikutus meihin?
Vierailija kirjoitti:
Itsestäkin se tuntuu vähän pahalta, kun lapsi tekee mummolle hienon kortin ja isälle isänpäivänä hienon kortin, mutta minulle ei koskaan mitään. Olen joskus kertonut, että tulisin iloiseksi kortista.
Eilen annoin rahaa, että kävisivät ostamassa ruusun tai muun kukan. Sellaisen myös sain tänään :) Nyt teemme yhdessä kakkua. Kohta lähdemme yhdessä kävelylle. En ole itkenyt, koska tiedän lasteni rakastavan minua. Lasten isän toivoisin kyllä patistavat lapsia kortin tekoon. Mutta hän ei ole omassa lapsuudessaan siihen tottunut. Nämä on vaikeita asioita, mutta marttyyrius on asiaa taakka lapselle kantaa.
En ole koskaan ymmärtänyt korttikulttuurin ideaa. En myöskään ole koskaan aikuisiällä lähettänyt korttia kenellekään joulun, äitienpäivän tai synttärien kunniaksi. Musta se on täysin hölmöä. Ihan kuin kortin lähettäminen merkitsisi jotakin tai sillä voisi jotenkin kertoa, miten toisesta välittää. Minusta se on lähinnä ulkokultaista käyttäymistä, jolla ehkä voidaan paikata vuoden mittaan vajaaksi jäänyttä muuta huomioimista. En jotenkin osaa arvostaa myöskään saamiani kortteja. Saman tekstin voisi laittaa tekstiviestillä, someen tai sanoa ihan vain kasvokkain. Aivan sama asia, kasvokkain jopa parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää äitienpäivää äidit, mummot, varaäidit te kaikki!
Mies toi kukkia tänään ja join itse leivoskahvit. Omia lapsia ei ole.
Elämä on juhla.
Äitienpäivähän on loppujen lopuksi aika turha. Yksi päiväkö se nyt määrittää miten hyvä äiti kukakin on ja kenellä on parhaat lapset ja mies jotka ylistävät? Eiköhän se kaikki muu siinä elämässä merkitse. Eikä se että kuka saa parhaimman muistamisen yhtenä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin..."
No miks et sanonut? Ihme nyhveröintiä. 🙄 Ihmekös, ettei perhe kunnioita.
Koska parina vuonna selvästi etukäteen sanoin, että nyt muut saavat ideoida ja valmistaa ruoan kun on äitienpäivä. Ei onnistunut se ruoan teko, vaan tuli valtava koko perheen riita. Mies halusi, että lapset tekevät sapuskan ja sitten mm. saatiin periaatteellinen riita siitä, pitääkö vegaanin paistaa perheelle pihvit ja syödä sitä pihviä, kun kerran on kalliit pihvit ostettu. Kun siis toisellakaan kerralla tuo ruoan ideointi ja teko ei onnistunut, päätin, että ei maksa vaivaa. Teen sen itse. Teini tuli kyllä auttamaan ihan omatoimisesti ja kivaa oli. Ja ruokakin hyvää.
Ap
Minusta voisit olla asiasta aloitteentekijä eli kutsut viikkoa ennen äitienpäivää koolle perhekokouksen, jossa kerrot, mitä toivot tänä vuonna äitienpäivänä. Kerrot, että haluat sen päivän olevan erityinen, että tarvitset sitä ja se tekisi sinut onnelliseksi. Sopikaa yhdessä, mitä on ruokana. Sopikaa vastuualueet eli kuka tekee mitäkin. Muista ottaa teinien toiveet huomioon esim jälkkärin suhteen ja tietysti vegaanille omaa ruokaa. Vegaanin ei mielestäni tarvitse paistaa pihvejä, vaan jos hän tekee ruokaa, hän tekee ruokaa omien arvojensa pohjalta. Hän voi ottaa vastuualueekseen esim jonkin lisukkeen.
Järjestä, organisoi, pidä hauskaa. Nauti yhdessä tekemisestä, yhdessä olemisesta. Soittakaa kivaa musiikkia, tanssikaa, hassutelkaa ja lakatkaa enne muuta miettimästä, kuka tekee mitäkin. Tehkää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivähän on loppujen lopuksi aika turha. Yksi päiväkö se nyt määrittää miten hyvä äiti kukakin on ja kenellä on parhaat lapset ja mies jotka ylistävät? Eiköhän se kaikki muu siinä elämässä merkitse. Eikä se että kuka saa parhaimman muistamisen yhtenä päivänä.
Nämä äidit, jotka odottavat muistamista äitienpäivänä, ovat niitä, joita ei huomata arjessa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin..."
No miks et sanonut? Ihme nyhveröintiä. 🙄 Ihmekös, ettei perhe kunnioita.
Koska parina vuonna selvästi etukäteen sanoin, että nyt muut saavat ideoida ja valmistaa ruoan kun on äitienpäivä. Ei onnistunut se ruoan teko, vaan tuli valtava koko perheen riita. Mies halusi, että lapset tekevät sapuskan ja sitten mm. saatiin periaatteellinen riita siitä, pitääkö vegaanin paistaa perheelle pihvit ja syödä sitä pihviä, kun kerran on kalliit pihvit ostettu. Kun siis toisellakaan kerralla tuo ruoan ideointi ja teko ei onnistunut, päätin, että ei maksa vaivaa. Teen sen itse. Teini tuli kyllä auttamaan ihan omatoimisesti ja kivaa oli. Ja ruokakin hyvää.
Ap
Ja jos mies kuollettaa kaiken kivan vaatimalla, vastuuttamalla, olemalla liian ankara tai tylsä tai mitä tahansa, ole kuin miestä ei olisikaan. Keskity vain pitämään hauskaa lapsiesi kanssa ja nauttimaan äitiydestä. Älä odota äitienpäivältä muuta kuin kivaa tekemistä yhdessä, minkä sinä olet organisoinut. Illan päätteeksi, halaa lapsiasi ja kerro miten kiva päivä sinulla oli, oikein unelmien äitienpäivä ja seuraavanakin vuonna aiotte pitää hauskaa.
Minusta voisit olla asiasta aloitteentekijä eli kutsut viikkoa ennen äitienpäivää koolle perhekokouksen, jossa kerrot, mitä toivot tänä vuonna äitienpäivänä. Kerrot, että haluat sen päivän olevan erityinen, että tarvitset sitä ja se tekisi sinut onnelliseksi. Sopikaa yhdessä, mitä on ruokana. Sopikaa vastuualueet eli kuka tekee mitäkin. Muista ottaa teinien toiveet huomioon esim jälkkärin suhteen ja tietysti vegaanille omaa ruokaa. Vegaanin ei mielestäni tarvitse paistaa pihvejä, vaan jos hän tekee ruokaa, hän tekee ruokaa omien arvojensa pohjalta. Hän voi ottaa vastuualueekseen esim jonkin lisukkeen.
Järjestä, organisoi, pidä hauskaa. Nauti yhdessä tekemisestä, yhdessä olemisesta. Soittakaa kivaa musiikkia, tanssikaa, hassutelkaa ja lakatkaa enne muuta miettimästä, kuka tekee mitäkin. Tehkää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Älä kokkaa. Lähde kävelemään ja käy jossain kivassa paikassa syömässä tai mene kahville.
Lapsesi on ääliö - pahoittelen. Kerro hänelle äitienpäivän jälkeen, että odotit, että hän muistaa sinua. Kuten sinä muistat häntä joka päivä ja erityisesti hänen syntymäpäivinään ja jouluna.
Mielestäni kannattaa esittää jo toive ennen äitienpäivää: Sunnuntaina on äitienpäivä. Olisi mukavaa jos muistaisit minua äitienpäivänä vaikka itsepoimimallasi valkovuokolla.
Odotuksistaan kannattaa puhua etukäteen, ei jälkikäteen syyllistäen.
AP, unohda koko päivä mielestäsi - niin minäkin. Tein itse täydellisen ravintolatasoisen lounaan jälkiruokineen ym. ja nautin siitä ystäväni ja poikani kanssa. Kukaan ei ole onnitellut. En ole saanut esim. ä-päiväkukkia kuin kerran: lapseni synnyttyä 1. ä-päivänä vanha ja sairas isäni oli 'järkyttävästi tuhlannut' ja tilannut jättimäisen ruusupensaan toimitettuna kotiovelleni. Tämä 32 v. sitten. Lapseni isä ei ole reagoinut meihin (minuun ja lapseensa) n. 23 vuoteen mitenkään. Minä ja lapseni taas pidämme perinteistä ä-päivää melko turhanpäiväisenä markkinapläjäyksenä, johon emme reagoi ostamalla! ;) Mukava, aurinkoinen päivä ja äsken joimme vielä hyvät päiväkahvit, lisänä vähän hyvää jäätelöä. Nauti itseksesi siitä, mitä sinulla on. Teinin ONNEA-lappu on ihan OK. Iloitse, että sait sen. Älä kuuntele narinoita ruuasta - se joka valittaa, ei sitten syö. Lähde lounaan jälkeen vaikka päiväkävelylle ja ilmoita perheelle, että et aio tiskata tai siivota keittiötä tänään. Ole kerrankin itsekäs! Ai niin, heitä älyluurisi huut helkkariin ja lopeta päivitysten seuraaminen, niistä tulee vain aina paha mieli (ja tekaistuja kehu-kehujahan ne aina ovatkin!). Ota hyvä kirja ja vietä ilta vaikka lueskellen ja hyvää musiikkia kuunnellen. Jos joku reagoi asiaan, sanot vain pitäväsi kerrankin "Äitienpäivävapaata"! :)