Lue keskustelun säännöt.
Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
08.05.2022 |
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan.
T. Yläkoulun rehtori
Ei kai kouluissa enää kuvistunneilla tehdä äitienpäiväkortteja?
Ei lapset ennenkään aina äitienpäivää muistaneet/tajunneet noteerata, mutta koulussa askarteltiin kuvistunnilla joka vuosi äitienpäiväkortti ja äidit oli ikionnellisia.
kai sekin on liian loukkaavaa nykyään, kun ei enää edes ole äitejä, on vain sukupuolettomia "huoltajia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä sanoi aina jos en isänpäivänä päässyt katsomaan että isänpäivä on joka päivä, tätä ajatusta mä kannan myös äitienpäivän osalta, äitienpäivä on joka päivä. En odota mitään lahjoja tai muuta, tein itse ruokaa mulle ja miehelle, lapset ei enää asu kotona. Toinen lapsi laittoi viestiä, toinen ei varmaan muista mutta ei haittaa. Ostettiin muutama hyötykasvitaimi ja istutettiin ne ruukkuihin terassille, parempia ovat kuin kukat. On ollut oikein mukava päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin jo päiväkoti-ikäisenä lapsena outona sitä että pakotettiin tekemään kortti onnitellakseni jotakuta mällien heittämisestä/vastaanottamisesta.
Rämmin läpi vaativan alan koulutuksen kahdeksassa vuodessa, sain vakityöpaikan korkeassa asemassa ja rakensin itse talon, mutta mistään ei onniteltu niin paljon kuin silloin kun en osannutkaan käyttää ehkäisyä ja syntyi taas uusi lajimme edustaja valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kärsimään.
Lisääntymällä voi tehdä itselleen alaisia ja se on sellaista jonka jokainen osaa, siksi suosittua.
Jotkut eivät vain ikinä kasva aikuisiksi, se on aikuisuuden merkki jos onnistuu epäonnistumaan ehkäisyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni, äiti otti minut aina mukaansa keittiöön tekemään äitienpäiväkakkua tai isänpäiväkakkua. Hänestä ne oli tärkeitä juhlapäiviä.
kun tulin vähän vanhemmaksi aloin itse jo yksin tehdä ja suunnitella niitä. Aluksi tyyliin mokkapaloja ja nomparelleja päälle, mutta sitten jo vähän "vaikeampia" kakkuja.
Eli jos on pienten lasten äiti, kannattaa ottaa lapsi mukaan ja tehdä äitienpäiväkakku yhdessä ja kun viedään mummille äitienpäiväruusu ja piirretään kortti.
Enemmänhän minusta pienenä oli haittaa siellä keittiössä, mutta ainakin opin, että äidille pitää leipoa kakku joka äitienpäivä, että se on äidille tärkeä päivä.
Tämä muutos pienistä lapsista isoiksi sai meidän perheessä sitä riitaa aikaiseksi. Kun lapset olivat pieniä, niin tietenkin tein heidän kanssaan ne äitienpäiväherkut. Tällöin myös usein käytiin mummolassa syömässä/kahvilla ja vietiin mummolle kukkia, kortteja ja herkkuja.
Kun lapset olivat teinejä, niin aloin toivoa (ja sanoin tämän aina ääneen), että he ottaisivat miehen kanssa isompaa vastuuta päivän organisoinnista. Mutta eipä tuollainen muutos enää onnistunut.
Meillä on oikein lämpimät välit lasten kanssa. On se aiemmin kysytty henkinen yhteys. Silti toivoisin kerran vuodessa sitä korttia, kukkaa tai hyvän äitienpäivän toivotuksia halausten kanssa.
Ap
Pidin jo päiväkoti-ikäisenä lapsena outona sitä että pakotettiin tekemään kortti onnitellakseni jotakuta mällien heittämisestä/vastaanottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea lohduttaa AP, en tiedä mitä sanoa.
Itse ostin itselleni kukat ja kakut, sitten käytin 220e lapsen uuteen puhelimeen kun vanha hajosi. Sain tänään taas haukkumista ja tapa ittes kommentteja, kun rajasin erityislastani. Vietin 2h päivystyksessä selittäen lääkärille, että me tarvitaan apua oikeasti nyt eikä syksyllä, vain koska lapsen isä kieltää ongelmat.
Mutta mulla ei kyllä ollut mitään odotuksia. Haluan vaan sanoa, että monelle muullekin tämä äitienpäivä on vain yksi päivä muiden joukossa ja en postannut someen yhtikäs mitään meidän äitienpäiväkarkeista päivystyksen penkeillä :)
Mä niin toivon, että saatte apua! Itsellänikin on ollut, onneksi vain yksi, äitienpäivä jolloin lapsen vakava mielenterveyden sairaus vei elämästä kaikki voimat. Me onneksi saimme apua ja hän elää nyt normaalia hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni, äiti otti minut aina mukaansa keittiöön tekemään äitienpäiväkakkua tai isänpäiväkakkua. Hänestä ne oli tärkeitä juhlapäiviä.
kun tulin vähän vanhemmaksi aloin itse jo yksin tehdä ja suunnitella niitä. Aluksi tyyliin mokkapaloja ja nomparelleja päälle, mutta sitten jo vähän "vaikeampia" kakkuja.
Eli jos on pienten lasten äiti, kannattaa ottaa lapsi mukaan ja tehdä äitienpäiväkakku yhdessä ja kun viedään mummille äitienpäiväruusu ja piirretään kortti.
Enemmänhän minusta pienenä oli haittaa siellä keittiössä, mutta ainakin opin, että äidille pitää leipoa kakku joka äitienpäivä, että se on äidille tärkeä päivä.Tämä muutos pienistä lapsista isoiksi sai meidän perheessä sitä riitaa aikaiseksi. Kun lapset olivat pieniä, niin tietenkin tein heidän kanssaan ne äitienpäiväherkut. Tällöin myös usein käytiin mummolassa syömässä/kahvilla ja vietiin mummolle kukkia, kortteja ja herkkuja.
Kun lapset olivat teinejä, niin aloin toivoa (ja sanoin tämän aina ääneen), että he ottaisivat miehen kanssa isompaa vastuuta päivän organisoinnista. Mutta eipä tuollainen muutos enää onnistunut.
Meillä on oikein lämpimät välit lasten kanssa. On se aiemmin kysytty henkinen yhteys. Silti toivoisin kerran vuodessa sitä korttia, kukkaa tai hyvän äitienpäivän toivotuksia halausten kanssa.
Ap
Sydäntäsärkevä tilanne. kun tätäkin palstaa lukee, niin ihmiset on niin erilaisia.
Joillekin sitten äitienpäivä on turhaa hömpötystä ja jotkut on tunteellisempia luonteita.
Ehkä lapsesi tuntee olonsa kiusaantuneeksi, ehkä hän ajattelee, että vain pikkulapset piirtää äitienpäiväkortteja. Ehkä hän pitää sitä "lapsellisena".
Tee jotain kivaa tänä äitienpäivänä. käy vaikka ostamassa itsellesi kaunis ruusukimppu (kaunein ja naisellisin minkä löydät) ja leivonnainen. Ehkä perhekin alkaa ymmärtämään millaista äitienpäivää haluat viettää.
En tarkoita, että esiinnyt marttyyrina vaan iloitset ruusuista ja sanot, että kyllähän äitienpäivänä pitää ruusuja olla.
Vierailija kirjoitti:
Pidin jo päiväkoti-ikäisenä lapsena outona sitä että pakotettiin tekemään kortti onnitellakseni jotakuta mällien heittämisestä/vastaanottamisesta.
Ootpa ollut outo ja kyyninen jo päiväkoti-ikäisenä.
Itse sain onneksi viettää ihanan ja huolettoman lapsuuden, ei tarvinnut tietää vielä mällien heitosta yhtään mitään, ne ei pikkulapsen elämään kuulu.
Minua ei myöskään tarvinnut pakottaa tekemään korttia rakkallle äidille/isälle, vaan tein ne enemmän kuin mielelläni. Surullinen olisin ollut, jos niitä ei olisi tehty.
Näin erilaisessa ympäristössä me ihmiset vartumme. Toinen ihmettelee lapsena, miksi mällinheitosta onnitellaan, toisten ei onneksi tuossa iässä tarvitse vielä tuollaisia ajatella. Aikuisten asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä sanoi aina jos en isänpäivänä päässyt katsomaan että isänpäivä on joka päivä, tätä ajatusta mä kannan myös äitienpäivän osalta, äitienpäivä on joka päivä. En odota mitään lahjoja tai muuta, tein itse ruokaa mulle ja miehelle, lapset ei enää asu kotona. Toinen lapsi laittoi viestiä, toinen ei varmaan muista mutta ei haittaa. Ostettiin muutama hyötykasvitaimi ja istutettiin ne ruukkuihin terassille, parempia ovat kuin kukat. On ollut oikein mukava päivä.
Isäsi varmaan tarkoitti, että isänpäivää voi juhlia sittenkin kun tulet, vaikka se ei kalenterin mukainen isänpäivä olisikaan. Mutta ei se tarkoita sitä, että sitä päivää ei mitenkään juhlittaisi.
Itsekin sanoin naapurille, että meidän kaukana asuvat lapset ei tule äitienpäivänä, mutta äitienpäivä voi olla sitten, kun he tulevat käymään.
Voimme tehdä täytekakun silloin ja lapset tuovat ehkä lajhankin tullessaan.
Ei siinä, että teet ruuat itsellesi ja miehellesi ole mitään äitienpäivää tai muutakaan juhlapäivää, niitä arkipäiviä kyllä riittää, joten silloin kun on juhlan aihe, vaikkapa sitten se äitienpäivä, voi sitä jotenkin juhlistaa.
Ei liene liikaa toivottu, jos toivoo lasten/miehen jotenkin äitienpäivänä muistavan. Sitten on taas 364 päivää jolloin ei sitä äitienpäivää vietetä.
Hei äidit, Hyvää äitienpäivää kaikille !
Luvin koko ketjun. Ja mitä huomaan nyt, myöhään iltapäivällä teinit ovat tulleet tänne kirjoituksineen. Heränneet ilmeisesti. Täällä alla lennellä mällit jne. kas kun ei ku/lli/t !! Pakotettiin tekemään kortti, voi voi pikku rukkaa, joku uskalsi pakottaa. Tuli varmaan ikuisesti psyykkinen alakulo ja masennus ja tietenkin psyykelääkitystä tarvitaan nyt, kun on pakotettu.
Mihin tää nuoriso on menossa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin jo päiväkoti-ikäisenä lapsena outona sitä että pakotettiin tekemään kortti onnitellakseni jotakuta mällien heittämisestä/vastaanottamisesta.
Ootpa ollut outo ja kyyninen jo päiväkoti-ikäisenä.
Itse sain onneksi viettää ihanan ja huolettoman lapsuuden, ei tarvinnut tietää vielä mällien heitosta yhtään mitään, ne ei pikkulapsen elämään kuulu.
Minua ei myöskään tarvinnut pakottaa tekemään korttia rakkallle äidille/isälle, vaan tein ne enemmän kuin mielelläni. Surullinen olisin ollut, jos niitä ei olisi tehty.
Näin erilaisessa ympäristössä me ihmiset vartumme. Toinen ihmettelee lapsena, miksi mällinheitosta onnitellaan, toisten ei onneksi tuossa iässä tarvitse vielä tuollaisia ajatella. Aikuisten asioita.
Niin on erilaista. Ihan kuuluvasti oli muna pillussa vanhemmilla vielä teini-ikäistenkin lasten yrittäessä nukkua samassa hytissä.
Meillä hiukan samaa, paitsi että teinit eivät vittuile minkään post it lapun kanssa. Jättävät vaan huomiotta.
Ensin se vähän kirpasi, mutta olen jo tottunut. Nykyään ajattelen kuinka ihanaa on, kun molemmat ovat elossa ja saan olla heille vielä hetken äiti. Tietysti olen sitä aina, mutta erityisesti kun asuvat vielä kotona.
En tiedä miksi eivät välitä äitienpäivästä. Isänpäivän muistavat, kun olen heitä siihen pienestä pitäen kasvattanut. Isä on elossa, mutta ei lasten elämässä, omasta halustaan. Muodollisuudet käy patsastelemassa, kuten päättäjäiset ja konfirmaation, thats it.
Oma äitini sai itkupotkuraivarit jos lahja ei ollut mieleinen, itkien, tavaroita paiskien ja kaljaa kitaten teki kakun itselleen, oli siis marttyyri.
En ole halunnut jatkaa sitä perinnettä vaan olen tietoisesti valinnut rennomman suhtautumisen asiaan. Lapsilleni minä olen tärkeä, tiedän sen ja sitä ei yksi muodollinen päivä muuta mihinkään.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä näissä avautumisissa ottaa eniten päähän on ettette edes opeta lapsianne huomioimaan muita. Sitten nämä tolvanat pistää tulevaisuudessa puolisonsa itkemään. Mun mies on juuri sellaisen "ei äitienpäivänä tartte mitään" ja on naama nurin kun muistan omaa äitiäni ihmisen kasvattama. Joka juhla sama juttu ja itse muistutan lapsiani että sitten kun teillä on se puoliso ja perhe niin miettikää käytöstänne. Järjestäkää toiselle huomiota. Itse aion erota ja alkaa juhlia nämä päivät kuten haluan. Otan lapset, eväät ja suuntaamme rannalle, puistoon, tai tapahtumiin viettämään aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä näissä avautumisissa ottaa eniten päähän on ettette edes opeta lapsianne huomioimaan muita. Sitten nämä tolvanat pistää tulevaisuudessa puolisonsa itkemään. Mun mies on juuri sellaisen "ei äitienpäivänä tartte mitään" ja on naama nurin kun muistan omaa äitiäni ihmisen kasvattama. Joka juhla sama juttu ja itse muistutan lapsiani että sitten kun teillä on se puoliso ja perhe niin miettikää käytöstänne. Järjestäkää toiselle huomiota. Itse aion erota ja alkaa juhlia nämä päivät kuten haluan. Otan lapset, eväät ja suuntaamme rannalle, puistoon, tai tapahtumiin viettämään aikaa yhdessä.
Meilläkin puhuttiin tuota "kun" teillä on lapsia ja puoliso. EI mahtunut vanhempien päähän että elämää voi elää monella tapaa ja nyt miettivät päänsä puhki diagnooseja kun ei lapsia kiinnostakaan kotileikki.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä näissä avautumisissa ottaa eniten päähän on ettette edes opeta lapsianne huomioimaan muita. Sitten nämä tolvanat pistää tulevaisuudessa puolisonsa itkemään. Mun mies on juuri sellaisen "ei äitienpäivänä tartte mitään" ja on naama nurin kun muistan omaa äitiäni ihmisen kasvattama. Joka juhla sama juttu ja itse muistutan lapsiani että sitten kun teillä on se puoliso ja perhe niin miettikää käytöstänne. Järjestäkää toiselle huomiota. Itse aion erota ja alkaa juhlia nämä päivät kuten haluan. Otan lapset, eväät ja suuntaamme rannalle, puistoon, tai tapahtumiin viettämään aikaa yhdessä.
Ota lapset vain jos he haluavat mamman seuraa siellä puistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Hyvä hyvä, ei ilkeät geenit leviä.
Ilkeys ei ole geeneissä eikä lapsi ole jatkeesi. Millä selität sitä kun hänestä ei kasvakaan samanlaista kun olit suunnitellut, mutta sisaruksesta kasvaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap sinähän olet lapsesi kasvattanut. Hän on sinun oma tuloksesi. Kyllä sinä saat sanoa lapsellesi ja amiehellesi omat toiveesi.
Oikeasti, haista v*ttu.
Ja AP, muista tuo ja anna lapsellesi hänen synttäreillään virnuillen tuommoinen lappu ja jätä lahja ostamatta.
Huh huh, melkoista uhriutumista.
Juurikin näin! Maatessasi ulosteet märissä housussa sohvalla, voit itkun tyrskinnän lomassa muistuttaa lasta siitä, että hän on syypää tähän kaikkeen!