Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?

Vierailija kirjoitti:

Noniin, se siitä äitiyden autuudesta. Onneksi olen valinnut toisin. En edes muistanut, miksi tänään on liputuspäivä.

Sinulla on varmaan oma äiti ja ehkä molemmat isoäiditkin yhä elossa. Miten olet valinnut: muistatko heitä ja arvostatko sitä valintaa, jonka he ovat aikoinaan tehneet?

Ap oisit jättänyt ne päivityksen katsomatta. Sulla on epärealistiset odotuksen äitienpäivän suhteen.

Mä olen jättänyt kokonaan äitienpäivän hössötykset väliin, mun mielestä parempi huomioida äitiä viikottain kuin vaan kauheella rummutuksella ja esittämisellä kerran vuodessa somea varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos se oli vitsi?

Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.

Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.

Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.

Ap

No nyt sanot muulle perheelle, että olisi kiva jotenkin viettää äitienpäivää, lähdetäänpä kohta kaikki yhdessä lounaalle.

Miksi ap maksaisi kaikkien ruoat? Niiden, jotka eivät häntä välitä oma-alotteisesti juhlistaa?

Siksi kun kyseessä on perhe eikä toisilleen tuntemattomat ihmiset. Ja siksi että ap:n ei kannata vaipua samalle tasolle teinin kanssa vaan olla ja käyttäytyä kuin aikuinen.

Aikuinen käyttäytyy siten, että korjaa ongelman. Ei siten, että teeskentelee, ettei ongelmaa ole. Ongelma on nyt se, että muut perheenjäsenet itkettävät äitiä. Sitä ei korjata niin, että itkevä äiti lahjoo muita ruoalla.

Teinikö teillä maksaa ulkonasyömisen? Ihan todella, jos alkaa perheen sisällä miettimään, kuka maksaa kivan ravintolahetken yhdessä perheen kanssa, voi miettiä, olisiko se aidosti lämmin hetki alunperinkään. Jos taas mieheltä odottaa moista, siitä kannattaa etukäteen keskustella hänen kanssaan ja ilmaista omat toiveensa sanomalla vaikka ihan, että haluaisin äitienpäivänä mennä ulos syömään.

Voisihan se vaikka maksaa. Esim. niin, että äiti antaa 100 euroa viikkoa ennen äitienpäivää ja sanoo, että järjestäs koko perheelle kiva äitienpäivä tällä rahalla ylläriksi. Lämmin hetki nimenomaan, se on sellainen, jolloin muut oma-aloitteisesti huomioivat äidin tunteet. Jolloin muut haluavat äidille hyvää. On kaukana lämpimästä itkettää äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiva, mutta minkäs teet. Ei meillä kaikilla muillakaan ole välttämättä niin hohdokas äitienpäivä 😊. Some on tosi ärsyttävä kun siellä tietyt ihmiset kailottaa koko ajan onnestaan ja ihanasta elämästään, mutta liekö sekään aina puhdas totuus.

Lohtua sulle ja vietä mukava päivä kaikesta huolimatta. Itse "unohdin" antaa perinteisen nimpparilahjan tyttärelle, kun hän ei muistanut onnitella synttäripäivänä toista vuotta peräkkäin. Pitää ehkä opettaa pikkuhiljaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ilkeyttäni, vaan ihan siksi, että mielestäni lasten olisi hyvä oppia vastavuoroisuutta ja toisten huomioimista elämässään, jos itsekin saavat sellaista osakseen. Nykyään lapset vaan kasvatetaan kai vähän itsekkäiksi ja ehkä olen itsekin syyllistynyt vähän siihen

Miksi pelailet pelejä, jotka vain kasvattavat kuilua teidän välillenne? Miksi et ota asiaa avoimesti puheeksi?

Kyllä olen ottanut myös avoimesti puheeksi. En pelaile mitään pelejä, mutta ei vaan tehnyt mieli antaa lahjoja, kun mut voi aina unohtaa. Onko siinä mielestäsi jotain väärää?

Vierailija kirjoitti:

Mä heräsin jo tänään klo 6.45, keittelin kahvit  itselleni ja mies tulikin kohta yövuorosta. Hän antoi minulle likööripullon lahjaksi ja meni nukkumaan. Itse kävin jo salilla ja söin. Nyt käyn tekemään ruokaa, ehkä lapset 15v ja 19v heräilevät kohta puolin. Poika ei varmaankaan muista minua mitenkään ja tytär saattaa olla tehnyt kortin (hän on myös taiteilija) ja ehkä ostanut jotakin pientä. Täytekakun ajattelin myös kohta tehdä, ehkä tytär auttaa sen teossa. Ei meilläkään ole koskaan panostettu äitienpäiviin, tosin ei myöskään isänpäiviin, osin vuorotöidenkin takia. 

Päivitystä tilanteeseen... poika heräsi juuri ja kävi hakemassa aamupalaa. Ei sanonut mitään eli ei muista koko äitienpäivää vaikka näki, että valmistelen kakun tekoa. En viitsinyt muistuttaakaan. 

Eli ap, sun lapsi sentään muisti sinua! :)

Ei kyllä mene yhtään ihon alle muiden äitienpäivä-somepäivitykset. Jos tämä päivä olisi minulle oikeasti tärkeä, niin kyllä perheeni sen eteen jotain tekisi. Kuitenkin lapset jo teinejä, joten aikansa kutakin. Mukavampi näin, että teinit nukkukoon ja itse kävin pitkällä lenkillä. Mies osti valmiskakun. Keitellään päivemmällä kahvit. Tämä taso on varsin riittävä. Omalle äidilleni lähetin kortin ja soitan tänään. Asuu toisella puolea Suomea.

Ihan oikeesti, some on täyttä esitystä.

Ihmetyttää miten aikuistet ihmiset nielee sen kaiken?!

Sinne esitellään kaikki nätit tulppaanikimput mutta ei sitä kun on kännissä telottu itsensä, lapset viillelly itseään tai olleet vatsahuuhtelussa, vanhemmat teloneet toisiaan..!

Some on suurimmaksi osaksi täyttä valetta!

Minuakin nyt vaan itkettää, kun olin antanut itseni odottaa jotain kivaa ja en saanut mitään. Edellisenä vuonna meni samoin, miehen mielestä on lasten homma hoitaa omat äitinsä ja lapsemme oli silloin vauva. Silloin sanoin että miehen kuuluu auttaa lasta äitienpäivän järjestämisessä ja haettiin sitten yhdessä kävelyllä kakku ja kukkakimppu. Tänä vuonna sanoin jo aiemmin, että joku kiva aamupala ja kortti olisi kiva. Tai joku muu muistaminen. Ei tullut. Kysyin lounaalla eikö mies ole miettinyt mitään, voisiko sitten vaikka keksiä jotain äkkiä ja kertoa minulle. Hän vain väisti asian. Ja minä itkeskelen nyt makuuhuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä heräsin jo tänään klo 6.45, keittelin kahvit  itselleni ja mies tulikin kohta yövuorosta. Hän antoi minulle likööripullon lahjaksi ja meni nukkumaan. Itse kävin jo salilla ja söin. Nyt käyn tekemään ruokaa, ehkä lapset 15v ja 19v heräilevät kohta puolin. Poika ei varmaankaan muista minua mitenkään ja tytär saattaa olla tehnyt kortin (hän on myös taiteilija) ja ehkä ostanut jotakin pientä. Täytekakun ajattelin myös kohta tehdä, ehkä tytär auttaa sen teossa. Ei meilläkään ole koskaan panostettu äitienpäiviin, tosin ei myöskään isänpäiviin, osin vuorotöidenkin takia. 

Miksei poika tee sitä kakkua? Haluatko että hänen perheensä hajoaa koska kukaan ei ole opettanut hänelle, että häneltäkin odotetaan asioita? 

Miten muiden onni on sinulta pois? Kohtelisiko perheesi sinus paremmin, jos muut eivät kertoisi somessa äitienpäivästään? Logiikka ei ihan aukene...

Yksi nuori äiti oli laittanut someen erittäin kauniin äitienpäivä viestin, kuinka rakastaa lapsiaan ja miten nämä ovat tehneet hänestä äidin ja kuvat lapsistaan. Katseet oli lapsissa, ei hänessä itsessään, saaduissa lahjoissa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noniin, se siitä äitiyden autuudesta. Onneksi olen valinnut toisin. En edes muistanut, miksi tänään on liputuspäivä.

Sinulla on varmaan oma äiti ja ehkä molemmat isoäiditkin yhä elossa. Miten olet valinnut: muistatko heitä ja arvostatko sitä valintaa, jonka he ovat aikoinaan tehneet?

Olen eri, mutta myös vela. Odotin aina kieli pitkällä, että pääsen halimaan mummia äitienpäivänä ja antamaan lahjoja, eniten tietysti mummin kanssa olemista. Hän kuoli vanhana kun olin alle 20 v. Äidilleni olen järjestänyt milloin kahveja ja milloin konsertteja. Miksi ihmeessä kuvittelet, että vela ei välittäisi omista vanhemmistaan? Miksi rinnastat oman lapsen ja oman vanhemman toisiinsa? Olen muuten kerran itsekin larpannut äitiä äitienpäivänä. Otin lainalapsen paikkaan, jonne pääsi äitienpäivänä ilmaiseksi. Kävin lainalapsen kanssa äitienpäiväkahvilla ja pohdiskelin jäänkö jostain paitsi. Olen tietysti ollut lainalapseni kanssa tekemisissä muulloinkin ja olemme käyneet niin lasten paikoissa kuin kesäjäätelölläkin. Yleisesti ottaen pidän lapsista ja olen lapsimagneetti. En vain halua omaa lasta.

Heh, oikein suomikansallista tuokin, että katkerat väittävät, että somessa onnellisia postauksia tekevät ihmiset vain teeskentelevät. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä heräsin jo tänään klo 6.45, keittelin kahvit  itselleni ja mies tulikin kohta yövuorosta. Hän antoi minulle likööripullon lahjaksi ja meni nukkumaan. Itse kävin jo salilla ja söin. Nyt käyn tekemään ruokaa, ehkä lapset 15v ja 19v heräilevät kohta puolin. Poika ei varmaankaan muista minua mitenkään ja tytär saattaa olla tehnyt kortin (hän on myös taiteilija) ja ehkä ostanut jotakin pientä. Täytekakun ajattelin myös kohta tehdä, ehkä tytär auttaa sen teossa. Ei meilläkään ole koskaan panostettu äitienpäiviin, tosin ei myöskään isänpäiviin, osin vuorotöidenkin takia. 

Miksei poika tee sitä kakkua? Haluatko että hänen perheensä hajoaa koska kukaan ei ole opettanut hänelle, että häneltäkin odotetaan asioita? 

Tämä on pointti jonka haluaisin jokaisen vanhemman ymmärtävän.

Vierailija kirjoitti:

Heh, oikein suomikansallista tuokin, että katkerat väittävät, että somessa onnellisia postauksia tekevät ihmiset vain teeskentelevät. :D

Niinpä. En käytä somea mutta otin tänään muistoksi kuvia kauniista aamupalasta/kakusta jonka mies ja lapset tekivät yhdessä. Jos olisin somessa niin nuo kuvat eivät olisi olleet mitään teeskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiva, mutta minkäs teet. Ei meillä kaikilla muillakaan ole välttämättä niin hohdokas äitienpäivä 😊. Some on tosi ärsyttävä kun siellä tietyt ihmiset kailottaa koko ajan onnestaan ja ihanasta elämästään, mutta liekö sekään aina puhdas totuus.

Lohtua sulle ja vietä mukava päivä kaikesta huolimatta. Itse "unohdin" antaa perinteisen nimpparilahjan tyttärelle, kun hän ei muistanut onnitella synttäripäivänä toista vuotta peräkkäin. Pitää ehkä opettaa pikkuhiljaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ilkeyttäni, vaan ihan siksi, että mielestäni lasten olisi hyvä oppia vastavuoroisuutta ja toisten huomioimista elämässään, jos itsekin saavat sellaista osakseen. Nykyään lapset vaan kasvatetaan kai vähän itsekkäiksi ja ehkä olen itsekin syyllistynyt vähän siihen

Reilua olisi lapselle ihan suoraan sanoa, että toivoisin minua muistettavan synttäripäivänäni niin kuin minä muistan teitä, se tuntuisi hyvälle. Tuollainen kostaminen ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan -tyyli ei opeta muuta kuin mököttämistä ja naljailua. Parempi on aina kertoa, miltä tuntuu, mitä toivoo ja mitä haluaa. Asiallisesti. Näin lapsikin oppii kertomaan tulevaisuudessa puolisolleen ja vaikka työkavereille, miten toivoo itseä kohdeltavan. 

Ja sama kuin edelliselle, olen aikuiselle lapselleni sanonut monta kertaa ihan suoraan miltä minusta tuntuu ja kun oli jo toinen kerta peräkkäin. Kyllä se sitäpaitsi ihan hyvältä tuntui jättää puolestaan onnittelematta, kun ei vaan huvittanut enää oonitella. Jos vuodesta toiseen vain sinä olet se, joka tekee toisille juhlapäivän, mutta sinua ei tarvitse edes onnitella. Onhan se tietty rankkaa muistaa äitille synttäritekstari laittaa 😉. Joskus joillekin menee oppi perille vain kantapään kautta. Tough love. Opit maailmalta tulee yleensä kuitenkin kovemmassa muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin nyt vaan itkettää, kun olin antanut itseni odottaa jotain kivaa ja en saanut mitään. Edellisenä vuonna meni samoin, miehen mielestä on lasten homma hoitaa omat äitinsä ja lapsemme oli silloin vauva. Silloin sanoin että miehen kuuluu auttaa lasta äitienpäivän järjestämisessä ja haettiin sitten yhdessä kävelyllä kakku ja kukkakimppu. Tänä vuonna sanoin jo aiemmin, että joku kiva aamupala ja kortti olisi kiva. Tai joku muu muistaminen. Ei tullut. Kysyin lounaalla eikö mies ole miettinyt mitään, voisiko sitten vaikka keksiä jotain äkkiä ja kertoa minulle. Hän vain väisti asian. Ja minä itkeskelen nyt makuuhuoneessa.

Pue hepenet, sido ukko sänkyyn ja jätä sinne ja lähde hepenet päällä äitienpäivänviettoon. Oikeasti naiset, jos ei vaadi mitään, ei saa mitään. Suomalainen vaatimattomuus ei naista kaunista vaan tappaa hitaasti.

Tai tietysti voit kysyä mieheltä, milloin hän alkaa varata aikaa aspergertesteihin koska ei ole aikuiselta normaalia olettaa pikkulapsen kykenevän noihin asioihin. Jos hän ei mielestään ole niitä vailla, niin hän varmaankin kirjoittaa listan perheenisän velvollisuuksista sen sijaan, ja tarkistat listan ja käsittelette niitä kohtia sitten yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap oisit jättänyt ne päivityksen katsomatta. Sulla on epärealistiset odotuksen äitienpäivän suhteen.

Mä olen jättänyt kokonaan äitienpäivän hössötykset väliin, mun mielestä parempi huomioida äitiä viikottain kuin vaan kauheella rummutuksella ja esittämisellä kerran vuodessa somea varten.

Olen huomannut että kukaan, joka jättää muiden muistamisen välistä juhlapäivinä tuolla perusteella, ei tasan huomioi sitä juhlittavaa arjessa sen enempää (tai jos sitäkään) kuin muutkaan. Eivät vain oikeasti jaksa nähdä vaivaa. Mustakin kaikenmaailman lahjajuhlat ovat lähinnä markkinointikikkoja joilla saadaan ihmiset törsäämään, mutta ei se silti paljoa vaadi, että muistaa ja ilahduttaa toista.

Vierailija kirjoitti:

😂

Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.

Sulle hyvä valinta, pilaisit vain sen elämän. (kommentillasi ole näyttänyt luonteesi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiva, mutta minkäs teet. Ei meillä kaikilla muillakaan ole välttämättä niin hohdokas äitienpäivä 😊. Some on tosi ärsyttävä kun siellä tietyt ihmiset kailottaa koko ajan onnestaan ja ihanasta elämästään, mutta liekö sekään aina puhdas totuus.

Lohtua sulle ja vietä mukava päivä kaikesta huolimatta. Itse "unohdin" antaa perinteisen nimpparilahjan tyttärelle, kun hän ei muistanut onnitella synttäripäivänä toista vuotta peräkkäin. Pitää ehkä opettaa pikkuhiljaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ilkeyttäni, vaan ihan siksi, että mielestäni lasten olisi hyvä oppia vastavuoroisuutta ja toisten huomioimista elämässään, jos itsekin saavat sellaista osakseen. Nykyään lapset vaan kasvatetaan kai vähän itsekkäiksi ja ehkä olen itsekin syyllistynyt vähän siihen

Reilua olisi lapselle ihan suoraan sanoa, että toivoisin minua muistettavan synttäripäivänäni niin kuin minä muistan teitä, se tuntuisi hyvälle. Tuollainen kostaminen ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan -tyyli ei opeta muuta kuin mököttämistä ja naljailua. Parempi on aina kertoa, miltä tuntuu, mitä toivoo ja mitä haluaa. Asiallisesti. Näin lapsikin oppii kertomaan tulevaisuudessa puolisolleen ja vaikka työkavereille, miten toivoo itseä kohdeltavan. 

Ja sama kuin edelliselle, olen aikuiselle lapselleni sanonut monta kertaa ihan suoraan miltä minusta tuntuu ja kun oli jo toinen kerta peräkkäin. Kyllä se sitäpaitsi ihan hyvältä tuntui jättää puolestaan onnittelematta, kun ei vaan huvittanut enää oonitella. Jos vuodesta toiseen vain sinä olet se, joka tekee toisille juhlapäivän, mutta sinua ei tarvitse edes onnitella. Onhan se tietty rankkaa muistaa äitille synttäritekstari laittaa 😉. Joskus joillekin menee oppi perille vain kantapään kautta. Tough love. Opit maailmalta tulee yleensä kuitenkin kovemmassa muodossa.

Jos lapsi on aikuinen eikä onnittele sanomisenkaan jälkeen niin siellä on isommat syyt taustalla jättää onnittelematta.