Lue keskustelun säännöt.
Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
08.05.2022 |
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Lopeta itkeminen ja sano lapsellesi ja miehellesi, että olet nyt vähän pettynyt heihin. Että kuinka vaikeaa on hommata kortti, kukkia ja jotain herkkuja onnittelujen kera. Itse saan lahjoja merkkipäivinä jne, kun olen ilmaissut, että ne ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olet paikkasi valinnut. Lapsesi kasvattanut. Puhu. Kerro mitä haluat, niin ne muutkin meillä menee hienosti ihmiset tekee. Muija määrää ja somekuvat kimmeltää. 😅
Hyvää päivää! Äitienpäivä on joka päivä. Älä alennu ovimatoksi.
Vierailija kirjoitti:
Marttyyriäitiys on äärimmäisen tavallinen ja äärimmäisen raskas asia. Lapset saavat kantaa kenties loppuelämänsä syyllisyyttä siitä että eivät osanneet olla äidille mieliksi. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan, myös äidit. Lapsilta ei tule odottaa että he ovat onnena ja ilona äidilleen. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, siitä pitää sanoa hänelle tiukasti ja selkeästi eikä itkeä vessassa. Jos perhe käyttäytyy todella tylysti äitienpäivänä eikä kuule äidin asiallista puhetta siitä, mitä hän toivoisi ja mielestään ansaitsisi, äiti ilmoittaa että lähtee nyt nauttimaan omasta hemmottelupäivästä jonka kokee äitinä ansainneensa. Itkusta ei ole mitään hyötyä.
No sanopa muuta! Oma äitini on tuollainen itkua tuhertava ovimatto, joka on nyt eläkeläisenä heittäytynyt ihan avuttomaksi. Rakas, mutta myös erittäin raskas ja itsekeskeinen.
Itsestäkin se tuntuu vähän pahalta, kun lapsi tekee mummolle hienon kortin ja isälle isänpäivänä hienon kortin, mutta minulle ei koskaan mitään. Olen joskus kertonut, että tulisin iloiseksi kortista.
Eilen annoin rahaa, että kävisivät ostamassa ruusun tai muun kukan. Sellaisen myös sain tänään :) Nyt teemme yhdessä kakkua. Kohta lähdemme yhdessä kävelylle. En ole itkenyt, koska tiedän lasteni rakastavan minua. Lasten isän toivoisin kyllä patistavat lapsia kortin tekoon. Mutta hän ei ole omassa lapsuudessaan siihen tottunut. Nämä on vaikeita asioita, mutta marttyyrius on asiaa taakka lapselle kantaa.
Miksi ihmeessä pitää sinne instaan mennä tuijottelemaan muitten kulissionnea? Kyllä oli helpompaa silloin kun ei vielä ollut sosiaalista mediaa, huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa äitiäni mä muistin aina, joka hemmetin vuosi tein sen kakun ja ruuatkin 12 vuotiaasta lähtien. Nuoremmat sisaret auttoi ja yleensä siivosivat. Äiti pääsi töistä useana äitienpäivänä kello 17.00. Hän tuli kotiin yöllä umpihumalassa. Ei vaivautunut edes piipahtamaan välillä kotona syömässä ja sitten mennyt takaisin.
Omia lapsia kun tuli, ollaan pidetty huoli, että isoäitejä muistetaan aina lauantaisin. Käydään lapsuudenkoti paikkakunnalla ja viedään anoppi ja äiti syömään. Kuten eilenkin. Vietetään hauskaa aikaa, vaikka hammasta purren.
Mulla ei ole isoja odotuksia, kun tiedän, ettei mua kummoisesti muisteta. Eilen lapset (aikuisia nyt) ihan kavahtivat, kun kysyin, että monelta tulevat? Kumpikin oli nähtävästi olettanut, että se mummojen ravintolareissu kuittaa myös mun äitienpäivän. Vaikkei näin ole ollut koskaan.
Molemmat sitten sönkkäs, että katotaan nyt, että miten baarissa menee... ja toisella on töitäkin tänään. Lupasivat illalla piipahtaa, että jos sitten vaikka mies olisi tehnyt ruokaa tai sitten tilataan.
Silti olisihan se joskus kiva olla huomion keskipiste, edes vähän hetken. Tiedän olleeni suht hyvä äiti. Ja siihen voin nojautua näissä ikävissä hetkissä. Ei ne pahaa tarkoita, jos eivät just tänään ole muistamistuulella. Kyllähän sen äityyden kiitoksen kuulee niin monesti arjessa, kun apua tarvitsevat tai muuten vaan hömpsötellään.
Minullakin äitienpäivä on se päivä, jolloin itkettää. Ei vain se, ettei lapset muista, vaan ylipäätään muistaa, kuinka huono äiti on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä teini oksensi ja sanoin miehelle että nyt äitienpäivä ja en aio siivota oksuvatia. Meillä ei teinit onnittele ollenkaan eikä mieskään. Ostin itselleni lahjan joka on mieluisa ja kakkua ei syödä koska olen dietillä.
Ap ei sun tarvitse tehdä niille ruokaa. Hae kaupasta herkkuja ja lahja itsellesi.
Kysy teiniltä haluaako se saman lapun kun sillä on synttärit?
Oksuvati? Käyttääkö äiti perheessä sanaa oksuvati?
Ei ihme, jos lapsesi käyttäytyvät välinpitämättömästi. Eihän kännioksennus ansaitse mitään lempinimeä. Etenkään vanhemmilta.
"Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin..."
No miks et sanonut? Ihme nyhveröintiä. 🙄 Ihmekös, ettei perhe kunnioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on muuten hyvä pointti, että teinin seuraavaksi synttärilahjaksi annat sitten yhden post it lapun tai vaikka koko pinkan, siinä se.
Vaikkei nämä kilpailutilanteita olisikaan, niin vähän voi opettaa, että miltä paha mieli tuntuu tärkeenä päivänä.
Jos merkkipäivät ja niiden juhlinta on itselleen tärkeää niin se pitää jo suhteen alussa nakuttaa miehen mieleen. Ei se niin mene että aikaisemmin ei olla nimipäiviä, syntymäpäiviä tai äitienpäivää erityisemmin arvostettu (mies ei vieraile oman äitinsä luona/muista omaa äitiänsä) tai vietetty mutta sitten yhtäkkiä naisen lapsen saatuaan, äitienpäivää tulisi ruveta miehen ruveta ymmärtää juhlia. Suhteen alussa tulee omat tarpeet kertoa /sopia kumppanille/hänen kanssaan ja jos niistä ruvetaan lipsumaan niin on keskustelun paikka. Lapsi oppii perheessä vanhempiaan matkimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Olethan jo onnittelut mummoa?
Ja äitikin sulla on.
Vierailija kirjoitti:
Omaa äitiäni mä muistin aina, joka hemmetin vuosi tein sen kakun ja ruuatkin 12 vuotiaasta lähtien. Nuoremmat sisaret auttoi ja yleensä siivosivat. Äiti pääsi töistä useana äitienpäivänä kello 17.00. Hän tuli kotiin yöllä umpihumalassa. Ei vaivautunut edes piipahtamaan välillä kotona syömässä ja sitten mennyt takaisin.
Omia lapsia kun tuli, ollaan pidetty huoli, että isoäitejä muistetaan aina lauantaisin. Käydään lapsuudenkoti paikkakunnalla ja viedään anoppi ja äiti syömään. Kuten eilenkin. Vietetään hauskaa aikaa, vaikka hammasta purren.
Mulla ei ole isoja odotuksia, kun tiedän, ettei mua kummoisesti muisteta. Eilen lapset (aikuisia nyt) ihan kavahtivat, kun kysyin, että monelta tulevat? Kumpikin oli nähtävästi olettanut, että se mummojen ravintolareissu kuittaa myös mun äitienpäivän. Vaikkei näin ole ollut koskaan.
Molemmat sitten sönkkäs, että katotaan nyt, että miten baarissa menee... ja toisella on töitäkin tänään. Lupasivat illalla piipahtaa, että jos sitten vaikka mies olisi tehnyt ruokaa tai sitten tilataan.
Silti olisihan se joskus kiva olla huomion keskipiste, edes vähän hetken. Tiedän olleeni suht hyvä äiti. Ja siihen voin nojautua näissä ikävissä hetkissä. Ei ne pahaa tarkoita, jos eivät just tänään ole muistamistuulella. Kyllähän sen äityyden kiitoksen kuulee niin monesti arjessa, kun apua tarvitsevat tai muuten vaan hömpsötellään.
Lapset kavahtavat ja sönkkäävät, koska ovat asemoineet itsensä yläpuolellesi. Joko siksi, että olet sen heille sallinut tai suoraan opettanut. Se ei tee heille hyvää, koska itsekeskeisyys ei auta heitä elämässä juuri missään asiassa.
Ei ole itsekkyyttä vaatia heiltä sinun nostamistasi valokeilaan kerran vuodessa. Päin vastoin, siinäkin asiassa noin toimiminen on heidän etunsa ja heidän opettamistaan. Se ei riitä, ettei tarkoita pahaa, vaan pitää osata tarkoittaa myös hyvää. Tämä aika tuottaa ikiteinejä loppumattomana jonona, ja se on vaarallista. Opettakaa lapsenne osallistumaan ja kantamaan vastuuta.
Olen pahoillani lapsuudestasi. Älä tuo sitä nykypäivään teeskentelemällä edelleen ettei sinun hyljeksimisesi ole paha asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ennemmin itse järkätä itselleen jotain kivaa, jos sellaista kaipaa. Jos ei oma perhe ole ennenkään saanut aikaiseksi, niin miksi turhaan toivoa ja pettyä? Ja vielä lisää tuskaa katsomalla kavereiden postauksia o_O
Minä olen jutellut tänään oman lapseni kanssa Telegramissa, mutta ei ole tullut mitään onnitteluviestiä. Arvelen hänen olevan appivanhempiensa luona, koska vävy kehui miten hienon lahjan olivat sisarustensa kanssa äidilleen ostaneet.
Miestä olen ajatellut muistuttaa soittamaan omalle äidilleen.
En olisi itsekään muistanut koko äitienpäivää, ellen olisi lehdestä lukenut. Mutta onneksi tuli eilen ostettua herkkuja, niin napostelen tässä lakuja hyvillä mielin, äitienpäivää tekosyynä käyttäen :-D
Paljon onnea ap sinulle! Osta ensi vuonna itsellesi jotain kivaa tai mene hemmotteluhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin nyt vaan itkettää, kun olin antanut itseni odottaa jotain kivaa ja en saanut mitään. Edellisenä vuonna meni samoin, miehen mielestä on lasten homma hoitaa omat äitinsä ja lapsemme oli silloin vauva. Silloin sanoin että miehen kuuluu auttaa lasta äitienpäivän järjestämisessä ja haettiin sitten yhdessä kävelyllä kakku ja kukkakimppu. Tänä vuonna sanoin jo aiemmin, että joku kiva aamupala ja kortti olisi kiva. Tai joku muu muistaminen. Ei tullut. Kysyin lounaalla eikö mies ole miettinyt mitään, voisiko sitten vaikka keksiä jotain äkkiä ja kertoa minulle. Hän vain väisti asian. Ja minä itkeskelen nyt makuuhuoneessa.
Pue hepenet, sido ukko sänkyyn ja jätä sinne ja lähde hepenet päällä äitienpäivänviettoon. Oikeasti naiset, jos ei vaadi mitään, ei saa mitään. Suomalainen vaatimattomuus ei naista kaunista vaan tappaa hitaasti.
Tai tietysti voit kysyä mieheltä, milloin hän alkaa varata aikaa aspergertesteihin koska ei ole aikuiselta normaalia olettaa pikkulapsen kykenevän noihin asioihin. Jos hän ei mielestään ole niitä vailla, niin hän varmaankin kirjoittaa listan perheenisän velvollisuuksista sen sijaan, ja tarkistat listan ja käsittelette niitä kohtia sitten yhdessä.
Kiitos, tämä nauratti! Olen ilmoittanut mitä haluan ja kertonut suuttuneena, kun en ole saanut. Siksi itketti. Taidan tilata itselleni jonkun äitienpäivälahjan ja antaa laskun miehelle. Ja seuraava vuonna teen lapsen kanssa kahdestaan jotain kivaa.
En katselisi tuollaista miestä, miksi suostutte kynnysmatoiksi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä siellä hellan ääressä happanet. Lähde ulos syömään itseksesi.
Minä kävin kauneushoitolassa. Varmaan lapsi vielä soittaa tänään vankilasta. Hän ei ole taiteilija vaan päihdeongelmainen. Itkeä en enää jaksa. Koitahan sinäkin jaksaa isojen ongelmiesi kanssa.
Juurikin näin! Muista vuoden päästä tämä, jätä miehesi ja lapsesi kotiin pärjäilemään ihan itsekseen ja lähde itse viettämään laatuaikaa sinne missä viihdyt, muutama sinkkuystävä ja huomioitta jätetty äitikaveri mukaan. Voisit lähteä jo lauantaina ja varata huoneen hotellista ystäviesi kanssa, joku kylpylä tms. Ilmoitat vain perheelle, että tämä äiti lähtee viettämään äitienpäivää, pärjäillään te. Jos mies jotain marmattaa niin kerro totuus, ettet enää aijo itkeä äitienpäivää ikinä. Voisit alkaa jo harjoittelee irtiottoa ja lähteä käväisee toukokuun aikana jossakin ihan yksin ja ajatella, että olet sen ansainnut. Se on niin selvä, että jos ei itse vaadi ja tee, niin saat loppuelämäsi olla pieni palvelija vain, et muuta.
Teinille ensi synttärinä vastaava Post it - onnittelu eikä muuta. Tehköön itse kakunkin jos sellaisen haluaa.
Kyllä mä sinuna arvostaisin itseäni vähän enemmän ja lähtisin yksin juhlimaan esim. syömään jonnekin. Jos kyse kuitenkin jo teini-ikäisestä, niin aika moukka on ettei arvosta/halua juhlia äitiään/tehdä mitään kivaa. Kuka kirjoittaa post it -lapulle mitää onnittelua?
En olisi tehnyt mitään ruokaa vaa todennut että teidän vuoro välillä, äitienpäivänä otan oikeuden olla tekemättä mitään.
Ei teiniys ole syy käyttäytyä tahallaan moukkamaisesti. Ei itsellä tai siskolla olisi loskaan tullut mieleenkään ja ollaan 19 ja 22 nykyään eli tuosta teiniajasta murrosiän myrskyistä ei ole vielä montaa vuotta ehtinyt kulua. Sisko toki vielä teoriassa teini.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä sinuna arvostaisin itseäni vähän enemmän ja lähtisin yksin juhlimaan esim. syömään jonnekin. Jos kyse kuitenkin jo teini-ikäisestä, niin aika moukka on ettei arvosta/halua juhlia äitiään/tehdä mitään kivaa. Kuka kirjoittaa post it -lapulle mitää onnittelua?
En olisi tehnyt mitään ruokaa vaa todennut että teidän vuoro välillä, äitienpäivänä otan oikeuden olla tekemättä mitään.
Ei teiniys ole syy käyttäytyä tahallaan moukkamaisesti. Ei itsellä tai siskolla olisi loskaan tullut mieleenkään ja ollaan 19 ja 22 nykyään eli tuosta teiniajasta murrosiän myrskyistä ei ole vielä montaa vuotta ehtinyt kulua. Sisko toki vielä teoriassa teini.
Ja mun äiti olisi varmasti antanut samalla mitalla meille merkkipäivänä että tulisi onnittelukortit post it lapulla ja että saa itse vääntää kakkua ja lahjaa itelleen jos haluaa. 😂
Ei taida kolmesta lapsesta kukaan sen kummemmin muistaa. Nuorimmainen asuu vielä kotona. Hän kunnostautui myös joskus tällaisella post-it lapulla.
Oma äiti ja mummit ovat kuolleet, joten äitienpäivää taidan juhlistaa viemällä kouran kävelylle.
Hyvää äitienpäivää kaikille! Kiitos kaikesta siitä, mitä teette ja mistä kannatte vastuun. Hulta ja murhetta on paljon ja ei aina iloa niinä päivinä kuin almanakan mukaan pitäisi. Mutta sitten on niitä hetkiä, kun tietää miksi on ihanaa olla äiti. Ne hetket ja ne päivät ovat niitä ihka oikeita äitienpäiviä.