Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Joo, eipä meilläkään juhlita. Pyykkiä pesin aamulla, mutta muuta en aio tehdä. Jokainen syököön, mitä kaapista löytää, jos ei kukaan halua tehdä kaikille ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia mutta omaa äitiä piti onnitella. Viestin laitoin, en mene käymään. Tuntui vaikealle kirjottaa siihen viestiin hyvää äitienpäivää _rakkaalle_ äidille. Olen niin katkera, siitä kuinka vaille jäin lapsuudessa. Tunnen usein lähinnä vihaa äitiäni kohtaan. Olen sen kyllä näyttänytkin, mutta ei se auta.
Toisaalta toista äitiä ei ole eikä tule, ja onhan se kai rakas silti. Mutta päällimmäisenä tunteena viha ja vitutus koko äitienpäivästä.
Eihän sinun ole pakko käyttää sanaa "rakas" tai "rakkaalle".
Joo ei olisi, mutta se olisi ehkä paistanut liikaa läpi, kun siinä viestiketjussa oli jo muilta perheenjäseniltä samoilla sanoilla viestiä, niin sitten yksi olisi ollut ilman sitä rakas sanaa niin se ois sit kyllä huomannut sen
Vierailija kirjoitti:
Ei kiva, mutta minkäs teet. Ei meillä kaikilla muillakaan ole välttämättä niin hohdokas äitienpäivä 😊. Some on tosi ärsyttävä kun siellä tietyt ihmiset kailottaa koko ajan onnestaan ja ihanasta elämästään, mutta liekö sekään aina puhdas totuus.
Lohtua sulle ja vietä mukava päivä kaikesta huolimatta. Itse "unohdin" antaa perinteisen nimpparilahjan tyttärelle, kun hän ei muistanut onnitella synttäripäivänä toista vuotta peräkkäin. Pitää ehkä opettaa pikkuhiljaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ilkeyttäni, vaan ihan siksi, että mielestäni lasten olisi hyvä oppia vastavuoroisuutta ja toisten huomioimista elämässään, jos itsekin saavat sellaista osakseen. Nykyään lapset vaan kasvatetaan kai vähän itsekkäiksi ja ehkä olen itsekin syyllistynyt vähän siihen
Miksi pelailet pelejä, jotka vain kasvattavat kuilua teidän välillenne? Miksi et ota asiaa avoimesti puheeksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei kiva, mutta minkäs teet. Ei meillä kaikilla muillakaan ole välttämättä niin hohdokas äitienpäivä 😊. Some on tosi ärsyttävä kun siellä tietyt ihmiset kailottaa koko ajan onnestaan ja ihanasta elämästään, mutta liekö sekään aina puhdas totuus.
Lohtua sulle ja vietä mukava päivä kaikesta huolimatta. Itse "unohdin" antaa perinteisen nimpparilahjan tyttärelle, kun hän ei muistanut onnitella synttäripäivänä toista vuotta peräkkäin. Pitää ehkä opettaa pikkuhiljaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. En ilkeyttäni, vaan ihan siksi, että mielestäni lasten olisi hyvä oppia vastavuoroisuutta ja toisten huomioimista elämässään, jos itsekin saavat sellaista osakseen. Nykyään lapset vaan kasvatetaan kai vähän itsekkäiksi ja ehkä olen itsekin syyllistynyt vähän siihen
Reilua olisi lapselle ihan suoraan sanoa, että toivoisin minua muistettavan synttäripäivänäni niin kuin minä muistan teitä, se tuntuisi hyvälle. Tuollainen kostaminen ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan -tyyli ei opeta muuta kuin mököttämistä ja naljailua. Parempi on aina kertoa, miltä tuntuu, mitä toivoo ja mitä haluaa. Asiallisesti. Näin lapsikin oppii kertomaan tulevaisuudessa puolisolleen ja vaikka työkavereille, miten toivoo itseä kohdeltavan.
Lapsesi yritti vain olla hauska ja vitsikäs. Olisit nauranut vitsille ja halannut lasta.
Mistä lähtien äitienpäivänä on ollut tärkeintä saada lahjoja? Lapset on se lahja.
Miks ihmiset tekee itse itselleen kurjan olon jonkun ihme päivän takia? Turhamaista, lapsellista.
Sen voin kyllä ymmärtää jos surettaa kun ei ole kenenkään äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
No nyt sanot muulle perheelle, että olisi kiva jotenkin viettää äitienpäivää, lähdetäänpä kohta kaikki yhdessä lounaalle.
Miksi ap maksaisi kaikkien ruoat? Niiden, jotka eivät häntä välitä oma-alotteisesti juhlistaa?
Siksi kun kyseessä on perhe eikä toisilleen tuntemattomat ihmiset. Ja siksi että ap:n ei kannata vaipua samalle tasolle teinin kanssa vaan olla ja käyttäytyä kuin aikuinen.
Aikuinen käyttäytyy siten, että korjaa ongelman. Ei siten, että teeskentelee, ettei ongelmaa ole. Ongelma on nyt se, että muut perheenjäsenet itkettävät äitiä. Sitä ei korjata niin, että itkevä äiti lahjoo muita ruoalla.
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Ja äitisi kärsii siitä, mikäli tässä maailmassa yhä on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä siellä hellan ääressä happanet. Lähde ulos syömään itseksesi.
Minä kävin kauneushoitolassa. Varmaan lapsi vielä soittaa tänään vankilasta. Hän ei ole taiteilija vaan päihdeongelmainen. Itkeä en enää jaksa. Koitahan sinäkin jaksaa isojen ongelmiesi kanssa.
itsepähän nistisi kasvatit. turha sitä on jälkeenpäin itkeä.
Noniin, se siitä äitiyden autuudesta. Onneksi olen valinnut toisin. En edes muistanut, miksi tänään on liputuspäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Ja äitisi kärsii siitä, mikäli tässä maailmassa yhä on.
Tarkoitin tietysti, että kärsii sinusta, ei lapsettomuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
No nyt sanot muulle perheelle, että olisi kiva jotenkin viettää äitienpäivää, lähdetäänpä kohta kaikki yhdessä lounaalle.
Miksi ap maksaisi kaikkien ruoat? Niiden, jotka eivät häntä välitä oma-alotteisesti juhlistaa?
Siksi kun kyseessä on perhe eikä toisilleen tuntemattomat ihmiset. Ja siksi että ap:n ei kannata vaipua samalle tasolle teinin kanssa vaan olla ja käyttäytyä kuin aikuinen.
Aikuinen käyttäytyy siten, että korjaa ongelman. Ei siten, että teeskentelee, ettei ongelmaa ole. Ongelma on nyt se, että muut perheenjäsenet itkettävät äitiä. Sitä ei korjata niin, että itkevä äiti lahjoo muita ruoalla.
Sinä se oot oikein kunnon marttyyriäiti.
Minäkin tiesin, ettei tämä päivä kauheasti poikkea normaalista. Siksi en edes odota mitään suurta enää. Mies ollut koko eilisen kännissä. ( Tiedän, ei oo mun lapsi) .
Aamusta ei sanonut sanaakaan, eikä mitään muutakaan.
Lapsilta sain kuitenkin halaukset ja nuoremmalta kortin. Olin varannut parempaa aamupalaa. Syötiin lasten kanssa. Nyt valmistaudun töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
No nyt sanot muulle perheelle, että olisi kiva jotenkin viettää äitienpäivää, lähdetäänpä kohta kaikki yhdessä lounaalle.
Miksi ap maksaisi kaikkien ruoat? Niiden, jotka eivät häntä välitä oma-alotteisesti juhlistaa?
Siksi kun kyseessä on perhe eikä toisilleen tuntemattomat ihmiset. Ja siksi että ap:n ei kannata vaipua samalle tasolle teinin kanssa vaan olla ja käyttäytyä kuin aikuinen.
Aikuinen käyttäytyy siten, että korjaa ongelman. Ei siten, että teeskentelee, ettei ongelmaa ole. Ongelma on nyt se, että muut perheenjäsenet itkettävät äitiä. Sitä ei korjata niin, että itkevä äiti lahjoo muita ruoalla.
Teinikö teillä maksaa ulkonasyömisen? Ihan todella, jos alkaa perheen sisällä miettimään, kuka maksaa kivan ravintolahetken yhdessä perheen kanssa, voi miettiä, olisiko se aidosti lämmin hetki alunperinkään. Jos taas mieheltä odottaa moista, siitä kannattaa etukäteen keskustella hänen kanssaan ja ilmaista omat toiveensa sanomalla vaikka ihan, että haluaisin äitienpäivänä mennä ulos syömään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi yritti vain olla hauska ja vitsikäs. Olisit nauranut vitsille ja halannut lasta.
Mistä lähtien äitienpäivänä on ollut tärkeintä saada lahjoja? Lapset on se lahja.
Kun lapsesi potkaisee äitienpäivänä, niin muista kiittää lahjasta?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia mutta omaa äitiä piti onnitella. Viestin laitoin, en mene käymään. Tuntui vaikealle kirjottaa siihen viestiin hyvää äitienpäivää _rakkaalle_ äidille. Olen niin katkera, siitä kuinka vaille jäin lapsuudessa. Tunnen usein lähinnä vihaa äitiäni kohtaan. Olen sen kyllä näyttänytkin, mutta ei se auta.
Toisaalta toista äitiä ei ole eikä tule, ja onhan se kai rakas silti. Mutta päällimmäisenä tunteena viha ja vitutus koko äitienpäivästä.
Samma här, kun omaa äitiäni ajattelen. On jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Muistitko onnitella omaa äitiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
Se on vitsi vain, jos sitä seuraa oikea onnittelukortti jne heti perään. Muuten se on vitsiksi naamioitu loukkaus. Sä olet kiero naamioidessasi todelliset tunteesi ja tyttäresi myös. Lopettakaa kieroilu ja ottakaa ja antakaa tilaa todellisille tunteille ja tarpeille. Jokaisen. Kasvatat nyt itsestäsi vaikeaa vanhusta ja tyttärestäsi kusipäistä aikuista. Onnea loppuelämään teille molemmille. Tarvitsette sitä.
Tai tietysti voitte alkaa myös puhua suoraan asioista ja lopettaa tuon kieroilun joka ei pitemmän päälle auta mihinkään mutta pilaa kaiken. Valita sellaisen elämäntavan, jossa negatiiviset tunteet hyväksytään, käsitellään, korjataan niiden osoittamat ongelmat ja eletään ja kuollaan kiitollisina siitä, että on saatu tuntea toisensa aidosti eikä kukaan ole jäänyt mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
No nyt sanot muulle perheelle, että olisi kiva jotenkin viettää äitienpäivää, lähdetäänpä kohta kaikki yhdessä lounaalle.
Miksi ap maksaisi kaikkien ruoat? Niiden, jotka eivät häntä välitä oma-alotteisesti juhlistaa?
Siksi kun kyseessä on perhe eikä toisilleen tuntemattomat ihmiset. Ja siksi että ap:n ei kannata vaipua samalle tasolle teinin kanssa vaan olla ja käyttäytyä kuin aikuinen.
Aikuinen käyttäytyy siten, että korjaa ongelman. Ei siten, että teeskentelee, ettei ongelmaa ole. Ongelma on nyt se, että muut perheenjäsenet itkettävät äitiä. Sitä ei korjata niin, että itkevä äiti lahjoo muita ruoalla.
Meillä ei teini maksa perheen ruokailuja ja miehen kanssa on yhteiset rahat. Mun mielestä olisi ihan keskenkasvuisen touhua lähteä yksin syömään. Sanoisin lapsille, että tuli paha mieli kun ette näemmä ole muistaneet, haluan kuitenkin juhlia, lähdetään ulos syömään yhdessä.
Siksi kun kyseessä on perhe eikä toisilleen tuntemattomat ihmiset. Ja siksi että ap:n ei kannata vaipua samalle tasolle teinin kanssa vaan olla ja käyttäytyä kuin aikuinen.