Lue keskustelun säännöt.
Millä lopettaa itku (äitienpäivä)?
08.05.2022 |
En halua olla ilonpilaaja ja en odota mitään isompaa juhlintaa äitienpäivänä, mutta silti itkettää. Kavereiden ja sukulaisten insta-päivitykset juhlinnasta tekevät pahaa. Tiedän, että eihän se kuva kerro välttämättä totuutta, ties mikä riita siellä on päällä, mutta kuitenkin olen kateellinen.
Olin ihan cool siihen asti, kun teini-ikäinen lapseni virnuili, että on hänellä jotain minulle. Post-it lapulle kirjoitettu Onnea! En ollut odottanut mitään, mutta odotukset nousivat heti, kun tuli sanomaan, että jotain on. Nyt van itkettää. Tämä lapsi siis on taiteilija, joka käytti eilenkin varmaan 10 t piirtelyyn. Eli parissa minuutissa olisi piirtänyt minulle oikean kortin.
Miten tässä saa koottua itsensä? En haluaisi taas viettää äitienpäivää itkien.
Nyt ruoanlaittoon. Tuli jo kyselyä, mitä on ruoaksi ja ruoan kuultuaan lapsi tokaisi, että ai taas. Teki mieli sanoa, että olisitte voinut iskän kanssa keksiä jotain muutakin, mutta mä nyt päätin tämän hyvän ja helpon ruoan, kun se pitää kuitenkin itse tehdä, enkä halua viettää koko päivää keittiössä.
Kommentit (390)
Itselläni on kolme poikaa. Esikoinen 21v muistaa aina äitienpäivänä. Ei epäröi halata ja toivottaa hyvää äitienpäivää. Nuoremmat sen sijaan eivät toivota eivätkä muista. Kasvatuksesta se ei siis ole kiinni. Aina olen perheen merkkipäivät muistanut ja huomioin myös itseni ostamalla itselleni kukkia ym. Uskon ettei merkkipäivät ole kaikille merkityksellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äiti ja mummo. Lapseni kysyvät aina , mitä haluan äitienpäivä- tai joululahjaksi. Viimeiset vajaa kymmenisen vuotta olen sanonut , etten mitään aineellista . Haluan , että ne ehtisi soittaa minulle edes kerran viikossa tai vastata mun soittoon. Joka päivä on mielestäni se äitienpäivä.
Ei ole vielä toteutunut nuo soitot ja vastaamiset, kuin vain silloin tällöin. Prioriteettikysymys, ,,niillä on muita kiireitä.
En todellakaan ol mikään valittajatyyppi vaan ihan kartalla kaikista ajankohtaisista asioista .Olen äiti ja mummo, minäkin. Toivotko Sinä todellakin, että sinulle soittaisivat edes kerran viikossa? Miksi ? Kenen luulet kiinnostavan samat höpinät kuunnella viikosta toiseen? Ei minun lapsiani tai lapsenlapsiani ainakaan. Kyllä se vaan totuus on, että heillä on todellakin muita kiireitä, valitettavasti.
Isoäiti täälläkin ilmottautuu. En minäkään kaipaa mitää kerran viikossa vähintään puhelinsoittoja. Lähinnä kiusaantunut olisin moisesta. Tiedän että lapset ovat kiireisiä. Itse seurustelen multimedia/tekstiviestein kanssa paljonkin. Ilahduttaa jo sekin. Olen hyvinkin vähään tyytyväinen.
Ap varaa ensi vuoden äitienpäiväksi itsellesi kylpyläpäivä ja ole poissa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Hyvä hyvä, ei ilkeät geenit leviä.
Ilkeys ei ole geeneissä eikä lapsi ole jatkeesi. Millä selität sitä kun hänestä ei kasvakaan samanlaista kun olit suunnitellut, mutta sisaruksesta kasvaa?
On niistä kasvanut juuri sellaiset kuin heistä on kasvatettu, upeita nuoria aikuisia ja yksi vielä varhaisteini. Ilkeys on kasvatuksessa ja usein se jatkuu opitun mukaisesti.
Usein on sisaruksissa eroja. Usein vanhemmat ottavat kunnian lapsen menestymisestä, mutta menestymättömyys taas on yksin lapsen vikaa.
Tottakai on eroja ja kasvatus sen mukaan. Ei lapsi olekaan mikään tabula rasa syntyessään.
Eroja kasvatuksessa, ja sitten sisaruksissa erot sen mukaan.
Tämä. Toinen sisarus miellyttää emää enemmän siksi että näyttää häneltä ja toinen taas siksi että on luonteeltaan samanlainen. Koska kyseessä on narsisti, on kovin pahoillaan ollut siitä etteivät nuo ominaisuudet osuneet samaan lapseen eikä hän saanut itselleen jatketta. Haluaisi nähdä itsensä lapsissaan, pitää omia huonoja geenejään niin ylivertaisina.
Itse olen pahoillani että sain hänen geeninsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Hyvä hyvä, ei ilkeät geenit leviä.
Ilkeys ei ole geeneissä eikä lapsi ole jatkeesi. Millä selität sitä kun hänestä ei kasvakaan samanlaista kun olit suunnitellut, mutta sisaruksesta kasvaa?
On niistä kasvanut juuri sellaiset kuin heistä on kasvatettu, upeita nuoria aikuisia ja yksi vielä varhaisteini. Ilkeys on kasvatuksessa ja usein se jatkuu opitun mukaisesti.
Usein on sisaruksissa eroja. Usein vanhemmat ottavat kunnian lapsen menestymisestä, mutta menestymättömyys taas on yksin lapsen vikaa.
Tottakai on eroja ja kasvatus sen mukaan. Ei lapsi olekaan mikään tabula rasa syntyessään.
Eroja kasvatuksessa, ja sitten sisaruksissa erot sen mukaan.
Otan osaa jos teillä noin. Toivottavasti kasvatus oli edes silti tasa-arvoinen.
Ei ollut eikä se usein olekaan, sillä jos sen edes tajuaisi niin siihen pystyisi puuttumaan.
Ihmisaivot kuitenkin jättävät valtaosan tiedosta käsittelemättä, ja valikoivat sitä omilla henkilökohtaisilla filttereillään mihin kiinnittävät huomiota ja mihin eivät. Sisarusten kohteluun vaikuttavat paitsi heidän syntymäjärjestyksensä, myös luonteensa ja ulkonäkönsä. Joko tiedostaen tai tiedostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin jo päiväkoti-ikäisenä lapsena outona sitä että pakotettiin tekemään kortti onnitellakseni jotakuta mällien heittämisestä/vastaanottamisesta.
Ootpa ollut outo ja kyyninen jo päiväkoti-ikäisenä.
Itse sain onneksi viettää ihanan ja huolettoman lapsuuden, ei tarvinnut tietää vielä mällien heitosta yhtään mitään, ne ei pikkulapsen elämään kuulu.
Minua ei myöskään tarvinnut pakottaa tekemään korttia rakkallle äidille/isälle, vaan tein ne enemmän kuin mielelläni. Surullinen olisin ollut, jos niitä ei olisi tehty.
Näin erilaisessa ympäristössä me ihmiset vartumme. Toinen ihmettelee lapsena, miksi mällinheitosta onnitellaan, toisten ei onneksi tuossa iässä tarvitse vielä tuollaisia ajatella. Aikuisten asioita.
Sama. Oikeesti ihmettelen nuita "kyynisten" ihmisten kommentteja täällä. Suoraan sanottuna kuulostaa siltä kuin palsta olisi pullollaan psykoja.
Itke hyvä ihminen! Kerro teinillesi miltä susta tuntuu! Opeta samalla lapsillesi, että on ok tuntea, toivoa, pettyä. Sulla saa olla tarpeita ja toiveita, on lupa olla pettynyt.
Tietenkään ei pidä nuoren päälle kaataa syyllisyyttä, mutta voit opettaa ennakoiden toisen huomioimista ja muistamista . Kotoa se opitaan, ei se ole sisäsyntyistä. Voisit pyytää myös miestäsi patistelemaan teiniä muistamaan äitiä.
En voi ymmärtää että vaan suret yksin surusi ja opetat sun lapselle että toisen yli voi kävellä ja tehdä pilkkaa äitienpäivänä omata äidistä!!! Ihan kamalaa!
Miksi toimit ja reagoit noin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin jo päiväkoti-ikäisenä lapsena outona sitä että pakotettiin tekemään kortti onnitellakseni jotakuta mällien heittämisestä/vastaanottamisesta.
Ootpa ollut outo ja kyyninen jo päiväkoti-ikäisenä.
Itse sain onneksi viettää ihanan ja huolettoman lapsuuden, ei tarvinnut tietää vielä mällien heitosta yhtään mitään, ne ei pikkulapsen elämään kuulu.
Minua ei myöskään tarvinnut pakottaa tekemään korttia rakkallle äidille/isälle, vaan tein ne enemmän kuin mielelläni. Surullinen olisin ollut, jos niitä ei olisi tehty.
Näin erilaisessa ympäristössä me ihmiset vartumme. Toinen ihmettelee lapsena, miksi mällinheitosta onnitellaan, toisten ei onneksi tuossa iässä tarvitse vielä tuollaisia ajatella. Aikuisten asioita.
Sama. Oikeesti ihmettelen nuita "kyynisten" ihmisten kommentteja täällä. Suoraan sanottuna kuulostaa siltä kuin palsta olisi pullollaan psykoja.
Itsekin ihmettelin lapsena ja nimittelin monelta kantilta ajattelevia, kunnes ajattelutaidot kehittyivät teini-iässä. Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂
Itsehän nautin lapsettomuudesta tänäänkin.
Hyvä hyvä, ei ilkeät geenit leviä.
Ilkeys ei ole geeneissä eikä lapsi ole jatkeesi. Millä selität sitä kun hänestä ei kasvakaan samanlaista kun olit suunnitellut, mutta sisaruksesta kasvaa?
On niistä kasvanut juuri sellaiset kuin heistä on kasvatettu, upeita nuoria aikuisia ja yksi vielä varhaisteini. Ilkeys on kasvatuksessa ja usein se jatkuu opitun mukaisesti.
Usein on sisaruksissa eroja. Usein vanhemmat ottavat kunnian lapsen menestymisestä, mutta menestymättömyys taas on yksin lapsen vikaa.
Tottakai on eroja ja kasvatus sen mukaan. Ei lapsi olekaan mikään tabula rasa syntyessään.
Eroja kasvatuksessa, ja sitten sisaruksissa erot sen mukaan.
Otan osaa jos teillä noin. Toivottavasti kasvatus oli edes silti tasa-arvoinen.
Ei ollut eikä se usein olekaan, sillä jos sen edes tajuaisi niin siihen pystyisi puuttumaan.
Ihmisaivot kuitenkin jättävät valtaosan tiedosta käsittelemättä, ja valikoivat sitä omilla henkilökohtaisilla filttereillään mihin kiinnittävät huomiota ja mihin eivät. Sisarusten kohteluun vaikuttavat paitsi heidän syntymäjärjestyksensä, myös luonteensa ja ulkonäkönsä. Joko tiedostaen tai tiedostamatta.
Luonteen nyt pitääkin vaikuttaa. Muilla ei ole merkitystä jos muuten kohtelee ja kasvattaa samalta viivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttäviä tuollaiset itkupillit. Kasvata lapsesi paremmin jos haluat parempaa kohtelua.
Tai ehkä haluatkin vain itkeä.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kun lapseni ei ollut tehnyt/ostanut mitään joitakin vuosia sitten, kun oli jo siinä iässä että pystyi sen tekemään, tein selväksi, että meillä muistetaan sekä hänen että minun merkkipäiväni. Mitään ihmeellistä ei lapsen tarvitse lahjaksi hankkia, mutta kuuluu hyviin tapoihin huomioida toinen.
Uskon, että hän osaa tämä myös tulevissa parisuhteissaan. Ei ole vaarallista näyttää, että olet pahoillasi, mutta kannattaa kertoa selvästi miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
Itsestään huolehtiminen ja itsensä hyvinvoinnin sekä onnellisuuden edelle laittaminen ei ole mielenosoitusta. Jokainen terveellä itsetunnolla elävä ihminen ajattelee myös omaa onnellisuuttaan, eikä muiden palvelemista ja itsensä sekä tunteidensa piilottamista, ettei muille tule paha mieli.
Nyt pois ovimaton roolista! Käteen kirja Sensitive is the New Strong, jos mahdollista, tai netistä Anita Moorjanin videoita empaatikoista. Empaatikko-ovimatolle on tärkeintä, että muut ovat onnellisia, oman itsensä kustannuksella, joka EI ole tervettä EIKÄ normaalia.
Rohkeasti kohti uutta itseä. Ansaitset sen! :)
Yksikään lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne. Minä en ole vanhemmilleni mitään velkaa.
Olen toki kiitollinen siitä rakkaudesta ja huolenpidosta mitä olen saanut. Sitä ei kuitenkaan ole sidottu mihinkään markkinamiesten hatusta vetämään päivään.
Mutta sitä ei mitata sillä minkälaisen yliampuvan tempauksen keksin äidilleni jonain tiettynä toukosunnuntaina. Vaan sillä millaista kohtelu ja kunnioitus on vuoden jokaisena päivänä.
Lapsia ei kannata tehdä äitienpäivälahjojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttu tunne. Mun mies ei halua onnitella edes omaa äitiään ja jotenkin tuntuu että projisoi oman äitisuhteensa ongelmat minuun. Se onnittelemme on niin vaikeaa. Mitään ihmeellistä en oikeasti enää monien vuosien jälkeen odota, kunhan edes voi onnitella. Mutta onhan se niin että kun tietää miten joissakin perheissä äitiä huomioidaan, niin olisi kiva itsekin tulla huomioiduksi ilman että tarvitsee kerjätä että onnittele minua ja opeta meidän pienille lapsille että äitiä onnitellaan äitienpäivänä. Mutta itse täytyy sekin tehdä. Ja se ei ole minun mielestä mikään perustelu että jos itselle ei ole tällaiset juhlapäivät tärkeitä: että jos minä en välittäisi syntymäpäivistä niin minun ei tarvitsisi onnitella ketään muita? Itsekästä ajattelua. Varsinkin jos tietää että toiselle se on tärkeää niin pitää osata vaan laskee yhteen 1+1.
Mieheni siis heräsi aamulla ja lähti keittämään itselleen kahvia mitään sanomatta. Kun sitten kysyin että tekisitkö minulle voileivän niin sanoi että ei sitä kannata nyt mitään leipiä tehdä kun syödään sitten jotain oikeaa ruokaa (minun tekemää) myöhemmin. Ihan käsittämätöntä
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kun lapseni ei ollut tehnyt/ostanut mitään joitakin vuosia sitten, kun oli jo siinä iässä että pystyi sen tekemään, tein selväksi, että meillä muistetaan sekä hänen että minun merkkipäiväni. Mitään ihmeellistä ei lapsen tarvitse lahjaksi hankkia, mutta kuuluu hyviin tapoihin huomioida toinen.
Uskon, että hän osaa tämä myös tulevissa parisuhteissaan. Ei ole vaarallista näyttää, että olet pahoillasi, mutta kannattaa kertoa selvästi miksi.
Onko syntymäpäiväsi tänään? Ja missä "tulevissa parisuhteissaan"? Et tiedä mitä hän tulevaisuudessa aikoo eikä se sinun suunniteltavaksesi kuulukaan.
Miksi täällä ei marttyyriydytä isänpäivänä? Ainoastaan miesvihaketjuja on ollut niinä päivinä tulilla.
Tämä jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää. Arvasin että tänään tämä palsta täyttyy äitienpäiväketjuista.
Se olisi KYS. Sillä loppuu volina kuin seinään. Hirttohukuttaudut clas ohlsonilta hankittu leivänpaahdin sylissä vessan lavuaariin.
Mä sain teiniltä WA-viestin : Hyväääitienåäivää. Ei ollut sitten jaksanut edes oikeinkirjoitukseen panostaa...
Mutta ei siinä mitään, muistettu on. Kävimme ehdotuksestani ja maksamani lounaalla ravintolassa. Ihan kivaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se oli vitsi?
Meillä ainakin osaisin kuvitella et teini tekisi vastaavaa ja luulen et molemmat vaan nauraisi. Vielä kun erikseen mainitsee, et on jotain.
Juu, se oli vitsi. Siksi ei ollutkaan kiva, kun en vaan pystynyt reagoimaan naurulla (kuten normaalisti), vaan aloin itkeä.
Enkä halua mielenosoituksellisesti lähteä minnekään yksin syömään, vaan viettää ihan normaalin päivän. Hankalaa vaan, kun koko ajan itkettää.
Ap
Itsestään huolehtiminen ja itsensä hyvinvoinnin sekä onnellisuuden edelle laittaminen ei ole mielenosoitusta. Jokainen terveellä itsetunnolla elävä ihminen ajattelee myös omaa onnellisuuttaan, eikä muiden palvelemista ja itsensä sekä tunteidensa piilottamista, ettei muille tule paha mieli.
Nyt pois ovimaton roolista! Käteen kirja Sensitive is the New Strong, jos mahdollista, tai netistä Anita Moorjanin videoita empaatikoista. Empaatikko-ovimatolle on tärkeintä, että muut ovat onnellisia, oman itsensä kustannuksella, joka EI ole tervettä EIKÄ normaalia.
Rohkeasti kohti uutta itseä. Ansaitset sen! :)
Höpöhöpö. Onnellisuutensa ja omanarvontuntonsa ripustaminen muiden vastuulle ja varsinkaan niiden sitominen noinkin triviaaleihin asioihin kuin kukkapuskaan ja korttiin kerran vuodessa ei ole tervettä ja normaalia nähnytkään.
Otan osaa jos teillä noin. Toivottavasti kasvatus oli edes silti tasa-arvoinen.