Ensimmäinen kerta kun mies ei järjestänyt äitienpäiväksi mitään
Ei tullut edes lasten kanssa herättämään. Lapset niin pieniä etteivät itse tajua,että on äitienpäivä, ellei heille kerro.
Selitys: "täs on kuule ollu aika paljon kaikkee". Aina ennen on huomioinut ja meillä on ollut tapana huomioida siis molemmin puolin, itsekin vein viime isänpäivänä hänet ravintolaan jne.
Ja kyllä meillä oli silloinkin elämässä "vähän kaikkee", no jotenkin onnistuin silti menemään nettiin klikkaamaan muutaman kerran ja maksamaan ravintolan verkkopankista.
Nyt paska äiti-fiilis on mulla maksimaalinen. Nöyryytetty ja arvoton olo. Ei tuntuisi varmaan pahalta jos näin olis meillä ollut aina tapana ettei huomioida, mut kun asia on ollut just päin vastoin.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Lopuksi kävi niin, että riitelimme, itkin aamun ja lopulta mieheni vei lapset ulos. Hän on nyt loukkaantunut minulle siitä, koska olen kuulemma marttyyri, eikä mulle mikään kelpaa. Päivä tulee menemään näissä merkeissä.
Kertokaa mitä mieltä olette?
Onko väärin minulta loukkaantua tästä kaikesta ja olla haluamatta mitään väkisin & minun käskystä hätäisesti toteutettua? Ap
Toivottavasti on provo. Muuten ei voi sanoa muuta kun että voi lapsparat:/ Hyvää äitienpäivää vaan.
Miehen puoliso ei ole hänen äitinsä, joten miksi pitäisi muistaa äitienpäivänä.
Ap kirjoittaa: "kyllä meillä oli silloinkin elämässä "vähän kaikkee", no jotenkin onnistuin silti menemään nettiin klikkaamaan muutaman kerran ja maksamaan ravintolan verkkopankista."
Mietin että mitä? Ravintolalasku maksetaan pöytävarauksen yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ottaisin nokkiini mutta en todellakaan alentuisi vaatimaan mitään selityksiä. Ottaisin muksuni ja viettäisin heidän kanssa mukavan äitienpäivän. Haettais vaikka mummot mukaan ja menttäis porukalla sinne ravintolaan. Tollasta ukkoa tarvi mukaan ilmaa pilaamaan.
Hyvä neuvo! Ei todellakaan saa jäädä murheeseen makaamaan,vaan ottaa lapset ja lähteä viettää ikimuistoista päivää ilman sitä tylsää miestä. Jospa se jotenkin sytyttäisi. Se vaan on niin, että minkä miehelle mahdollistat, niin sitä jatkuu niin pitkään, kun sen pakolla lopetat. Miehet osaavat ottaa sen oman aikansa ja tilansa ja typeriä selityksiä riittää. Miksi siis jäisit odottelee miehen huomiota, ei muuta kuin huulipunaa huuliin ja menoksi.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi täällä miehet eivät osaa mitään ja pihtaavat vuosia (en tiedä mistä nämä lapset tulee kun seksikkään ei ole), syövät suklaanapit öisin salaa kakuista jne. Eivät tunnu osaavan käydä kaupassakaan. Hyvä että osaavat käydä itse vessassa ja syödä.
Ei ne suklaanappeja kakuista syö, vaan vanukkaat kaapista. :D
Vierailija kirjoitti:
Lopuksi kävi niin, että riitelimme, itkin aamun ja lopulta mieheni vei lapset ulos. Hän on nyt loukkaantunut minulle siitä, koska olen kuulemma marttyyri, eikä mulle mikään kelpaa. Päivä tulee menemään näissä merkeissä.
Kertokaa mitä mieltä olette?
Onko väärin minulta loukkaantua tästä kaikesta ja olla haluamatta mitään väkisin & minun käskystä hätäisesti toteutettua? Ap
Jos ei väärin, niin ainakin todella lapsellista.
tässä on ollut paljon kaikkea = toinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Lopuksi kävi niin, että riitelimme, itkin aamun ja lopulta mieheni vei lapset ulos. Hän on nyt loukkaantunut minulle siitä, koska olen kuulemma marttyyri, eikä mulle mikään kelpaa. Päivä tulee menemään näissä merkeissä.
Kertokaa mitä mieltä olette?
Onko väärin minulta loukkaantua tästä kaikesta ja olla haluamatta mitään väkisin & minun käskystä hätäisesti toteutettua? Ap
Miehesi osui täysin oikeaan. Toivottavasti hukut itkuusi!
Vierailija kirjoitti:
Näkökulma: Luulen, että sain katetun kakkuaamiaisen vain siksi, että mies pääsee lesoilemaan. Tai saa jonkun kuvan postattua someen. En usko hetkeäkään, että hän olisi hyväkseni tehnyt tänään noita asioita sydämellään. Näinkin voi olla.
Väärin muistettu.
Kun tulee isäinpäivä nii et onnittele etkä mitään lahjo.Käännät vaan kylkee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, taas mennään. Kyllä minä miehenä ihmettelen, miten nämä kaikki jutut ovat täällä edes mahdollisia? Mies ei muista syntymäpäivää, mies ei muista äitienpäivää, mies ei muista joulua... Onko näillä kaikilla miehillä joku aivopohjainen sairaus vai mitä on tapahtunut?
Mä ihmettelen sitä, kun kaikenmaailman selityksiä kyllä löytyy ja aikaa niille, mut samassa ajassa ehtis vaikka sen ravintolapöydän varata, mut sille ei mitenkään löydy aikaa??!!
Koko elämäni ajan naiset ovat loukkaantuneet kun nainen ei ole miehen ajatuksissa päälimmäisenä
Nyt on kyse äitienpäivästä, yhdestä päivästä, jolloin mies voisi lastensa äitiä kiittää äitinä olemisesta. Sekö on liikaa vaadittu? Käytöstapoja ei enää ole nuorilla miehillä, sen huomaan näitä lukiessa. Tulee myös mieleen ajatus, että ovatko miehet itse jääneet vaille äitinsä rakkautta ja kostavat sen vaimolleen. Vai onko se pelkkää kateutta miehillä? Ovat niin kateellisia äidin ja lapsen suhteesta, etteivät sitä halua enempää korostaa. Jokuhan tuossa nyt mättää.
Miehet, muistakaa se, että minkä mallin te annatte lapsillenne, siten he käyttäytyvät itse aikuisena ja tämä pätee erityisesti kun on kyse isän mallista pojille. Tehkää lapsistanne onnellisia aikuisia, jotka osaavat toimia hyvin tilanteessa kuin tilanteessa.
Uhrilammas kirjoitti:
Topakkaa uhriutumista sielläkin! 👍
Vaihda jo levyä! Uhriutumisellako selität toisen huonon mielen, johon on ihan hyvä syy. Olet käsittänyt sanan merkityksen väärin. Silloin kun ihmisen itse on tehnyt jotain väärää, ja kun häntä siitä moititaan, niin hän ottaa uhrin roolin eikä ymmärrä omaa tekoaan eli uhriutuu.
Ostitko muuten itse äidillesi kukkia tai edes korttia vai katsoitko sen tarpeettomaksi?
Suomalaisten naisten pitäis räjähdellä paljon enemmän. Tuo että nyyhkytetään hiljaa marttyyrimaisesti jossain keittiön kulmassa saa miehen kiusaamaan vaan enemmän.
Kaakkoisaasialaiset naiset eivät todellakaan anna unohtaa syntymäpäiviään tai latinot vuosipäiviä, venäläiset naistenpäivää tai edes jenkit ystävänpäivää. Siellä saa mies kuulla kunniansa ja sandaalin naamaansa jos kehtaa esittää välinpitämätöntä.
Ihme nössöilyä täällä. Molemmin puolin.
Mies toimi töykeästi ja epäkunnioittavasti. Luultavasti muisti äitienpäivän, mutta päätti, ettei viitsi vaivautua. Ei tunnu arvostavan ap:ta.
huh huh. Kannattaako näitä päiviä ollakaan kun ne näyttäisi olevan miehille ansoja ja syitä riidoille.
Miksi on niin pakko suorittaa jotain jonkun ihmisen keksimiä päiviä. Keksikää itse omat päivänne.
Sitä paitsi miehesi ei ole lapsesi.
Et ole miehesi äiti. Ei hänen tarvitse muistaa sinua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
tässä on ollut paljon kaikkea = toinen nainen
Mahdollisesti. Minullakin oli viime vuonna paljon kaikkea. Eli tekstailin toiselle miehelle kaiken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Lopuksi kävi niin, että riitelimme, itkin aamun ja lopulta mieheni vei lapset ulos. Hän on nyt loukkaantunut minulle siitä, koska olen kuulemma marttyyri, eikä mulle mikään kelpaa. Päivä tulee menemään näissä merkeissä.
Kertokaa mitä mieltä olette?
Onko väärin minulta loukkaantua tästä kaikesta ja olla haluamatta mitään väkisin & minun käskystä hätäisesti toteutettua? Ap
Oli täysin väärin sinulta jäädä siihen nöyryytettäväksi lisää. Olisit ottanut lapset ja lähtenyt itse. Seuraavalla kerralla kysyt jo etukäteen aikooko mies juhlistaa päivääsi, jos ei aijo, niin sanot, että tämä selvä, järkkäön itse päiväni ja lähden lasten kanssa. Lapsille on kivaa viettää äitienpäivää äidin kanssa. Mies käyttää lapsia välikappaleena, kun noin käyttäytyy ja se on väärin. Olisi nyt vaan lapsille näyttänyt miten äitiä äitienpäivänä paijataan. Älä anna toistua.
Vierailija kirjoitti:
huh huh. Kannattaako näitä päiviä ollakaan kun ne näyttäisi olevan miehille ansoja ja syitä riidoille.
Miksi on niin pakko suorittaa jotain jonkun ihmisen keksimiä päiviä. Keksikää itse omat päivänne.
Sitä paitsi miehesi ei ole lapsesi.
Et ole miehesi äiti. Ei hänen tarvitse muistaa sinua mitenkään.
Tuolla periaatteella kenenkään tärkeitä hetkiä tai päiviä ei tarvitse muistaa mitenkään.
Kauanko olette edes olleet yhdessä ap?
Jos teillä on ollut tapana huomioida äitienpäivä ja isänpäivän, niin nythän ei niin tapahtunut. Tietenkin yllätyit ja petyit. Niin minäkin olisin tehnyt. Miehesi vielä sanoo että sinulle ei mikään kelpaa. Kyllä minäkin keskustelisin ja kysyisin kuinka nyt näin meni.