Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Mies tuli hulluksi. Siis oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Ja tällainen pakkomielteinen eronneiden syyllistäminen kertoo lähinnä jätetyn omasta läheisriippuvuudesta. Millainen ihminen edes haluaa takertua puolisoon, joka voi avioliitossa silminnähden pahoin? Sellainen uhriutuminen, manipulointi ja henkinen väkivalta ei varmaan mitenkään jätä jälkiä lapsiin?
Ehkä tässä haetaan sitä , että voiko joku nimenomaan avioliitossa pahoin vai onko hänellä joku oma avioliitosta riippumaton ongelma, joka seuraa mukana vaikka eroasi.
Että olisiko asian voinut ratkaista hakemalla jotakin apua tai yrittämällä löytää elämäänsä muuta sisältöä kuin uuden puolison eikä kuvittelemalla , että puolison vaihtaminen ratkaisee ongelmat.
Siinä laittaa aika ison painon puolison harteille, jos oma onnellisuus on kokonaan hänestä kiinni.No nyt ollaan asian ytimessä. Ihminen asettaa päässään oman onnellisuutensa toisesta tulevaksi. Ei puhu tästä puolisolleen lainkaan vaan hautoo asiaa mielessään pahimmillaan vuosia.
Saattaa kokea itsensä onnettomaksi mutta ei puhu tästäkään puolisolleen mitään vaan esittää muuta. Lopulta tämä hautominen käy tuollaiselle ihmiselle liian raskaaksi ja hän alkaakin yhtäkkiä pettämään tai tekemään jotain muuta älytöntä.
Syyttää omista teoistaan puolisoaan ja muodostaa teoilleen oikeutuksen syyttäen ns huonoa parisuhdetta/avioliittoa vaikka hän itse ei ole kommunikoinut mitään puolisolleen muutoksen tarpeesta. Yleensä lähtee hyvin dramaattisesti ehkä jopa lennosta suoraan seuraavaan suhteeseen syytellen suoraan tai epäsuoraan ex-puolisoaan erosta. Totuus kuitenkin on että ex-puoliso ei olisi voinut tehdä mitään toisin koska lähtijä ei ollut kertonut mitä oikeasti haluaa suhteelta.
Tämän jälkeen selittää muille ihmisille kuinka uudessa suhteessa on viimeinkin löytänyt sen elämänsä rakkauden / sielunkumppanuudelle. Nämä suhteet kaatuvat lähes aina omaan mahdottomuuteensa koska ihminen ei ole käsitellyt omaa osuuttaan vaan luulee että se uusi kumppani ratkoo ongelmat jotka oikeasti johtuvat hänestä itsestään.
Tuosta ilmiöstä pitäisi keskustella huomattavasti enemmän rehellisesti ja avoimesti
En tiedä tilastofaktaa aiheesta, mutta omassa tuttavapiirissäni on useita kakkoskierroksen pareja pysynyt jo vuosikymmeniä yhdessä, osa hautaan asti. Ei ne uudet liitot siis läheskään aina kaadu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Ja tällainen pakkomielteinen eronneiden syyllistäminen kertoo lähinnä jätetyn omasta läheisriippuvuudesta. Millainen ihminen edes haluaa takertua puolisoon, joka voi avioliitossa silminnähden pahoin? Sellainen uhriutuminen, manipulointi ja henkinen väkivalta ei varmaan mitenkään jätä jälkiä lapsiin?
Ehkä tässä haetaan sitä , että voiko joku nimenomaan avioliitossa pahoin vai onko hänellä joku oma avioliitosta riippumaton ongelma, joka seuraa mukana vaikka eroasi.
Että olisiko asian voinut ratkaista hakemalla jotakin apua tai yrittämällä löytää elämäänsä muuta sisältöä kuin uuden puolison eikä kuvittelemalla , että puolison vaihtaminen ratkaisee ongelmat.
Siinä laittaa aika ison painon puolison harteille, jos oma onnellisuus on kokonaan hänestä kiinni.No nyt ollaan asian ytimessä. Ihminen asettaa päässään oman onnellisuutensa toisesta tulevaksi. Ei puhu tästä puolisolleen lainkaan vaan hautoo asiaa mielessään pahimmillaan vuosia.
Saattaa kokea itsensä onnettomaksi mutta ei puhu tästäkään puolisolleen mitään vaan esittää muuta. Lopulta tämä hautominen käy tuollaiselle ihmiselle liian raskaaksi ja hän alkaakin yhtäkkiä pettämään tai tekemään jotain muuta älytöntä.
Syyttää omista teoistaan puolisoaan ja muodostaa teoilleen oikeutuksen syyttäen ns huonoa parisuhdetta/avioliittoa vaikka hän itse ei ole kommunikoinut mitään puolisolleen muutoksen tarpeesta. Yleensä lähtee hyvin dramaattisesti ehkä jopa lennosta suoraan seuraavaan suhteeseen syytellen suoraan tai epäsuoraan ex-puolisoaan erosta. Totuus kuitenkin on että ex-puoliso ei olisi voinut tehdä mitään toisin koska lähtijä ei ollut kertonut mitä oikeasti haluaa suhteelta.
Tämän jälkeen selittää muille ihmisille kuinka uudessa suhteessa on viimeinkin löytänyt sen elämänsä rakkauden / sielunkumppanuudelle. Nämä suhteet kaatuvat lähes aina omaan mahdottomuuteensa koska ihminen ei ole käsitellyt omaa osuuttaan vaan luulee että se uusi kumppani ratkoo ongelmat jotka oikeasti johtuvat hänestä itsestään.
Tuosta ilmiöstä pitäisi keskustella huomattavasti enemmän rehellisesti ja avoimesti
En tiedä tilastofaktaa aiheesta, mutta omassa tuttavapiirissäni on useita kakkoskierroksen pareja pysynyt jo vuosikymmeniä yhdessä, osa hautaan asti. Ei ne uudet liitot siis läheskään aina kaadu.
Mutta ovatko nuo juuri tuollaisia ihmisiä mitä tuossa viestissä kuvattiin.
Mennyt käytös ennustaa todella hyvin tulevaa.
On myös ihmisiä jotka tekevät tuota useassa avioliitossa ja kuvittelevat joka kerta että se uusi onni ratkaisee omat ongelmat. Siksi epäonnistuvat. Joka ainoa kerta. Kehittävät sitten erilaisia defenssejä ja uhriutuvat. Syytä eivät koskaan myönnä itsessään olevan. Eivät sopivia kumppaneita kenellekään. Eivät rakkauden arvoisia kenellekkään.
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikean ihmisen kanssa, ei tuollaisia tarvitse miettiä.
Parisuhteen ylläpito on ihan oikeasti tietyntasoista työtä myös sen oikeankin kanssa. Ihan disney-ajattelua sellainen, että kun se "oikea" löytyy niin kaikki on forever helppoa.
Jos parisuhteessa kommunikointi epäonnistuu niin se oikeakin kanssa suhde menee pitkällä tähtäimellä nurin.
Näinkin, mutta sitten kun on se "oikea", niin kommunikointi ei epäonnistu, koska luottamus ja turvallisuudentunne on niin vahva, että kaikesta pystyy puhumaan, vaikka se ei olisi onnistunut kenenkään muun kanssa aiemmin koskaan. On myös luonnostaan halu tehdä toiselle hyvää ja voi luottaa siihen, että toinen haluaa sinulle hyvää kaikissa tilanteissa. Voihan se parisuhde olla työtäkin, mutta oikean kumppanin kanssa se on työtä jota rakastaa tehdä. Ja ihan omaan kokemukseeni perustan tämän: takana kaksi pitkää suhdetta, jotka olivat ok, jonkin tasoista rakastumistakin niissä, mutta nyt on vasta se oikea, jonka kanssa 13 vuotta takana ja kaikki menee vaan parempaan suuntaan, mitä kauemmin on yhdessäoloa takana. Tulevaisuudesta ei toki voi varmaksi tietää, mutta molemmilla on vahva tunne, että olemme yhdessä loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Ja tällainen pakkomielteinen eronneiden syyllistäminen kertoo lähinnä jätetyn omasta läheisriippuvuudesta. Millainen ihminen edes haluaa takertua puolisoon, joka voi avioliitossa silminnähden pahoin? Sellainen uhriutuminen, manipulointi ja henkinen väkivalta ei varmaan mitenkään jätä jälkiä lapsiin?
Ehkä tässä haetaan sitä , että voiko joku nimenomaan avioliitossa pahoin vai onko hänellä joku oma avioliitosta riippumaton ongelma, joka seuraa mukana vaikka eroasi.
Että olisiko asian voinut ratkaista hakemalla jotakin apua tai yrittämällä löytää elämäänsä muuta sisältöä kuin uuden puolison eikä kuvittelemalla , että puolison vaihtaminen ratkaisee ongelmat.
Siinä laittaa aika ison painon puolison harteille, jos oma onnellisuus on kokonaan hänestä kiinni.No nyt ollaan asian ytimessä. Ihminen asettaa päässään oman onnellisuutensa toisesta tulevaksi. Ei puhu tästä puolisolleen lainkaan vaan hautoo asiaa mielessään pahimmillaan vuosia.
Saattaa kokea itsensä onnettomaksi mutta ei puhu tästäkään puolisolleen mitään vaan esittää muuta. Lopulta tämä hautominen käy tuollaiselle ihmiselle liian raskaaksi ja hän alkaakin yhtäkkiä pettämään tai tekemään jotain muuta älytöntä.
Syyttää omista teoistaan puolisoaan ja muodostaa teoilleen oikeutuksen syyttäen ns huonoa parisuhdetta/avioliittoa vaikka hän itse ei ole kommunikoinut mitään puolisolleen muutoksen tarpeesta. Yleensä lähtee hyvin dramaattisesti ehkä jopa lennosta suoraan seuraavaan suhteeseen syytellen suoraan tai epäsuoraan ex-puolisoaan erosta. Totuus kuitenkin on että ex-puoliso ei olisi voinut tehdä mitään toisin koska lähtijä ei ollut kertonut mitä oikeasti haluaa suhteelta.
Tämän jälkeen selittää muille ihmisille kuinka uudessa suhteessa on viimeinkin löytänyt sen elämänsä rakkauden / sielunkumppanuudelle. Nämä suhteet kaatuvat lähes aina omaan mahdottomuuteensa koska ihminen ei ole käsitellyt omaa osuuttaan vaan luulee että se uusi kumppani ratkoo ongelmat jotka oikeasti johtuvat hänestä itsestään.
Tuosta ilmiöstä pitäisi keskustella huomattavasti enemmän rehellisesti ja avoimesti
En tiedä tilastofaktaa aiheesta, mutta omassa tuttavapiirissäni on useita kakkoskierroksen pareja pysynyt jo vuosikymmeniä yhdessä, osa hautaan asti. Ei ne uudet liitot siis läheskään aina kaadu.
Mutta ovatko nuo juuri tuollaisia ihmisiä mitä tuossa viestissä kuvattiin.
Mennyt käytös ennustaa todella hyvin tulevaa.
On myös ihmisiä jotka tekevät tuota useassa avioliitossa ja kuvittelevat joka kerta että se uusi onni ratkaisee omat ongelmat. Siksi epäonnistuvat. Joka ainoa kerta. Kehittävät sitten erilaisia defenssejä ja uhriutuvat. Syytä eivät koskaan myönnä itsessään olevan. Eivät sopivia kumppaneita kenellekään. Eivät rakkauden arvoisia kenellekkään.
On ollut sellaisia, että ainakin nämä kyllästymiseroja vastaan kiihkeimmin paasaavat kommentoijat olisivat taatusti lyöneet tuohon samaan kastiin. Ei väkivaltaa, päihdeongelmia tai edes pahoja riitoja taustalla. Kasvettiin erilleen, tunteet viileni, vastaavia syitä taustalla. Jotkut vaan pakanneet kamansa ja häipyneet ilman kunnon selitystä. Silti seuraava liitto kestänyt. Ihminenkin voi kasvaa, oppia virheistään ja valita seuraavalla kerralla sopivamman kumppanin. Oppia myös puhumaan ja tekemään kompromisseja. Minusta tuntuu, että osa katkerista eronneista ikäänkuin lohduttautuu sillä ajatuksella, että nyt sen itsekkään sian elämä on ihan pilalla eikä se tule koskaan olemaan onnellinen. Ei se vaan aina ole niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Ex-anoppi... avioliitto on pysynyt kasassa miehen kroonisen sairauden ansiosta. Siinä sivussa on puuhaillut omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Ilman muuta. Mutta jos ihminen sanoo että työtä ja tahtotilaa ei pidä hyvässä parisuhteessa olla millään tavalla niin metsään menee sellainen. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Ja tällainen pakkomielteinen eronneiden syyllistäminen kertoo lähinnä jätetyn omasta läheisriippuvuudesta. Millainen ihminen edes haluaa takertua puolisoon, joka voi avioliitossa silminnähden pahoin? Sellainen uhriutuminen, manipulointi ja henkinen väkivalta ei varmaan mitenkään jätä jälkiä lapsiin?
Ehkä tässä haetaan sitä , että voiko joku nimenomaan avioliitossa pahoin vai onko hänellä joku oma avioliitosta riippumaton ongelma, joka seuraa mukana vaikka eroasi.
Että olisiko asian voinut ratkaista hakemalla jotakin apua tai yrittämällä löytää elämäänsä muuta sisältöä kuin uuden puolison eikä kuvittelemalla , että puolison vaihtaminen ratkaisee ongelmat.
Siinä laittaa aika ison painon puolison harteille, jos oma onnellisuus on kokonaan hänestä kiinni.No nyt ollaan asian ytimessä. Ihminen asettaa päässään oman onnellisuutensa toisesta tulevaksi. Ei puhu tästä puolisolleen lainkaan vaan hautoo asiaa mielessään pahimmillaan vuosia.
Saattaa kokea itsensä onnettomaksi mutta ei puhu tästäkään puolisolleen mitään vaan esittää muuta. Lopulta tämä hautominen käy tuollaiselle ihmiselle liian raskaaksi ja hän alkaakin yhtäkkiä pettämään tai tekemään jotain muuta älytöntä.
Syyttää omista teoistaan puolisoaan ja muodostaa teoilleen oikeutuksen syyttäen ns huonoa parisuhdetta/avioliittoa vaikka hän itse ei ole kommunikoinut mitään puolisolleen muutoksen tarpeesta. Yleensä lähtee hyvin dramaattisesti ehkä jopa lennosta suoraan seuraavaan suhteeseen syytellen suoraan tai epäsuoraan ex-puolisoaan erosta. Totuus kuitenkin on että ex-puoliso ei olisi voinut tehdä mitään toisin koska lähtijä ei ollut kertonut mitä oikeasti haluaa suhteelta.
Tämän jälkeen selittää muille ihmisille kuinka uudessa suhteessa on viimeinkin löytänyt sen elämänsä rakkauden / sielunkumppanuudelle. Nämä suhteet kaatuvat lähes aina omaan mahdottomuuteensa koska ihminen ei ole käsitellyt omaa osuuttaan vaan luulee että se uusi kumppani ratkoo ongelmat jotka oikeasti johtuvat hänestä itsestään.
Tuosta ilmiöstä pitäisi keskustella huomattavasti enemmän rehellisesti ja avoimesti
Kuvailit juuri avioeroni syyt ja seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en osannut kuvata eron tarkkoja syitä exälleni. Asia, josta poden vieläkin huonoa omatuntoa. Syntyi vaan tietty sisäinen varmuus siitä, että tämä ei ole se mitä haluan ja tarvitsen. Rakkaus kuoli. Tavallaan surullista, mutta ei se exäkään tähän asioiden kulkuun ihan syytön ollut vaikka muuta haluaakin esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Ja tällainen pakkomielteinen eronneiden syyllistäminen kertoo lähinnä jätetyn omasta läheisriippuvuudesta. Millainen ihminen edes haluaa takertua puolisoon, joka voi avioliitossa silminnähden pahoin? Sellainen uhriutuminen, manipulointi ja henkinen väkivalta ei varmaan mitenkään jätä jälkiä lapsiin?
Ehkä tässä haetaan sitä , että voiko joku nimenomaan avioliitossa pahoin vai onko hänellä joku oma avioliitosta riippumaton ongelma, joka seuraa mukana vaikka eroasi.
Että olisiko asian voinut ratkaista hakemalla jotakin apua tai yrittämällä löytää elämäänsä muuta sisältöä kuin uuden puolison eikä kuvittelemalla , että puolison vaihtaminen ratkaisee ongelmat.
Siinä laittaa aika ison painon puolison harteille, jos oma onnellisuus on kokonaan hänestä kiinni.No nyt ollaan asian ytimessä. Ihminen asettaa päässään oman onnellisuutensa toisesta tulevaksi. Ei puhu tästä puolisolleen lainkaan vaan hautoo asiaa mielessään pahimmillaan vuosia.
Saattaa kokea itsensä onnettomaksi mutta ei puhu tästäkään puolisolleen mitään vaan esittää muuta. Lopulta tämä hautominen käy tuollaiselle ihmiselle liian raskaaksi ja hän alkaakin yhtäkkiä pettämään tai tekemään jotain muuta älytöntä.
Syyttää omista teoistaan puolisoaan ja muodostaa teoilleen oikeutuksen syyttäen ns huonoa parisuhdetta/avioliittoa vaikka hän itse ei ole kommunikoinut mitään puolisolleen muutoksen tarpeesta. Yleensä lähtee hyvin dramaattisesti ehkä jopa lennosta suoraan seuraavaan suhteeseen syytellen suoraan tai epäsuoraan ex-puolisoaan erosta. Totuus kuitenkin on että ex-puoliso ei olisi voinut tehdä mitään toisin koska lähtijä ei ollut kertonut mitä oikeasti haluaa suhteelta.
Tämän jälkeen selittää muille ihmisille kuinka uudessa suhteessa on viimeinkin löytänyt sen elämänsä rakkauden / sielunkumppanuudelle. Nämä suhteet kaatuvat lähes aina omaan mahdottomuuteensa koska ihminen ei ole käsitellyt omaa osuuttaan vaan luulee että se uusi kumppani ratkoo ongelmat jotka oikeasti johtuvat hänestä itsestään.
Tuosta ilmiöstä pitäisi keskustella huomattavasti enemmän rehellisesti ja avoimesti
Kuvailit juuri avioeroni syyt ja seuraukset.
Ja juuri siksi asiasta pitää puhua koska tuollaisten ilmiöiden maton alla pitäminen siirtää sen seuraavaan sukupolveen. On syytä murtaa ja katkaista joskus jopa ylisukupolvinen salailun ja tunteiden piilottelun, epärehellisyyden ja suoranaisen läheisiä kohtaan tehtävän tahallisen ja tietoisen pahuuden ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en osannut kuvata eron tarkkoja syitä exälleni. Asia, josta poden vieläkin huonoa omatuntoa. Syntyi vaan tietty sisäinen varmuus siitä, että tämä ei ole se mitä haluan ja tarvitsen. Rakkaus kuoli. Tavallaan surullista, mutta ei se exäkään tähän asioiden kulkuun ihan syytön ollut vaikka muuta haluaakin esittää.
Oletko myös varma siitä että eksäsi ei olisi voinut antaa sinulle sitä mitä halusit ja tarvitsit, jos et sitä hänelle osannut kertoa?
En tuomitse ketään eronnutta, mutta jotenkin ahdistaa tällaiset erot koska tulee mieleen että entä jos omallakin puolisolla on jokin asia mitä hän haluaa, mutta ei vain osaa sanoa sitä. Sitten erotaan ilman että sain ikinä edes mahdollisuutta yrittää toteuttaa puolison toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Ja tällainen pakkomielteinen eronneiden syyllistäminen kertoo lähinnä jätetyn omasta läheisriippuvuudesta. Millainen ihminen edes haluaa takertua puolisoon, joka voi avioliitossa silminnähden pahoin? Sellainen uhriutuminen, manipulointi ja henkinen väkivalta ei varmaan mitenkään jätä jälkiä lapsiin?
Ehkä tässä haetaan sitä , että voiko joku nimenomaan avioliitossa pahoin vai onko hänellä joku oma avioliitosta riippumaton ongelma, joka seuraa mukana vaikka eroasi.
Että olisiko asian voinut ratkaista hakemalla jotakin apua tai yrittämällä löytää elämäänsä muuta sisältöä kuin uuden puolison eikä kuvittelemalla , että puolison vaihtaminen ratkaisee ongelmat.
Siinä laittaa aika ison painon puolison harteille, jos oma onnellisuus on kokonaan hänestä kiinni.No nyt ollaan asian ytimessä. Ihminen asettaa päässään oman onnellisuutensa toisesta tulevaksi. Ei puhu tästä puolisolleen lainkaan vaan hautoo asiaa mielessään pahimmillaan vuosia.
Saattaa kokea itsensä onnettomaksi mutta ei puhu tästäkään puolisolleen mitään vaan esittää muuta. Lopulta tämä hautominen käy tuollaiselle ihmiselle liian raskaaksi ja hän alkaakin yhtäkkiä pettämään tai tekemään jotain muuta älytöntä.
Syyttää omista teoistaan puolisoaan ja muodostaa teoilleen oikeutuksen syyttäen ns huonoa parisuhdetta/avioliittoa vaikka hän itse ei ole kommunikoinut mitään puolisolleen muutoksen tarpeesta. Yleensä lähtee hyvin dramaattisesti ehkä jopa lennosta suoraan seuraavaan suhteeseen syytellen suoraan tai epäsuoraan ex-puolisoaan erosta. Totuus kuitenkin on että ex-puoliso ei olisi voinut tehdä mitään toisin koska lähtijä ei ollut kertonut mitä oikeasti haluaa suhteelta.
Tämän jälkeen selittää muille ihmisille kuinka uudessa suhteessa on viimeinkin löytänyt sen elämänsä rakkauden / sielunkumppanuudelle. Nämä suhteet kaatuvat lähes aina omaan mahdottomuuteensa koska ihminen ei ole käsitellyt omaa osuuttaan vaan luulee että se uusi kumppani ratkoo ongelmat jotka oikeasti johtuvat hänestä itsestään.
Tuosta ilmiöstä pitäisi keskustella huomattavasti enemmän rehellisesti ja avoimesti
Kuvailit juuri avioeroni syyt ja seuraukset.
Ja juuri siksi asiasta pitää puhua koska tuollaisten ilmiöiden maton alla pitäminen siirtää sen seuraavaan sukupolveen. On syytä murtaa ja katkaista joskus jopa ylisukupolvinen salailun ja tunteiden piilottelun, epärehellisyyden ja suoranaisen läheisiä kohtaan tehtävän tahallisen ja tietoisen pahuuden ketju.
Tämän kun olisi exä ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osannut kuvata eron tarkkoja syitä exälleni. Asia, josta poden vieläkin huonoa omatuntoa. Syntyi vaan tietty sisäinen varmuus siitä, että tämä ei ole se mitä haluan ja tarvitsen. Rakkaus kuoli. Tavallaan surullista, mutta ei se exäkään tähän asioiden kulkuun ihan syytön ollut vaikka muuta haluaakin esittää.
Oletko myös varma siitä että eksäsi ei olisi voinut antaa sinulle sitä mitä halusit ja tarvitsit, jos et sitä hänelle osannut kertoa?
En tuomitse ketään eronnutta, mutta jotenkin ahdistaa tällaiset erot koska tulee mieleen että entä jos omallakin puolisolla on jokin asia mitä hän haluaa, mutta ei vain osaa sanoa sitä. Sitten erotaan ilman että sain ikinä edes mahdollisuutta yrittää toteuttaa puolison toiveita.
Välttelevä kiintymyssuhdetyyli jota ei hoideta on yksi suurimpia syitä tuollaisiin eroihin. Ihminen pelkää todellista tunnetason läheisyyttä silloin ja pakenee lopulta itseään. Tutkimusten mukaan ovat pitkän päälle kaikista onnettomipia loppu viimein. . Eikä sitä onnettomuuden tunnetta voi kukaan toinen ihminen vaikka tekisi mitä tahansa pysty heiltä poistamaan.
Ikäeron vuoksi.Meillä oli ikäeroa 16 vuotta.Nuorempana se ei haitannut,mutta sitten kun itse oli 50 ja hyvissä voimissa ,niin mies vanha ja väsynyt.Halusi nukkua aamulla pitkään,ei lenkkeilyä,ei innostunut uusista asioista jne Itsestäkin tuli iloton ja vetäytyvä kaikesta uudesta.Elämän parhaita vuosia olleet nyt nämä viimeiset 10 vuotta,jotka oltu erossa. Liian nuoresta ja liian kauan oltiinkin yhessä. Nyt uusi samanikäinen mies ja samanlaisessa elämän vaiheessa ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Ilman muuta. Mutta jos ihminen sanoo että työtä ja tahtotilaa ei pidä hyvässä parisuhteessa olla millään tavalla niin metsään menee sellainen. Aina.
Kertoo ehkä pitkään päällä olleesta läheisriippuvuudesta josta pyritty ulos ja ns.näkyväksi. täysin epäonnistuneella terapialla.
Sitten kuvitellaan että hyvä parisuhde on pelkkää huumaa ja paetaan heti kun huuma haihtuu miten aina käy.
Vierailija kirjoitti:
Ikäeron vuoksi.Meillä oli ikäeroa 16 vuotta.Nuorempana se ei haitannut,mutta sitten kun itse oli 50 ja hyvissä voimissa ,niin mies vanha ja väsynyt.Halusi nukkua aamulla pitkään,ei lenkkeilyä,ei innostunut uusista asioista jne Itsestäkin tuli iloton ja vetäytyvä kaikesta uudesta.Elämän parhaita vuosia olleet nyt nämä viimeiset 10 vuotta,jotka oltu erossa. Liian nuoresta ja liian kauan oltiinkin yhessä. Nyt uusi samanikäinen mies ja samanlaisessa elämän vaiheessa ollaan.
Meillä vähän sama. Oli muutakin, mutta suurin syy oli eri elämänvaiheet. Miehessä kävi valtava muutos viidenkympin jälkeen, jolloin hänestä tuli äreä, jaksamaton, mistään kiinnostumaton ja negatiivinen. Suoraan sanottuna vanhus. Ulkonäkökin romahti parissa vuodessa, mikä nyt sinänsä ei vaikuttanut eroon, mutta heijasteli tilannetta. Tajusin, että nyt ei elämältä ole enää mitään muuta odotettavaa jos tähän jään. Meillä ikäeroa oli 12 vuotta ja nyt kun erosta on muutama vuosi, olen myös tosi onnellinen ettei tarvinnut vielä alkaa elää vanhuksen elämää.
No nyt ollaan asian ytimessä. Ihminen asettaa päässään oman onnellisuutensa toisesta tulevaksi. Ei puhu tästä puolisolleen lainkaan vaan hautoo asiaa mielessään pahimmillaan vuosia.
Saattaa kokea itsensä onnettomaksi mutta ei puhu tästäkään puolisolleen mitään vaan esittää muuta. Lopulta tämä hautominen käy tuollaiselle ihmiselle liian raskaaksi ja hän alkaakin yhtäkkiä pettämään tai tekemään jotain muuta älytöntä.
Syyttää omista teoistaan puolisoaan ja muodostaa teoilleen oikeutuksen syyttäen ns huonoa parisuhdetta/avioliittoa vaikka hän itse ei ole kommunikoinut mitään puolisolleen muutoksen tarpeesta. Yleensä lähtee hyvin dramaattisesti ehkä jopa lennosta suoraan seuraavaan suhteeseen syytellen suoraan tai epäsuoraan ex-puolisoaan erosta. Totuus kuitenkin on että ex-puoliso ei olisi voinut tehdä mitään toisin koska lähtijä ei ollut kertonut mitä oikeasti haluaa suhteelta.
Tämän jälkeen selittää muille ihmisille kuinka uudessa suhteessa on viimeinkin löytänyt sen elämänsä rakkauden / sielunkumppanuudelle. Nämä suhteet kaatuvat lähes aina omaan mahdottomuuteensa koska ihminen ei ole käsitellyt omaa osuuttaan vaan luulee että se uusi kumppani ratkoo ongelmat jotka oikeasti johtuvat hänestä itsestään.
Tuosta ilmiöstä pitäisi keskustella huomattavasti enemmän rehellisesti ja avoimesti