Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Mitä ihmeen vastuuta? Mikä vastuu eronneilla ihmisillä on ventovieraita nettikommentoijia kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tulee esiin, kuten aina kun keskustelu menee näihin kun mikään ei tunnu miltään tai elämä on tylsää eroihin ja eroajiiin, todella voimakas puolustelu, muiden sanominen täydellisiksi tai katkeroituneiksi sekä loppu viimein jäätävä uhriutuminen.
Kertoo heistä ja heidän kyvyttömyydestään nähdä omaa osaansa ja vastuutaan millään tavalla.
Ja tällainen pakkomielteinen eronneiden syyllistäminen kertoo lähinnä jätetyn omasta läheisriippuvuudesta. Millainen ihminen edes haluaa takertua puolisoon, joka voi avioliitossa silminnähden pahoin? Sellainen uhriutuminen, manipulointi ja henkinen väkivalta ei varmaan mitenkään jätä jälkiä lapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Aikuisuutta on ennen perheen perustamista tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä haluaa ja kommunikoi siitä täysin avoimesti kumppanilleen. Ei kai kukaan halua perustaa perhettä tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevan ihmisen kanssa. Huono vanhempi joka tapauksessa tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma täytin aina astianpesukoneen väärin ja käytin ekopesu ohjelmaa,sen takia muija lähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Aikuisuutta on ennen perheen perustamista tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä haluaa ja kommunikoi siitä täysin avoimesti kumppanilleen. Ei kai kukaan halua perustaa perhettä tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevan ihmisen kanssa. Huono vanhempi joka tapauksessa tällainen.
Niin, eli ongelma ei olekaan se itse eroaminen, vaan palataan takaisin tähän jälkiviisaseen lällättelyyn miksi et tehnyt aiemmin sitä ja tätä. Se nyt vaan on valitettavan tavallista, että erilaiset elämän kriisit tai vaikkapa omien lasten syntymä tuo esiin haavoja joita ei aiemmin edes tiennyt olevan olemassa. Aivan varmasti olisi kiva, että ne olisi huomattu ja työstetty aiemmin. Todellisuus ei vaan aina ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Aikuisuutta on ennen perheen perustamista tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä haluaa ja kommunikoi siitä täysin avoimesti kumppanilleen. Ei kai kukaan halua perustaa perhettä tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevan ihmisen kanssa. Huono vanhempi joka tapauksessa tällainen.
Niin, eli ongelma ei olekaan se itse eroaminen, vaan palataan takaisin tähän jälkiviisaseen lällättelyyn miksi et tehnyt aiemmin sitä ja tätä. Se nyt vaan on valitettavan tavallista, että erilaiset elämän kriisit tai vaikkapa omien lasten syntymä tuo esiin haavoja joita ei aiemmin edes tiennyt olevan olemassa. Aivan varmasti olisi kiva, että ne olisi huomattu ja työstetty aiemmin. Todellisuus ei vaan aina ole sellainen.
Fiksuilla ihmisillä on. Fiksu tekee työtä itsensä kanssa siten että itsetutkiskelee riittävästi ennen avioliittoa ja perheen perustamista että pystyy elämään aikuisen ihmisen elämää eikä toteuta tai vedä mitään roolia vaan on oma itsensä kaikkine virheineenkin. Kaikki eivät siihen pysty esimerkiksi piilotetun läheisriippuvuutensa joka aiemmin mainittiin ketjussa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Aikuisuutta on ennen perheen perustamista tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä haluaa ja kommunikoi siitä täysin avoimesti kumppanilleen. Ei kai kukaan halua perustaa perhettä tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevan ihmisen kanssa. Huono vanhempi joka tapauksessa tällainen.
Niin, eli ongelma ei olekaan se itse eroaminen, vaan palataan takaisin tähän jälkiviisaseen lällättelyyn miksi et tehnyt aiemmin sitä ja tätä. Se nyt vaan on valitettavan tavallista, että erilaiset elämän kriisit tai vaikkapa omien lasten syntymä tuo esiin haavoja joita ei aiemmin edes tiennyt olevan olemassa. Aivan varmasti olisi kiva, että ne olisi huomattu ja työstetty aiemmin. Todellisuus ei vaan aina ole sellainen.
Mutta eikös tuo kuvattu piilossa olleiden työstämättömien haavojen esiintuleminen kerro vain ja ainoastaan tämän henkilön ongelmista ja syyllisyydestä ydinperheen hajoamiseen ja lapsen tai lasten matkalaukkuelämään selkäreppuineen. Eroon ei todellakaan tarvita kahden ihmisen osuutta. Joskus se on vain ja ainoastaan toisen ihmisen henkisestä keskenkasvuisuutta. Tämä asia on monelle todella vaikea myöntää ja siksi sama kaava toistuu suhteesta ja avioliitosta toiseen pahimmissa tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Aikuisuutta on ennen perheen perustamista tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä haluaa ja kommunikoi siitä täysin avoimesti kumppanilleen. Ei kai kukaan halua perustaa perhettä tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevan ihmisen kanssa. Huono vanhempi joka tapauksessa tällainen.
Niin, eli ongelma ei olekaan se itse eroaminen, vaan palataan takaisin tähän jälkiviisaseen lällättelyyn miksi et tehnyt aiemmin sitä ja tätä. Se nyt vaan on valitettavan tavallista, että erilaiset elämän kriisit tai vaikkapa omien lasten syntymä tuo esiin haavoja joita ei aiemmin edes tiennyt olevan olemassa. Aivan varmasti olisi kiva, että ne olisi huomattu ja työstetty aiemmin. Todellisuus ei vaan aina ole sellainen.
Mutta eikös tuo kuvattu piilossa olleiden työstämättömien haavojen esiintuleminen kerro vain ja ainoastaan tämän henkilön ongelmista ja syyllisyydestä ydinperheen hajoamiseen ja lapsen tai lasten matkalaukkuelämään selkäreppuineen. Eroon ei todellakaan tarvita kahden ihmisen osuutta. Joskus se on vain ja ainoastaan toisen ihmisen henkisestä keskenkasvuisuutta. Tämä asia on monelle todella vaikea myöntää ja siksi sama kaava toistuu suhteesta ja avioliitosta toiseen pahimmissa tapauksissa.
En minä ole väittänytkään, että eroon tarvittaisiin kahden ihmisen osuus. Minä väitin vain, että rikkinäinen harvoin pariutuu täysin ehjän ja tasapainoisen kanssa. Ei se tee jätetystä rikkinäisestä välttämättä osasyyllistä eroon. Se oli osoitettu vaan tälle kommentoijalle, joka on julistanut sivutolkulla miten jättäjä on epänormaali, lapsellinen, itsekäs ja tyhmä jos ei ole täysin hahmottanut kaikkia kipukohtiaan ja ongelmiaan nuorena ennen ensimmäistä vakavaa parisuhdetta. Väitän, että aika pahoja ongelmia on silläkin, joka on ehdoin tahdoin hakeutunut avioliittoon tyhmän, epänormaalin, lapsellisen ja itsekkään ihmisen kanssa ja tehnyt sille vielä lapsia.
Mies halusi naida joka päivä. Rasittavaa työpäivän jälkeen riisuuntua alasti ja olla hehkeänä
ja halukkaana, jos ei ollenkaan haluta. Mies nautti tietysti.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Aikuisuutta on ennen perheen perustamista tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä haluaa ja kommunikoi siitä täysin avoimesti kumppanilleen. Ei kai kukaan halua perustaa perhettä tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevan ihmisen kanssa. Huono vanhempi joka tapauksessa tällainen.
Niin, eli ongelma ei olekaan se itse eroaminen, vaan palataan takaisin tähän jälkiviisaseen lällättelyyn miksi et tehnyt aiemmin sitä ja tätä. Se nyt vaan on valitettavan tavallista, että erilaiset elämän kriisit tai vaikkapa omien lasten syntymä tuo esiin haavoja joita ei aiemmin edes tiennyt olevan olemassa. Aivan varmasti olisi kiva, että ne olisi huomattu ja työstetty aiemmin. Todellisuus ei vaan aina ole sellainen.
Fiksuilla ihmisillä on. Fiksu tekee työtä itsensä kanssa siten että itsetutkiskelee riittävästi ennen avioliittoa ja perheen perustamista että pystyy elämään aikuisen ihmisen elämää eikä toteuta tai vedä mitään roolia vaan on oma itsensä kaikkine virheineenkin. Kaikki eivät siihen pysty esimerkiksi piilotetun läheisriippuvuutensa joka aiemmin mainittiin ketjussa vuoksi.
Ahaa, ja nyt sinä olet sitten keksinyt lisätä älykkyydenkin tähän. Et pidä ollenkaan suppeana ja mustavalkoisena ajattelutapana sitä, että olet nyt määritellyt sekä älykkyyden, aikuisuuden, normaaliuden että hyvän vanhemmuuden vain yhden ominaisuuden perusteella? Odotan innolla, mitä hyveitä keksit seuraavaksi lisätä listaasi ominaisuuksista jotka puuttuvat eronneilta. Saanko ehdottaa vaikkapa siveyttä ja ahkeruutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.
Niin. Vaihtoehtoinen totuus pitää keksiä jotenkin kun argumentit tieteellisten tutkimusten edessä loppuvat. Peiliin ei kyetä katsomaan. Koskaan.
No ole hyvä ja linkkaa sitten se tutkimus, jossa on nimenomaan tutkittu niitä syvästi onnettomia väkisin yhdessä sinnitelleitä pareja.
Aikuisuutta on ennen perheen perustamista tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä haluaa ja kommunikoi siitä täysin avoimesti kumppanilleen. Ei kai kukaan halua perustaa perhettä tunteitaan ja tarpeitaan piilottelevan ihmisen kanssa. Huono vanhempi joka tapauksessa tällainen.
Niin, eli ongelma ei olekaan se itse eroaminen, vaan palataan takaisin tähän jälkiviisaseen lällättelyyn miksi et tehnyt aiemmin sitä ja tätä. Se nyt vaan on valitettavan tavallista, että erilaiset elämän kriisit tai vaikkapa omien lasten syntymä tuo esiin haavoja joita ei aiemmin edes tiennyt olevan olemassa. Aivan varmasti olisi kiva, että ne olisi huomattu ja työstetty aiemmin. Todellisuus ei vaan aina ole sellainen.
Fiksuilla ihmisillä on. Fiksu tekee työtä itsensä kanssa siten että itsetutkiskelee riittävästi ennen avioliittoa ja perheen perustamista että pystyy elämään aikuisen ihmisen elämää eikä toteuta tai vedä mitään roolia vaan on oma itsensä kaikkine virheineenkin. Kaikki eivät siihen pysty esimerkiksi piilotetun läheisriippuvuutensa joka aiemmin mainittiin ketjussa vuoksi.
Ahaa, ja nyt sinä olet sitten keksinyt lisätä älykkyydenkin tähän. Et pidä ollenkaan suppeana ja mustavalkoisena ajattelutapana sitä, että olet nyt määritellyt sekä älykkyyden, aikuisuuden, normaaliuden että hyvän vanhemmuuden vain yhden ominaisuuden perusteella? Odotan innolla, mitä hyveitä keksit seuraavaksi lisätä listaasi ominaisuuksista jotka puuttuvat eronneilta. Saanko ehdottaa vaikkapa siveyttä ja ahkeruutta?
Onko valtavirtaa edustava ajattelutapa sun mielestä mustavalkoista ja suppeaa? Enemmistön mielestä ei. Siksi se on niin tuskallista joillekin myöntää itselleen että on omasta syystään epäonnistunut avioliitossaan/avioliitoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti eroperheiden lapset eroaa itsekin useammin, joten kannattaa valita sellainen jolla on kotoa ehjän perheen malli.
Onhan se hyvä jos taustalla on ehjän perheen malli, mutta tällaisessa asiassa ei tilastollisesta keskiarvosta ole millään muotoa luotettavaksi perustaksi yksittäiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti eroperheiden lapset eroaa itsekin useammin, joten kannattaa valita sellainen jolla on kotoa ehjän perheen malli.
Onhan se hyvä jos taustalla on ehjän perheen malli, mutta tällaisessa asiassa ei tilastollisesta keskiarvosta ole millään muotoa luotettavaksi perustaksi yksittäiseen tilanteeseen.
Mutta terve järki kannattaa olla aina mukana. Pelkällä huumalla ja rakkaus voittaa kaiken-asenteella ei kannata valintaansa tehdä. Huuma-ihmiset kun harvoin ovat kovinkaan vakaata sorttia vaan sinkoilevat tuuliviireinä sinne tänne.
Vierailija kirjoitti:
Mies etsi kokoajan seuraa netissä. Jäi kiinni monesti, varastossa hirveästi puhelimia siihen hommaan.
Niin minunkin, tai etsi seuraa mutta katselee pornoa salaa ja haukkuu minua, ei seksiä enää aikoihin mutta miten pääsee tuosta eroon kun yhteinen tili. En ole enää kuulemma kuin netinnaiset.
Puhelin epämääräisestä käytöstä kysyminen vaikka totuus olisi juuri tuo on joidenkin miesten mielestä ehdottomuutta, väkivaltaa sekä sairaalloista mustasukkaisuutta. Totuus kestää kuitenkin aina tarkastelua sanovat ammattiterapeutit. Luotan heihin enkä epävakaisiin.
Luulen että meillä tuli ero molempien yhtäaikaisen ikäkriisien vuoksi. Olimme vasta muuttaneet uuteen unelmiemme taloon ja elämän piti alkaa hymyillä. Meillä on viisi pientä yhteistä lasta, joten tekemisestä ei ole ollut ikinä puutetta. Kotitöistä ja omasta ajasta oli aina ollut pientä erimielisyyttä mutta yleensä ne jotenkin saatiin sovittua. Kun kaikki hyvän elämän puitteet oli nyt kunnossa uskaltautui kumpikin ajattelemaan lapsuuden haaveiden toteuttamista. Ne kuitenkin vaativat aikaa yhteiseltä elämältä. Pikkuhiljaa tämä oman ajan tavoittelu nakersi hyvää oloa hiljalleen pois. Kotitöiden teko ja yhteinen aika väheni. Tuli riitoja joita ei kommunikaatio vaikeuksien takia osattu selvittää kunnolla. Lopulta riidat jäi kalvamaan mieltä joka ennestään lisäsi pahaa oloa. Paha olo kasvoi kunnes oli mahdotonta enää jatkaa. Ero oli ainoa keino katkaista se kierre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 20 vuotta, 25-vuotiaasta 45-vuotiaaksi. Naimisissa siitä 17 vuotta.
Miehen rakkaus vain loppui. Ei ihmeempiä riitoja, ei edes alkoholin käyttöä ikinä (molemmat absolutisteja).
Tuohan oli kamalaa. Miten se ilmeni? Miten huomasit asian ja yritittekö korjata sitä?
Rakkaus pitäisi olla tahtotila.
Että tunteettomina vaan elämää eteenpäin ja kulissit pidetään pystyssä vaikka mikä olis, koska joskus tuli luvattua mitä KUKAAN EI IKINÄ VOI LUVATA kellekään ,kun ei edes huomisesta voi tietää? Tahtotila in my ass.
Tämä on kyllä ihan totta. Itse seuraan vierestä kahden ihmisen vajoamista pahoihin mt-ongelmiin, fyysisiin sairauksiin jne. kun ovat kerran päättäneet olla yhdessä, niin sitten ovat. Vaikka ihan kaikki on alusta asti näyttänyt sen, että yhteen eivät sovi, vaan yhteen on päädytty vääristä syistä.
Ja yhdessä on oltu jo 35 vuotta, ja molemmat vaan toivoo että toinen jättäisi/kuolisi, niin piina loppuisi. Mutta erota ei voi. Koska. Niin, miksi?
Myöskään terapiaan ei voi mennä, koska kumpikaan ei uskalla katsoa silmiin sitä tosiasiaa, että rakkautta ei ehkä koskaan ole edes ollut.
Tämä jos mikä on niiiiiin surullista.
.. Haloo, ei lasten elämä siitä pilalle mene jos vanhemmat eroavat.
Ei kaikkien erolasten mutta on kyllä vahvoja viitteitä siitä että aika monien avioerolasten elämä on suurestikin kärsinyt vanhempien erosta.
Eihän kukaan tiedä onko avioerolasten elämä kärsinyt vai ei, koska sellaista tutkimusta ei voi tehdä, jossa verrataan samoja pareja. Jos taas verrataan yhdessä pysyneitä ja eronneita pareja yleensä, niin ensimmäisessä ryhmässä on yliedustettuina ne parit joilla ei ole mitään syytäkään erota ja jälkimmäisessä ne joilla menee joka tapauksessa huonosti. Ei ole olemassa mitään sellaista tutkimusta, jonka mukaan lapsilla menisi erityisen hyvin perheessä, jossa vanhemmat voivat syvästi pahoin mutta sinnittelevät hampaat irvessä yhdessä.