Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
Siinä vaiheessa kun alkoi selvitä että naisen sekoraivarit ulottuvat myös lapseen, oli pikku pakko erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osannut kuvata eron tarkkoja syitä exälleni. Asia, josta poden vieläkin huonoa omatuntoa. Syntyi vaan tietty sisäinen varmuus siitä, että tämä ei ole se mitä haluan ja tarvitsen. Rakkaus kuoli. Tavallaan surullista, mutta ei se exäkään tähän asioiden kulkuun ihan syytön ollut vaikka muuta haluaakin esittää.
Oletko myös varma siitä että eksäsi ei olisi voinut antaa sinulle sitä mitä halusit ja tarvitsit, jos et sitä hänelle osannut kertoa?
En tuomitse ketään eronnutta, mutta jotenkin ahdistaa tällaiset erot koska tulee mieleen että entä jos omallakin puolisolla on jokin asia mitä hän haluaa, mutta ei vain osaa sanoa sitä. Sitten erotaan ilman että sain ikinä edes mahdollisuutta yrittää toteuttaa puolison toiveita.
Välttelevä kiintymyssuhdetyyli jota ei hoideta on yksi suurimpia syitä tuollaisiin eroihin. Ihminen pelkää todellista tunnetason läheisyyttä silloin ja pakenee lopulta itseään. Tutkimusten mukaan ovat pitkän päälle kaikista onnettomipia loppu viimein. . Eikä sitä onnettomuuden tunnetta voi kukaan toinen ihminen vaikka tekisi mitä tahansa pysty heiltä poistamaan.
En osannut eritellä eron lopullisia syitä, se on ihan totta. Mutta ei ne pelkästään minun päässäni olleet. Liitto oli aidosti toivoton, ihan objektiivisesti ja ulkopuolisten silmin. Jos jotain vikaa haluaa minun päästäni hakea, niin kyllä se vika oli siinä että kituutin kymmenen vuotta onnettomassa liitossa, ei siinä että erosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en osannut kuvata eron tarkkoja syitä exälleni. Asia, josta poden vieläkin huonoa omatuntoa. Syntyi vaan tietty sisäinen varmuus siitä, että tämä ei ole se mitä haluan ja tarvitsen. Rakkaus kuoli. Tavallaan surullista, mutta ei se exäkään tähän asioiden kulkuun ihan syytön ollut vaikka muuta haluaakin esittää.
Oletko myös varma siitä että eksäsi ei olisi voinut antaa sinulle sitä mitä halusit ja tarvitsit, jos et sitä hänelle osannut kertoa?
En tuomitse ketään eronnutta, mutta jotenkin ahdistaa tällaiset erot koska tulee mieleen että entä jos omallakin puolisolla on jokin asia mitä hän haluaa, mutta ei vain osaa sanoa sitä. Sitten erotaan ilman että sain ikinä edes mahdollisuutta yrittää toteuttaa puolison toiveita.
Välttelevä kiintymyssuhdetyyli jota ei hoideta on yksi suurimpia syitä tuollaisiin eroihin. Ihminen pelkää todellista tunnetason läheisyyttä silloin ja pakenee lopulta itseään. Tutkimusten mukaan ovat pitkän päälle kaikista onnettomipia loppu viimein. . Eikä sitä onnettomuuden tunnetta voi kukaan toinen ihminen vaikka tekisi mitä tahansa pysty heiltä poistamaan.
En osannut eritellä eron lopullisia syitä, se on ihan totta. Mutta ei ne pelkästään minun päässäni olleet. Liitto oli aidosti toivoton, ihan objektiivisesti ja ulkopuolisten silmin. Jos jotain vikaa haluaa minun päästäni hakea, niin kyllä se vika oli siinä että kituutin kymmenen vuotta onnettomassa liitossa, ei siinä että erosin.
Lisään vielä, että kahden käden sormet ei riitä laskemaan niitä ihmisiä jotka viimeisinä vuosina kehottivat minua enemmän tai vähemmän suoraan eroamaan. Ystävien lisäksi muun muassa kaksi terapeuttia ja yksi lääkäri. Ei se vaikeus eritellä eron tarkkoja syitä tarkoita sitä, että se liitto olisi ollut hyvä tai exä viaton.
Enkä sano, että minulla olisi ollut kyse tästä, mutta henkisen väkivallan uhreista käsittääkseni moni tajuaa tilanteen kunnolla vasta siinä vaiheessa kun on jo päässyt irti. Joskus se mikä ajaa lähtemään on pelkkä selittämätön paha olo, ja vasta kauempaa näkee, että suhdehan oli ihan sairas ja pahaan oloon helkkarin hyvä syy.
Ja kuka tietää, ehkäpä osa näistä henkistä väkivaltaa harjoittaneista jätetyistä on sitten niitä, jotka täällä ennustaa suu vaahdossa kauhealle jättäjäexälle onnetonta loppuelämää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.
Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.
Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.
Minkä tilaston mukaan ? Litmalan (2001) mukaan naiset ovat enemmistönä avioerojen ja jatkohakemusten tekijöinä. Joten naiset taitavat ovat enemmän tyytymättömiä miehiinsä, kun ikää kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että meillä tuli ero molempien yhtäaikaisen ikäkriisien vuoksi. Olimme vasta muuttaneet uuteen unelmiemme taloon ja elämän piti alkaa hymyillä. Meillä on viisi pientä yhteistä lasta, joten tekemisestä ei ole ollut ikinä puutetta. Kotitöistä ja omasta ajasta oli aina ollut pientä erimielisyyttä mutta yleensä ne jotenkin saatiin sovittua. Kun kaikki hyvän elämän puitteet oli nyt kunnossa uskaltautui kumpikin ajattelemaan lapsuuden haaveiden toteuttamista. Ne kuitenkin vaativat aikaa yhteiseltä elämältä. Pikkuhiljaa tämä oman ajan tavoittelu nakersi hyvää oloa hiljalleen pois. Kotitöiden teko ja yhteinen aika väheni. Tuli riitoja joita ei kommunikaatio vaikeuksien takia osattu selvittää kunnolla. Lopulta riidat jäi kalvamaan mieltä joka ennestään lisäsi pahaa oloa. Paha olo kasvoi kunnes oli mahdotonta enää jatkaa. Ero oli ainoa keino katkaista se kierre.
Liian tuttu tarina. Kulissit kasassa - ei tää tuonutkaan onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronneiden oma arviointi eron syistä on ongelmallinen, koska itsearviointi on erittäin helposti vääristynyt tapa hankkia tietoa, jopa itselleen valehteluun asti.
Erinäisiä tutkimuksia on tehty aiheesta, ja etsitty selittäviä tekijöitä. Vuonna 2017, Virginia Commonwealth University ja Lundin yliopisto julkaisivat tutkimuksen, jossa saatiin yllättävä tulos: adoptiolasten eroamisalttius myöhemmällä aikuisiällä oli enemmän riippuvainen biologisten vanhempien perimästä eikä kasvattiperheen ominaisuuksista.
Toinen tutkimus ehkä vahvistaa tuon perimän vaikutusta: uudelleen avioituneiden luulisi oppineen välttämään sudenkuoppia, mutta eronneiden hakemien avioerojen osuus ei ole pienempi kuin ensi kertaa avioituneilla (Tilastokeskus). Eli jokin ihmisissä itsessään altistaa avioerolle, eikä riskiä voi tietoisesti ehkä vähentää.
Olemmeko geeniemme orjia kirjoitti:
Eronneiden oma arviointi eron syistä on ongelmallinen, koska itsearviointi on erittäin helposti vääristynyt tapa hankkia tietoa, jopa itselleen valehteluun asti.
Erinäisiä tutkimuksia on tehty aiheesta, ja etsitty selittäviä tekijöitä. Vuonna 2017, Virginia Commonwealth University ja Lundin yliopisto julkaisivat tutkimuksen, jossa saatiin yllättävä tulos: adoptiolasten eroamisalttius myöhemmällä aikuisiällä oli enemmän riippuvainen biologisten vanhempien perimästä eikä kasvattiperheen ominaisuuksista.
Toinen tutkimus ehkä vahvistaa tuon perimän vaikutusta: uudelleen avioituneiden luulisi oppineen välttämään sudenkuoppia, mutta eronneiden hakemien avioerojen osuus ei ole pienempi kuin ensi kertaa avioituneilla (Tilastokeskus). Eli jokin ihmisissä itsessään altistaa avioerolle, eikä riskiä voi tietoisesti ehkä vähentää.
Perimä plus ympäristö vaikuttaa. Siksi valinnassa tulee olla harkitseva. Usein varsinkin ns sarjaeroajat painottavat huuman merkitystä aivan liikaa. Realismi täysin kateissa. Lisäksi usein voimakas itsepetos ja tosiasioiden vääristely oman mielen tasapainon ylläpitämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Ilman muuta. Mutta jos ihminen sanoo että työtä ja tahtotilaa ei pidä hyvässä parisuhteessa olla millään tavalla niin metsään menee sellainen. Aina.
Kertoo ehkä pitkään päällä olleesta läheisriippuvuudesta josta pyritty ulos ja ns.näkyväksi. täysin epäonnistuneella terapialla.
Sitten kuvitellaan että hyvä parisuhde on pelkkää huumaa ja paetaan heti kun huuma haihtuu miten aina käy.
Täällä on useammassakin kommentissa puhuttu ihmisistä jotka ei kestä alkuhuuman häviämistä. Mutta miten se AVIOeroon liittyy? Eikö alkuhuuman ajatella yleensä kestävän muutamista kuukausista pariin vuoteen, harva siinä ajassa vielä naimisiin ehtii, lapsista nyt puhumattakaan. Ne alkuhuuman perässä laukkaajat vaihtaa max 1-2 v seurustelusuhteesta toiseen. Avioerojen syyt on yleensä muualla, useimmat on asuneet jo vuosia yhdessä ennen avioliittoa ja suhde on arkipäivästynyt jo ennen sormuksia.
Moneen kertaan vaihtamalla jää luu käteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Ilman muuta. Mutta jos ihminen sanoo että työtä ja tahtotilaa ei pidä hyvässä parisuhteessa olla millään tavalla niin metsään menee sellainen. Aina.
Kertoo ehkä pitkään päällä olleesta läheisriippuvuudesta josta pyritty ulos ja ns.näkyväksi. täysin epäonnistuneella terapialla.
Sitten kuvitellaan että hyvä parisuhde on pelkkää huumaa ja paetaan heti kun huuma haihtuu miten aina käy.
Täällä on useammassakin kommentissa puhuttu ihmisistä jotka ei kestä alkuhuuman häviämistä. Mutta miten se AVIOeroon liittyy? Eikö alkuhuuman ajatella yleensä kestävän muutamista kuukausista pariin vuoteen, harva siinä ajassa vielä naimisiin ehtii, lapsista nyt puhumattakaan. Ne alkuhuuman perässä laukkaajat vaihtaa max 1-2 v seurustelusuhteesta toiseen. Avioerojen syyt on yleensä muualla, useimmat on asuneet jo vuosia yhdessä ennen avioliittoa ja suhde on arkipäivästynyt jo ennen sormuksia.
Kun sitä arkea ei kestetä silloin jos ei ole lähdetty rehelliseltä pohjalta alunperinkään suhteeseen joka sitten johtanut avioliittoon ja lasten tekoon. Sitten erotaan ja vaihdetaan uuteen. Nämä epärehelliset parisuhteiden ikiliikkujat eivät vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Ilman muuta. Mutta jos ihminen sanoo että työtä ja tahtotilaa ei pidä hyvässä parisuhteessa olla millään tavalla niin metsään menee sellainen. Aina.
Kertoo ehkä pitkään päällä olleesta läheisriippuvuudesta josta pyritty ulos ja ns.näkyväksi. täysin epäonnistuneella terapialla.
Sitten kuvitellaan että hyvä parisuhde on pelkkää huumaa ja paetaan heti kun huuma haihtuu miten aina käy.
Täällä on useammassakin kommentissa puhuttu ihmisistä jotka ei kestä alkuhuuman häviämistä. Mutta miten se AVIOeroon liittyy? Eikö alkuhuuman ajatella yleensä kestävän muutamista kuukausista pariin vuoteen, harva siinä ajassa vielä naimisiin ehtii, lapsista nyt puhumattakaan. Ne alkuhuuman perässä laukkaajat vaihtaa max 1-2 v seurustelusuhteesta toiseen. Avioerojen syyt on yleensä muualla, useimmat on asuneet jo vuosia yhdessä ennen avioliittoa ja suhde on arkipäivästynyt jo ennen sormuksia.
Kun sitä arkea ei kestetä silloin jos ei ole lähdetty rehelliseltä pohjalta alunperinkään suhteeseen joka sitten johtanut avioliittoon ja lasten tekoon. Sitten erotaan ja vaihdetaan uuteen. Nämä epärehelliset parisuhteiden ikiliikkujat eivät vaan osaa.
Epärehellisyys taas on ihan eri asia kuin alkuhuuman haihtuminen. Jos pitää epärehellisyyttä eron syynä, niin sitten kannattaa sanoa niin eikä höpistä jostain huumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Ilman muuta. Mutta jos ihminen sanoo että työtä ja tahtotilaa ei pidä hyvässä parisuhteessa olla millään tavalla niin metsään menee sellainen. Aina.
Kertoo ehkä pitkään päällä olleesta läheisriippuvuudesta josta pyritty ulos ja ns.näkyväksi. täysin epäonnistuneella terapialla.
Sitten kuvitellaan että hyvä parisuhde on pelkkää huumaa ja paetaan heti kun huuma haihtuu miten aina käy.
Täällä on useammassakin kommentissa puhuttu ihmisistä jotka ei kestä alkuhuuman häviämistä. Mutta miten se AVIOeroon liittyy? Eikö alkuhuuman ajatella yleensä kestävän muutamista kuukausista pariin vuoteen, harva siinä ajassa vielä naimisiin ehtii, lapsista nyt puhumattakaan. Ne alkuhuuman perässä laukkaajat vaihtaa max 1-2 v seurustelusuhteesta toiseen. Avioerojen syyt on yleensä muualla, useimmat on asuneet jo vuosia yhdessä ennen avioliittoa ja suhde on arkipäivästynyt jo ennen sormuksia.
Kun sitä arkea ei kestetä silloin jos ei ole lähdetty rehelliseltä pohjalta alunperinkään suhteeseen joka sitten johtanut avioliittoon ja lasten tekoon. Sitten erotaan ja vaihdetaan uuteen. Nämä epärehelliset parisuhteiden ikiliikkujat eivät vaan osaa.
Epärehellisyys taas on ihan eri asia kuin alkuhuuman haihtuminen. Jos pitää epärehellisyyttä eron syynä, niin sitten kannattaa sanoa niin eikä höpistä jostain huumasta.
Epärehellinen ihminen voi aluksi olla uskollinen mutta esittää valheellisesti vuosia muuta mitä on. Sitten vielä lopuksi uskottomuus päälle. Monessa suhteessa peräkkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että puolisolla ei voi vaatia että hän tekee sinut onnelliseksi. Ja että itse pitää tehdä itsensä onnelliseksi hmm 🤔 jos oikein tarkkoja ollaan kun kumppani ottaakin onnen omiin käsiinsä ei toinen sitä kestä. Ihmisten arvot asioista ja muka viisaudet huvittaa. Ja muka mihinkään ei tarvitse suostua jos ei huvita edes parisuhteessa haha 😂 niin.. nämä on ne oikeat syyt mitkä johtaa eroon. Se että ei ymmärrä omaa vastuuta toisen onnen mahdollistajana ja tukijana ja siinä vaaditaan myös omaa tahtoa olla onnellinen.
Pitkä parisuhde vaatii onnistuakseen välillä työtä ja tahtotilaa. Joka nuo kaksi asiaa kieltää kiertää eripituisia suhteita läpi elämänsä ja aina pakenee koska ei pysty kohtaamaan itseään.
Eli toisaalta alistuu toisen ns onnen mahdollistajaksi (läheisriippuvuuden piirre) ja toisaalta yli-itsenäiseksi oman onnen tavoittelijaksi (välttelevä kiintymyssuhdetyyli narsistisilla piirteillä)
Tuollainen tapaus on usein niin toksinen cocktail että ei ole kelvollinen kenellekään pidemmän päälle.
Mutta joskus voi tulla siihen lopputulokseen, ettei sitä tahtotilaa kannata käyttää loputtomiin väärän ihmisen kanssa suhteessa roikkumiseen. Joskus pitää myöntää virheensä ja päästää irti.
-eri
Ilman muuta. Mutta jos ihminen sanoo että työtä ja tahtotilaa ei pidä hyvässä parisuhteessa olla millään tavalla niin metsään menee sellainen. Aina.
Kertoo ehkä pitkään päällä olleesta läheisriippuvuudesta josta pyritty ulos ja ns.näkyväksi. täysin epäonnistuneella terapialla.
Sitten kuvitellaan että hyvä parisuhde on pelkkää huumaa ja paetaan heti kun huuma haihtuu miten aina käy.
Täällä on useammassakin kommentissa puhuttu ihmisistä jotka ei kestä alkuhuuman häviämistä. Mutta miten se AVIOeroon liittyy? Eikö alkuhuuman ajatella yleensä kestävän muutamista kuukausista pariin vuoteen, harva siinä ajassa vielä naimisiin ehtii, lapsista nyt puhumattakaan. Ne alkuhuuman perässä laukkaajat vaihtaa max 1-2 v seurustelusuhteesta toiseen. Avioerojen syyt on yleensä muualla, useimmat on asuneet jo vuosia yhdessä ennen avioliittoa ja suhde on arkipäivästynyt jo ennen sormuksia.
Kun sitä arkea ei kestetä silloin jos ei ole lähdetty rehelliseltä pohjalta alunperinkään suhteeseen joka sitten johtanut avioliittoon ja lasten tekoon. Sitten erotaan ja vaihdetaan uuteen. Nämä epärehelliset parisuhteiden ikiliikkujat eivät vaan osaa.
Epärehellisyys taas on ihan eri asia kuin alkuhuuman haihtuminen. Jos pitää epärehellisyyttä eron syynä, niin sitten kannattaa sanoa niin eikä höpistä jostain huumasta.
Epärehellinen ihminen voi aluksi olla uskollinen mutta esittää valheellisesti vuosia muuta mitä on. Sitten vielä lopuksi uskottomuus päälle. Monessa suhteessa peräkkäin.
Nytkö se eron syy siis onkin uskottomuus eikä alkuhuuman loppuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin, koska mies:
-vahtasi puhelintaan sohvan nurkassa kaikki illat
- varmaan oli diagnosoimaton ADD, koska aloitekyky oli olematon, kaikki aina hukassa, arjen pyörityksestä ei ymmärtänyt mitään, lasten kasvatuksesta ei ymmärtänyt mitään. Kävi töissä ja teki teknisiä talonhoitotöitä.
Erosin, koska minä:
-yritin muuttaa miestäni olemaan minulle mieluisampi osallistuva kumppani.
- en ymmärtänyt hänen aloitekyvyttömyyttään ja oman ajan kaipuuta.
-nalkutin ja haukuin.
Vierailija kirjoitti:
Olemmeko geeniemme orjia kirjoitti:
Eronneiden oma arviointi eron syistä on ongelmallinen, koska itsearviointi on erittäin helposti vääristynyt tapa hankkia tietoa, jopa itselleen valehteluun asti.
Erinäisiä tutkimuksia on tehty aiheesta, ja etsitty selittäviä tekijöitä. Vuonna 2017, Virginia Commonwealth University ja Lundin yliopisto julkaisivat tutkimuksen, jossa saatiin yllättävä tulos: adoptiolasten eroamisalttius myöhemmällä aikuisiällä oli enemmän riippuvainen biologisten vanhempien perimästä eikä kasvattiperheen ominaisuuksista.
Toinen tutkimus ehkä vahvistaa tuon perimän vaikutusta: uudelleen avioituneiden luulisi oppineen välttämään sudenkuoppia, mutta eronneiden hakemien avioerojen osuus ei ole pienempi kuin ensi kertaa avioituneilla (Tilastokeskus). Eli jokin ihmisissä itsessään altistaa avioerolle, eikä riskiä voi tietoisesti ehkä vähentää.
Perimä plus ympäristö vaikuttaa. Siksi valinnassa tulee olla harkitseva. Usein varsinkin ns sarjaeroajat painottavat huuman merkitystä aivan liikaa. Realismi täysin kateissa. Lisäksi usein voimakas itsepetos ja tosiasioiden vääristely oman mielen tasapainon ylläpitämiseksi.
Teot merkitsevät niin paljon enemmän kuin sanat.
Kaikki elämän tukipilarit alkoivat pettää. Työkyky, lapsilla ongelmia, talous, avioliitto, lopulta oma pää. Näin, että se parisuhdepilari ei tule ainakaan lähitulevaisuudessa korjaantumaan sellaiseksi, että siitä olisi enemmän tukea kuin rasitetta. Lopulta ajauduin itsetuhoiseksi ja heräsin siihen, että jotain on pakko tehdä jos en halua lasten jäävän kokonaan ilman toista vanhempaa. Oli pakko pelastautua.
Jos pois suljetaan väkivalta ja alkoholi ongelmat. Väitän että suurin osa eroista johtuu kommunikaatio ongelmista. Ei osata sanoittaa tarpeeksi selvästi mitä haluaa vaan olettaa toisen ymmärtävän miksi mököttää ym. Parisuhteessa on aina asioita mitä on vaikea ottaa esille kun pelkää toisen reaktiota. Lopulta se asian esille ottaminen on paljon pienempi paha kuin asian hautominen. Siitä asioiden hautomisesta seuraa vain pahan kierre jossa asioista kasvaa liian isoja. Sitten erotaan kun suhde on kylmä ja kipinä hukassa.
Harkinta ajalla kirjoitti:
Jos pois suljetaan väkivalta ja alkoholi ongelmat. Väitän että suurin osa eroista johtuu kommunikaatio ongelmista. Ei osata sanoittaa tarpeeksi selvästi mitä haluaa vaan olettaa toisen ymmärtävän miksi mököttää ym. Parisuhteessa on aina asioita mitä on vaikea ottaa esille kun pelkää toisen reaktiota. Lopulta se asian esille ottaminen on paljon pienempi paha kuin asian hautominen. Siitä asioiden hautomisesta seuraa vain pahan kierre jossa asioista kasvaa liian isoja. Sitten erotaan kun suhde on kylmä ja kipinä hukassa.
Ja osin tämän kommunikaatio-ongelmankin taustalla on se, että on jo alunperin päädytty yhteen väärän ihmisen kanssa. Tahtoa kohdata ja selvittää hankalat asiat löytyy helpommin, jos pohjalla on syvää rakkautta. Aika monista avioliitoista tämä uupuu ja kun (lapsiperhe)arki kuormittaa kuluvat muut tunteet nopeasti loppuun, eikä halua korjaustoimille tai suhteen jatkamiselle enää jossain kohdin ole.
Vaimoni petti minua kahden miehen kanssa. Sain tietää kun baarissa viereisen pöydän tuntemattomat tyypit naureskelivat asialle kovaan ääneen.
Olen. Kyse ei ollut mistään yksittäisestä teosta tai tekemättä jättämisestä, vaan siitä että olin alunperinkin lyöttäytynyt yhteen väärän ihmisen kanssa. Eikä se ole minusta muutenkaan mikään kestävä ratkaisu, että ihminen lähtee eron pelossa muokkaamaan itsestään jotain ihan muuta kuin on.