Miksi teille tuli avioero?

Jarkkopirkko kirjoitti:

Minä ja Pirkkojarkko olimme olleet jo 52 vuotta yhdessä kunnes viime syksynä meille tuli pientä riitaa siitä kumpi meistä rikkoi liekinheittimemme. Minä tietenkin syytin Pirkkojarkkoa ja Pirkkojarkko syytti minua. Silloin Marjapentti saapui päivittäiselle päiväkahveillemme. Hän sanoi olevansa minun puolellani ja Pirkkojarkko kehtasi syyttää minua pettäneen häntä Marjapentin kanssa. Päätimme erota eikä kumpikaan kadu päätöstämme näin jälkikäteen.  Lopuksi selvisi että liekinheittimen oli rikkonut meidän lemmikki hamsterimme Tipu. Emme kuitenkaan jaksaneet enään palata yhteen. Elämä sinkkuna Tipun kanssa on kyllä nastaa. Ostimme Tipun kanssa uuden liekinheittimen ja sovimme että jos hän vielä rikkoo sen hän maksaa uudesta.

On sulla vaikeaa kohdata asioita 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

osa 1

Mulla oli vuosikausia gramman päässä ero puolisosta.

Toinen mielestä puoliso kävi vain ansiotöissä, toi palkan kotiin eikä osallistunut tarpeeksi kotitöihin tai kahden äärimmäisen hankalan lapsen hoitamiseen. Muutoin kuin järjesti viranomaisten kanssa terapiat ja tappelin Kelan kanssa hoitotuet.

Toisen mielestä puoliso oli koko ajan hyperväsynyt, hypervoipunut, erosi työpaikaltaan ahdistuksen takia kun lapset olivat pieniä ja pyrki takaisin opiskelemaan, vaikka rahasta uhkasi tulla välitön pula. Lisäksi alkoholisoitui.

Mua itseäni pidätteli eroamasta vain ja ainoastaan "lasten etu". Eli ajatus siitä, että lapset kärsisivät kaiken muun lisäksi tulevasta kahden kodin rumbasta ja myöhäisemmästä katkeruudesta. (Lasten omien kaverien vanhemmista ehkä 75% oli eronnut tai erosi.) Meidän poika sanoi n 12-vuotiaana että hänen kaikkien kavereiden vanhemmat ovat eronneet.

No, nyt lapset ovat vuosia asuneet omillaan ja ovat olosuhteisiin nähden pärjänneet hyvin, paitsi tytär on eroamassa (vaikka ei lapsia). Ero johtuu mielestäni samasta syystä kuin omassa ympäristössä tapahtui 10-20 vuotta sitten: PK-seudulla eläminen, asuminen, tekeminen, arjen pyörittäminen on hyvin monille ylivoimaista. Ellei itsellä ole varakkaat vanhemmat, hyvä tukiverkosto, itse tarpeeksi nokkela tai hyväonninen (siis perimä) jne tms, niin eroaminen on todennäköistä. Ei siihen tarvita mitään dramaattista tai eroottista syytä. 

Asun edelleen puolison kanssa. Ehkä vältyimme eroamiselta, koska "vaistosimme" että myöhemmin tulemme olemaan asiasta tyytyväisiä. Kun lapset muuttivat pois kotoa, niin häivyimme heti pois PK-seudulta. Ei olisi ollut varaa asua ja elää siellä. Eikä hermo olisi kestänyt. PK-seutu on monessa mielessä tuhon oma. Luulen että tytär jää sinne loppuiäkseen ja poika haluaa sieltä nyt jo pois vaikka yliopisto kesken. 

Omituinen tarina. Olit gramman (??) päästä erosta, mutta et kuitenkaan eronnut, mutta kaikki muut erosivat. Erojen syynä PK-seutu. Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

erotetut ikuisuuteen kirjoitti:

Kun kerran puin myös itselleni päättyneitä naissuhteitani. Huomasin vain nämä asiat tärkeimmiksi syiksi: liian paljon töitä, liian paljon lapsia, liian vähän vaimoa, liian vähän rakkautta. Mä voisin ne todeta itselläni päällimmäisiksi asioiksi. Mä en voi syyttää ketään kun huomasin, että 7030pros. tapahtuneista syistä menee omaan piikkiin. Olin liian paljon töissä ja oma kuormitus kasvoi ja kiihtyi kiihtymistään: en jaksanut panostaa kaikkeen enää täysillä. En tiedä muista mutta luulen en ole ainoa näin eronnut. Kun ihminen romahtaa ja jää yksin niin. Kaikki hajoaa..

Copypastetit sitten Kape Aihisen jutusta näitä. Just joo

Ei, vaan olen Kape A.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

osa 1

Mulla oli vuosikausia gramman päässä ero puolisosta.

Toinen mielestä puoliso kävi vain ansiotöissä, toi palkan kotiin eikä osallistunut tarpeeksi kotitöihin tai kahden äärimmäisen hankalan lapsen hoitamiseen. Muutoin kuin järjesti viranomaisten kanssa terapiat ja tappelin Kelan kanssa hoitotuet.

Toisen mielestä puoliso oli koko ajan hyperväsynyt, hypervoipunut, erosi työpaikaltaan ahdistuksen takia kun lapset olivat pieniä ja pyrki takaisin opiskelemaan, vaikka rahasta uhkasi tulla välitön pula. Lisäksi alkoholisoitui.

Mua itseäni pidätteli eroamasta vain ja ainoastaan "lasten etu". Eli ajatus siitä, että lapset kärsisivät kaiken muun lisäksi tulevasta kahden kodin rumbasta ja myöhäisemmästä katkeruudesta. (Lasten omien kaverien vanhemmista ehkä 75% oli eronnut tai erosi.) Meidän poika sanoi n 12-vuotiaana että hänen kaikkien kavereiden vanhemmat ovat eronneet.

No, nyt lapset ovat vuosia asuneet omillaan ja ovat olosuhteisiin nähden pärjänneet hyvin, paitsi tytär on eroamassa (vaikka ei lapsia). Ero johtuu mielestäni samasta syystä kuin omassa ympäristössä tapahtui 10-20 vuotta sitten: PK-seudulla eläminen, asuminen, tekeminen, arjen pyörittäminen on hyvin monille ylivoimaista. Ellei itsellä ole varakkaat vanhemmat, hyvä tukiverkosto, itse tarpeeksi nokkela tai hyväonninen (siis perimä) jne tms, niin eroaminen on todennäköistä. Ei siihen tarvita mitään dramaattista tai eroottista syytä. 

Asun edelleen puolison kanssa. Ehkä vältyimme eroamiselta, koska "vaistosimme" että myöhemmin tulemme olemaan asiasta tyytyväisiä. Kun lapset muuttivat pois kotoa, niin häivyimme heti pois PK-seudulta. Ei olisi ollut varaa asua ja elää siellä. Eikä hermo olisi kestänyt. PK-seutu on monessa mielessä tuhon oma. Luulen että tytär jää sinne loppuiäkseen ja poika haluaa sieltä nyt jo pois vaikka yliopisto kesken. 

Omituinen tarina. Olit gramman (??) päästä erosta, mutta et kuitenkaan eronnut, mutta kaikki muut erosivat. Erojen syynä PK-seutu. Jepjep.

Tarinassa oli erinomaisia havaintoja ajastamme ja yhteiskunnasta. Siinä on monelle höyrypäälle ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä tullut avioeroa, mutta syitä kyllä olisi. Mies on äkkipikainen, eikä pysty kommunikoimaan mistään hänelle hankalasta asiasta. Ei tunne myöskään minkäänlaista empatiaa, jos minulla on vaikeaa, vaan uhriutuu itse ja pakenee paikalta. Salaa asioita ja on jäänyt valehtelemisestakin kiinni.

Kääntöpuolena on mielellään perheelleen ruokaa laittava, fyysiisestä läheisyydesta pitävä mies. Vietetään aika paljon aikaa yhdessä.

Argumentteja on siis puolesta ja vastaan. Ennakoimattomuus tuo kuitenkin parisuhteeseen turvattomuutta.

Tää ois voinut olla mun kirjoittama, olen ihan täsmälleen samanlaisessa tilanteessa. Tosi rankkaa, enkä ymmärrä miksi jatkan. Joka kuukausi menee ainakin viikon verran päiviä hukkaan miehen raivoamiseen ja mököttämiseen.

Ihmettelen täällä näiden viiltävän tarkkojen analyysintekijöiden sielunelämää ja ylipäätään ihmisten oletusta, että yhdessä täytyy pysyä vaikka mitä tapahtuisi. Olen sitä mieltä, että ihminen saa erota jos siltä tuntuu, ja nämä erot menevät aina naisten piikkiin vaikka se voisi olla fiksuinta mitä he tekevät. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen täällä näiden viiltävän tarkkojen analyysintekijöiden sielunelämää ja ylipäätään ihmisten oletusta, että yhdessä täytyy pysyä vaikka mitä tapahtuisi. Olen sitä mieltä, että ihminen saa erota jos siltä tuntuu, ja nämä erot menevät aina naisten piikkiin vaikka se voisi olla fiksuinta mitä he tekevät. 

Missä täällä on oletettu että yhdessä on pysyttävä vaikka mitä tapahtuisi? Annatko suoran sitaatin ketjusta tuosta väitteestä. Kiitos.

P.s. Retoriikkaasi ei vaan pure tällä sivustolla joka on vapaa.

Vähän klisee mutta kuudentoistavuoden jälkeen rakkaus vaan hiipui ja välit kiristyivät. Sitä kesti aikansa ja niin päätettiin erota. Välit paranivat melko nopeasti eron jälkeen. ja 16v suhde muuttui kaveruudeksi. Asutaan eri kaupungeissa ja lapsen sekä kaikien muiden asioiden kanssa voidaan asiat sopia ilman draamaa. Lapsi asuu vaimon kanssa. Homma toimii hyvin . Kaikki eroon liittyvät asiat on sovittu . Jos olisi vaan väkisin jatkettu olisi asiat varmaankin aivat eri tolalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen täällä näiden viiltävän tarkkojen analyysintekijöiden sielunelämää ja ylipäätään ihmisten oletusta, että yhdessä täytyy pysyä vaikka mitä tapahtuisi. Olen sitä mieltä, että ihminen saa erota jos siltä tuntuu, ja nämä erot menevät aina naisten piikkiin vaikka se voisi olla fiksuinta mitä he tekevät. 

Missä täällä on oletettu että yhdessä on pysyttävä vaikka mitä tapahtuisi? Annatko suoran sitaatin ketjusta tuosta väitteestä. Kiitos.

P.s. Retoriikkaasi ei vaan pure tällä sivustolla joka on vapaa.

Yksi ja sama länkyttäjä taas vauhdissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen täällä näiden viiltävän tarkkojen analyysintekijöiden sielunelämää ja ylipäätään ihmisten oletusta, että yhdessä täytyy pysyä vaikka mitä tapahtuisi. Olen sitä mieltä, että ihminen saa erota jos siltä tuntuu, ja nämä erot menevät aina naisten piikkiin vaikka se voisi olla fiksuinta mitä he tekevät. 

Missä täällä on oletettu että yhdessä on pysyttävä vaikka mitä tapahtuisi? Annatko suoran sitaatin ketjusta tuosta väitteestä. Kiitos.

P.s. Retoriikkaasi ei vaan pure tällä sivustolla joka on vapaa.

Yksi ja sama länkyttäjä taas vauhdissa. 

Sitten kun pyydetään perusteita esitetylle väitteelle niin alkaakin kiukuttelu.

Se on väitteen esittäjän omassa päässään pauhaava ajatus että täällä olisi parvena sanottu tuo väite. Ei ole. Kannttaisi varmasti mennä peilin eteen ja kysyä itseltään että miksi trigerroidun tästä palstan valtaosin asiallista keskustelua sisältävästä ketjusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen täällä näiden viiltävän tarkkojen analyysintekijöiden sielunelämää ja ylipäätään ihmisten oletusta, että yhdessä täytyy pysyä vaikka mitä tapahtuisi. Olen sitä mieltä, että ihminen saa erota jos siltä tuntuu, ja nämä erot menevät aina naisten piikkiin vaikka se voisi olla fiksuinta mitä he tekevät. 

Missä täällä on oletettu että yhdessä on pysyttävä vaikka mitä tapahtuisi? Annatko suoran sitaatin ketjusta tuosta väitteestä. Kiitos.

P.s. Retoriikkaasi ei vaan pure tällä sivustolla joka on vapaa.

Yksi ja sama länkyttäjä taas vauhdissa. 

Vanhassa kiinalaisessa sananlaskussa puhutaan siitä kun syytät muita niin useampi sormi syyttää sinua itseäsi. Hyvä ja osuva sanalasku tuo on:

Kenenkään ei pitäisi muuttua missään suhteessa / avioliitossa naiseen tai mieheen oli asiat joista voi toisen kanssa keskustella mutta muistakaan älkää tehkööt sitä että toinen osapuoli muokkaa itselleensä sopivan persoonan. Niin ja riitaan tarvitaan kaksi.

Tyhmä. 

Kirjoituksessa listattiin monta syytä sille miksi erityisesti PK-seudulla eläminen on kovaa jos pitää (itse) maksaa asuminen, liikkuminen, ruoka. Muualla helpompaa. Tosin ymmärrän kommenttisi jos itse asut PK-seudulla ja eronnut/eroamassa. Tai jos olet vain ollut onnekas (pappa betalade, hyvät geenit tms) 

JosNyt kirjoitti:

Kenenkään ei pitäisi muuttua missään suhteessa / avioliitossa naiseen tai mieheen oli asiat joista voi toisen kanssa keskustella mutta muistakaan älkää tehkööt sitä että toinen osapuoli muokkaa itselleensä sopivan persoonan. Niin ja riitaan tarvitaan kaksi.

Oikeassa olet muokkaamisen suhteen. Kenenkään ei pidä alkaa muokkaamaan toista.

Ongelma syntyy jos toinen osapuoli onkin omien käsittelemättömien traumojensa vuoksi sellainen joka muokkaa itse itseään sellaiseksi mitä olettaa toisen haluavan. Se on pitkän päälle aikapommi.

Tuollainen itsensä muokkaaminen käy sille muokkaajalle ajan oloon sietämättömäksi ja kun tietty raja on ylitetty hänen päässään niin alkaakin kaltoinkohtelu, henkinen väkivalta, pettäminen jnejne. Tällöin tuo riitaan vaaditaan aina kaksi väite ei enää päde koska riidat ja ongelmat aiheutuvat tuon itsensä muokkaajaan omasta kriisistä.

Löysin puolta nuoremman

Vierailija kirjoitti:

Löysin puolta nuoremman

So? Jättää sut kun löytää itse puolta nuoremman🤣

Mies: itsekäs, ei kykene kasvamaan, juo, valehtelee, pelaa aikaa ja pimittää asioita, kuvittelee pitävänsä toista nöyryytettävänä

Ei kauaa, tulee yllätymään kun joutuukin vastuuseen todisteiden iskiessä silmille!

Omasta mielestäni tein kaikkeni liiton eteen, hoidin lapset ja kodin yksin enkä koskaan vaatinut toista osallistumaan mihinkään, toinen osapuoli meni ja tuli niinkuin halusi. Minulla ei ollut omaa vapaa aikaa ollenkaan enkä sitä edes halunnut, ainoa asia mitä aina pyysin oli saada joskus nukkua kunnolla. 25v avioliitossa ja itse hain eroa kun paljastui, että toisella oli suhde. Nykyään tämä exä pyrkii tulemaan takaisin ja sanoo tehneensä virheen ja että edelleen rakastaa minua. Tärkeimmät asiat ovat toisen ihmisen huomioon ottaminen ja kunnioitus ja kun ne ovat kunnossa niin suhde toimii. Itse en enään koskaan halua naimisiin

Käyttäjä43350 kirjoitti:

Omasta mielestäni tein kaikkeni liiton eteen, hoidin lapset ja kodin yksin enkä koskaan vaatinut toista osallistumaan mihinkään, toinen osapuoli meni ja tuli niinkuin halusi. Minulla ei ollut omaa vapaa aikaa ollenkaan enkä sitä edes halunnut, ainoa asia mitä aina pyysin oli saada joskus nukkua kunnolla. 25v avioliitossa ja itse hain eroa kun paljastui, että toisella oli suhde. Nykyään tämä exä pyrkii tulemaan takaisin ja sanoo tehneensä virheen ja että edelleen rakastaa minua. Tärkeimmät asiat ovat toisen ihmisen huomioon ottaminen ja kunnioitus ja kun ne ovat kunnossa niin suhde toimii. Itse en enään koskaan halua naimisiin

Hyvä tarinointi

Vierailija kirjoitti:

Puolison vapaamatkustajuus. Ei huvittanut mennä kauppaan, joten hän ei mennyt. Ei huvittanut siivota, joten ei siivonnut. Ei huvittanut viedä lapsia harrastuksiin, joten ei vienyt. Minä vaikka keskeytin ruuanlaiton ja kävin viemässä ja hakemassa.

Lisäksi alituinen marina ruuasta. Jos oli makaronilaatikko, kysyi, miksen voi tehdä vaikka lasagnea. Jos olin käynyt 500 eurolla jo siinä kuussa kaupassa ja joutunut ostamaan halvempaa, kauhea huuto siitä, miksi olen taas raahannut jotain halpiskahvia. Jos vastasin, että ei riitä minun palkka muuhun, koska olen kuukauden sisällä ostanut niin paljon ruokaa, hän haukkui, etten osaa käyttää rahaa.

Jos sanoin vastaan tai pyysin, että jaetaan kotityöt, hän syytti nalkuttamisesta. Silloin tällöin jopa suuttui ja lähti ajelemaan autolla suutuspäissään. Mikään ei ikinä muuttunut.

Minussakin oli vikaa. Riitojen pelossa alustuin. Olisi pitänyt olla jämäkämpi ja vaatia, että kotityöt tasan. Olisi pitänyt vaatia molempien käyttävän yhtä paljon rahaa kotitalouteen. Pelkäsin yhteenottoja, koska hän oli aika pelottava suuttuessaan. En halunnut, että alan itkeä lasten nähden enkä halunnut, että he saavat isästään hirviömäisen kuvan. Lapset ei koskaan tienneet, millaista on piilossa oleva taloudellinen hyväksikäyttö meidän perheessä. Eivät he ymmärtäneet sitäkään, miten kurjalta minusta tuntui, että pikku hiljaa minut oli pakotettu tekemään kaikki kotityöt. Toki lapset myös osallistuivat ikätasonsa mukaisesti.

En ikinä mene enää naimisiin. Minulla on vapaus, josta en luovu.

Aivan kuin minun tarinani. Lisään vielä kuvioon rajattoman anopin, joka puuttui kaikkiin asioihimme, saattoi koska hyvänsä ilmaantui meille omilla avaimillaan (puolison mielestä oli niin näppärää, että vara-avaimet on nimenomaan hänen äidillään) ja haukkui minua joka välissä kaikin tavoin.

Onneksi sain lopulta jostain kaivettua rohkeuden ja jaksamisen erota. Ex-anoppi tietysti haukkui minut maan rakoon kaikille tutuilleen, mutta ihan sama. Elän vihdoin onnellista elämää lasteni kanssa eikä minua käytetä taloudellisesti hyväksi. Hyvän miehen löysin pari vuotta eron jälkeen, mikä exää kismittää, mutta etänä mennään uuden miehen kanssa. Kiitos ei, en halua enää koskaan saman katon alle saati naimisiin.