Lue keskustelun säännöt.
Miksi teille tuli avioero?
Tavoitteeni on pitkä, jopa elinikäinen liitto toisen ihmisen kanssa. Haluan tutustua niihin mahdollisiin sudenkuoppiin ja ongelmiin mihin liitto voi kaatua jos on kaatuakseen. On varmasti paljon syitä joille ei mitään voi, mutta uskon että on myös sellaisia joita voi ehkäistä etukäteen. Ajatteletko itse, että olisit voinut tehdä jotain eron estääksesi jos olisit ryhtynyt toimenpiteisiin tarpeeksi aikaisin vai oliko ero väistämätön? Kerro myös minkä ikäisenä erosit ja kuinka pitkän liiton jälkeen. Kiitos vastauksista :)
Kommentit (1765)
1381/1765
|
05.03.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Löysin nuoremman ja puolet köykäsemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-mies löysi uuden naisen 52-vuotiaana, silleen perinteisesti itseään puolet nuoremman. Otti ja lähti, olivat salaa olleet kimpassa jo muutaman vuoden. Yhteistä liittoa oli takana silloin 24 vuotta. Erosta ilmoitti tekstiviestillä ja laittoi perään lakimiehen yhteystiedot. Yhteisen sijoitustilin oli putsannut pohjia myöten ja oman puolikkaansa asunnosta antanut vakuudeksi uuteen asuntolainaan uuden vaimonsa kanssa. Noita on nyt kohta 4 vuotta lakituvassa selvitelty ja tappiolle jään varmaankin minä, sen verran hyvin oli ex juristinsa kanssa asiat pohjustanut ja mulla on terveys romahtanut enkä jaksa enää tuota showta. Mitä pitempään se jatkuu sitä kauemmin mun elämässä pysyy väkeä, jota en siellä kaipaa, ja sitä huonompaan kuntoon menen.
Hu huh huh huh. Järkky tarina.
Tällä aina kirjoitellaan, ettei mies saa nuorempaa.
Asia ei päde ollenkaan kaikkiin, osa saa. Hirmuisesti merkitsee se, kuinka hyvässä kunnossa mies ja asiat ovat. Kyllä naisetkin osaavat laskea, jos tuossa 26 vuoden iässä, ei tarvi alkaa keksimään pyörää uudelleen. Vaan pääsee nauttimaan myös miehen taloudellisista hedelmistä, niin kyllä se elämää helpottaa.
Samoin mieskin kyllä nuortuu, helposti, testosteroni ja endorfiini tasot nousee, ja lenkit ja kuntoilu tms alkaa maistumaan, kunhan nainenkin on edes jossainmäärin kuntoilija.
Parhaimmillaan nuoreen naiseen vaihtaminen, merkitsee uutta elämää. Mahdollisuutta lisääntyä, elää vitaalisesti. Nauttia elämästä. Tälläkin on iso arvo. Eikä tämä tarkoita sitä, että eroa pitäisi tehdä, mitenkään dramaattisesti, vaan hyvät välit, ja hyvät käytännöt, pitäisi pitää exään, kaikkiin osapuoliin.
Tuohan on hyvä niiden edellisen liiton lapsille. Äitipuoli on saman ikäinen mitä miehen lapset, jaksaa sitten mummopuoli hoitaa miehen lapsenlapsia viikonloppuisin ja loma-aikoina. Sitten, kun äitipuoli saa omia lapsia, on miehen lapsenlapsista niille seuraa. Vauva tykkää ja sosiaalistuu, kun sisarpuolet on usein yökylässä. Vanha mies ei enää pieniä lapsia jaksa, mutta nuori mummopuoli jaksaa. Puistossakin lapset huutelevat "mummo, mummo" ja muut katsovat kateellisena, miten mummo näyttää nuorelta.
Noh kun selvisi että mies oli pidempään pettänyt työmatkoilla. Ei edes mitenkään nuoremman kanssa kun oltiin vasta kolmekymppisiä silloin. Lapset oli ihan pieniä. Muutin lasten kanssa aika lailla samantien pois.
miehelle selvisi, että minulla on ollut muutamasata kumppania ennen häntä. ja oma äitikin piruilee nyt jatkuvasti, että olisi pitänyt mennä naimisiin alle kolmekymppisenä ja saada lapsia ja pysyvä perhe. alkaa vaihtoehdot olemaan sellaiset, että ostan koiran ja kuolen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mentiin yhteen siksi että piti olla joku, ja pelättiin kai jäävämme yksin muuten. 7v se kesti. Oli pakko lähteä, kun puolisosta ei saanut mitään tukea mihinkään, vaan puhuin lähinnä seinille. Hermot paloi ja melkein löin häntä. Sellaisessa suhteessa ei ole kummankaan hyvä olla.
Erottiin, minä etsin itseäni reilun vuoden ennen kuin aloin edes miettimään deittailua. Exällä oli uusi parisuhde kuukauden päästä siitä, kun olin muuttanut pois, ja sai lapsen vuoden kuluttua. Eipä jäänyt haikailemaan "elämänsä rakkautta".
Meillä sama. Alkoi neljäkymppiä lähestyä ja iski yksin jäämisen pelko. Tuli laskettua standardeja ja aloin yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa ei sitä kuuluisaa sielujen sympatiaa tai kipinää oikeastaan ollut. Yhteisiä juttuja oli kyllä ja se tuntui järkevältä, kun oli lasten tekokin mielessä. Järkevyys oli se millä perustelinkin liittoa vuosikaudet, että aikuisten tulee olla järkeviä. Ja tulee painaa villasella erimielisyydet, eri halut, kylmyys ja naljailu. Nimittäin naljailuksihan se meni, kun pikkulapsiarki painoi päälle eikä kumppanista saanut lohtua. Meni hyvin kireiksi välit, silti väen väkisin yritin taas sillä järjellä. Tästä seurasi syvä masennus, jonka luulin johtuvan uupumuksesta. Pidin pienen hermoloman jolloin tajusin etten kaipaa yhtään sitä ihmistä, ainoastaan ehkä joitain niitä järkijuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosimme exän kanssa, koska rakastuin toiseen niin kiihkeän tulisen palavasti, että avioliiton jatkuminen ei ollut enää mitenkään mahdollista. Maksan hintaa siitä vielä nytkin ja tunnen syyllisyyttä lapseni ongelmista.
Pelkään tunteitani nykyään
Hei, sama täällä. Enkä edes saanut sitä johon rakastuin. Tosin tiesin jo erotessa etten tule saamaan.
Mulle on käynyt muutaman kerran niin että rakastun tulisesti. Nyt jo tiedän, että meneillään olevassa parisuhteessa on jotain pahasti pielessä, enkä osaa käsitellä sitä muuten kuin pakenemalla mielikuvitukseen. Koska sellaisia teinimäisiä ihastuksia ne aina on, ja kohdetta en oikeasti edes tunne kunnolla. Mielellään joku saavuttamaton. Joo mäkin pelkään tunteitani nykyään.
Olen veikannut itse samaa, että posketon rakastuminen oli ainakin osittain pakoa omasta murenevasta avioliitosta. Minä kyllä luulin tuntevani kohteen, mutta taisin olla siinäkin väärässä.
No meille on tulossa avioero, koska olen lähdössä tästä liitosta. Syyt:
— Mies ei kommunikoi mistään. Siis ihan oikeasti ei mistään. Pimittää multa asioita järjestelmällisesti alkaen velkomustuomiostaan ja siitä, että meidän perheen yhteiselle Thaimaan matkalle onkin tulossa mukaan hänen serkkupoikansa ja siis ihan samaan asuntoon majoittumaan. Kohteessa sit selviää tääkin asia. Tällaisia vastaavia isompia asioita tapahtuu monta vuodessa.
– Jättää kertomatta, että harrastusryhmä on suunnitellut ja varannut viikonlopun Viroon ja hän on sinne osallistumassa. Kertoo torstaina, kun lähtö on perjantaina klo 13. Tällaisia keskitason pimityksiä tapahtuu kymmeniä vuodessa.
– Unohtaa kertoa, että sai oman alansa palkinnnon. Hän siis "unohtaa" kommunikoida myös hyvät asiat, koska mitäpä niistä vaimolle puhumaan, kun voi kertoa kavereille ja suvulle.
– Vastavuoroisesti ei edellytä minun kertovan mitään. Häntä ei vaan kiinnosta edes isot, koko perheen arkeen merkittävästi vaikuttavat asiat.. Joka kerta kun hänelle puhuu, joutuu toistamaan saman asian ainakin kahdesti ja sanoa kuuluvalla äänellä "kuuletko sä".
Paljon olen anteeksi antanut, mm. sen että sotki omat raha-asiansa ja tuhlasi äitinsä perinnön vuodessa ihan vaan turhuuteen ja lähenteli parasta ystävääni.
Olen väsynyt siihen, että jaan elämäni tuollaisen zombien kanssa. Töitten ja ruoan jälkeen hän menee iltaunille ja herää joskus kasin jälkeen. Täysin poissaoleva ja kännykäänsä syventynyt loppuillan. Ei harrasta MITÄÄN, ei kiinnostu MISTÄÄN. Jos vessan ovi hajoaa, se on rikki siihen asti kunnes minä sen korjaan. Hän on täysin ymmärtämätön ja tietämätön ympäristöstään, eikä piittaa mistään. Olen ollut niin huolissani tuosta aloitekyvyttömyydestä, että olen passittanut hänet täydellisiin muistitesteihin, mutta muistissa ei ole vikaa. Hänellä ei myöskään ole masennusta tai muuta sairautta. Työnsä hoitaa erinomaisesti.
Luultavasti hänellä on jokin neurokirjon poikkeavuus ja traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, sillä hän on aivan eri ihminen töissä ollessaan ja ystäviensä ja sukulaistensa kesken. Äänikin on erilainen ja ilmeet. Kotona vetäytyy täysin kuoreensa, eikä sen läpi pääse kukaan läheinen. Hänellä itsellään ei myöskään ole kiinnostusta minua tai lapsia kohtaan, ei koskaan kysele miten meidän päivä meni. Tai jos joskus – enää hyvin harvoin - aloitan jonkin pienen ja mitättömän keskustelun mistä tahansa aiheesta, hän tuijottaa puhelintaan ja sanoo joo. En oikeasti muista, koska oltaisiin keskustelu vähän enemmän. Ehkä 7 vuotta sitten? Suhteen alussa hän ei ollut ihan tällainen, osittain oli joo, mutta tyhmänä ajattelin, että aikaa myöten kasvamme enemmän yhteen. Hän ei halua erota ja vakuuttaa rakkauttaan koko ajan.
On tosi ikävää, että hän on noin pahasti dissosioitunut ihminen, mutta avioliittoon hänestä ei vaan ole. Voisin ajatella, että hän kykenisi olemaan vuorovaikutteisempi suhteessa, jossa ei asuta yhdessä vaan tavataan suht harvoin, vaikka viikonloppuisin. Toivon hänelle tällaista suhdetta tulevaisuudessa, kun taas itse kaipaan nimenomaan kumppanuutta ja vuorovaikutteisuutta omassa tulevaisuuden ihmissuhteessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin miestä joka keskellä viikkoa oli päissään. Näin hänessä isäni, enkä halunnut sitä mihin oma äitini ajautui. Tiesin, että pystyn parempaan.
Vierailija kirjoitti:
No meille on tulossa avioero, koska olen lähdössä tästä liitosta. Syyt:
— Mies ei kommunikoi mistään. Siis ihan oikeasti ei mistään. Pimittää multa asioita järjestelmällisesti alkaen velkomustuomiostaan ja siitä, että meidän perheen yhteiselle Thaimaan matkalle onkin tulossa mukaan hänen serkkupoikansa ja siis ihan samaan asuntoon majoittumaan. Kohteessa sit selviää tääkin asia. Tällaisia vastaavia isompia asioita tapahtuu monta vuodessa.
– Jättää kertomatta, että harrastusryhmä on suunnitellut ja varannut viikonlopun Viroon ja hän on sinne osallistumassa. Kertoo torstaina, kun lähtö on perjantaina klo 13. Tällaisia keskitason pimityksiä tapahtuu kymmeniä vuodessa.
– Unohtaa kertoa, että sai oman alansa palkinnnon. Hän siis "unohtaa" kommunikoida myös hyvät asiat, koska mitäpä niistä vaimolle puhumaan, kun voi kertoa kavereille ja suvulle.
– Vastavuoroisesti ei edellytä minun kertovan mitään. Häntä ei vaan kiinnosta edes isot, koko perheen arkeen merkittävästi vaikuttavat asiat.. Joka kerta kun hänelle puhuu, joutuu toistamaan saman asian ainakin kahdesti ja sanoa kuuluvalla äänellä "kuuletko sä".
Paljon olen anteeksi antanut, mm. sen että sotki omat raha-asiansa ja tuhlasi äitinsä perinnön vuodessa ihan vaan turhuuteen ja lähenteli parasta ystävääni.
Olen väsynyt siihen, että jaan elämäni tuollaisen zombien kanssa. Töitten ja ruoan jälkeen hän menee iltaunille ja herää joskus kasin jälkeen. Täysin poissaoleva ja kännykäänsä syventynyt loppuillan. Ei harrasta MITÄÄN, ei kiinnostu MISTÄÄN. Jos vessan ovi hajoaa, se on rikki siihen asti kunnes minä sen korjaan. Hän on täysin ymmärtämätön ja tietämätön ympäristöstään, eikä piittaa mistään. Olen ollut niin huolissani tuosta aloitekyvyttömyydestä, että olen passittanut hänet täydellisiin muistitesteihin, mutta muistissa ei ole vikaa. Hänellä ei myöskään ole masennusta tai muuta sairautta. Työnsä hoitaa erinomaisesti.
Luultavasti hänellä on jokin neurokirjon poikkeavuus ja traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, sillä hän on aivan eri ihminen töissä ollessaan ja ystäviensä ja sukulaistensa kesken. Äänikin on erilainen ja ilmeet. Kotona vetäytyy täysin kuoreensa, eikä sen läpi pääse kukaan läheinen. Hänellä itsellään ei myöskään ole kiinnostusta minua tai lapsia kohtaan, ei koskaan kysele miten meidän päivä meni. Tai jos joskus – enää hyvin harvoin - aloitan jonkin pienen ja mitättömän keskustelun mistä tahansa aiheesta, hän tuijottaa puhelintaan ja sanoo joo. En oikeasti muista, koska oltaisiin keskustelu vähän enemmän. Ehkä 7 vuotta sitten? Suhteen alussa hän ei ollut ihan tällainen, osittain oli joo, mutta tyhmänä ajattelin, että aikaa myöten kasvamme enemmän yhteen. Hän ei halua erota ja vakuuttaa rakkauttaan koko ajan.
On tosi ikävää, että hän on noin pahasti dissosioitunut ihminen, mutta avioliittoon hänestä ei vaan ole. Voisin ajatella, että hän kykenisi olemaan vuorovaikutteisempi suhteessa, jossa ei asuta yhdessä vaan tavataan suht harvoin, vaikka viikonloppuisin. Toivon hänelle tällaista suhdetta tulevaisuudessa, kun taas itse kaipaan nimenomaan kumppanuutta ja vuorovaikutteisuutta omassa tulevaisuuden ihmissuhteessani.
kuulostaa ihan hirveältä kantaa tätä vapaamatkustajaa mukanaan, ilman muuta kannattaa erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen käytös muuttui hiljalleen huonompaan ja välinpitämättömämpään suuntaan. Olen aika varma, että hän petti minua jossain vaiheessa, mahdollisesti vielä suhteen loppuaikoina. Minua häiritsee, kun hän ei suostu kertomaan asiasta. Yrittää varmaan säästää tunteitani, mutta haluaisin tietää, vaistosinko oikein vai en.
Vierailija kirjoitti:
Löysin nuoremman ja puolet köykäsemmän
Sit sä heräsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen naisen eli minun vuoksi.
T: Sastamala
Sai pelätä,appiukko tuijotti nurkkakiikusta hyvin vihaisesti,kun tuvassa kävin. Olin lypsyllä ,heinätöissä ,en tehnyt pahaa, opiskelin,olin työssä,mutta olemassaoloni riitti tuohon vihaan . Kolme asuntoa hommasin,sinne jäi ukko kuitenkin. Appiukko pyysi vesissäsilmin anteeksi,kun näki siskoni tulleen ja minun lähtevän kolmen kassini kanssa autoon. Tuli kirjekin,että tule kotiisi,mutta en hetkeäkään sinne aikonut palata. Mies ei reagoinut asiaan mitenkään.30v päästä näin tilaisuudessa ,kävi kotonaan ja tälläytyi kävelemään lähelle,kun lähdin sieltä ,mutta ohi oli kaikki.En koskaan sinne kaivannut. Anoppi oli kiltti minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
En ole tuollainen ja silti mies otti ja lähti.
Vierailija kirjoitti:
No meille on tulossa avioero, koska olen lähdössä tästä liitosta. Syyt:
— Mies ei kommunikoi mistään. Siis ihan oikeasti ei mistään. Pimittää multa asioita järjestelmällisesti alkaen velkomustuomiostaan ja siitä, että meidän perheen yhteiselle Thaimaan matkalle onkin tulossa mukaan hänen serkkupoikansa ja siis ihan samaan asuntoon majoittumaan. Kohteessa sit selviää tääkin asia. Tällaisia vastaavia isompia asioita tapahtuu monta vuodessa.
– Jättää kertomatta, että harrastusryhmä on suunnitellut ja varannut viikonlopun Viroon ja hän on sinne osallistumassa. Kertoo torstaina, kun lähtö on perjantaina klo 13. Tällaisia keskitason pimityksiä tapahtuu kymmeniä vuodessa.
– Unohtaa kertoa, että sai oman alansa palkinnnon. Hän siis "unohtaa" kommunikoida myös hyvät asiat, koska mitäpä niistä vaimolle puhumaan, kun voi kertoa kavereille ja suvulle.
– Vastavuoroisesti ei edellytä minun kertovan mitään. Häntä ei vaan kiinnosta edes isot, koko perheen arkeen merkittävästi vaikuttavat asiat.. Joka kerta kun hänelle puhuu, joutuu toistamaan saman asian ainakin kahdesti ja sanoa kuuluvalla äänellä "kuuletko sä".
Paljon olen anteeksi antanut, mm. sen että sotki omat raha-asiansa ja tuhlasi äitinsä perinnön vuodessa ihan vaan turhuuteen ja lähenteli parasta ystävääni.
Olen väsynyt siihen, että jaan elämäni tuollaisen zombien kanssa. Töitten ja ruoan jälkeen hän menee iltaunille ja herää joskus kasin jälkeen. Täysin poissaoleva ja kännykäänsä syventynyt loppuillan. Ei harrasta MITÄÄN, ei kiinnostu MISTÄÄN. Jos vessan ovi hajoaa, se on rikki siihen asti kunnes minä sen korjaan. Hän on täysin ymmärtämätön ja tietämätön ympäristöstään, eikä piittaa mistään. Olen ollut niin huolissani tuosta aloitekyvyttömyydestä, että olen passittanut hänet täydellisiin muistitesteihin, mutta muistissa ei ole vikaa. Hänellä ei myöskään ole masennusta tai muuta sairautta. Työnsä hoitaa erinomaisesti.
Luultavasti hänellä on jokin neurokirjon poikkeavuus ja traumaperäinen dissosiaatiohäiriö, sillä hän on aivan eri ihminen töissä ollessaan ja ystäviensä ja sukulaistensa kesken. Äänikin on erilainen ja ilmeet. Kotona vetäytyy täysin kuoreensa, eikä sen läpi pääse kukaan läheinen. Hänellä itsellään ei myöskään ole kiinnostusta minua tai lapsia kohtaan, ei koskaan kysele miten meidän päivä meni. Tai jos joskus – enää hyvin harvoin - aloitan jonkin pienen ja mitättömän keskustelun mistä tahansa aiheesta, hän tuijottaa puhelintaan ja sanoo joo. En oikeasti muista, koska oltaisiin keskustelu vähän enemmän. Ehkä 7 vuotta sitten? Suhteen alussa hän ei ollut ihan tällainen, osittain oli joo, mutta tyhmänä ajattelin, että aikaa myöten kasvamme enemmän yhteen. Hän ei halua erota ja vakuuttaa rakkauttaan koko ajan.
On tosi ikävää, että hän on noin pahasti dissosioitunut ihminen, mutta avioliittoon hänestä ei vaan ole. Voisin ajatella, että hän kykenisi olemaan vuorovaikutteisempi suhteessa, jossa ei asuta yhdessä vaan tavataan suht harvoin, vaikka viikonloppuisin. Toivon hänelle tällaista suhdetta tulevaisuudessa, kun taas itse kaipaan nimenomaan kumppanuutta ja vuorovaikutteisuutta omassa tulevaisuuden ihmissuhteessani.
Todellakin! Nainen, panosta omaan tulevaisuuteesi ja ihmissuhteeseesi. Näillä ohjeilla, onnistuu (Tyytyväisyystakuu -Lupaavat Miehet!) ja varmasti:
(Ohje naislukijalle) - Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Todellakin, nainen! (Onko miehet todella vaativia ja hankalia)?
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Olette. Eikä tuo ole mies vaan poika, jos sitäkään.
Vonkas joka kuukausi seksiä. Mulle riitti.
Vierailija kirjoitti:
Me miehet olemme aika yksinkertaisia ja valitse meistä vain se hyvä yksilö.
1. Älä hauku jatkuvasti.
2. Omena pitää lääkärin loitolla, suihinotto pitää vieraat naiset loitolla.
3. Mies turhaantuu ilman seksiä jo viikossa.
4. Mies haluaa nukkua rauhassa, emme kaipaa lusikkaa tai halausta kun nukumme.
5. Mies ei kerro kuinka hullulta näytät marimekon unikko mekossa, älä kerro meille miten meidän pitää pukeutua.
6. Jos miehellä on yksi rokki juliste nuoruudesta, anna hänen ripustaa se jonnekin.
Onko miehet todella vaativia ja hankalia?
Onpa kyllä surkeaa, jos tämä on miehen näkemys parisuhteesta, rakkaudesta ja kumppanuudesta. Ymmärrätkö, että naiset haluavat ihmissuhteen ja tiedätkö mitä ihmissuhteella tarkoitetaan?