Miksi teille tuli avioero?

Vuosien yhdessäolon ja lapsien syntymisen myötä ei enää otettu aikaa toisillemme ja yhteys katosi sekä seksikin loppui. Pian meillä ei enää ollut juurikaan mitään yhteistä ja aikaa vietettiin perheenä, muttei kahdestaan. Olin vuosia todella yksinäinen, ystäviä oli muttei rakastettua ja rakastetuksi tulemisen tunnetta. Lopullinen niitti erolle oli miehen vuosia kestäneen salasuhteen paljastuminen. 

Tuhosin avioliittoni PMS-oireiden avustuksella. Minulla oli upea aviomies, joka sieti minua uskomattoman pitkään kaikesta raivoamisesta, kylmyydestä ja sättimisestä huolimatta. Olin toista viikkoa ennen menkkoja ihan tunteeton häntä kohtaan ja suorastaan vihasin jokaista asiaa minkä hän teki. Ja yleensä hän vain yritti auttaa minua :(

Vierailija kirjoitti:

Meidän tavat elää ei vaan ikinä kohdanneet. Ongelmia oli alusta asti mutta jotenkin vaan ajateltiin, että kyllä se hyvä hetki ja paremmat ajat vielä koittaa. Kun sitten taas yhden riidan päätteksi pidettiin miehen kanssa kahden kuukauden mykkäkoulu, jonka aikana hän ei puhunut juurikaan edes lapsille, päätin että riittää. Mies on impulsiivinen, elää omaa elämäänsä ja minä taas jalat maassa realisti ja suunnitelmallinen, hoidan lapset ja kodin velvollisuudet. Ei opittu toistemme parhaista puolista vaan keskityttiin liikaa siihen, mikä oli huonosti.

En ymmärrä miksi hankkii lapsia jonkun kanssa siinä toivossa että toinen vielä muuttuu.. Mielestäni lapsi ansaitsee paremman lähtökohdan kuin syntyä perheeseen missä asiat eivät alkuunkaan ole olleet kunnossa..

Meille kävi se niin tavallinen eri suuntiin kasvaminen. Olin 18 ja exä 19 kun aloimme seurustella. Ajan myötä meitä alkoi kiinnostamaan täysin eri asiat, niin ettei lähemmäs kolmikymppisinä ollutkaan enää pahemmin yhteistä. Erosimme ystävinä, ilman sen suurempaa draamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies kävi nuolemassa yhden ruotsin opettajan löysää pillua. Olin toisella kuukaudella raskaana, teetin abortin ja jätin tyypin. Elämäni paras teko.

Hirvittävä teko mieheltä. Onneksi sait itsesi kasaan ja toimit oikein. Tuo paska ei ansainnut sua! Kaikkea hyvää elämääsi.

Ei ole vielä tullut avioeroa, mutta syitä kyllä olisi. Mies on äkkipikainen, eikä pysty kommunikoimaan mistään hänelle hankalasta asiasta. Ei tunne myöskään minkäänlaista empatiaa, jos minulla on vaikeaa, vaan uhriutuu itse ja pakenee paikalta. Salaa asioita ja on jäänyt valehtelemisestakin kiinni.

Kääntöpuolena on mielellään perheelleen ruokaa laittava, fyysiisestä läheisyydesta pitävä mies. Vietetään aika paljon aikaa yhdessä.

Argumentteja on siis puolesta ja vastaan. Ennakoimattomuus tuo kuitenkin parisuhteeseen turvattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä tullut avioeroa, mutta syitä kyllä olisi. Mies on äkkipikainen, eikä pysty kommunikoimaan mistään hänelle hankalasta asiasta. Ei tunne myöskään minkäänlaista empatiaa, jos minulla on vaikeaa, vaan uhriutuu itse ja pakenee paikalta. Salaa asioita ja on jäänyt valehtelemisestakin kiinni.

Kääntöpuolena on mielellään perheelleen ruokaa laittava, fyysiisestä läheisyydesta pitävä mies. Vietetään aika paljon aikaa yhdessä.

Argumentteja on siis puolesta ja vastaan. Ennakoimattomuus tuo kuitenkin parisuhteeseen turvattomuutta.

Ennakoimattomuus tuo aina turvattomuutta. Se ei ole kypsää henkisesti aikuisen ihmisen parisuhderakkautta.

Ihmiset jotka toimivat asenteella eihän huomisesta ikinä tiedä vaan pitää elää hetkessä koko ajan ja aina ovat tuossa suhteessa jääneet henkisessä kasvussaan kesken pysyvästi.

Mikään terapia ei auta heitä kykeneviksi rakastamaan aikuisella tavalla vaan heidän käsitys rakkaudesta ja parisuhteesta on jäänyt johonkin teini-ikäisen sateenkaarihattara-osastoon.

Kasvettiin klassisesti erilleen. Arki sujui, mutta yhdessä ei ollut enää kivaa. En saanut enää sellaista seksiä, mitä kaipasin, joten hain sitä muualta. Tietenkin tämä oli väärin ja koin siitä suurta syyllisyyttä. Exäni jopa antoi anteeksi syrjähyppyni, mutta pidemmän päälle se ei toiminut. Seksi loppui kokonaan ja kärsimyskäyrä kasvoi yli äyräitten. Ei ollut suurempia riitoja, mutta kenelläkään ei ollut kivaa. Jonkin aikaa jaksettiin olla yhdessä lasten takia, mutta lapsetkin huomasivat ja tajusivat tilanteen "teillä ei taida mennä hyvin". Muutin pois, jätin talon exälle ja lapsille. Suhteeni exääni on edelleen hyvä, mutta etäinen. Opin tuosta paljon ja en varmaan toista erhettäni. Suhdetta pitää jaksaa hoitaa sen alusta asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?

Kas kun se on yleensä niin, että se vika löytyy toisesta.  Ja tänne kirjoittaa vain se osapuoli, joka eron otti, koska toinen oli sellainen kuin oli.

Syyttääkö joku minua sitten siitä, kun mies alkoholisoitui ja tilanne mani hänen puoleltaan väkivaltaiseksi?  Onko jollain kanttia syyttää sitä osapuolta, joka sitten lähti liitosta, joka ei enää millään lailla ollut pelastettavissa.  En voinut rakastaa miestä, joka oli niin älytön käyttäytymisessään.  

Anoppihan tietysti viljeli niitä iäisiä käsityksiään siitä, että ei ole yhden syy jos kaksi tappelee.  No meillä ei itse asiassa edes tapeltu.  En minä rupea humalassa hulluna heiluvan kanssa tappelemaan.  Minä väistyn.

Vaikka kuinka etsin syytä itsestäni miehen juomiseen, en sitä löydä.  Hän oli kohtuullisen raitis kun avioiduimme.  Lapsen syntymän jälkeinen vuosi oli varmaan elämämme onnellisin.  Mutta sitten hänelle alkoi tulla niitä juomisjuttuja.  Ja kauhean nopeasti hän alkoholisoitui.  Yritin tietysti häntä ohjata toiseen suuntaan, mutta sehän ei keneltäkään onnistu.  Ja pakolla ei ketään raitisteta.  Minun oli väistyttävä ja annettava hänen juoda itsensä hengiltä.  Sen hän siis myöhemmin teki.  

Löysi siinä välissä ensin jonkun naisenkin, jonka kanssa kuulemma meni paremmin ja oli väiin jopa selvinpäinkin, okei.  Kauaa se ei kestänyt.  Sekin nainen lähti. 

Mikähän mahdollisesti olisi tämän minun exäni selitys siihen, miksi avioero tuli, jos hän nyt voisi sieltä rajan takaa tänne kirjoittaa?  Oli hän jollekin kaverilleen kuulemma sanonut, että viinan takia vaimo lähti.  Tiesi siis hyvin syyn itsekin, mutta nämä alkoholistithan on mestareita keksimään syitä juomiselleen ja yleensä syy on aina jossain toisessa ihmisessä, lähinnä siinä puolisossa. 

Nyt minulla on ollut hyvä mies jo kauan ja ei ole hänelle tullut tarvetta vastaavaan.   

Ei millään pahalla, mutta sulla menee nyt kovasti sekaisin henkilökohtainen kokemus, ja yleisempi näkökulma. Tuossahan ei sanottu, että juuri sinun tapauksessa ei olisi aihetta syyttää toista. Eikä myöskään sitä, että joka ikisessä tapauksessa syytettäisiin toista. Aiheetta, tai aiheesta. Mistä päättelet, että tänne kirjoittaa vain ne osapuolet, jotka eron ottivat?

Useimmiten ne on niitä. Ja kertovat syyn, miksi ottivat eron.

Kirjoittaahan joku kyllä, että ei tiedä eron syytä, eli sen eron on laittanut vireille se toinen osapuoli. Totuus on kuitenkin se, että kyllä hekin sen syyn tietävät. Tai ainakin tulevat tietämään myöhemmin.

Onhan sillä eroavalla osapuolella aina syy eron ottamiseen.

Kuinkahan monta miestä sitä onkaan aikojen saatossa istunut kapakassa kännissä ja valittanut, kuinka vaimo vain otti ja jätti. Ihan oli tullut puskista. Ei ollut mitään vikaa avioliitossa eikä miehessä tietenkään. Kaikki niin hyvin. Vaimo se varmaan vaan halusi toisia miehiä, yhyy. Vei lapsetkin, yhyy yhyy

Ja sen takia tässä nyt ryypätään olan takaa, kun on niin hyvä syy.

Itsestä sitä syytä ei muka löydetä.

Onkohan kukaan mies ikinä edes ottanut opiksi? En taida tietää ketään miestä, joka olisi oikeasti tajunnut miten itse edesauttoi eroa vastuuttomalla käytöksellään ja yleensä vielä juomalla. Sama käytös jatkuu. Uudetkin suhteet kariutuu.

Kun mies ottaa eron omasta aloitteestaan, melkein aina syy on toinen nainen. Vaikka kieltäisivät sen, niin se kyllä sieltä esiin tulee kuitenkin.

Ja sitten on nämä jotka täälläkin tuovat esiin naisvihaansa ; "vaihdoin nuorempaan,. vaimo lihoi, ei antanut persettä, löystynyt vee jne.". Näihin ei kannata ottaa kantaa, ne kertoo vain kirjoittajasta itsestään ja kertoo siis sen, ettei ajatustakaan kannata uhrata.

Mies käytti perheen rahat omiin kalliisiin harrastuksiin ja itseensä.Laskut jätti maksamatta( hänelle kuuluneet).Perheen kanssa tekeminen ei kiinnostanut,omat tarpeet kylläkin sitäkin enemmän ja niitä toteutettiin toisen naisen kanssa.Vaimo veti yksin läpi kolmen lapsen ja huushollin hoidon ja oman työnsä.Uskollisena aina.Liitto kesti 29 vuotta.Älä suostu kynnysmatoksi.Ja jos mies ei kotona mitään tee,älkää tehkö lapsia.

Ei viisikymppiset mitään nuorta ja kaunista saa,jos ei ole kuuluisa tai massit kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Erosimme exän kanssa, koska rakastuin toiseen niin kiihkeän tulisen palavasti, että avioliiton jatkuminen ei ollut enää mitenkään mahdollista. Maksan hintaa siitä vielä nytkin ja tunnen syyllisyyttä lapseni ongelmista.

Pelkään tunteitani nykyään 

Hei, sama täällä. Enkä edes saanut sitä johon rakastuin. Tosin tiesin jo erotessa etten tule saamaan.

Kun kerran puin myös itselleni päättyneitä naissuhteitani. Huomasin vain nämä asiat tärkeimmiksi syiksi: liian paljon töitä, liian paljon lapsia, liian vähän vaimoa, liian vähän rakkautta. Mä voisin ne todeta itselläni päällimmäisiksi asioiksi. Mä en voi syyttää ketään kun huomasin, että 7030pros. tapahtuneista syistä menee omaan piikkiin. Olin liian paljon töissä ja oma kuormitus kasvoi ja kiihtyi kiihtymistään: en jaksanut panostaa kaikkeen enää täysillä. En tiedä muista mutta luulen en ole ainoa näin eronnut. Kun ihminen romahtaa ja jää yksin niin. Kaikki hajoaa..

erotetut ikuisuuteen kirjoitti:

Kun kerran puin myös itselleni päättyneitä naissuhteitani. Huomasin vain nämä asiat tärkeimmiksi syiksi: liian paljon töitä, liian paljon lapsia, liian vähän vaimoa, liian vähän rakkautta. Mä voisin ne todeta itselläni päällimmäisiksi asioiksi. Mä en voi syyttää ketään kun huomasin, että 7030pros. tapahtuneista syistä menee omaan piikkiin. Olin liian paljon töissä ja oma kuormitus kasvoi ja kiihtyi kiihtymistään: en jaksanut panostaa kaikkeen enää täysillä. En tiedä muista mutta luulen en ole ainoa näin eronnut. Kun ihminen romahtaa ja jää yksin niin. Kaikki hajoaa..

Copypastetit sitten Kape Aihisen jutusta näitä. Just joo

Keskityin liikaa itseeni ja menin ja tulin toisesta pätkääkään piittaamatta. Ajauduimme siis kauas erilleen ja homma kävi hyvin ahdistavaksi. Jatkuvaa riitelyä ajankäytöstä. Ratkasu oli ero.

Vierailija kirjoitti:

Vuosien yhdessäolon ja lapsien syntymisen myötä ei enää otettu aikaa toisillemme ja yhteys katosi sekä seksikin loppui. Pian meillä ei enää ollut juurikaan mitään yhteistä ja aikaa vietettiin perheenä, muttei kahdestaan. Olin vuosia todella yksinäinen, ystäviä oli muttei rakastettua ja rakastetuksi tulemisen tunnetta. Lopullinen niitti erolle oli miehen vuosia kestäneen salasuhteen paljastuminen. 

Jos yhteys ja seksielämä olisi jatkunut, ei mieskään olisi pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.

Tutkimusten mukaan aloite avioeroon ja eroon tulee yleensä naiselta.

En tiedä sitten miksi: ehkä miehet rapistuvat tuossa iässä, kun taas naiset vapautuvat?

Naiset vapautuvat, koska kelpaavat ainakin kevytsuhteisiin nuorille ja komeillekin miehille.

Sen sijaan vanhat miehet jäävät yksin, masentuvat ja käyttävät päihteitä.

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iässä tulee avioeropiikki, kun naiset menettävät sen minkä vuoksi miehet heistä kiinnostuvat.

Vain tyhmät miehet ajattelevat näin.

Se on ihan tilastollinen fakta. Enkä ole mies.

Eli se on nyt vain tilastollinen fakta, että miehet on tyhmiä. Lol.

Totta. Tilastollinen tosiasia on myös se, että eroja tulee paljon keski-iässä. Se mitä tuo mies tässä vääristelee on siihen johtava syy: ei ole ulkonäköasia vaan lapset. Lapset aiheuttaa eropiikin kahdesti: ensin erotaan paljon pikkulapsiajan haasteiden vuoksi ja seuraavaksi eniten, kun lapset lentää pesästä ja huomataan, ettei parilla enää muuta yhteistä ollutkaan. Lapsiperhearki on ajanut parin kaverisuhteeseen ja siksi erotaan.

Älkää jaksako lähteä noiden trollien juttuun mukaan. Nainen saa aina halutessaan miehen, sekin on tilastollinen tosiasia.

Keski-ikäisten eropiikkiin vaikuttaa monta asiaa:

1) Ongelmat ovat pitkäkestoisia, mutta lasten takia sinnitellään yhdessä. Kun lapset lähtevät, jompi kumpi lähtee samalla ovenavauksella.

2) Tuo toinen juttu, eli kahdestaan jäätyä ei olekaan enää mitään yhteistä eikä edes yhtään kivaa. Kamelin selkä katkeaa johonkin pikku juttuun, ja lopulta muutetaan erilleen.

3) Seksi. Keski-ikäiset naiset lähestyvät / ovat vaihdevuosi-ikäisiä, ja heidän seksihalunsa useimmiten hupenevat nolliin. Vaihtoehtoisesti miehillä on andropaussi. Tai jommallakummalla jokin fyysinen vaiva, joka lopettaa seksielämän. Tai sitten se loppuu vain jomman kumman kiinnostuksen loppumiseen, aikuisviihteen käyttöön (miehellä), tai jopa ihastukseen.

4) Jompi kumpi haluaa vielä lasten aikuistumisen jälkeen kokea "vielä kerran" nuoruuden, johon toinen ei suostu. Tämän nuoruuden havittelijalla saattaa elämän sisällöksi tulla bilettäminen, alkoholinkäyttö, harrastukseen liittyvät tavoitteet, matkustelu, salasuhteet/pettäminen. Sitten tulee omaisuuden myyntiä / raha-asioiden uudelleenjärjestelyä, uusi työpaikka tai sapattivapaa jne.

5) Oman tilan tarve tai jokin muu asumiseen liittyvä järjestely, joka lopettaa avioliiton. Toinen löytää esimerkiksi työpaikan kauempaa, ja muuttaa osittain työn perässä, ja jääkin lopulta toiselle paikkakunnalle asumaan. Toinen muuttaa vaikkapa kakkoskotiin. Asutaan eri päissä taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosien yhdessäolon ja lapsien syntymisen myötä ei enää otettu aikaa toisillemme ja yhteys katosi sekä seksikin loppui. Pian meillä ei enää ollut juurikaan mitään yhteistä ja aikaa vietettiin perheenä, muttei kahdestaan. Olin vuosia todella yksinäinen, ystäviä oli muttei rakastettua ja rakastetuksi tulemisen tunnetta. Lopullinen niitti erolle oli miehen vuosia kestäneen salasuhteen paljastuminen. 

Jos yhteys ja seksielämä olisi jatkunut, ei mieskään olisi pettänyt.

Joo, mahdollista. Mutta yhteyden häviäminen oli molempien vika eli kumpikaan ei panostanut yhdessä olemiseen ja meidän suhteeseen. Seksielämän hiipuminen haittasi myös minua ja olin koko ajan puutteessa, mutta oma moraali ei silti antanut periksi mennä vieraisiin. Oma käsi riitti kyllä. Mun mielestä suhteesta lähdetään ja uusi hankitaan vasta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan toistuu teema, että kaikki on sen toisen osapuolen vikaa. Miten se on mahdollista?

Kas kun se on yleensä niin, että se vika löytyy toisesta.  Ja tänne kirjoittaa vain se osapuoli, joka eron otti, koska toinen oli sellainen kuin oli.

Syyttääkö joku minua sitten siitä, kun mies alkoholisoitui ja tilanne mani hänen puoleltaan väkivaltaiseksi?  Onko jollain kanttia syyttää sitä osapuolta, joka sitten lähti liitosta, joka ei enää millään lailla ollut pelastettavissa.  En voinut rakastaa miestä, joka oli niin älytön käyttäytymisessään.  

Anoppihan tietysti viljeli niitä iäisiä käsityksiään siitä, että ei ole yhden syy jos kaksi tappelee.  No meillä ei itse asiassa edes tapeltu.  En minä rupea humalassa hulluna heiluvan kanssa tappelemaan.  Minä väistyn.

Vaikka kuinka etsin syytä itsestäni miehen juomiseen, en sitä löydä.  Hän oli kohtuullisen raitis kun avioiduimme.  Lapsen syntymän jälkeinen vuosi oli varmaan elämämme onnellisin.  Mutta sitten hänelle alkoi tulla niitä juomisjuttuja.  Ja kauhean nopeasti hän alkoholisoitui.  Yritin tietysti häntä ohjata toiseen suuntaan, mutta sehän ei keneltäkään onnistu.  Ja pakolla ei ketään raitisteta.  Minun oli väistyttävä ja annettava hänen juoda itsensä hengiltä.  Sen hän siis myöhemmin teki.  

Löysi siinä välissä ensin jonkun naisenkin, jonka kanssa kuulemma meni paremmin ja oli väiin jopa selvinpäinkin, okei.  Kauaa se ei kestänyt.  Sekin nainen lähti. 

Mikähän mahdollisesti olisi tämän minun exäni selitys siihen, miksi avioero tuli, jos hän nyt voisi sieltä rajan takaa tänne kirjoittaa?  Oli hän jollekin kaverilleen kuulemma sanonut, että viinan takia vaimo lähti.  Tiesi siis hyvin syyn itsekin, mutta nämä alkoholistithan on mestareita keksimään syitä juomiselleen ja yleensä syy on aina jossain toisessa ihmisessä, lähinnä siinä puolisossa. 

Nyt minulla on ollut hyvä mies jo kauan ja ei ole hänelle tullut tarvetta vastaavaan.   

Ei millään pahalla, mutta sulla menee nyt kovasti sekaisin henkilökohtainen kokemus, ja yleisempi näkökulma. Tuossahan ei sanottu, että juuri sinun tapauksessa ei olisi aihetta syyttää toista. Eikä myöskään sitä, että joka ikisessä tapauksessa syytettäisiin toista. Aiheetta, tai aiheesta. Mistä päättelet, että tänne kirjoittaa vain ne osapuolet, jotka eron ottivat?

Useimmiten ne on niitä. Ja kertovat syyn, miksi ottivat eron.

Kirjoittaahan joku kyllä, että ei tiedä eron syytä, eli sen eron on laittanut vireille se toinen osapuoli. Totuus on kuitenkin se, että kyllä hekin sen syyn tietävät. Tai ainakin tulevat tietämään myöhemmin.

Onhan sillä eroavalla osapuolella aina syy eron ottamiseen.

Kuinkahan monta miestä sitä onkaan aikojen saatossa istunut kapakassa kännissä ja valittanut, kuinka vaimo vain otti ja jätti. Ihan oli tullut puskista. Ei ollut mitään vikaa avioliitossa eikä miehessä tietenkään. Kaikki niin hyvin. Vaimo se varmaan vaan halusi toisia miehiä, yhyy. Vei lapsetkin, yhyy yhyy

Ja sen takia tässä nyt ryypätään olan takaa, kun on niin hyvä syy.

Itsestä sitä syytä ei muka löydetä.

Onkohan kukaan mies ikinä edes ottanut opiksi? En taida tietää ketään miestä, joka olisi oikeasti tajunnut miten itse edesauttoi eroa vastuuttomalla käytöksellään ja yleensä vielä juomalla. Sama käytös jatkuu. Uudetkin suhteet kariutuu.

Kun mies ottaa eron omasta aloitteestaan, melkein aina syy on toinen nainen. Vaikka kieltäisivät sen, niin se kyllä sieltä esiin tulee kuitenkin.

Ja sitten on nämä jotka täälläkin tuovat esiin naisvihaansa ; "vaihdoin nuorempaan,. vaimo lihoi, ei antanut persettä, löystynyt vee jne.". Näihin ei kannata ottaa kantaa, ne kertoo vain kirjoittajasta itsestään ja kertoo siis sen, ettei ajatustakaan kannata uhrata.

Täällä yksi jolle syyt ei ole koskaan selvinnyt eikä niitä ole koskaan kerrottu. Edellisenä päivänä vain vannoo ikuista rakkautta, väitetty täydelliseksi, puhuttu yhteen muutosta, lapsien tekemisesta jne. Kunnes seuraavana päivänä lähdetään suhteesta sanomatta mitään syytä erolla, ei edes perinteistä "kasvettiin erileen" mitä tuttavien kautta kuullut. Rakastaman ihmisen ghostaus on pahin konemus mitä itselle tapahtunut, hädin tuskin niistä selvinnyt elossa.

Koska ovat olleet niin tuskallisia kokemuksia, ei enää uskalla rakastua tai hakea edes seuraa. Tuttavat ja terapeutit sanoneet noiden ghostaajien olevan poikkeuksetta narsisteja.